makramé- nauhat keramiikka-amppeleihin

Tein kesän keramiikkakurssilla kolme suurehkoa amppelia meidän sivuterassille. Nyt vihdoin sain myös kiinnitykset kuntoon, kun ystävien kanssa pidimme makramé- illan. 

Tai oikeastaan sen illan aikana en tajunnut ohjeista mitään, mutta onneksi sen jälkeen työvaiheet avautuivat ja niimpä amppelit pääsivät killumaan terassin katoksen alle.

Ruukut tosiaan omaa tuotantoa, samoin nuo keramiikkapallot, jotka koristavat makraméta. Yksinkertaiset näistä tuli, mutta tykkään oikein paljon. 

Kummallista, kun taas alkaa olla niin pimeää, että kuvien suttuisuus ihan yllättää.

Muoks, lisätty kännykkäkuva paremmalta syysauringolta.

takauma syyskuun elämään ja ihana kummikissa Ismo

 En oikein tiedä, mihin viimepäivät ovat valuneet, mutta tässä vihdoin syyskuun suosikkien katsaus höystettynä kissakuvilla ja loppukesäisellä puutarhalla.

 *Puutarhassa
omassa ei niin mitään raportoitavaa

*Kissa- suosikki 
ihana pieni kummikissa Ismo, joka on päässyt postausta kuvittamaan Mini-siskonsa kanssa. Mutta huomio, Ismo on se pieni ja Mini iso ;)

*Kädentaidot 
olen tehnyt monenmoista välipalakäsityötä, päätyönä kuitenkin Kalevalacal-peittopalat (kymmenkunta instakuvaa).

*Matka 
Ystävien luokse Porin seudulle; Meripori, Kallo, Yyterin hiekkarannat, Ismo <3 ja Leenan puutarha. Postauksen kuvat ovat yhdeltä syyskuun lopun päivältä.

*Arkielämys
Ajolupa palautui, eli tutkitusti pääni on ok!

* Elämän elämys
Joogaleiri ystävän kanssa heti alkukuusta.

Ismo 4 kk Husbendin sylkyssä

Edessä Mini, takana Ismo

Minin kaunis katse

Ja voi miten hieno profiili

Ismo, Noxx Snorlax sinitäplikäs lyhytkarvainen itämaispoika.

Ismo

 

 

 Ja sitten sightseeing- kierros, jos vielä jaksaa katsella kuvia.

Syksyn kultaamia Yyterin puita kun katselee, sen huomaa viimeistään nyt. Kesä on mennyt.

mukana Kalevala CAL -peittoprojektissa

Minulla on suuri ilo ja kunnia olla mukana juhlistamassa 100- vuotiasta Suomea käsityön merkeissä. Edellisistä virkkauksista on vierähtänyt jo tovi ja silloinkin osaamiseni rajoittui lähinnä ruutuvirkkaukseen. Nyt tämän projektin myötä olen oppinut huikeasta virkkaamisesta ja päässyt todellakin kokemaan sekä tekemisen, että oivaltamisen iloa!

5. Maija-Leena Siuvatti: Iso tammi - Big Oak, the world tree

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.

Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:

piätti pilvet juoksemasta,

hattarat hasertamasta,

päivän peitti paistamasta,

kuuhuen kumottamasta.
(Kalevala, runo 2, 81-88)

1. Sari Åström: Ilmatar

 

Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.

Piti viikoista pyhyyttä,

iän kaiken impeyttä

ilman pitkillä pihoilla,

tasaisilla tanterilla. 

(1. runo / 111-116)

Mikä ihmeen peittoprojekti? Annetaan Kalevala CAL -verkkosivuston kertoa;

Kalevala CAL – peittoprojekti

Satavuotisjuhlaansa viettävä Suomi saa lahjaksi Kalevala-aiheisen virkatun peiton, jonka jokainen kädentaitaja voi tehdä itselleen tai lahjaksi.
Kyseessä on virkatun peiton ohje, joka koostuu 24:stä ruudusta, liitoksesta ja reunuksesta. Peiton suunnittelussa on ollut mukana 19 eri suunnittelijaa, sekä lukuisia muita vapaaehtoisia muun muassa testaamassa ja kääntämässä virkkausohjeita englannin kielelle.
CAL, eli virkataan yhdessä -projektit, ovat kansainvälisesti hyvin suosittu tapa yhdistää virkkaus yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen. Kalevalalla höystettynä CAL on oikein mainio tapa juhlia yhdessä Suomea!
Ohjeet jaetaan osa kerrallaan, jolloin osallistujat pysyvät samassa tahdissa. Facebook-ryhmässä voi fiilistellä osalistumista ja peiton etenemistä kuvien ja kokemusten jakamisen merkeissä.

 

3. Soile Olmari: Maailman synty - Birth of the world

Alkoi hautoa munia,

päätä polven lämmitellä.

Hautoi päivän,

hautoi toisen,

hautoi kohta kolmannenkin

1. runo / 213-216

4. Susku Öysti: Kätketty aurinko - Hidden Sun

”Louhi, Pohjolan emäntä [...]
Kätki kuun kumottamasta 
kirjarintahan kivehen, 
lauloi päivän paistamasta 
vuorehen teräksisehen.”
(Kalevala, runo 47)

2. Taina Tauschi: Sotkan pesä - Bluebill's Nest

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.
(1. runo, 207 - 212)

 Facebook- ryhmän lisäksi kuulun whatsapp- ryhmään, jossa jaetaan Kalevala CAL kuulumisia ja jeesitään toisia. Uudet ohjeet tulevat aina maanantaisin ja perjantaisin (jotka ovat nyt lempipäiviäni!) ja malleihin on myös hyvät videot. Koska olen ihan aloittelija, on jokainen ruutu vaatinut purkamista ja pähkäilyä roppakaupalla. Mutta onnistumisen iloa on korvannut moninkertaisesti kaiken vaivan.

Projekti on edennyt nyt ensimmäiseen neljännekseen, olen jo saanut aikaiseksi peiton parin kissan kasalle, kun kuusi ruutua on koossa. Jatkossa voit seurata minun ja muiden projektin etenemistä Instagramissa, Kalevala CAL:n hashtagit ovat #kalevalacal ja #kalevalacal2017.

Keskeneräinen  6. Maarit Leinonen: Pohjan akka - Hostess of Pohja

"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin
kynnöllesi, kylvöllesi,

karjoillesi, kasvuillesi,

kuillesi kumottaville,

päivillesi paistaville...

(Kalevala, runo 43, 307-312)

Kalevala CAL peittoprojekti on hyväksytty yhdeksi viralliseksi Suomi Finland 100 -juhlaprojektiksi. Tällä hetkellä Kalevala CAL- Facebookryhmissä on mukana yli 15 000 virkkaajaa. Peittoja virkataan Suomen ulkopuolellakin runsaasti, kuten tämä kartta kertoo. 

Presidenttipari ja Lennu saivat omat peittonsa, katso koko juttu Arteenin blogista, kliks.

kukkasipulihommat

Tämäkin tärkeä tieto on jäänyt kirjaamatta, kauheeta, mitenkäs sitä edes osaisi keväällä olla jos ei tietäisi keitä ihanuuksia odottaa! Tänä syksynä laitoin, kahdesta tilauksesta huolimatta, maahan aikas vähän sipuleita mutta sitäkin harkitumpia. Sain näillä kolme mukavaa selkäystävällistä sipulinjemmaussessiota. Kukkasipulit lupaavat kevättä ja sehän on hyvä, eiks vaan?

Nämä unkarinsinililjan sipulit sain yllärinä Sailalta, lämmin kiitos <3 Koitin taannoin puutarhabloggaritapaamisessa hankkia tätä taimena, tuloksetta. Seuraavaksi tapasimme kissabloggaajaporukalla ja Saila sai mut yllätettyä. Selväähän on, että puutarhaani kuuluvat etuoikeutetusti kaikki Unkarin tai Transylvanian kasvit.

 Viinilaukat pääsivät goottipuutarhaan, viime vuotiset kun eivät menestyneet. Pallerolaukat jemmattiin Afrikka-penkkiin, joka onkin oikea kasvien sekamelska nykyään. Crocukset tulivat kaupan päälle.

 

 Viimeisellä kerralla vuorossa tulppaanit.

 

Liljatulppaanit menivät kuupuutarhaan samanmoisten seuraksi. Vaalea vihreäraitainen on aina asunut kasvihuoneet sivussa, sinnehän nämäkin menivät. Ja samoin suurin osa musta-valkoisia sekoituspussista. Harmi vaan, että kaikki ei mahtuneet ja osa päätyi Afrikkaan. Mutta iköhän ne siellä viihdy ihan sopuisasti.

Melkein tekisi mieleni nyt hankkia vielä lisää, (varsinkin, kun olen saanut tiedotusta Ipanoiden Leenan tulevasta kevätkukkamerestä) mutta koitan pysyä päätöksessäni -vaikka keväällä katuisin. Ompahan ihana syy vierailla rikkaammissa puutarhoissa.