Kaverisynttäreiden kompastuskiviä

Periaatteessa Irti maasta, mutta välillä näköjään myös ihan maan pinnassa.

Iloinen kiipeilijä.

Nopeasti pöydälle keksityt tarjottavat...

Huonot kokemukset
Viime vuonna meillä jäi kaverisynttärit välistä kokonaan, sillä edellisille saapui kutsutuista vain kaksi. Yksi ei ilmoittanut mitään ja kaksi perui vasta noin tuntia ennen juhlien alkua. Juhlat olivat kivat pienelläkin porukalla, mutta kyllähän olo juhlien jälkeen oli vähän turhautunut. Onhan näistä kaverisynttäreiden erilaisista kompastuskivistä ollut puhetta viime vuosina paljon somessa ja keltaisessa lehdistössäkin.

Ulkoistaako synttärit vaiko eikö?
Tänä vuonna tyttö halusi pitää kavereille kunnon kekkerit ja mieluiten Irti maasta -kiipeilykeskuksessa. Miehen kanssa teimme selkeän työnjaon ulkoistettujen synttäreiden järjestämiseksi. Mies varasi juhlat netistä, tulosti kutsut ja vei ne tytön kanssa kavereiden postilaatikoihin kolme vikkoa ennen h-hetkeä. Osallistujat piti maksaa etukäteen, joten halusin varata aikaa myös peruneiden tilalle haalimiseen. Ilmottautumisaikaa oli siis reilun viikon verran. Jäin hyvillä mielin odottelemaan yhteydenottoja omaan kännykkääni.

Huonomuistiset vanhemmat
Ja odottaa sainkin. Yksi viidestä kutsutusta ilmoitti heti innokkaana, että lapsi osallistuu mielellään. Toinen ilmoitti ystävällisesti, että lapsella on tuplabuukkaus tuolle ajankohdalle ja toivotti mukavia synttäreitä. Lopuista kolmesta ei kuulunut mitään. Tässä vaiheessa tyttö kiikutti vielä parille kaverille kutsut varmuuden varaksi, että valmiiksi maksetuille (n. 30e/hlö) paikoille saataisiin varmasti osallistujat. Lähettelin ilmoittautumisajan jälkeen kaikkien kutsuttujen vanhemmille viestiä, että pääseekö lapsi osallistumaan ja vasta sitten aloin saamaan vastauksia kutsuihin. Lopulta vielä yhden edellisenä päivänä sairastuneen jälkeen meillä oli koossa tasan sen verran juhlijoita kuin pitikin ja juhlat saivat alkaa. Elo on nykyään niin hektistä, etten yhtään ihmettele, että unohduksia tulee. Itse ainakin opin nyt, että ilmoittaminen ajoissa on tärkeää. Melkoisia harmaita hiuksia taisi nousta, kun mielessä kävi jo koko kemujen peruuttaminen.

Ruuhkaa juhlapaikassa
Kiipeilykeskuksessa tuntui pitävän kiirettä. Meidän varaus sekoitettiin jo tullessa jonkun toisen varaukseen ja ongelma kuitattiin naurahtamalla, että "tänään on miljoonat synttärit!" Onhan toukokuu toki suosittu syntymäkuukausi. Kiipeily alueella sujui alkuun hienosti. Itse en vain muistanut tarkistaa kunnolla kameran asetuksia ja kuvat ovat, mitä ovat.

Mitä, jos sattukin jotain?
Synttäreillä lapset ovat monesti riehakkaita ja joskus sattuu myös vahinkoja. Peliseinällä saa kiipeillä monta lasta kerrallaan ja vaikka muistutimme, ettei kiipeävän alapuolelle saa mennä, tapahtui silti vahinko. Yksi tippui seinältä patjalle ja toisen käsi sattui jäämään pahasti alle. Tarvittiin siis jääpussi ensiavuksi. Onneksi käsi tuntui liikkuvan, joten todennäköisesti murtumilta vältyttiin. Tämän lapsen osalta kiipeilyt olivat kuitenkin siinä. Tipahtanut pelästyi tapahtunutta, pyyteli anteeksi ja veti sen jälkeen kalpeaksi kuin lakana. Harmi, etten ollut varannut kiipeilyaluetta varten juotavaa lapsille. Vilttiketjussa oli siis puoliajan jälkeen jo kaksi lasta.

Ruokarytmit sekoittava juhla-ajankohta
Synttärit alkoivat puolilta päivin, joten osalla lapsista oli ilmeisesti jäänyt lounas väliin. Nälkä ja jano siis alkoivat painaa päälle. Kolmaskin väsähti pian kahden ensimmäisen vilttiketjulaisen seuraksi. Loput kiipesivät sinnikkäästi kiipeilytunnin loppuun asti. Yksi tytön kavereista olikin melkoinen kiipeilymestari kiipeillen alueen kaikki seinät ja muut vempeleet ylös asti. Tyttö kiipeili toisen tyttökaverinsa kanssa varovaisemmin, mutta yllättävän sinnikkäitä ja rohkeita olivat hekin.

Unohtuneet tarjoilut
Sitten tuli juhlatilaan pääsyn aika. Meidät ohjattiin tilaan ja ihmettelimme, kun pöytää ei ollut vielä katettu. Tässä vaiheessa selvisi, että meidän netistä varaamamme tarjoilupaketti oli unohdettu. Työntekijä paikkasi tilannetta repimällä pöydälle tarjottavia, jotka itse asettelimme esille. Jäätelöä lähdettiin metsästämään meille lähikaupasta jne. Naamastani taisi tässä vaiheessa nähdä, ettei mennyt nämä synttärit ihan putkeen. Lapsille tarjottavat ja juotava tuntuivat kuitenkin maittavan, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Eniten harmitti se, että olin koko viikon pyytänyt miestä soittamaan kiipeilykeskukseen ja varmistamaan, että tilaukset ovat tulleet perille ja että ne on noteerattu. Miksi kaikki pitää aina opiskella kantapään kautta?

Siinä sählätessämme, lasten herkutellessa ja laulaessa onnittelulauluja kolmella eri kielellä, miehelle sujautettiin käteen hyvitykseksi lahjakortti, jolla tyttö pääsee kerran kiipeilemään keskukseen yhden kaverinsa kanssa. Eli asioimme kiipeilykeskuksessa tyytyväisinä jatkossakin. Itselleni tämä oli ensimmäinen vierailu kyseisessä paikassa ja kieltämättä koko touhusta jäi jo ruuhkan takia itsessään vähän sähläävä mielikuva. Saatan antaa kiipeilykeskukseen vielä rakentavaa palautetta yleisesti heidän toiminnastaan. Toivomuksessa olisi ainakin:

-Lukolliset säilytystilat/lokerot vaatteille, kännyköille ja avaimille sekä ennen kaikkea kavereiden tuomille syntymäpäivälahjoille.
-Elektroninen jonojärjetelmä kiipeilyn aloittamiseen ja lopettamiseen viittaamisen sijaan. Eloktronisen järjestelmän puitteissa kiipeilijät olisi helppo palvella siinä järjestyksessä, jossa he ovat valmiita ja turhalta odottamiselta vältyttäisiin. (Turvaköyden kiinnittämisen ja irroittamisen turvavailjaisiin/-valjaista saa tehdä vain henkilökunta.)
-Käsienpesumahdollisuus juhlatilaan. Hana ja lavuaari löytyi, mutta altaan reunalla oli vain yleissiivoukseen tarkoitettuja pesuaineita. Saippuaa ja käsipyyhepaperia kiitos! Herkkujen syöminen on mukavampaa puuhaa puhtailla käsillä.

Kiitos synttäreille osallistuneille! Ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin lopulta tyytyväisiä!

Ps. Tänä vuonna ei ole synttärikekkereitä luvassa sukulaisille. Tämä riitti! :D

Kaverisynttäreitä ja kuulumisia

Taas on pitänyt näköjään kiirettä, kun blogikaan ei ole päivittynyt. Vihaan valitella kiirettä, koska kiirehän on todellisuudessa vain päänsisäinen olotila, joka johtuu siitä, ettei ihminen ole osannut järjestellä ja priorisoida omia asioitaan järkevästi.

Olen kuitenkin viimeisen reilun viikon aikana käynyt työhaastattelussa, leikkauksessa ja järjestellyt kipeänä ja istumakyvyttömänä tytön kaverisynttäreitä, jotka onneksi kutistuivat pienimuotoisiksi kemuiksi synttärisankarille ja kahdelle herrasmiehelle. Tyttöjäkin oli kutsuttu neljä. Heistä kaksi perui hyvissä ajoin, yksi muutamaa tuntia ennen kutsujen alkua ja yksi ei vain saapunut paikalle. En tiedä, olisiko itsellä nyt peiliin katsomisen paikka, oliko ajankohta vain huono, vai eivätkö kotikemut enää kiinnosta. Viime vuonna Hoplop -synttäreille saapuivat kaikki kutsutut ja edellisvuonna sentään kotona järjestettäviinkin kemuihin saapuivat kaikki kutsutut yhtä lukuunottamatta.

Tyttö oli pienestä vierasmäärästä aluksi hämmentynyt, muttei antanut asian häiritä hauskanpitoa. Lopuksi neiti totesikin, ettei olisi ensin uskonut, että niin pienellä porukalla saisi aikaiseksi niin kivat juhlat. Onneksi emme kakkutikkareita lukuunottamatta panostaneet erityisesti leipomuksiin vaan herkkupöytä koostui lähinnä perinteisistä naposteltavista. Kakkutikkarit osoittautuivat kivoiksi herkuiksi, mutta helteellä sai olla nopea jäähdytysten suhteen, että kakut sai alkuunkaan pysymään tikkujen nenissä.

Synttäriohjelmassa oli ainakin lahjojen avaamista, herkkupöytää, ongen etsintää, ongintaa, kuumaa karkkia ja määkivien Wii-kapuloiden piilotuksta ja etsintää. 1,5h oli mielestäni toimivampi aika synttäreille kuin 2 tuntia. Tytön mekko on Espanjasta, syntymäpäivälahja mummulta.

Pienissä kemuissa positiivista oli se, ettei homma mennyt hikipäässä riehumiseksi. Herkkupöytäkeskustelut pysyivät suht asiallisina ja kaikki saivat huomiota. Leikit sujuivat mukavasti ja ongintapalkinnoistakaan ei syntynyt eripuraa. Neiti oli oikein otettu lahjoistaan, jotka olivat ajatuksella valittuja. Koulutarvikkeita ja leimasimia sekä tuoksuvaa suihkugeeliä ja hajuvettä. Pojat ovat reiluja kavereita.

Miten teillä ovat kaverisynttärit sujuneet?

Minimaaliset 7 vee synttärit

Oman lapsen syntymä on jotain ihan käsittämättömän mahtavaa. Lapsen syntymäpäivän voi kiteyttää kai ajatukseen, jossa ensin väännät hampaat irvessä muksun ja seuraavina vuosina siitä eteenpäin väännät samana päivänä joka vuosi kakun. Kakun tekeminen ei onneksi välttämättä satu ihan yhtä paljon, vaikka puudutetta ei olisikaan käytössä.

Seitsemän vuotta sitten tuli kesä myös ihan tässä samassa kohtaa. Sairaalaan mennessäni isomahaisena möhkäleenä, puissa oli vain pienet silmut. Neljä päivää myöhemmin ulos astellessani joka paikka oli vihreänä ja kukoistava. Vai näyttikö tuoreena äitinä maailma vain muuten niin paljon värikkäämmältä paikalta?

Neiti halusi viettää omaa syntymäpäiväänsä tänäkin vuonna vain pienesti ja omalla porukalla mökillä. Ei siis synttäristressiä tänäkään vuonna ja kaverisynttäritkin ovat vasta viikon päästä minimaalisessa mittakaavassa ihan tässä kotioloissa.

Mansikka- ja Pätkismoussesta valmistettu kakku. Pohja on tehty Dominokekseistä. Päällä kotimaisia (vielä vähän kirpsakoita) mansikoita ja maitosuklaarouhetta.

Eilen tarkeni mökilläkin ekaa kerta tänä vuonna teepparissa. Johan tätä on odotettukin! Kädessä tytöllä on ihka uusi Tamagotchi, jonka näyttö on kyllä ihan luvattoman surkea. Huoh! Eikö vuonna 2014 pystytä yhtään parempaan?

Rastaalla on vissiin sitten jo poikasetkin, kun maasta löytyi kuori. Vaahterakin saa kohta lehdet.

Mukavaa sunnuntaita!

Voileipäkakku

Voisi kuvitella, että pidän nykyään ruokablogia. Lupaan vaihtaa levyä pian, mutta tänään vielä pysytään kyökin puolella. Viikonloppuna tuli nimittäin pitkästä aikaa tehtyä voileipäkakku mummolle osaksi synttärilahjaa. En olekaan tehnyt voileipäkakkua lähes pariin vuoteen, sillä tulin maistaneeksi tässä välissä niin hyvää voileipäkakkua, että lamaannuin täysin. Niin täydellistä en osaisi itse tehdä koskaan.

Nyt kuitenkin osui ja upposi, ainakin melko lähelle. Etsin pitkään vinkkejä eri blogeista. Halusin tehdä simppelin kinkkukakun ilman majoneesia, maksamakkaraa, piparjuurta, sipulia, persiljaa ja paprikaa. Ihan parhaan ohjeen täytteisiin keikkasin tällä kertaa Open Café -blogista. Tosin laitoin Italiansalaattia vain yhteen kerrokseen neljästä ja syöntivaiheessa taivastelin lautasella pyöriviä herneitä ja porkkanaa, jotka toki sopivat makuun, mutta näyttivät silmissäni kakkuun kuulumattomilta. Seuraavalla kerralla täytyy tuunata toiseksi täytteeksi siis jotain muuta. Palvikinkku - sinappikurkkusalaatti - ranskankerma - ruohosipulituorejuusto -täyte tosin oli enemmän kuin täydellinen. Samoin Fazerin Laivurin vaaleat vaakaviipaleet (kaupan pakastealtaasta) tulevat meille käyttöön voileipäkakuissa jatkossakin. Ovat ne niin maistuvia ja helppoja käyttää.

Fazer Laivurin vaaleat vaakaviipaleet löytyivät yllättäen kaupan pakastealtaasta. Voiko voileipäkakun rakentaminen enää halpommaksi mennä?

Olen aina rakastanut voileipäkakkuja. Koskaan vain en kehtaa ottaa niin suurta palaa lautaselle kuin tekisi mieli. Kolmisen vuotta sitten keksin, että voileipäkakunhan voisi opetella tekemään itsekin. Yllätyin, kuinka helppoa ja nopeaa voileipäkakun kokoaminen voi olla. Edellisenä päivänä tehdään täytteet ja kootaan kakku jääkaappiin vetäytymään elmukelmun alle yön yli. Seuraavana päivänä koristellaan ja syödään.

Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä maistuikin taivaalliselta.

Nauratti muuten vietävästi, kun olin pähkinyt pitkään, että miten kakun koristelisin ja päädyin yllä olevaan ratkaisuun. Myöhemmin katselin koneelta kuvia edellisistä parista kakustani ja toinen, parin vuoden takainen oli hyvinkin pitkälti samalla kaavalla koottu vain vähän leveämpi kakku.

Kakku parin vuoden takaa samalla koristelukaavalla... Täyte oli eri.

Mukavaa viikkoa!

Kuusikymppiset (60)

Pappa eli isäni täytti 60 vuotta. Pappa tai "Papu" -niin kuin 6-vuotias häntä kutsuu nykyään, on hauska mies. Mitä olisivat synttärit ilman naavaviiksipelleilyä, Grilliruokaepisopia, trampoliinivoltteja, mansikkakakkua tai synttärisankari-tietovisaa (jonka meidän perhe voitti, jee!)?

Onnittelut naavaviikselle! Kiitos papu, että olet niin hauska ukkeli!

Kahvipöydässä tarjolla oli kahta lajia mansikkakakkua. Synttärisankarin herkkua on mansikkakakku, kuinkas muutenkaan. Perinteisempään mansikkakakkuun jouduin hakemaan valmispohjan aamusella kaupasta, koska illalla leipomani kakkupohja päätti olla täydellinen kraaterikakku - niin kuin isukki ja 6-vuotias sitä nimittivät. Mansikkarahkakku onnistuu kuitenkin aina. Se on oma suosikkini tälle kesälle. Ohjeen voi käydä kurkkimassa Valion sivuilta. Ohjeesta poiketen käytin kakkuun yhden purkin mansikkarahkaa ja toisen vaniljarahkaa. Otin pakkasesta purkillisen viime kesäisiä mansikoita, kiehautin ne ja ajoin soseeksi ja lisäsin rahkamassaan. Liivatelehtiä käytin 5 kappaletta. Kakun päällä on kotimaisia ihanan makeita mansikoita sekä valkosuklaarouhetta.

Ylempänä mansikkarahkakakku, alempana perinteisempi täytekakku mansikkakermavaahdolla.

Kiitos! Vettäkään ei saatu niskaamme tipan tippaa.

Ulkoistetut kaverisyndet

Kyllä se on kaverisynttäreiden järjestäminen helppoa nykyään. Ei tarvitse kuin klikkailla ostoskoriin itselle sopivimmat vaihtoehdot ja saapua paksun lompakon ja juhlakalun kanssa paikalle sovittuna ajankohtana. Kutsutkin saisi ilmeisesti lähetettyä sähköisesti, jos vain olisi tiedossa kaikkien kutsuttujen vanhempien sähköpostiosoitteet.

Paksu lompakko on kyllä synttäreiden ulkoistamisessa plussaa, sillä mekin klikkasimme ostoskoriin ensin kaikki tytön toiveet ja reilu kymmenkunta kaveria kutsuttujen listalle. Loppusumma alkoi tosin huimata sen verran, että vieraslistaa ja muutakin oheissälää oli pakostakin karsittava. Kahdeksassa 4-6 -vuotiaassakin oli vahtimista ja totuuden nimissä täytyy mainita, että ehdin hukata päivänsankarin jo kahdesti ennen kuin seitsemän kutsuttua olivat ehtineet edes paikalle. Lapset katosivatkin HopLopin uumeniin herkutteluhetken jälkeen kuin pieru Saharaan. "Valvojana" pistin vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoin, ettei kukaan loukkaa itseään eikä katoa Hoplopin uumeniin mystisesti ikuisiksi ajoiksi. Kokeneemman valvojan olisin voinut klikata synttäreiden tilausvaiheessa myös ostoskoriin, mutta päätimme kuitenkin selviytyä isukin kanssa hommasta huomattavasti huokeammin tee se itse meiningillä.

Pue lapsi HopLopiin joko punaiseen tai keltaiseen, jos haluat hänen maastoutuvan sinne täydellisesti "kuin pieru Saharaan".

Kotona järjestettäville lastenkutsuille täytyy oman kokemukseni mukaan keksiä ohjattua ohjelmaa, leikkejä ja tekemistä koko ajaksi. Hoplopissa aika menee kuin itsestään. Lapset keksivät itse puuhansa, koska virikkeitä on paljon. Toisaalta porukkaa hajoaa tehokkaasti parin kolmen hengen laumoihin, jotka kaikki säntäävät eri suuntiin. Halutessani olisin voinut klikata synttäriostoskoriin myös ohjattua toimintaa.

HopLop -synttäreiden tarjottavia ei tarvitse miettiä ostoskoriin klikkailua enempää. Toisaalta tarjoiluastiat ovat kotona tutut, eivätkä levahda kesken siirtämisen niin kuin vieraille astioille saattaa käydä. Itse levautin lattialle kolmikerroksisen hedelmätarjoiluastian... Se niistä herkkupöydän ainoista teveellisistä ja järkevistä tarjottavista. Ei kai kukaan nyt omenalohkoja, banaaninpaloja ja appelsiinikolmioita olisi kaivannutkaan.

Kaverisynttäreiden paras hetki on kuitenkin mielestäni aina se, kun vanhemmat tulevat hakemaan kultakimpaleitaan pois. Huh! Se pariminuuttinen tuntuu pitkältä, kun joku tuntuu olevan hukassa, toinen muuten vain kadoksissa ja puolittaisessa shokkitilassa ei osaa yhdistää lasta oikeaan vanhempaan.

Sormista laskemalla varmistuimme kuitenkin isukin kanssa siitä, että kaikki lapset oli luultavimmin noudettu pois ennen lähtöämme. Anteeksi, jos laskimme väärin...

Paljon onnea vaan! Synttäreille voi valita teeman. Miltä kuulostaa prinsessa-, monsteri-, heppa- tai vaikka merirosvoteema?

Miten teillä juhlitaan kavereiden kesken tänä vuonna?

Pomppufiilis

Tyttö meni ja päräytti eilen ikämittariin lukeman 6 vuotta. Kavereiden kesken tyttö juhlistaa synttäreitään huomenna Hoplopissa, mutta itselleni iski joku kaamea lorvikatarri sukulaissynttäreiden suhteen. Liekö syynä viime viikkojen upeat ulkoilu- ja mökkikelit, ettei viikonloppua halua tuhrata leipomiseen ja kestitsemiseen. Tytölle oli ihan ok, että tein eilen pikaseen mansikkarahkakakun tekeytymään jääkaappiin ja tänään söimme sen pois pienellä porukalla mökillä.

Tuntuu, että Villervallan raidat ovat kasvaneet tyttöön kiinni. Mökillä juhlittiin rennosti ja kylmä, sateinen ilma esti kesämekkoilun. Mansikkarahkakakku Dominokeksipohjalla oli niitä harvoja, joita tyttökin suostuu syömään. Kakut ovat yleensä no, no.

Synttärilahjaksi tyttö toivoi Robinin levyä ja sen hän saikin jo eilen. Suunnitelmissa oli myös järjestää isompi synttäriyllätys. Vihjeeksi kerroimme, että lahja on sen verran iso, ettei se mahdu kotiin ja sitä voi käyttää vain mökillä. Aamusella tyttö sitten lähteissä keksikin, että yllätyksen täytyy olla trampoliini. Ei mikään ihan huono arvaaja!

Todellinen pomppufiilis!

Harmitti ihan pikkiriikkisen, että todella hienon ja aurinkoisen viikon jälkeen juuri tänään sitten saimme heti aamupäivästä vesisateen ripottelua niskaamme. Aurinko pysyi piilossa koko päivän, mutta onneksi sentään pitkien hihojen kanssa tarkeni pomppufiilistellä. Isukkikin nitkautti selkänsäkin mukavasti särkylääkekuntoon.

"Joko se tramppa on kohta valmis?" Nähtiin tytön päällä aamusella siis Maxomorraakin. Missähän vaiheessa se vaihtui Villervallaan?

Mukavia viikonlopun jatkoja... Vaikka Suomen nyt kävi niin kuin kävi jääkiekossa.

Jaa mullako muka hiki?

Tyttö oli eilen parhaan päiväkotikaverinsa HopLop -synttäreillä. Isukin työt joustavat äidin töitä paremmin iltapäivästä, joten isukki sai kunnian hakea tytön aikaisemmin päiväkodista ja viedä syntymäpäiviä juhlimaan. Koska miehet eivät ole täydellisiä, kamera jäi nököttämään kotiin pöydälle (onneksi on kännykät ja niiden "hienot" kamerat)... Lahjan sentään muistivat mukaan ottaa ja juhlatamineetkin oli muistettu vaihtaa ainakin tytön päälle.

Juhlat alkoivat puoli viideltä ja sain kymmenen minuutin kuluttua riehumisen alkamisesta seuraavanlaisen kuvan isukilta sähköpostiini:

10 minuuttia riittää siihen, että pää on aivan litimärkä hiestä.

Puolen tunnin kuluttua ensimmäisestä kuvasta kolahti sähköpostiini toinen kuva:

Pää on entistä märempi ja mehua kuulemma kului reilusti.

Tytön ja vaatteet sai laittaa pesuun saman tien, kun kaksikko oli kotiutunut. Hikiset olivat synttärit ja kuulemma ihan hirveän kivatkin vielä. 

Mehän päädyimme keväällä pitämään kaverisynttärit ihan omissa kotiympyröissä. Onko teillä kokemusta kaverisynttäreiden ulkoistamisesta?