Ensi viikolla alkava opetus alkaa painaa päälle, mutta assyriologin on silti tänään päästävä kirjamessuille. Se miksi laitoin otsikkoon epiteetin "orkidea" johtuu siitä, että ystäväni ja kollegani Maijastina Kahlos perustelee Suomen Akatemian verkkolehdessä sen miksi, orkidea-aloiksi kutsuttuja harvinaisia muinaistieteitä tulee harjoittaa myös Suomen kaltaisissa pienissä maissa. Tämä on erinomainen kirjoitus! Perustutkimuksen lisäksi muinaistutkijat osaavat sijoittaa nykypäivän ilmiöt aikaan ja paikkaan eli antaa asioille ja tapahtumille historiallista syvyyttä kuten Maijastina asian oivallisesti muotoilee. Hyödyllisyyden lisäksi luomme parhaimmillamme myös kauniita ja kiinnostavia asioita -- Suomessa kasvava Maariankämmekkä on diminutiivinen kukka, mutta se hehkuu ympärilleen elämää suurempaa kauneutta. Assyriologialla on Suomessa vanhat ja maineikkaat perinteet ja ala on ehdottomasti osa suomalaista tiedekulttuuria. Silti Helsingin yliopisto ei ole ymmärtänyt tämän orkidean tarpeellisuutta vaan on jättänyt kukan hoitamatta. Emme kuitenkaan anna periksi, assyriologian jatkuvuuden turvaamiseksi teemme parasta aikaa sitkeästi töitä.
Miksikö assyriologin sitten on pakko päästä kirjamessuille? Eniten minua kiinnostaa antikvaariset osastot, niissä kun voi tehdä moninaisia sykähdyttäviä löytöjä. Saattaa olla useakin vuosi peräkkäin etten löydä mitään kiinnostavaa, mutta osastot kannattaa silti aina käydä lävitse. Eräänä kesänä etsin Mika Waltarin ja Ilmari Jäämaan toimittamaa suomenkielistä lyhennettyä versiota Muinaisajan ihmeet (WSOY 1935) J.A. Hammertonin toimittamasta neliosaisesta kuvateoksesta Wonders of the Past: The Romance of Antiquity and its Splendours (1923). En ollut löytänyt siitä kuin mainoksia, joista kaikkein kaunein on tämä, Kotilieden takakannessa:
Koko syksynä en ehtinyt helsinkiläisiin divareihin kirjaa etsimään, mutta kirjamessuilta kaksi osaa löytyivät, Kampintorin divarin osastolta, edulliseen 15 euron yhteishintaan.
Molemmat osat ovat hyvässä kunnossa ja selkämyskin on assyriologin mieleen...
Ja sisältö on tietysti ihanan nostalginen kuvineen ja teksteineen. Tähän aikaan Suomessa ei ollut montaakaan kirjaa markkinoilla, joissa olisi ollut niin paljon kuvamateriaalia esim. uusassyrialaisista reliefeistä. Itse asiassa uudempaa ja runsaampaa teosta ei taida vieläkään olla olemassa.
Tänään kirjamessuilla minut tunnistaa tästä pantterikorustani:Tulkaa juttelemaan!