huivi, jolla on tarina jo syntyessään

 Ihastuin dublinilaisessa lankakaupassa myös yhteen huiviin. Huivi oli tehty lankakakusta ja löysin yhden just mun rajattuun värimaailmaan sopivan kakkusen etsimällä. Tykkään liukuvärjätyistä, mutta koskaan aiemmin ei sopivaa väritystä ole eteeni osunut. Huomasin, että lanka ei olekaan irlantilaista ja meinasin jo ideasta luopua, kunnes hokasin että lanka on Unkarista! Kelpaa mulle. 

Kassalla sain huivimallin nimen lapulla ja kotona vasta tutkin mallia tarkemmin, ja mikä ylläri, tämän Rosewater huivin mallin on suunnitellut suomalainen Janina Kallio. Ravelrystä muuten löytää useita hänen hienoja mallejaan.  Melkoinen yhteensattumien summa, tämä huivi siis. Tässä on meidän molemmat kotimaat ja Irlannintuliainen samassa.

 Kuvasin huivin ankeassa talvipuutarhassa, Gebsun puun toimiessa avustajana. Neulomiset on ollet tosi vähissä viimevuosina, enkä ole koskaan aikaisemmin tehnyt tälläistä pitsineuletta. Malli oli tarpeeksi yksinkertainen aloittelijalle ja tykkään lopputuloksesta kovin.

Alla langan tiedot, sitä pitäisi etsystä saada myös. Käytin numero 4 pyöröpuikkoa, huivilla on pituutta 180 cm, joten pyöröpuikot oli oikein kätevät.

muoks*  vaihdettu linkki, että pääsee näkemään Janinan suunnittelut ilman kirjautumista Ravelryyn.

rannelämppärit ja pipo

Löysin Dublinista paria ihanaa lankaa ja tämä ensimmäinen, jonka nyt olen saanut jalostettua, koostuu merinovillasta 50% ja silkistä 50%. Aikas ihana lanka, käsinvärjätty Kalamata-väriin eli tummien oliivien maailmassa ollaan. Meikäläiselle mustanpitäjälle siis aikas rohkea ja värikäs valinta, eiks vaan ;)  Mutta mennään kuviin:

 

Käytän usein rannelämppäreitä, koska fibromyalgia särkee herkästi viileitä ranteita. Tein käsivarsiosuudet neuloen sileää neuletta, sitten molempiin päihin virkaten pienet puolipyörylät ja lopuksi mustalla villasilkkilangassa vielä isommat härpäkkeet ranteisiin.

 Pipon tein loppulangasta, yksi 100g vyyhti kun oli käytössä. Pipon ohjeena katsoin vähän tätä, mutta muokkasin sitten melkoisesti kuitenkin ja tein paljon pylväitä, koska tämä pipo tulee sisäkäyttöön, niin kulkee sitten ilmakin paremmin päässä. Ja toisekseen lankaa ei ollut enempää käytössä.

Kuten kuvasta näkyy, pipo lörpöttää rennosti ja tänne saa hiukset kätkettyä, jos ei huvita niitä laittaa tai jos muuten vaan pipotuttaa. Jessen lempilelu on tämän langan vyöte, persoonalliset on koristelut.

Pipoon mätsäävät kissakorvikset on lahja ystävältä ja taustalla näkyvän taulun on maalannut Noora Svärd.

Malahide Garden

Tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus, että katselen toinen toistaan upeampia puutarhakohteita aina sesongin ulkopuolella. No, ei haittaa, koska niin upea on tämä kohde ja ihan vaivatta voin kuvitella tämän puutarhan eri osineen täydessä kukkaloistossaan. Säästän teidät lukijat löpinöiltäni, katsokaa ja ihastelkaa. Löytyykö muita tälläisistä vanhoista kohteista kiinnostuneita?

Kiitos! Selvisit loppuun asti seurassani <3

Malahide Castle

 

 Teimme päiväretken Malahiden rannikkokaupunkiin, jossa aikoinaan taisteltiin viikinkien kanssa. Linna on peräisin 1100 -luvulta ja ympäröivä puistoalue on laaja. Malahidessa on kasvitieteellinen puutarha, mutta sinne piipahdetaan vasta seuraavassa postauksessa. Linnan pihapiirissä on myös 700- luvulta olevan kirkon huikeat rauniot, josta alla kuvia. Nykyaikaa edustaa Avoca-myymälä ja kahvila.

Ensin ihmetykset, mitä lienevät nämä kasvit?

 Ja sitten kirkon ja hautausmaan raunioihin.

Malahiden linnassa on viisi kummitusta, yksi niistä on paikallinen loordi, joka hävisi kaksintaistelun hääpäivänään. Linna kuului Talbotin suvulle, viimeinen asukas Paroni Talbot de Malahide kuoli vuonna 1973, jolloin hänen sisarensa antoi linnan valtiolle ja siitä tuli museo.

Ovi, jonka takana katolinen piispa piilotteli, kun linnassa oli vieraita.

Linnan vanhin esine, 700 vuotta vanha tuoli.

 

Näkymä linnan puistoon,
jossa mm älyttömän vanhoja tammia.

 Yllä kaunis portaikko, alla kuvia lastenhuoneesta.

Hieno linna, johon saimme tutustua opastetulla kierroksella. Alla kuva Malahiden kylänraitilta, kävelimme asemalle, josta näppärästi pääsi junalla Dublinin keskustaan. Ja kukat kukkivat!