Kaunista katseltavaa

Pikkuinen neitimme on mummilasta löytänyt sen kaikkein kauneimman pallon, sellaisen kiilyävän, jota ihmetellä ja ihastella pienillä sinisilmillä. Sohvalla prinsessainen katselee noita kauniita heijastavia valopilkkuja, jotka olohuoneen kattoon ja seinään osuvat pallon pyöriessä katon rajassa. Niitä jää isompikin silmäpari tuijottamaan, siinä lumoutuneena vaipuu mietteisiin. Vastahan oli serkkutyttö- Fiona sinun ikäisesi ja mielenkiinnolla tuollaista palloa silloin tillitteli, kaksi vuotta sitten.. Nyt siinä olet sinä, meidän pikku prinsessainen. Voi miten aika kiitää.

Oli pieni neiti löytänyt nyrkkinsäkin ja vei niitä siinä samalla suukkuunsa.

 

 

Joulun aikaa

Mummilakodissa, siellä missä joulun tunnelma saapuu samoista asioista, niistä kauniista perinteistä, mummin ja faarin laittamista asioista. Siitä kaikkein tärkeimmästä, Joulun sanomasta. Oli mummilakoti puettu jouluun, jokaikinen enkeli ja tonttu, jokaikinen jouluinen pallo ja koriste, lumihiutale ja tähti, se kaunis seimiasetelma, löytäneet sen oman paikkansa seinällä, kuusessa, ikkunassa tai pöydällä. Siinä tunnelmassa mekin. Oli kaikki valmista suurta Joulun juhlaa varten. Oli Jouluaatto.

Jos ihan vähän kurkkaan..

Pienimmän ensimmäinen joulu.

Kuusen alla se ensimmäinen paketti.

Se vaaleanpunainen.

Yhteisessä Joulussa kaikki rakkaat.

Meidän perhe.

Monta ihanaa, tuttua syliä.

Jouluun katettu ruokasalin pöytä.

Hoivausta ja suukkoja.

Ajatuksia kauniin kuusen äärellä..

 Rakkaimpani.

 

Aattoaamu valkeni kynttilöiden syttyessä ikkunoille ja villasukissa astelimme alakertaan mummin keittämän riisipuurokattilan äärelle. Kinkun tuoksu valloitti, oli faari sen yöllä noussut ottamaan leivinuunin lämmöstä. Niistä joululta tuoksuvista hetkistä jatkui päivä ihanien perinteiden mukaan, pienimmät lapsoset yöpyjamissaan aamupäivän tunneilla saivat avata ensimmäiset paketit ja televisiosta katsottiin yhdessä lumiukkoa. Joulusaunan ja joulurauhajulistuksen jälkeen alkoi keittiöstä kantautua tuttujen herkkujen tuoksu. Kauniiksi katettu pöytä noutkui mummin tekemiä laatikoita, kokoperunoita, kinkkua, rosollia, salaattia ja joululimppua. Yhdessä kokoonnuttiin jouluaterian äärelle.

Iltapäivän hämärässä, kauniin kuusen äärellä vaihtuivat ajatukset. Siellä pienten iloisia leikkejä ja malttamatonta odotusta. Kurkkimista ja pakettien omistajien arvailua. Joulun sanomaa ja tumman taivaan alla hautakynttilän valoa. Ilta toi tullessaan lapsosten odottaman hetken, kun keräännyttiin kaikki olohuoneen sohvalle. Pian oli lattia täynnä lahjanaruja ja papereita, ympärillä iloinen puheensorina, kun arvailtiin kuka oli tänä vuonna ostanut kenellekin paketin. Ihania yllätyksiä, niin kauniita lahjoja, oli jokainen toive kuultu.

Taas niin ihana Jouluaatto, jonka ilta jatkui vielä Mikon vanhempien luona, ja jonka ei koskaan soisi yöhön tulevan. Niin kaunis Joulunaika, jonka ei soisi loppuvan koskaan. Ei toivoisi koskaan tulevan sen hetken, kun ensimmäinen jouluvieras palaa omaan kotiin, kun joulukinkusta leikataan se viimeinen siivu tai kun koittaa viimeistä kertaa ilta, jona valvotaan yön tunneille saakka jotain ihanaa elokuvaa katsoen. Kaikki yhdessä, saman katon alla, siellä maailman kauneiman kuusen äärellä, sen luomassa tunnelmassa ja tuoksussa, kynttilöiden luomassa valossa, illan hämyssä.

Siitä kaikesta niin kiitollinen mieli. Niistä kaikista rakkaista siinä ympärillä. Tästä ajasta. Unohtamatta sitä kaikkein tärkeintä, Vapahtajamme syntymää, jonka vuoksi tämä kaunis juhla pimeyden keskellä.

Kohti Joulua..

Vielä oli edellisenä päivänä tehty viimeisiä jouluostoksia, kääritty pikkuisten jo nukkuessa yläkerrassa oman olohuoneen kynttilöiden ja jouluvalojen hämyssä viimeiset lahjapaketit paperiin ja pakattu laukkuihin kaikki tarvittava tulevaa mummilamatkaa, tulevaa Joulun juhlaa, varten. Aamupäivällä alkoi matkamme kohti maaseudun hiljaisuutta ja rauhaa, mummilakotia.

Kuinka sitä olikaan odotettu!

Kaunista, tunnelmallista Joulunaikaa kaikille.

2 -kuukautisneuvolassa

Tänään oli pienen rakkaani kaksikuukautisneuvola. Vaihdettiin ensin kuulumisia neuvolatätin huoneessa samalla kun pieni neiti otti maitöhörppyä, ja sen jälkeen mittailtiin. Puntariin jäi lukema 5370 g ja pituudeksi täti sai 56,5 cm. Yhtä aikaa niin hieno tunne, että neiti maidollani kasvaa niin hyvin, toisaalta valtasi samaan aikaan mieleni pieni haikeuskin. Pikkuinen neiti on isompi taas. Ne pikkuruiset vaatteet jäävät pieniksi niin kovin nopeasti, niitä ihanuuksia kun voisi pitää kauemmin pienen neidin yllä. Hienosti seurasit katseellasi tädin näyttämää lelua, niin kauniisti hymyilit, juttelitkin, kirjaankin jäi merkintä ihanasta hymytytöstä. Vielä sait suukkuusi rota-rokotteen ja sen jälkeen oli valmista. Äidin rakas, josta olen niin kovin onnellinen ja kiitollinen.

Tänne kauniiseen kirjaan tallennan pienen neidin tärkeimmät jutut.
Kavun ja kehityksen, uudet ja ihanat asiat.
Samanlainen kirja on myös isoveljellä.

Tukholman tunnelmaa 13-15.12.2011

Mikko nosti edellisenä iltana valmiiksi pakatut laukut autoon, sillä oli tullut aika lähteä kohti siskon kotia ja Silja Linen terminaalia. Sitten me äitiystävät omien pikkuistemme kanssa astuimme sisään suureen sinivalkoiseen laivaan, jonka yllä loisti kaunis jouluinen valonauha. Edessä oli odotettu yhteinen seikkailu ja pian jo laivan pitkällä käytävällä kopisisivatkin pienet iloisia juoksuaskelia ottavat kengänpohjat ja leikkihuoneessa sukelleltiin palloisessa meressä ja järjestettiin pieniä vetureita ja autoja.

Seuraava aamu toi tullessaan ihania hetkiä, joita kesti koko päivän aina iltaan saakka. Kun olimme nauttineen maukkaan aamiaisen laivalla Ruotsin saaristomaisemissa, lähdimme kaupunkikierrokselle kauniin Tukholman jouluisilla kaduille. Välillä poikkesimme ihaniin kauppoihin, joista jotain kertyi vaunujen koppaan ja muistoksi kotiin vietäviksi. Kun iltapäivä alkoi hämärtyä ja tuli aika sanoa näkemiin kauniille kaupungille, asteli tumman taivaan alla laivaa kohti vähän väsynyt, mutta onnelisen iloinen joukko pieniä ja isompia reissaajia. Vielä vietettiin ikimuistoisia hetkiä laivan tunnelmassa, joista varmasti ne palloisen meren touhut jäivät pienillä päällimmäisinä mieleen. Ihana matka, yhdessä ihanien ystävien.

Ihanan tunnelmallinen laiva..

..Sen sisällä pienten suloiset leikit.

Leikkihuoneessa vierailevalle joulupukille piirrettiin pienin sormin piirustus,

jossa kerrottiin ne viimeisimmät lahjatoiveet.

Ja kun ilta kääntyi ulpalla keinuvan laivan kyydisssä yöhön, oli takana monta leikkiä leikkihuoneessa, iltapalatuokio ja hetket laivan käytävällä ja hytin hämyssä. Pienet nukahtivat nopeasti hauskan päivän päätteeksi, meillä isommilla kesti vähän kauemmin ennen kuin silmät sulkeutuivat myrskyn keinussa. Seuraavana aamuna taas asteltiin tuota hiljalleen uuteen päivään heräävän laivan käytävää, jota koristi kauniit valot ja joulunauhat.

Siellä me.

Sitten maisteltiin maittavaa meriaamiaista uudenlaisen maiseman äärellä.

Lucaksella mukana sielläkin ne kaikkein tärkeimmät.

Tytöt ja jälkiruokana sulkaamuffinit.

Ohi lipui pienempiä laivoja, taakse jäi poijuja, vilkkuvia merkkipaaluja ja upeita rantataloja.

Ja ennen päivää Tukholmassa ehdittiin vielä pallojen sekaan.

Sukeltelun sijasta pieni poika innostui noita värikkäitä palloja heittelemään.

Pikkuisin ja ensimmäinen ulkomaanmatka.

Laivan kannella otettiin vastaan aurinkoinen Tukholma.

Siellä pienet tyttöystävät.

Oma rakas muruni, autot molemissa käsissä, valmiina kohti kaupunkia.

Tehtiin aamun lenkki kauniissa Gamla Stanissa.

Jouluisten köynnösten alla.

Sisko niillä kapeilla, mukulakivisillä kaduilla.

Toinen toistaan ihanempia tavaroita ihasteltiin ihanassa Brukan putiikissa,
josta jotain käärittiin paperiin ja kuljetettiin kotiinkin.

Kun iltapäivä alkoi hämärtyä, syttyi kaupungin ylle kauniit valot.

Vielä viimeinen ilta laivan tunnelmassa, jossa ihasteltiin korkeuksissa taiteilevia akrobatia- ja tanssiesiintyjiä, maisteltiin iltapalaa, leikittiin leikkihuoneessa pienten murujemme kanssa ja vaihdettiin ajatuksia yön pikkutunneille saakka pikkuisten jo tuhistessa omissa pedeissään yöuniaan. Viimeinen aamu laivassa, se toi tullessaan tutun lähtösataman ja vähän harmaan kaupungin.

Onneksi mieltä valaisivat viimeisten päivien ihanat muistot.
Kiitos matkasta, ystävät rakkaat!