Athenen synty: Linda Boström Knausgård, Helioskatastrofi

Sain joululahjaksi Linda Boström Knausgårdin romaanin Helioskatastrofi (Like 2013). Kiinnostuin kirjasta syksyn mittaan sen vuoksi, että monet kirjabloggarit (mm. Sara, Maria ja Marjatta) kirjoittivat siitä ja se näytti sisältävän viittauksia antiikin Kreikan mytologisiin kertomuksiin.

Tarina alkaa sillä, että 12-vuotias tyttö nähdään alastomana poistuvan yksinelävän Conrad -nimisen miehen talosta kun hänet haetaan ambulanssilla mielisairaalaan. Tyttö itse kuvaa syntymäänsä Conradin päästä: Minä synnyn isästä. Minä halkaisen hänen päänsä (s. 7). Tässä on tyttö, joka ei tiedä mitä on tulla maailmaan äidin synnyttämänä, hän ei tiedä mitä on ollut uinua ja hiljalleen kehittyä leppeässä lapsivedessä. Täydessä kiiltävässä sotavarustuksessa hän astuu isänsä päästä: Minä en halua muuta kuin seistä näin yhdessä isäni kanssa ja tuntea hänen lämpönsä, kuunnella hänen sydämensä lyöntejä. Minulla on isä. Minä olen isäni tytär (s. 7).

Kreikan mytologian viisauden ja järjen jumalatar, Ateenan kaupungin suojelija syntyi juuri samalla tavalla isänsä ylijumala Zeuksen päästä. Ensimmäinen, joka kuvaa Athenen genesistä kirjallisesti on Hesiodos (n. 700 eaa) runoelmassaan Jumalten synty (Theogonia) (Päivi Myllykosken erinomaisesta suomennoksesta (Tammi 2003) on kirjoittanut Maijastina Kahlos täällä), ja sama aihe esiintyy kuvataiteessa 600-luvulta eaa lähtien. 

Tyttö kantaa mukanaan kypärää, jota hänen ympärillään pyörivät ihmiset eivät näe. Muu sotavarustus on piilossa Conradin talossa, eikä hän pääse niitä sieltä hakemaan. Tyttö sijoitetaan helluntaiseurakuntaan kuuluvaan perheeseen ja häntä aletaan kutsumaan nimellä Anna.  Kouluun häntä ei päästetä -- viisauden ja järjen jumalatar ei tietysti tarvitse mitään opetusta. Sen sijaan Annalla havaitaan kielillä puhumisen lahja (vaikka se olisikin vain kreikkaa) ja hän saa esiintyä paikallisen seurakunnan kokouksissa kunnes romahdus vie hänet hoitolaitokseen. Muitakin yhtymäkohtia Athene-jumalattareen on, kuten se, että Anna tekee kotona ristipistotöitä Athenen ollessa myös naisten käsitöiden suojelija. 

Romaani on tiivis ja teksti erittäin huolellisesti muotoiltu, kaikkiaan erittäin nautittavaa luettavaa. Mutta huolimatta siitä, että tiesin etukäteen etsiä yhteyksiä kreikkalaiseen mytologiaan, en usko että sisältö avautui minulle kokonaisuudessaan. Tätä kirjaa täytyy lukea useamman kerran, se kuvaa vaikuttavasti ainakin sitä, kuinka "jumalaisuus" ja mielisairaus ovat sielunveljiä ja kuinka herkät lahjakkuudet usein suistuvat henkisesti raiteiltaan jos heidän kykyjään käytetään väärin. Nerouden ja hulluuden välissä on veteen piirretty viiva, niinkuin asiantilaa on usein kuvattu.

Lopuksi muotoseikka: kirjoitetaanko jumalattaren nimi suomeksi Athena vai Athene? Molempia kirjoitusasuja näkee. Koska tämän hetken paras antiikin hakuteos, P. Castrén/L. Pietilä-Castrén, Antiikin käsikirja (Otava 2000) kuitenkin kirjoittaa nimen Athene, minäkin käytän sitä tässä.