Kela merellä

Mereilimme viimeviikolla; Husbend, minä ja Anssi Kela. Me kolme. Keväästä alkaen kyttäsin, koska Anssia ehtisin tapaamaan ja nyt se haave toteutui! Anssin keikka oli kova ja laivalla pääsin ihan lavan reunalle ihailemaan idoliani.

Ensin muhkea buffetpöytä kera merimaisemien

Ja sitten siihen pääasiaan!

Videon musiikki pätkii ja tökkii, mutta keskity katsomaan Anssin lavakarismaa!

Keikka sai mut niin sekaisin, että en pystynyt koko yönä nukkumaan. Mutta tulipahan kunnolla kuvattua Tukholman pää kerrankin. Varhaisaamun tunnelma oli virkistävä ja myös rauhoittava.

 Kerrankin meillä oli hytissä ikkuna, josta pongailla maisemia. Toki myös kannella tuuletuimme useita kertoja. Ostoksia tuli tehtyä ihan kohtuudella, pakollisia työvaatteita Husbendille (joka inhoaa vaatehankintoja) ja pullo mantelilikööriä meille.

Ilmat oli mukavan lämpimät ja aurinkoiset.

Kotona Jesse oli ekaa kertaa ilman meitä, toki hoitamassa käytiin, ja hyvin oli mennyt.

Glada Laxen

Kävimme kerran ystävien kanssa illallisella Glada Laxenissa, pienellä Bärö -saarella sijainnissa 60°18'12.0"N 20°44'36.0"E. Silloin paikka jai kutkuttamaan, päätimme että tänne tullaan yöksi. Glada Laxen on ravintola, joka yhteydessä vierassatama ja muutama minimalistinen huone.  Saarelle pääsee vain vesitse. Nyt oli huipputilaisuus esitellä Budapestin ystäville jotain ihan muuta, kuin mihin ovat tottuneet.

 Matkasimme Vårdöstä  Enklingeen, josta Glada Laxenin Henrik meidät haki moottoriveneellä.

Ahvenfileet sitruunaisen voikastikkeen kanssa veivät kielen mennessään.
Jälkkäriksi Ahvenanmaan pannukakku, mikäs muu.

 Saari on kaunis ja rauhallinen. Näkötorni nousee 40 metrin korkeudelle, sielä on vielä 90-luvulla vahdittu meidän merialueita, nyt torni on Glada Laxenin vieraiden käytössä. Rohkeat sinne tietysti kiipesivät, minä jäin alas valokuvaamaan. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, vastapaistetut sämpylät maistuivat kalliolla, meren äärellä.

 Iltapäivällä Henrik vei meidät taas Enklingeen auton luokse. Jatkoimme matkaa yhdysaluksilla parin mutkan kautta ensin Torsholmaan, josta autotietä Åvaan ja edelleen lautalla Vuosnaisiin jolloin olimmekin jo yhden lossin päästä mannerta, Kustavia.

 Yhdysalukselle paikat varasin jo hyvissä ajoin keväällä. Varaamatta turistit eivät kyytiin mahdu kesäaikana. Tilasin myös aurinkoisia päiviä, mutta niitä ei sitten suotu lauttamatkoille.

smakbyn och Kastelholms slott

Oli muuten mukava huomata, että meikäläisen könkköruotsilla pärjäsi! Osasin lukea ruokalistat ja laivamatkan opastuksen autokanneleajosta sekä tulevat lauttamatkat selvitin kaikki ruotsinkielellä. Jätte bra! 

Smakbyn on kulmakunnan uutuuspaikka.  Ahvenanmaalaisen julkkiskokki Michael Björklundin pyörittämä Smakbyn on oikea herkuttelukeskus. Hyvän ruuan lisäksi on tarjolla mm. viininmaistiaiset. Kuvan paikallista olutvalikoimaa en testannut, koska olin kuljettajana. Maistoin sensijaan alkoholitonta siideriä, joka oli oikein hyvää. Pakko vielä painita paikallinen omenamehu, se on vertaansa vailla. Harmittelin, että en sitä muutamaa tonkkaa kotiin ostanut!

Kasteholman linna, ulkoilmamuseo ja Vankilamuseo ovat varmasti tuttuja monelle Ahvenanmaankävijälle, minäkin olen siellä käynyt lukemattomia kertoja. 

Tapasimme tässä ulkoilmamuseo alueella laivakissan, joka oli purjehtinyt Helsingistä asti. Hienosti ulkoili valjaissa ja tuli tervehtimään minua. Harmi, kun en kuvaa muistoksi napannut.

 Bomarsundin linnoituksella jäin autoon tuplatarkistamaan reittiä. Kun laitoin navigaattorin päälle, se kertoi ajoajaksi Vårdööseen 46 minuuttia ja siten iskikin paniikki. Aikaa nimittäin oli vain puolisen tuntia autolautan lähtöön. Matkalla oli vielä yksi lossi, mutta aivan helposti me ehdimme. Olisi ollut karmeaa myöhästyä varatulta lauttamatkalta, sovitulta venematkalta, hotellistamme, illalliselta jne. En edes ollut varma, oliko enää samalle päivälle vuoroja, saatikka tilaa... Onneksi siis ehdimme.

saavumme Maarianhaminaan

 Laiva oli Maarianhaminassa jo aamulla varhain, seiskalta. Ajelimme ympäriinsä kun odottelimme kaupungin heräämistä. Toiset menivät merimuseoon ja katsoivat Pommernin, jota ehdottomasti suosittelen. Mä pyörin kaupoilla koska olen ne niin moneen kertaan nähnyt ja ostin tietysti saaristolaisleivän. Ahvenanmaan pannukakua söimme lempipaikassani, Svarta Kattenissa ja maku oli jälleen mitä parhain. 

Tutustuimme vielä kirkkoon ja sitten merimarkkinoille satamaan. Kaikenlaista kivaa merijuttua ja syötävää oli tarjolla, näytelmäkin, mutta ei savukalaa. Ja se oli pettymys.

 Lähdimme ajamaan kohti Vårdötä, matkalla olisi vielä muutamia kivoja paikkoja.
Ensimmäisenä Jomalan vanha kirkko. Unkarinystävämme ihmettelivät kirkkojen meriaiheita ja tietysti laivoja.