Ostolakko. En halua kuulla tästä kärsimystaistelusta enää sanaakaan huomisen jälkeen. Ehkä olen kuitenkin nyt kuukauden mietiskelyn jälkeen oppinut vastuullisempaa käytöstä kuluttajana... no, ainakin harkitsemaan vähän tarkemmin ostoksiani.
Haluan, haluan, haluan! Nyt on näköjään taas se aika vuodesta, että alkaa tehdä mieli hankkia välikausivaatteita (vaikkei ole edes tarvetta) ja kenkiä (niitä tarvitaan). Ongelmatonta ei tahtominenkaan silti ole.
Tytöllä oli käytössään viime kesänä ihanan kevyet ja pehmeät umpisandaalit/vaellussandaalit. Sandaalien merkkiä en muista (tulivat meille käytettynä), mutta olivat aivan loistavat potkupyöräilyssä ja muussa vauhdikkaassa menossa, jossa varpaat olisivat muuten olleet jatkuvasti tulilinjalla. Kyttäyksessä onkin nyt vastaavanlaiset sandaalit esimerkiksi Keeniltä. Iso MUTTA on se, etten ole nähnyt Keen -sandaaleista missään kokoa 32. Pienten koot päättyvät 31:teen ja isojen koot alkavat 33:sta. Ei voi olla totta!
Kevääksi/kesäksi houkuttaisi hankkia tytölle myös kivat ja käytännölliset saappaat. Luin joku aika sitten
Minityyli -blogista Splatseista ja innostuin niistä tyylilleni epäuskollisesti välittömästi ja ilman jahkailuja. Saappaita saa suomessa tällä hetkellä ilmeisesti vain
Ipanaisesta (korjatkaa, jos olette törmänneet niihin muuallakin) ja hinta on aika suolainen (55 e). Voipi siis olla, että tyydymme tavallisempiin kurajalkineisiin. Haaveilla kai silti aina saa?
Tennareita tarvitaan aina. Viime keväänä ja kesänä tytön suosikkitennarit olivat Geggamojan pinkkiraitaiset tennarit. Tammikuussa meille kotiutui H&M:stä jo paritkin tennarit kesäksi, muun muassa ylhäällä oikealla näkyvät bling, bling -Hello Kitty tennarit. Harmittaa, etten hankkinut Espritin bling, bling -versioita. Ne olisivat toimineet kätevästi kevään siistimpinä kenkinä.
Täytyy myöntää, että myös Molon tennarit houkuttavat. Onneksi Babyshopissa ei ollut meidän kokoa jäljellä, huh!
Kaiken tennaripohdinnan keskellä jäin miettimään, että tarvittaisiinko sittenkin vielä nahkaiset ja siistimmät tennarit/lenkkarit parempaan menoon? Melkein kuuden vuoden kokemuksella voin kyllä sanoa, että niistä muutamista kengistä, jotka on hankittu, jalkaan ovat vapaaehtoisesti menneet vain ne suosituimmat. Periaatteessa riittää siis, kun on yhdet siistimmät, yhdet rymymmät ja yhdet/kahdet saappaat. Käytäntö on kuitenkin aina eri kuin periaate. Pitäähän niiden värienkin natsata (edes siellä kaapissa).
Vuoden yllättäjä on kuitenkin
Reima. Katsokaa nyt, mitä ne ovat menneet tekemään! Tyttö antoi hyväksyntänsä Reiman välikausikengille jopa mustana, vaikka vaaleanpunaiset olisivat enemmän äidinkin mieleen. Käytännöllisyys kevään kengissä on kuitenkin kaiken a ja o. Eikö?
Välikausitakille meillä ei ole akuuttia tarvetta. Syksyksi kuitenkin pitäisi jotain hankkia. Reimalta löytyy montakin suosikkia ja näyttää vähän siltä, ettei meillä pinkki/vaaleanpunainen -kausi ole vieläkään uhoamisesta huolimatta katoamassa minnekään. Aloinkin epäillä itseäni syypääksi koko pinkkivouhotukseen. Voiko se sittenkin olla enemmän äidin kuin tytön lempiväri? Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
Yksi asia on kuitenkin saletti. Tyttö tarvitsee siistimmän kesätakin. Farkkutakista kävimme keskustelua tytön itsensä kanssa, mutta itse toivoisin löytäväni takin, jossa olisi joku kiva juttu. Ihan niin kuin sydämet alla olevassa Mini Rodinin takissa. Takkiasiat jäänevät siis vielä hautumaan.
Haaveilut jatkuvat! Kevät tulee ja pöly näkyy!
Ps. Mukaan tuli muutama linkki, saa käyttää, muttei ole pakko.