Aurinkovarjon alla

Ihanat auringonsäteet tervehtivät minua lämpimästi kun avasin terassimme oven takapihalle. Niin kaunis tiistai-aamupäivä, kello oli yksitoista ja pikkuisen Lucaksen ensimmäisten unien aika. Pikkusen nukkuessa,  oli minulla hetki omaa aikaa, levittää viltti apilankukkien täyttämälle nurmelle ja uppoutua hyvien lehtien pariin.. Ja lakata varpaankynnet näteiksi.

Vaaleansinisen pilkkupeiton alta heräili pieni poika uniltaan suukku hymyssä,
jalat iloisesti ilmassa potkien.

Seuraavaksi olikin jo soseruokailun aika. Tälläkertaa välipalaksi maisteltiin mango-banaania, ja kyllä sitäkin pikkuinen suukku maiskutteli. Pieni masu täynnä jaksettiin taas ihmetellä ympärillä olevaa ja nauttia kesäpäivästä niin selällä kuin massullaankin.

Ja voi miten vihreä apilanurmi kutittelikaan pieniä jalkapohjia. Sitä pikkuiset sormet tykkäsivät tunnustella, siihen pienillä käsillä tarttua. Mitähän lie äidin oma pieni mietti tuota tunnustellessaan..

Ihana päivä, aurinkovarjon alla.

Pikkuiset jalat

Tänään löysi Lucas jalkansa, niitä katseli, niihin tarttui. Miten hellyyttävä näky, pikkuiset punaiset puolukka-varpaat pienessä kätösessä. Koskahan viedään varpaat suukkuun saakka.

 

Ainutlaatuinen

Sisko sai mieheltään haaveilemansa Johanna Kurkelan levyn, jonka biisivalikoimasta löytyy toinen toistaan kauniinpia lauluja, mutta erityisesti yksi jäi mieleeni. Sitä kuunnellessa ja hyräillessä tulee kyyneleet silmänurkkiin, niin kauniit ovat sanat, niin kaunis nuotti.

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaa

http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

Keskikesän juhlaa

Matkamme alkoi juhannusviikon keskiviikkona, matka kohti pienen murumme ensimmäistä keskikesää. Vietimme Pohjanmaalla ensin yhden yön isoäidin ja isoisän luona. Seuraava päivä valkeni kauniin aurinkoisena Mikon lapsuudenkodin järvimaisemissa.

Ja aamupäivästä jatkui matka kohti Keuruuta, kohti jokavuotista Juhannuskonferenssia. Siellä meitä odottivat vihreä nurmikenttä, suuret, valkoiset teltat ja asuntovaunuelämä, mummin ja faarin kanssa vieretysten. Muistoja, ystäviä ja yötön yö. Joka vuosi jotain samaa, aina niin erilaista. Miten monta vuotta näitä hetkiä on jaettukaan, mistä on tultukaan tähän. Pienenä tyttönä käsikädessä siskon kanssa, lastenkokouksia ja leikkejä, teiniajan iltakokouksia ja läpiyön valvomista, nyt aikuisena, ensimmäistä kertaa oman pienen kanssa, äitinä, lastenvaunuja työnnellen. Vuosi sitten olit vain jotain ihan pientä, ihme, sisälläni. Erilaista nyt. Mutta joka vuosi yhtä mukavaa yhdessäoloa, ihania, muistorikkaita keskikesän päiviä, niitä kauniita hetkiä rakkaiden kanssa.

Pienen murumme kanssa sujui elämä erilaisessa ympäristössä yllättävän hyvin. Vain ensimmäinen yö  asuntovaunussa nukuttiin huonosti, olihan se kaikki niin uutta pienelle pojalle, seuraavat yöt menivätkin jo tuttuun tapaan. Ja kuumuuteenkin totuttiin ensimmäisen päivän aikana, sillä  perjantain päiväunet pieni nukkui  jo mukavasti. Ehkä kaiken kokemansa ja näkemänsä jälkeen eivät nuo siniset silmät enää pysyneet auki. Nukahti pari kertaa pikkuinen äitin syliinkin maailmaa ja ihmisvilinää aikansa ihmeteltyään. Kyllä sinua ihasteltiin, sinulle hymyiltiin ja juteltiin. Olit ihana sinä, niinkuin aina!

Nopeasti kuluivat päivät auringonpaisteesta, sinun ja ystävien seurasta sekä mukavista tuokioista niin asuntovaunun kuin kahviteltankin pöydän äärellä nauttien.  Niin nopeati kuluivat hetket juhannuksen, keskikesän, ajan, jona päivät ovat pisimmillään. Kauniit kesähetket. Sinun kanssasi.  Nyt turvallisesti äidin sylisssä, ensi vuonna askeleittesi perässä pysytellen..

Antaa kuvien kertoa enemmän tämänvuotisesta keskikesän juhlasta, pikkumurumme ensimmäisestä juhannuksesta, jona aurinko paistoi ja lämmitti, kerrankin. Perjantai-illankin sateen kastelema maa kuivui jo seuraavan aamupäivän aikana, vienon tuulen ja auringonsäteiden myötä..

Pikkuiset keskikesän varpaat <3

Juhannuskonferenssin kentältä

Pusuja <3

Isin käsivarsilla

Kahviteltan tunnelmaa

Ja kaksoset Juhannusyönä

Siskon kanssa jaettu jokainen hetki vuosien takaa

Minun rakkaat mieheni

Kotona, maalla, mummin ja faarin luona sunnuntai-iltapäivällä. Pienen kanssa. Väsyneitä mutta onnellisia. Me kaikki.

Äitiystävä

Ihana päivä, päivä kaksosystävien. Päivä isompien ja pienempien kaverusten. Yksi pikkuinen mukanamme ensimmäistä kertaa, pikkuinen poika oman ihanan äitinsä kanssa.  Heitä seuraillessa ensihetket oman pikkumuruni kanssa kumpusivat jostain. Neljän ja puolen kuukauden takaa.

Tässä me vieretysten, äitiystävät, pienten poikiemme kanssa.

Kiireetön viikonloppu

Ihana lauantai. Ei ollut kiire minnekään. Vietimme leppoisasti päivää siskon ja pienten murusten kanssa, miehet olivat omissa touhuissaan, toinen soittamassa Majakka-seurakunnassa, toinen töissä. Katselimme Ruotsin prinsessa Victorian ja Danielin häitä, ihastelimme pukuja ja sitä kaunista glamouria hääparin ympärillä. Eikä siitä iltapäivästä puuttunut mitään, oli ihania herkkujakin sohvapöytä täynnä.

Sunnutai-aamu käynnistyi kellon soitolla ja auringon paistaessa kaihtimien lomasta. Olimme päättäneen siskon kanssa lähteä Hietsun kirppikselle tutustumiskäynnille ja ehkä jotain löytöjäkin tekemään. Ystävämme olivat Hietsussa viettäneet monen monta antoisaa aamua, nyt päätimme mekin kokeilla. Tälläkertaa mukanamme oli vain Lucas-muru. Ensimmäistä kertaa matkasi pikkuinen siskolta lainassa olevassa rintarepussa, joka osottautui todella käteväksi.

Ja jotain kivaa ja kaunista sieltä aurinkoisen torin myyntipöydistä käsiimme tarttuikin...

Palattuamme Hietsusta, lähdin Mikon kanssa sunnuntaiajelulle ja päädyimme sinne kauniiseen Lauttasaaren rantaan, jossa olimme kesäkuun toista päivää olleet viimeksi viettämässä yhdessä ystävien. Hieman viileän merituulen puhaltaessa, kauniissa auringonpaisteessa, nautimme eväistä ja leppoisasta hetkestä pikkumurun nukkuessa.

Vielä jatkui matka kodin kautta kohti Vantaan Ikeaa naapureiden kanssa, mukava iltahetki maukkaan sunnuntaibrunssin merkeissä. Niin ihana viikonloppu kääntyi iltaa kohti, josta jäi taas monen monta kaunista muistoa mieltä lämmittämään. Parasta oli aika rakkaiden kanssa. Se, ettei ei ollut kiire minnekään.

Neljä yhteistä kuukautta takana

Mietin ajan kulua, palaan siihen päivään neljän kuukauden taa. Siihen hetkeen ensitapaamisen. Suloisella olemuksellasi valloitit, teit minusta siinä hetkessä maailman onnellisimman.  Teit minusta äidin. Pieni rakkaani, oma pikkumuruni. Siinä vieressäni tuhisit, vauvalle tuoksuit, tummilla silmilläsi minua tarkkailit. Miten silloin kaikki olikaan uutta, sinulle ja minulle. Yhdessä me opettelimme, otimme uuden päivän vastaan, toisenkin..

Tänään katson suuriin sinisiin silmiisi, pienen suukun naurua, jalkojen iloisia potkuja. Miten oletkaan muuttunut, kasvanut ja kehittynyt. Niin paljon jo osaat. Miten lyhyessä ajassa siitä pikkunyytistä kasvoi tuo pieni iso poika, elämää, hymyä täynnä. Ja vaaleanruskean tukan peittämä pääsi kääntyilee, elämää tarkkailet, maailmaa ympärilläsi ihmettelet. Miten iloiseksi tulet kun sinulle hymyilee, sinulle juttelee, kun sinut syliinsä sulkee. Rinnallani sinun on hyvä olla, siihen turvallisin mielin nukahtaa. Niin se oli silloinkin, neljä kuukautta sitten..

Miten kaunis ja odotettu olikaan ensihymysi muutaman viikon iässä, nyt tuo pienen pojan hekotus, joka mullisti maailmani taas uudelleen. Niin nopeasti tuli se hetki, kun sormesi koskettivat omiani, tartuit kiinni lelusta ja veit sen suuhusi. Nopeasti opit kääntymään kyljellesi ja pian on taas uusien vaiheiden aika.  Nyt jo soseita maistellaan.  Niin paljon ainutlaatuisia hetkiä, niitä kauneimpia, sinun ja minun. Kaikki yhdessä jaettuja. Silloin, nyt, aina.

Rakas. Pikkumuru.

Silmiisi kun katsoo, jää niihin upoksiin.