kissat ja puutarha; ihana olla omassa kotona

Kotiuduimme Unkarista torstaina, ja viimepäivät on menneet pääosin kissojen silittelyyn, pyykinpesuun ja toipumiseen lomailusta ja olipa meillä mahtavat ystävän synttärijuhlatkin viikonloppuna. Mutta aivan ihanaa on olla kotona, niin kivaa kuin Unkarissakin oli! Unkarinkuvapostauksia on vielä tulossa muutama; häät, eteläinen Unkari ja piipahdus Kroatian jalkapallohumussa, sekä tuliaiset.

Puutarhasta oli kissojen hoitajat pitäneet myös hyvää huolta. Etukäteen, ennen lähtöä kahtena iltana, teimme perusteellisen kasteluoperaation ja keräsimme vettä isoihin saaveihin ja vesikannuihin, jotta hoitajilla olisi helpompi homma. 

 Sammarit kukkivat upeesti, nämä tumman syvän oranssit on suosikeitani aina vaan. Ja mosaiikkiruukut olen tehnyt nimenomaan näille, tuo ikivanha mummuni kattila sopii värisarjaan hyvin.

Lilja Buff Pixie kukii komeasti.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.

Vanhat varikset siellä vaan jaksavat vartioida, samalla kun suukottelevat toisiaan <3

 Pientä sälää, joka niin ilahduttaa sekin. Allaolevan kuvan vasemman reunan maksaruoho on menettänyt tumman komean värinsä, samoin puolisonsa kaksivärinen tekee enenevässä määrin yksiväristä lehteä nykyisin. Harmi.

 Viimekesän virontuliainen Postman´s Pride on hienon tummana.

 ´

 Kärhöportti toiseen suuntaan. Keväällä kaikki kärhöt olivat syöty pupunkorkeudelle ja tarkoituksena oli silloin vaihtaa tämä kaari puiseen, vähän tukevamampaan. Ei heti aloitettu hommaa ja nyt tilanne on tämä, ihan uutena vihreänä ja vehreänä kärhöt taas kasvavat, joten eihän niitä raski enää häiritä...

 Kasvua on tapahtunut, tykkään kun nuo polut vähän piilottuvat kangasajuruohojen syliin.

 Meidän oma laventelipelto ;) ja kasvarissa appelsiinisamettikukkia vauhdissa.

Matkan vuoksi kasvariin ei paljon mitään ole laitettu, kuinpakolliset yrtit, yllä kuitenkin kesäkurpitsat jotka voivat hyvin, mutta kärsivät vähän kasvupaikalleen pääsemisen viivästymisestä...

 Tätä hommaa on harrastettu viimepäivinä. Sohvalla makoilua oman kissan alla.

 Kissojen katselua, hellittelyä ja höpöttelyä.

 Ennen matkalle lähtöä Nipsu suhisi joskus Jesselle ja Gebsu suhisi Jesselle tosi usein, päivittäin, ja selvästi lähti pikkuveljeä välillä karkuun. Nyt on jotakin ihmeellistä ja ihanaa tapahtunut, suhunoita ei ole kuultu kertaan sitten paluumme.

Anteeksi edellisen postauksen kommenttien vastaamattomuuteen. 

Henna kyseli kissojemme hoidosta matkan aikana ja meillä se hoituu ainan kotiin tulevilla hoitajilla. Tälle reilun kahden viikon reissulle ei naapurin nuorimies ekalle viikolle saanut hoitoja sopimaan, mutta onneksi ystäväni joka muutti lähistölle, tämän ekan viikon pelasti. Neljän kissan vieminen johonkin hoitolaan ei ole vaihtoehto, vaan kotona on kissojen saatava olla turvallisesti ja tutusti. Myös ulkoilut omassa catiossa on päästävä välillä tekemään. Tähän asti hoitaja on aina löytynyt, koitamme pestiä pehmentää hyvällä korvauksella.

kesäkuu

Oli ja meni, tässä instan suosikit:

*Kissa- suosikki Pupu-suosikit:
Lapsenlapset Nuppu ja Papu viihdyttivät meitä pitkän viikonlopun. Kirjoitan tätä Budapestissa ja omien kissojen kuvat saa mut äänettömästi (Husbend kuorsaa vieressä) lepertelemään mussukoille. Alkaa olla melkoinen ikävä. 

*Kirjaelämys
Lucinda Rileyn Myrskyn sisar on kirjasarjan toinen osa ja hyvin piti tämäkin tiiliskivi otteessaan. Elly Griffiths ja Januksen kivi on sarjasta myös ja hyvä. Huomaan nyt, että muut lukemani kirjat on jääneet kuvaamatta, huoh.
 
*Kädentaidot 
Keramiikan kesäkurssin tuotokset valmistuivat ja villatakin virkkaaminen jatkuu edelleen. Tavoitteena villatakille on syksy.  

*Arkielämys *Puutarhassa *Matka  
Unkari, kiertelimme ensin Budapestin ympäristöä ja sitten vähän kauenpanakin. Lukuisia postauksia löytyy blogista ja lisää on vielä tulossa ;) Pääsimme tutustumaan moneen puutarhaan, ja kyllä olivatkin ihania ja kaiken hyötypuutarhan lajiston edessä ei voinut kuin ihmetellä.


Kuvia ensin omasta puutarhasta kesäkuun alussa.

 

 Ja sitten Unkarista, pääosin Budapest.

 Ihan tavalliset tiesposket ja joutomaatkin saa mut Unkarissa ihan villiksi, pakko päästä tutkimaan ja kuvaamaan. Eli auto parkkiin ja Husbend saa odottaa...
 

nerikomi keramiikkavaasi, Jesse esittelee

 Nerikomi on alunperin japanilainen keramiikkatekniikka. Kiteytettynä tekniikka yhdistelee erivärisiä savia, joista saadaan aikaan marmorimaisia tai tarkkarajaisia kuvioita. Kuvio ulottuu seinämän läpi, joten esimerkiksi vaasi on tälle tekniikalle oikein hyvä koekappale.

Kuvasin nerikomi -työtäni eri työvaiheissa, ja laitan tähän hiukan kuvakertomusta prosessista. Tämä on ensimmäinen nerikomi -kokeiluni, ja ensimmäinen viimeistelyä kaipaava teos, joten hiukan epämukavuusalueelle astun.

 

Musta savi, eli ensimmäinen materiaali. Savi on kostean froteen sisällä kostumassa, tekniikalle on eduksi pehmeät savet.

Materiaali numero 2, tavallinen vaalea savi. Tätäkin notkistin kaulitsemalla kostean froteen kanssa.

Samaan vahvuuteen kaulitut savilevyt kootaan päällekkäin ja taas kaulitaan.

Savilevyistä on leikattu suikaleita, jotka asetellaan pystyyn ja taas kaulitaan.
Tämän työvaiheen vuoksi savien pitää olla yhtä pehmeitä, jotta tarttuvat hyvin toisiinsa kiinni.

Tässä levy on jo puolitettu ja vaasi koottu, pohjan kiinnitys on seuraava työvaihe.
Vaasin ulkoasu on suttuinen, koska musta savi on niin värjäävää.

Seuraava kuvakulma

Pieni kokeilu pinnan puhdistuksesta

Vasemmassa reunassa näkyy kipollinen lietettä, jolla pohjan kiinnitin.
Oikeassa yläkulmassa on seena, jolla puhdistan vaasin pinnat, kun se on kuivunut.

Rapsuttelut valmiina. Oli yllättävän koukuttavaa hommaa tämän vaasin viimeistely.

Yksityiskohta. Vaasi on valmis.

Puoliskot ovat keskenään erilaiset.

 Ja sitten pääsee Jesse esittelemään.

Vaasi ja mä, mä ja vaasi. Vaasin vaaleat osat ovat lasituksen jälkeen luonnonvaaleat.
Mun punaisuutta vaalentaa hopeatäplät.

Me sovitaan hyvin yhteen, eiks vaan?

Nöyrimmät kiitokseni ja muiskut!

Kippis ja kulaus. Vaasin koko on oikein hyvä ja muoto kaunis puikulapää soikea.