Viime viikolla assyriologi oli jälleen EMMAssa. Syyrialainen ystäväni tarjosi minulle & eräälle toiselle ystävättärelleen herkullista lounasta ja sen päätteeksi ajoimme Tapiolaan, lähinnä katsomaan Rut Brykin näyttelyä.
Brykin tuotanto ja elämä olivat minulle ennen näyttelyä suurimmaksi osaksi täysin tuntemattomia -- keraamikkona ja Birger Kaipiaisen aikalaisena heillä on joitain samankaltaisuuksia ja yhtymäkohtia ja jo näyttelyssä aloin ihmettelemään sitä, ettei edesmennyt anoppini koskaan ollut hankkinut mitään Brykin työtä (Kaipiaisia hän omisti joitakin).
Brykin taideteoksissa vaikuttavat värit ja myös aiheet. Lumouduin ennenkaikkea leijonasta. Sen vihreät silmät ovat maagiset.
Ovet ovat aina kiinnostaneet aiheena, Brykilla niitä on paljon.
Myös näytteilleasettelussa on paljon viehättävää, joitain töitä oli asetettu liki lattiarajaa, pienen lapsen silmien tasolle, kuten nämä perhoset.
Harri Kalhan laatima kirja on taas sellainen helmi, että se oli pakko poimia mukaan EMMAn kaupasta.
En ole ehtinyt siihen vielä kunnolla tutustumaan, kirja lähtee varmaankin mukaan heinäkuiselle mökkimatkalle, silloin saksankielisen artikkelin käsikirjoitus on jätetty toimitettavaksi ja pääsen syventymään Brykin elämään ja ah, näihin herkullisiin töihin!
Suosittelen jälleen -- Brykin näyttely on niin antoisa että menen sinne varmasti uudestaan. Museossa käynti inspiroi ja innostaa omiinkin töihin. Olen ollut "oman leijonani" lumoissa jo useamman viikon ajan, mutta sydämessäni näyttää olevan aina paikka uudelle leijonalle...
Näyttely päättyi Brykin ja Tapio Wirkkalan tyttären Maaria Wirkkalan paneeliin, jossa oli käytetty äidin osasia. Ja taas huokailin ihastuksesta... Menkää ihmiset, menkää EMMAan!