Birger Kaipiainen & Harri Kalha, osa 2

Assyriologi palaa  vielä tämän viikon EMMAssa esillä olevaan näyttelyyn Birger Kaipiaisen keramiikasta sekä Harri Kalhan erinomaiseen, samettiseen kirjaan (SKS 2013). Sekä kirja että näyttelyn työt herättivät niin paljon erilaisia assosiaatioita myös muinaiseen esineistöön, että niitä on tuotava vielä muutama esille.

Kaipiainen taideteokset tuovat lohtua keskelle talven pimeintä pimeyttä -- kun kello kymmenen aamulla on oikeastaan ihan pimeää, sumuista ja tuhruista, niinkuin tänään. Kaipiainen itse luonnehti tuntojaan: Ikävä on minulle pysyvä olotila, joka voi hetkeksi kaikota, tullakseen uskollisesti takaisin (s. 50). Kalha tulkitsee puolestaan Kaipiaista: Teosten perusvireenä on aina kaipaus toisaalle -- kauniimpaan maailmaan, pois tästä hetkestä: irti arjen proosasta, rujoudesta runouteen (s. 50).

Teos, joka teki minuun joutsenen ohella suurimman vaikutuksen oli tämä istuva kaunotar. Se assosioituu päässäni lukuisiin muinaisiin patsaisiin, jotka on kuvattu istuvassa asennossa ja heettiläis-luuvilaisessa ikonografiassa juuri jumalattaret kuvattiin usein istuvina. Myös "kuolevaiset" saivat omia kivipatsaitaan, toisinaan miniatyyrimuodossa, kuten tämä Pohjois-Syyrialaisesta Tell Halafista löytynyt.

Istuvan naisen pää ja silmä ovat myös erittäin lähellä etenkin Tell Brakista löytyneitä nk. "silmä-idoleita" (eng. eye idols).

Kuvalähde: M. Fortin, Syria, Land of Civilizations (1999) s. 279

Äärimmäisen vaikuttavia olivat kuitenkin Kaipiaisen suloisen turhat "kukkapuut", joita oli EMMAssa esillä kolme kappaletta.

Näillä Kaipiaisen luomuksilla ei ole mitään muuta funktiota kuin olla koristeina. Minulle tuli niistä kuitenkin mieleen kaikenlaiset mesopotamialaiset kulttiparafernaliat -- erityisesti uusassyrialaiset suitsukeastiat, joita on kuvattu kaksin kappalein esimerkiksi kuningas Assurbanipalin (668-n. 627 eaa) kuuluisassa "puutarhareliefissä".

Kuvalähde: J. Reade, Assyrian Sculpture (1983) s. 68.

Nämä muinaiset suitsukeastiat eivät kuitenkaan läheskään aina olleet keramiikasta vaan metallista valmistettuja. Upeita kappaleita on löytynyt esimerkiksi nk. "lyydialaisesta aarteesta".

Kuvalähde: I. Özgen/J. Öztürk, Heritage Recovered. The Lydian Treasure (1996)  s.114.

Jos ette ole vielä näyttelyä nähneet, tämän viikon sunnuntaihin on aikaa! Käykää vaikuttumassa ja saamassa kontrastia ulkona vallitsevaan harmauteen!