Assyriologi on taas lähdössä, tällä kertaa perheensä kanssa Lontooseen. Minulla on tähän kaupunkiin vahva viha-rakkaussuhde. Se syntyi 1990-luvulla, jolloin opiskelin yhden talven hieroglyfiluuvia SOASissa professori J. David Hawkinsin johdolla. Myöhemmin olin kesällä 1998 runsaat kaksi kuukautta samaisessa oppilaitoksessa töitä, avustamassa Hawkinsia Corpuksen loppuunsaattamisessa.
Vihasin Lontoota, koska metromatkat olivat usein tuskastuttavia, varsinkin silloin kun vaunut jumittuivat keskelle tunnelia varttitunniksi. Vihasin ihmismassoja, jotka väsyttivät. Opiskelijana minulla ei ollut oikein aikaa eikä varojakaan nauttia Lontoon runsaasta kulttuuritarjonnasta. Talven aikana asuin pientä alivuokralaishuonetta, mutta Lontoon-kesäni sain majailla ilmaiseksi puolisoni sukulaisten upeassa penthouse-huoneistossa Towerin takana. Tästä olen ikuisesti kiitollinen, ilman tätä Silvennoisen perheen sydämellistä vieraanvaraisuutta minulle ei olisi ollut mahdollista olla auttamassa vuosisadan tärkeimmän, hieroglyfiluuvinkielisiä piirtokirjoituksia kokoavan monumenttiteoksen syntymisessä.
Lontoossa rakastan monia asioita, rakkain on ehkä kuitenkin assyriologin paratiisi, British Museum. Ja nyt vasta myöhemmin olen herännyt myös sille tosiasialle, että isäni oleskeli ja työskenteli assyriologina Lontoossa, sen savitauluarkistossa tutkimassa oraakkelikysely-tekstejä, aikana ennen syntymääni 1963 ja 1964. Hän ei koskaan saanut kirjaa valmiiksi, mutta aineistoa käytti sittemmin hyväkseen Ivan Starr teoksessaan Queries to the Sungod (SAA 4, 1990).
Mikäli ehdin, yritän löytää joitain niistä paikoista missä hän oleskeli, hotellikatua jne. Lontoossa hänellä ei näytä olleen mukana kameraa, ainakaan yhtään kuvaa ei ole säilynyt perhearkistossa. Vain näitä ihastuttavia, perheelle lähetettyjä postikortteja.
Lontoosta siis enemmän matkan jälkeen.