Helmikuun lukupiirikirja: Johanna Sinisalo: Auringon Ydin

Helmikuun kirjana kävimme läpi Johanna Sinisalon Aurigon ytimen. Tapasimme oranssien naulakkojen luona olevassa opiskelijoille varatussa lasikopissa, tuttavallisemmin Akvaariossa. Tilan punaiset seinät kuvasivat hyvin itse kuukauden kirjaa: onhan punainen tuleen ja voimaan assosioituva väri. Koska akvaario on kaikille avion, eikä sitä voi varata, jännitimme muiden vetäjien kanssa, että voimmeko edes kokoontua siellä. Onneksemme akvaariossa oli vain muutama ihminen, kun sinne saavuimme, ja heistäkin moni lähti aika pian lukupiirin alettua.
   

Kirja houkutteli paikalle kymmenisen jäsentä ja keskustelu kävi vilkkaana. Kirja oli myös syksyisen äänestyksemme suosituin, ja moni odotti sen lukemista innolla. Olin aikaisemminkin kuullut kirjasta pelkkää hyvää, joten tartuin itse teokseen mielenkiinnolla. Tosin, ensimmäisiä sivuja lukiessani aloin kummastella kirjasta saamiani arviointeja. Useampi henkilö oli sanonut minulle, että Auringon ydintä lukiessaan heillä alkoi itsekin mieli syödä chiliä. Kirjan alussa chiliä kyllä käytetään, mutta sitä ei käytetä suussa, vaan päähenkilö testatakseen chilin aitoutta kokeilee chiliä vaginassaan. En itse kokoenut tätä kovin hyvänä mainostuksena chilinkäytölle, mutta kun myöhemmin chiliä nautitiin oraalisesti, myönnän että itsekin halusin saada kunnon sävärit.
   

Auringon ytimessä kaikkea valvoo Terveysvirasto, Suomi on Eusistokraattinen Tasavalta, eli kansan hyvinvointiin keskittyvä diktatuuri. Kansan hyvinvointi on taattu kieltämällä kaikki terveydelle vaarallinen ja addiktoiva ja muuttamalla kansalaisten sukupuolijakoa: naiset on jaettu miehien miellyttämiseen jalostettuihin eloi-naisiin ja morlokkeihin, miehet taas maskoihin ja miinusmiehiin. Eloit ovat hieman hupsuja, kauniita ja tottelevaisia. Jos nainen ei kelpaa eloiksi, hän on morlokki. Morlokit kelpaavat työvoimaksi, mutta lisääntyä he eivät saa. Masko taas on vain yleisemmin mies, ja miinusmies on joku masko, jolla on jokin terveyttä uhkaava vaiva. Miinusmiehiä ei juuri esiinny itse kirjassa, mutta heidät mainitaan usein.

   
Sinisalon kirja kertoo chilinvälittäjä Vannasta, joka on onnistunut huijaamaan systeemiä: oikeasti Vanna olisi morlokki, mutta hänet on kasvatettu eloina, kuten kadonnut pikkusisarensa Manna. Vanna on älykäs, sisukas mutta addikoitunut myös chiliin, koska kapsaisiinin tuomat sävärit ovat ainoa keino suitsia Mannan katoamisesta aiheutunutta tuskaa. Pakkaa sekoittaa myös mystinen kultti, joka tahtoo jalostaa salaa mahdollisimman tulisia chililajikkeita.  Sinisalo rakentaa miljöötään Mannan ja Jaren kertomusten kautta, mutta myös erilaisilla muilla teksteillä, jotka rakentavat tarinaa ja antavat lukijalle hyvin oleellista tietoa Eusistokraattisesta Suomesta, sen arvoista ja historiasta.
    

Päähenkilöt, kirjan tekstilajien runsaus, ja dystooppinen miljöö jakoivat piiriläistemme mielipiteitä. Monen mielestä kirjan miljöö olisi ollut uskottavampi, jos sen tapahtumat olisivat sijoittuneet tulevaisuuteen eikä vaihtoehtotodellisuuteen. Kirjan moniin tekstinäytteisiin taas suhtauduttiin  eri tavoin: toisille tekstityyppien runsaus näyttäytyi Sinisalon halulla kehuskella taustatyöllään ja nokkeluudellaan, toiset taas kokivat erilaiset tekstilajit tärkeäksi osaksi kirjan muodostamaa kokonaisuutta.

 
Meitä ihmetytti myös se, miksei muu maailma puuttunut Suomen tilanteeseen millään tavalla. Tuntui hassulta ajatella, että sivistyneen länsimaan tilalla voisi olla diktatuuri, jonka olemassaolo ei kiinnosta muuta maailmaa ollenkaan. Toisaalta, me kaikki olemme kuulleet Pohjois-Koreasta ja myös lähinaapurimme Venäjä on luisumassa pelottavampaan suuntaan. Muu maailma ei siis puutu Suomen tilanteeseen koska sillä ei ole keinoja, tai sitä ei edes kiinnosta.
 
Kieltoyhteiskunta toi myös monelle mieleen uudet alkoholilait ja varsinkin lakien kiristämiset. Keskustelimmekin siitä, miten Sinisalo varoittaa Auringon ytimessä holhousyhteiskunnan vaarasta. Jos annamme päätäjille mahdollisuuden viedä tarpeeksi vapauksiamme, saatamme pian huomata, ettei kukaan ole aidosti vapaa.

  

Seuraava kokoontuminen on 26. 3. klo 18:00 Tubassa, ja käsiteltävänä kirjana on L.M Montgomeryn Pieni runotyttö.

 

Luukku 24 Hyvää Joulua

Kiitos lukijoillemme kuluneesta vuodesta ja kalenterimme seuraamisesta. Viimeisessä luukussamme kerromme kaikki omista joulupeinteistämme.

Sanna:
Aamulla herään suht aikaisin ylös ja ensimmäiseksi herätessäni haistan kinkun tuoksun. Menen täkin ja tyynyn kanssa katsomaan joulun ohjelmia olkkariin ja yleensä nukahdan siihen uudestaan. Vähitellen maistellaan kinkkua, joka on lämpimänä ehdottomasti parasta ja katsotaan televisiosta joulurauhan julistus ja lumiukko, sekä uusimpana lumikoira. Syömme myös joulupuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Tämän jälkeen alamme valmistautua joulukirkkoon, jossa käyminen on meidän perheessämme perinne.

Kirkon jälkeen käymme sytyttämässä kynttilät isovanhempieni haudoille. Kotiin päästyämme alamme vähitellen tekemään isolla porukalla jouluruokaa ja minun tehtävänäni on perinteisesti jälkiruuan valmistus. Noin neljän aikaan päivällä syömme ensimmäisen jouluruuan kotonani, minkä jälkeen laitamme tiskit. Tämän jälkeen tupaan ilmestyy joulupukin punainen säkki, ja jaamme joululahjat. Lahjojen jälkeen jatkamme kohta matkaa poikaystävän kanssa hänen kotiinsa, johon on vain parinkymmenen minuutin matka. Poikaystävän perheessä on tapana viettää jouluaattoa isolla sakilla, jolloin tupa on täynnä tätejä, setiä, isovanhempia ja serkkuja aina Sveitsistä asti.

Jouluruuista ehdoton lempparini on ollut pienestä asti lanttulaatikko, mutta myös porkkanalaatikko ja äidin tekemä joulusalaatti ovat vallan mainiota. Poikaystävän kotona taas tykkään erilaisista kalaruuista (paitsi lipeäkalan makua en ole koskaan erityisemmin oppinut ymmärtämään). Ruuan jälkeen soi ovikello ja paikalle saapuu joulupukki, joka jakaa lahjat. Tämän jälkeen vietämme vain rentoa iltaa jomman kumman kotona, valvomme myöhään, syömme suklaata, luemme kirjoja, katsomme elokuvia tai pelaamme pelejä. Joulu on <3

Eekoo:
 Jouluaatto alkaa maukkaalla riisipuurolla, jonka päälle tulee kanelia ja sokeria. Puuroa syödessä on hyvä katsoa aamulla Joulupukin Kuumaalinjaa tai muita jouluisia lastenohjelmia. Lumiukko ja Joulurauhan julistus kuuluvat myös jouluaattoon, paitsi jos kyseiset ohjelmat ovat päällekkäin, niin sitten katsomme vain Joulurauhan julistuksen. Jonain vuonna mielestäni näin onkin tapahtunut.

Joulurauhan julistamisen jälkeen isä tuo joulukuusen sisään. Hän ei halua tuoda kuusta aiemmin sisälle, koska vanhan suomalaisen perinteen mukaan kuusi tuotiin vasta aattona. Minä ja pikkuveljeni haemme vintiltä joulukuusen koristeet ja koristelemme kuusen (tai minä sen yleensä koristelen, pikkuveli laittaa vain tähden). Äitini rakastaa ulkovaloja, joten kuusen koristelun jälkeen minä tai veljeni menemme ulos sytyttämään lyhtyjä. Koska perheeni asuu Lapissa, ei meidän tarvitse arvuutella, onko joulu valkoinen tai ei.

Emme käy joulukirkossa. Jouluruoka syödään suunnilleen iltaseitsemän aikana. Aloitamme sen valmistelun noin neljän tai kolmen aikana. Minun tehtäväni on usein asetella salaatteja ja lisukkeita kauneimpiin astioihin, mitä talostamme löytyy. Usein pöydässämme on useita jouluruuansyöjiä, koska perheeni on aika iso, muttei tänä vuonna. Isosiskoni ja veljeni ovat molemmat omien perheidensä luona. Nipistän yleensä jouluruuan valmistuksesta kissalleni nokareen kermaa ja koirakin saa jotain tavallista parempaa. Joulu on eläimilläkin <3. Asetamme myös ihmisillekkin naposteltavaa, sillä keittiöstä löytyy joka jouluna juustotarjotin, jossa on pipareita, erilaisia juustoja ja suolakeksejä, seikä viinirypäleitä. Ruuan jälkeen jaamme ja avaamme lahjat, ja parina jouluna jopa itse  Joulupukki on käynyt luonamme, vaikka hänellä onkin kiireitä muiden kilttien lasten kanssa. Jouluaaton illan vietämme usein lahjoistamme nauttien. Tapanani on ottaa lahjaksi saamani konvehtirasia ja kirja, ja mennä nauttimaan suklaasta ja kirjallisuudesta sängylleni. Joulua ei tule, ilman kirjalahjaa ja konvehtia. <3

Niina:
Jouluperinteeni ovat muttuneet aikojen saatossa. Pienenä aatto alkoi kuusen hakemisella. Menimme isän kanssa metsään valitsemaan sopivaa puuta. Kun puu oli sulanut kylpyhuoneessa se koristeltiin. Katsoin Joulupukin kuumaalinjaa ja Lumiukkoa. Käytiin ruokapöytään joulupuurolle. Veimme haudoille kynttilöitä. Illalla saunan jälkeen tuli Joulupukki ja avattiin kahjat. Nyt aikuisena ainoana perinteenäni on ollut matkustaa joulun ajaksi niin oman perheeni kuin myös mieheni perheen luo. Rentoudumme ja rauhoitumme, syömme hyvin ja vaihdamme lahjoja. Minä pidän joulua perheen yhteisen ajan viettämisen juhlana, johon ei kuulu hössöttämistä tai esittämistä.

Haluamme kaikki toivottaa lukijoillemme ja piiriläisillemme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!