Kissan elämää

Huomenna on suuri päivä, sillä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meille saapui suuri pieni sydämen sulostuttaja, Myy the Ragdoll. Myyn jälkeen hentoisia kissankarvoja on ollut kaikkialla. Vaatteissa, silmissä, suussa, ruoassa... Tosi suloista, että lemmikki tulee karvojen muodossa mukaan kaikkialle, minne ikinä menenkin. Kotona karvat vaihtavat huonetta jalkoineen ja häntineen päivineen vaikka kesken päiväunien, jos vain vaihdan huonetta kesken askareideni. Tällä hetkellä Myy nukkuu isännän työtuolissa, mutta jos siirryn olohuoneeseen lukemaan vaikka kirjaa, seuraa nelijalkainen pian haukotellen perässä ja ottaa hyvän asennon omalta lempipaikaltaan.

Ragdoll osaa ottaa rennosti. Tämän yksilön tapaa usein rötköttelemästä lattialla ihan katollaan.

Ragdoll on suurehko kissarotu ja Myykin painaa jo reippaasti yli viisi kiloa. Viime kesänä, vauhdikkaan kasvun vaiheessa kissa kiljui ruokaa jatkuvasti. Syksyn tultua syömistahti alkoi tasoittua ja kevättalvella Myystä kuoriutui jo hyvin valikoiva, suorastaan ronkeli kissaneiti. Lisähaastetta ruokailuun on tuonut se, että Myyn masu on todella herkkä. Sinnikkään ja äärimmäisen laajan repertuaarin läpikäyneenä voin nyt kertoa, mikä Myylle sopii ja mikä ei. Harkinnassa oli jo vaativan eliminaatiodieetinkin läpikäyminen, mutta onneksi masu alkoi rauhoittua hyvällä, viljattomalla ruokavaliolla. Tällä hetkellä masu on hyvässä kunnossa ja toivottavasti tulee olemaan jatkossakin.

Kissat rakastavat ahtautua laatikoihin. Tämä yksilö ei tee poikkeusta tässäkään asiassa.

Ragdoll on ollut pitkään rekisteröintien perusteella Suomen suosituin kissarotu. Oma ensikosketukseni rotuun tuli vuonna 2004 tai 2005, kun Kouvolassa minut vietiin kissanäyttelyyn. Ragdollit ihastuttivat kauniin sinisillä silmillään, helpon näköisellä käsittelyllä ja lungilla asenteella. Myös kaunis, silkinsileä, vähän viileältä tuntuva turkki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Näyttelyn jälkeen taisin todeta ihan ääneen, että haluaisin joskus vielä oman ragdollin. Kissan hankkiminen ei tullut ajankohtaiseksi vuosiin tämän jälkeen, kunnes toissa syksynä ajatus omasta kissasta alkoi pyöriä mielessä. Puhuin kissahaaveista työystävälleni, jolla on kolme kissaa. Hänen kissoistaan yksi on ragdoll ja hän suositteli meille tätä ihanaa lempeää rotua. Oma kohtaamiseni räsyjen kanssa tuli heti mieleen, eikä asiaa tarvinnut sen enempää pohtia. Otin ystävän suosittelemaan kasvattajaan yhteyttä ja lopputulos onkin sitten jo tiedossa.

Kissaneiti viettää kesällä paljon aikaa parvekkeella. Myy on ilmeikäs kissa.

Myy on ollut uskomattoman kiltti kissa. Huonekalut ovat saaneet olla rauhassa, ja jos meinaakin kynsiään johonkin kokeilla, uskoo heti puhetta ja tietää mihin saa mennä kynsiään teroittamaan. Myyn kanssa kaikki sujuu hienosti, tutut rutiinit pitää käydä läpi joka päivä. Vieraiden kanssa Myy on vähän varuillaan, eikä heti hakeudu läheisyyteen. Myy on silti kiinnostunut ja tarkkailee tilannetta sopivan välimatkan päästä. Oman perheen kanssa Myy juttelee ahkerasti ja osaa vaatia huomiota, herkkuja, vessaseuraa ja leikkikaveria. Kissa on kaikessa mukana.

Öttiäisten lentelyä on kiva seurata lasin lävitse.

Myyn elämää voi seurata Instagramissa https://www.instagram.com/myytheragdoll/

Minun kesäni -blogihaaste

Päätinpä ottaa osaa tähän blogeissa kiertäneeseen haasteeseen.

Lippis vai lierihattu?

Omaan päähäni ei sovi hattu, mutta lippistä pidän silti tarpeen vaatiessa. Vika on varmaan ihan omassa päässäni, mutta mielestäni hatut näyttävät hassuilta ja teennäisiltä. Pipo talvella on kuitenkin ihan ehdoton!

Herneet vai mansikat?

Kummatkaan eivät varsinaisesti sovi, mutta molemmat ovat ihania ja kuuluvat kesään. Herneitä voisin syödä litratolkulla ja mansikoita kilokaupalla. Ensimmäinen turvottaa ja toinen nostattaa kuumeen. Valitse siitä sitten.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Ensimmäinen helppo kysymys! No pehmis tietysti! Koska se on pehmeää.

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Toinen helppo kysymys. Kesäkeitto oli jo lapsena inhokkini. Se oli se ruoka, joka ahdettiin koulussa poskiin ja luikittiin nopeasti sylkemään ehdottomasti syötäväksi kelpaamattomat pavut ja muut äklötykset äkkiä vessan roskikseen. Ei järin kauniita muistoja siis. Hyvin tehdyt grilliherkut sen sijaan uppoavat hyvin ja en nyt sitten puhu makkarasta.

Mökki vai teltta?

Mielummin kotona, mutta jos on pakko valita, niin mökki. Teltta on jotenkin, no teltta.

Lavatanssit vai festarit?

En lähtisi kummillekaan. Parasta musiikkia on hiljaisuus. Ihmisvilinäkään ei houkuttele.

Mato-onki vai golfmaila?

Taas helppo kysymys! Mato-onki, ehdottomasti... vaikka on minigolffikin ihan kivaa. Mato-ongen kanssa on kuitenkin kiva pönöttää rantakalliolla, varsinkin jos ei satu olemaan hyttysiä kiusaamassa.

Roadtrip vai riippumatto?

Riippumatto. Vereni ei vedä reissuun sitten yhtään.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Hiirenkorvissa ja kesän puhkeamisessa kukkaan on jotain erityistä. Myös kesän tuoksut ja syreenin kukat ovat hienoja asioita.

Palju vai järvivesi?

Kumpikaan ei iske siinä mielessä, että haluaisin itseni kastella. Järveä voisin kyllä katsella loputtomasti ja saada siitä inspiraatiota ja rauhaa.

Varjo vai auringonpaiste?

Ilman aurinkoa ei olisi sitä varjoakaan, joten molempi parempi. Jos oleskelen ulkona auringonpaisteella, hakeudun kuitenkin mielelläni varjoon.

Miten alkoi nyt tuntua, että olenko kesäihminen ollenkaan?! Eniten tykkään kyllä keväästä ja myös syksystä, jos se on kuiva, kaunis ja värikäs niin kuin pari vuotta sitten.

Koululaiset kesälomille lomps

Tyttö otti kesäloman alkamisen aika lungisti. Ei mitään erityisiä riemunkiljahduksia tai muutakaan. Toki pieni hymy huulille nousi hyvästä todistuksesta. Tunnustuksena hyvästä koulumenestyksestä todistuksen kaveriksi tuli vielä Tampereen kaupungin stipendi. Kyllä on kannattanut harjoitella kokeisiin lukemisen rutiinia sekä omien harrastusten sovittamista koulutyöhön. Välillä on kyllä tehnyt tiukkaa ja pinnojen palamisiakin on nähty. Niin tyttärellä kuin äidilläkin.

Raate, niin kuin kaikki muutkin kukkivat nyt etuajassa. 

Tunnollinen oppilas vetäisi sitten kuumelukemat kaakkoon heti, kun pulpetin kuva alkoi hälventyä kyynärpäistä. Huomenna pitäisi alkaa koodaus/tiedeleiri, vaan eipä sinne kuumeisena voi eikä jaksakaan mennä. Myös oikomishoitoa on aloiteltu ja taitaa mennä aikataulut senkin suhteen sekaisin.

Varjoisessa metsässä ei vielä kuivuus ole vahingoittanut puolukan kukintaa.

Lisäksi ihmetyttää, että mihin tämä kesä taas katoaa?! Toukokuu on takana ja kesäkuukin vilahtaa ohi siinä samassa. Miksi loka-maaliskuu tuntuu paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin huhti-syyskuu? Peruspessimismi nostaa taas päätään, kun kevät on ollut näin hieno, niin oman loman alkaessa heinäkuussa taivaalta tulee vähintään vettä, jollei sitten räntää. Täytyy taas kerätä itsensä ja ajatella, että loma on lomaa vaikka voissa paistaisi.

Elossa

Täällä ollaan! Elossa edelleen.

Inspiraation etsiminen on kestänyt kauan. Mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kynnys aloittaa jälleen tulee. Viimekertaisesta postauksesta on melkein vuosi aikaa. Tässä välissä kissa on kasvanut isoksi. Siis oikeasti isoksi, 5,6 kiloiseksi röllykäksi. Tytöstä on tullut murkku. Siis ihan oikea rähjäävä teinimonsteri. Olen saanut viimeinkin sen vakipaikan töistä. Nykymaailmassa ei voi sanoa, että vakipaikka olisi elinkautinen niin kuin ennen vanhaan. Yt-neuvottelusta toiseen sinnittelyähän tämä nykypäivän työelämä taitaa olla. Hoitoalallakaan ei ole kukaan turvassa.

Koska meillä on nyt jo lähestulkoon kasvettu ulos lastenvaatteista, elämä on sinnittelyä kaikki mehut imevän työelämän ja murkkuarjen välillä, vaihtuu blogin aihealueet radikaalisti. Ihan vain senkin takia, että blogi pysyisi edelleen positiivisena. Harrastan edelleen valokuvausta ja sen myötä haluan julkaista kuvia myös täällä. Uutena harrastuksena minulla on pakohuoneet ja niitä onkin nyt takana kymmenen kappaletta. Voipi olla siis, että jossain vaiheessa käsittelen myös niitä. Myös perheemme kissa on kaikille tärkeä. Myyn kuulumisia on siis myös tiedossa. Ja kerronpa myös pikku salaisuuden; Jos kaikki menee hienosti, meille saattaa syksyllä muuttaa toinen ragdoll karvakuormaa kasvattamaan. Peukut pystyyn!

Uusi perheenjäsen

Odottavan aika on pitkä kuin nälkävuosi. Meillä on odotettu kesää ja heinäkuuta tänä vuonna aiempaa suuremmalla innolla. Kukapa ei kesää ja kesälomia odottaisi, mutta sen lisäksi meille oli tulossa uusi perheenjäsen. Viime torstaina odotus palkittiin ja saimme hakea pienen, pienen (tänään 14 viikkoisen) ragdollin pennun kotiin kasvattajan luota.

Jo kasvattajan luona pentu sai lempinimen Pikku Myy ja se kuvaakin tätä pentueen pienikokoisinta villikkoa todella hyvin. Myy tuntee myös nimen kirppu, joka juontaa juurensa niin ikään kasvattajan luota. Muilla pentueen kissoilla on pörröinen ja selvästi pidempi karvanlaatu kuin Myyllä ja Myy näyttikin muihin pentuihin verrattuna kovin pieneltä, ihan Kirpulta.

Kasvattajan luota kotiin on tunnin ajomatka. Pelokas pikkuinen naukui kuljetuskopassaan melkein puolet matkasta ennen kuin saattoi vähän rauhoittua. Silmät pelokkaina Myy tutustui uuteen kotiinsa ja kodin äänimaailmaan. Ruoka pienelle maittoi kovasti heti ja sitä onkin vinguttu ahkerasti aina, jos joku on erehtynyt keittiöön jotain rapistelemaan. Meillä ollaan niin rakastuneita tähän uuteen perheenjäseneen.

Seuraavat viikot meillä totutellaankin kissaelämään. Alku näyttää lupaavalta. Pieni ei ole tehnyt elettäkään konnuuksien suuntaan. Myy on todella kiltti, pyörii koko ajan jaloissa ja hiihtäminen onkin meillä nyt päivän sana, vaikka kesä onkin. Vauhtia tuntuu riittävän ja välillä vedetään päikkyjä sohvannurkassa.

Olen perustanut Myylle tänään oman Instagramtilin. Jos haluat seurata, niin Myy löytyy käyttäjätunnuksella @myytheragdoll

Kati

Suosikkini Tuutilullasta (Bloggaajakilpailu)

Suosikkini Tuutilullan valikoimista: OMM Design Letter Board ja kirjaimet, Monaco College Shirt, Paris Leggings, Flowers, Cape Town Sleeveless Hoodie ja Tokyo College Hoodie. Kuvat: Tuutilulla.

Tänään on viimeinen päivä osallistua Tuutilullan bloggaajakilpailuun. Hitaana hämäläisenä hoksasin kisan tietysti vasta eilen.

Kollaasistani löytyy ihania Blaa! -merkin vaatteita, jotka olen nyt löytänyt uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Blaa! on kotimainen vaatemerkki, joka taisi ponnahtaa pinnalle ihanilla pöllökuosisilla vaatteilla vuonna 2012-2013. Meilläkin niistä innostuttiin silloin kovasti. Joku aika sitten huomasin, että nykyBlaalta löytyy kokoja ja tyylikkäitä vaatteita myös kouluikäisille ja mahdolliseen samisteluun myös äideille.

Kollaasin vaatteista osa on jo tytöllä käytössä ja osa tulossa Tuutilullasta pääsiäisshoppailujeni seurauksena. Blaan vaatteet luokitellaan vastaamaan kaksoiskoon isompaa kokoa ja ilokseni huomasin, että vaatteet eivät pelkää pesua tai käyttöä yhtään.

Tuutilullan valikoimasta löytyy monen kivan lastenbrandin, kuten Aarrekidin, bOblesin, Kukukidin, OMM Designin ja Vimman vaatteita tai sisustustarvikkeita. Koululaisen äitinä olen erityisen iloinen siitä, ettei lastenvaatebrändien kokovalikoimasta ole rajattu pois niitä isompiakaan kokoja. Itseasiassa yllätyin, että Aarrekidiltäkin löytyy kokoja 150 cm asti. Niitä ei monessakaan nettiputiikissa ole tarjolla.

Kollaasiini valitsin myös käytännöllisen kauniin sisustustarvikkeen OMM Designilta. Letter Board kirjaintaulua meillä ei vielä ole, mutta täytyy myöntää, että se on kutkutellut mielessä jo jonkin aikaa.


Osallistun tällä postauksella Tuutilullan bloggaajakilpailuun. Osallistumisohjeet löydät Tuutilullan sivuilta.

Kati

Kuuden euron muna

Aikaisemman munavertailupostauksen kommenteissa lupasin palata asiaan ison Kindermunan sisällöstä. Kinder Maxi Surprisen paino on 100 g ja se sisältää yllätyslelun. Hinta vaihtelee kuuden euron molemmin puolin riippuen kaupasta. Itse en olisi näin kallista munaa tytölle edes pääsiäiseksi hankkinut, mutta kuten aiemmin totesimme, isovanhemmilla on oikeus välillä hemmotella lapsenlastaan.

Kinder Surprise Maxin teema on mielestäni onnistunut. Jokainen iso muna sisältää Smurffiaiheisen lelun. Smurffit ovat sen verran vanha ja nykyäänkin pinnalla oleva juttu, että ne ovat tuttuja niin isovanhemmille, vanhemmille kuin itse lapsillekin. Toisaalta myös Pokemon -teema olisi voinut toimia.

Ison Kinderin tuoksu avattaessa foliokääreitä oli huumaava. Tyttö lupasi minulle suklaasta murusen, jos esitän ensin kuollutta, sitten auton liian aikaisin saanutta 17-vuotiasta ja sen jälkeen vielä näyttäisin täydellisen tyhmältä. Viimeinen oli muuten helposti toteutettu! Ja sain muruseni.

Leluna munassa oli koottava ja avattava Smurffitalo sekä Välkkysmurffihahmo. Tästähän voisi saada ihan kivan leikin aikaiseksi... Taisi silti viittä vaille 10-vuotiasta kiinnostaa suklaa lelua enemmän.

Kati

Karibialaiset tacot omassa keittiössä

Pitkästä aikaa keittiössä!

Pääsin mukaan Buzzadorin Santa Maria Street Food kamppanjaan ja sain testattavakseni Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Buzzadorina oleminen ja buzzaaminen tarkoittavat sitä, että minä saan tuotteita testattavakseni joko ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella ja tehtäväni on kokeilla tuotteita yksin tai yhdessä ja lisäksi kertoa rehellinen mielipiteeni eteenpäin mahdollisimman monelle. Kyseessä on siis yksi markkinoinnin muoto.

Santa Marian Street Food tuotteista pitää sanoa sen verran, että tällä hetkellä saatavilla on Pulled Salmon Wraps-, Smoky Pepper Burger- ja jo mainitsemani Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Itse en olisi tuotteista innostunut tai niitä uskaltanut lähteä omatoimisesti ostamaan, jollen olisi tähän kampanjaan mukaan päässyt. Kaupasta tuotteet löytyvät Tex Mex -tuotteiden kanssa samoista hyllyistä, mutta erottuvat joukosta kivasti värikoodatuilla etiketeillä sekä pakkauksilla.

En ole ikinä ollut innostunut matkustelusta, joten on hienoa, että maut maailmalta voivat tulla minun luokseni. Toki ymmärrän, ettei kotona tehty jamaicalaisista mauista inspiraationsa saanut kokonaisuus vastaa sitä, minkälaisena sen paikanpäällä kokisin. Kotona tehty ruoka on kuitenkin turvallista ja tässä tapauksessa myös erittäin maukasta.

Katuruokateema on hauska ja Jamaican Jerk Tacot valmistuvat käden käänteessä. Ideanahan katuruokateeman tuotteissa on, että ruoka valmistuu nopeasti noin 20 minuutissa ja maut ovat hyviä ja ihanan mausteisia.

Ohje löytyy Santa Marian sivuilta, josta löytyy myös paljon muita reseptejä ja vinkkejä nopeaan ruoanlaittoon. Jamaican Jerk Tacos

1. Lämmitä uuni 200° C asteeseen.
2. Suikaloi broileri ja sekoita mausteseos hyvin joukkoon.
3. Laita maustetut broilerit öljyttyyn, uuninkestävään vuokaan. Anna kypsyä 15-20 minuuttia.
4. Pilko broileri pienemmiksi paloiksi
5. Kokoa taco: lämmitä tortillat (paistinpannulla tai mikroaaltouunissa), täytä broilerilla, 3-4 palalla avokadoa ja salaatilla. Viimeistele 1 rkl Mango Sauce -kastiketta ja 1 rkl crème fraichea.

Annokset

  2  4  8 

4

500 g broilerinfileetä, paloina
1 pussi Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta
1 rkl ruokaöljyä
1 avokado
1 pakkaus Santa Maria Coconut & Pepper Tortillas –tortilloja
1 pussi salaattisekoitusta
1 purkki Santa Maria Mango Sauce -kastiketta
1 dl crème fraichea

Me paistelimme ohjeesta poiketen itsesuikaloidut ja pintamaustetut kanafileepalat pannulla ja hyvin onnistui niinkin.

Jamaican Jerk Spices mausteseos sisältää maustepippuria, juustokuminaa sekä chiliä. Broileri saa mausteseoksesta kauniinvärisen pinnan ja maku on sopivan eksoottinen.

Mango Sauce on mahtavan makuista ja väristä. Alkumaussa maistuu makea mangosose, mutta loppumaussa on ihanasti suussa räjähtävää inkivääriä, kanelia ja maustepippuria. Tykästyin kastikkeeseen todella paljon. Nyt täytyisi vain keksiä, että mihin kaikkeen muuhun sitä voisi hyödyntää.

Coconut & Pepper Tortillat ovat pieniä, ohuita ja pehmeitä minitortilloja, jotka tuoksuvat ja maistuvat juuri sopivasti kookokselta. Itse en huomannut pippurista twistiä, mutta lopputuloksessa kaikki maut sopivat todella harmonisesti yhteen.

Me käytimme annoksen kokoamisessa maustetun broilerin ja mangokastikkeen ja creme fraichen lisäksi salaattisekoitusta, joka sisälsi jääsalaattia, babypinaattia, rucolaa sekä punamangoldia. Valokuvia räpsiessä unohdin laittaa pöytään tarjolle avokadoa ja kuvista jäi pois myös nimenomaan kuvausrekvisiitaksi hankitut ananaskirsikat. Seuraavalla kerralla sitten niitä myös, sillä nämä karibialaiset katuruokateokset pääsevät pöytäämme taatusti vielä useasti.

Oletko sinä jo testannut Santa Marian katuruokaherkkuja? Jos buzzaaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Voin laittaa suosittelulinkin, jonka kautta voit liittyä mukaan buzzadoriksi. Liittyminen on maksutonta.

Kati

#streetfoodbuzz #santamariafinland #buzzador

Pieni munavertailu 2017

Pääsiäinen lähestyy ja kauppoihin on taas ilmestynyt hyllymetreittäin pääsiäisherkkuja. Enkä puhu nyt mämmistä enkä edes pashasta vaan suklaamunista. Ei tarvitse mennä lähikauppaa pidemmälle, kun makeisosastolla vyöryy vastaan suklaayllätyksiä värikkäine käärepapereineen. Tämän vuoden trendi tosin tuntuvat olevan pakkaukset, joissa on vähintään kolme munaa. Tähän testiin poimin kuitenkin vain yksinäisiä munia -ihan vain suklaaähkyn välttääkseni.

Suklaamunissa on hassua se, että ne ilmestyvät kauppoihin (Kindereitä lukuunottamatta) aina hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Suklaamunat kuuluvat pääsiäiseen, mutta munien kuvioinnit eivät viittaa millään tavalla pääsiäiseen vaan esimerkiksi tunnettuihin lapsille suunnattuihin tv-sarjoihin tai elokuviin. Olisipa kiva löytää joskus pääsiäismuna, jonka teemana olisi pääsiäispupu tai pajunoksat, suklaa saisi mielellään olla Fazerin sinistä ja yllätykset pääsiäiseen liittyviä.

Vertailusta jätin pois niin sanotut töhnämunat sekä Mignon munat, jotka molemmat ovat suurta herkkua. Myös Kinder munat jätin tänä vuonna pois vertailusta. Itseasiassa lähtökohtana tässä vertailussa on se, että Kinder saa pisteitä 5/5. Näin määritteli arvovaltainen perheraatini viime viikonloppuna, kun suklaamunia auoimme ja jaoimme.

Rähinä muna 50 g

Rähinä on tuttu muna jo parin vuoden ajalta. Muna on mielenkiintoinen jo senkin takia, että kääreessä esiintyy erilaisia iskulauseita. Meidän pinkissä testimunassa vakuutetaan, että MUNA se MAISTUU kyllä AINA. Ja tottahan se on!

-Rähinä maksaa S-ryhmän kaupoissa 1,98 e
-Rähinä munalla viitataan Rähinä Recordsiin, jonka artisteja ovat muun muassa Elastinen, Fintelligens ja Uniikki.
-Muna on valmistettu suklaamunien luvatussa maassa Italiassa.
-UTZ-sertifioitua kaakaota.
-Kääreen sisältä paljastuu tavallista maitosuklaata oleva muna.
-Maussa ei erityistä, ihan ok.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna räyheä kullanväristä metallia oleva sormus. Aika kova!

My Little Pony muna 50 g

Aaaargh! Miksi kaiken täytyy aina muuttua? Ponitkaan eivät ole enää samoja kuin ennen. Kauniin violetissa kääreessä poseeraa yksisarvinen poni ylisiron turvan ja ylisuurten silmien kanssa. siivet kuuluvat toki asiaan. Äkkiseltään katsottuna voisi luulla, että tämä otus jopa kakkantaa sateenkaaria, mutta kyse onkin ilmeisesti sateenkaarijouhisesta hännästä.

-Ponit lienevät tyttöjen kestosuosikki.
-Ponimuna maksaa S-ryhmän kaupoissa 1,85 e
-Maistuu kuitenkin täsmälleen samalta kuin Rähinä muna ja valmistajankin perusteella kyseessä on suklaan osalta täsmälleen sama muna.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna My Little Pony aiheinen härpäke.

Minions muna 50g

Vau! Kätyrit munan kääreessä toivotetaan iloista pääsiäistä! Happy Easter!

-Kiva vihreä kääre tuo keväisen fiiliksen.
-Epätoivo iskee kääreen avaamisen jälkeen, tämäkin on suklaan osalta täsmälleen sama muna kuin kaksi edellistä.
-Hintatietoa ei löydy S-ryhmän Foodiesta.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna Minions aiheinen härpäke.

Isompi Star Wars muna 50 g

Itse en Star Warsin päälle niin perusta, mutta myönnän kyllä, että se on kova juttu ja kestosuosikki monen ikäistenkin keskuudessa. Eipä siis ihme, että kyseinen aihe poikii munahyllyihinkin täytettä vuosi toisensa jälkeen.

-Suklaamunan kuoriminen kääreestään saa perheraadin innostumaan silmin nähden, sillä luvassa on erimakuista suklaata kuin tähän asti on saatu.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,55 e.
-Tähtikuvioitu maitosuklaamuna UTZ-sertifioidusta kaakaosta.
-Valmistusmaa on yllättäen Italia.
-Maistuu edellisiä enemmän kaakaolle, ikään kuin tummemman suklaan maku.
-Nuorin raatilainen tykkäsi edellisien munien mausta enemmän, joten raadin pisteet 2/5.
-Yllätysleluna hyrrä, johon voi liimata mukana tulevan Star Wars aiheisen tarran. Wau! Hyrrä kyllä pyörii hienosti.

Trolls muna 20 g

Meillä odottaa Trolls elokuva vielä katsomista, mutta muna pääsi siitä huolimatta vertailuun mukaan. Itseasiassa yksi Trolls muna katosi mystisesti keittiöstä jo ennen vertailun tehtailua. Kukaan ei myönnä mitään! Onneksi nämä eivät ole ihan heti kaupoista loppumassa.

-Värikkäästä kääreestä kuoriutui edellisvuosien yleisin tähtikuviomuna, jossa puolet on maitosuklaata ja puolet valkosuklaata.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e
-Valmistettu, missäs muualla kuin Italiassa.
-Raati piti maitosuklaa-valkosuklaa kombosta, joten raadin pisteet 4/5.
-Yllätysleluna sama härpäke, joka kiusasi minua jo viime vuonna. Kertokaa nyt, mistä on kyse. Kirppupeli?

Pieni Star Wars muna 20 g

Kyllä, olen ihan tosissani. Testimunaksi pääsi myös pienempi Star Wars muna.

-Kääre on tylsähkön valkoinen, vain pieni Star Wars -aiheinen kuva. Olisi nyt ollut edes se pääsiäistipu kuvassa.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e.
- Suklaa on perus maitosuklaata ilman mitään kommervenkkejä.
-Raadin arvio 3/5.
- Yllätysleluna punainen Stormtrooper figuuri. Ihan kiva, jos tykkää. Itsehän en näistä hirveästi perusta, mutta mies sentään jaksoi tavata Stormtrooperin minulle, että osasin sen edes sinnepäin kirjoittaa.

Paw Patrol muna 20 g

Jostakin syystä Ryhmä Hau muna valikoitui meillä testiin viimeisenä. Kyselin tytöltä, että tietääkö hän, mikä Ryhmä Hau on ja sain vastaukseksi sen olevan idioottimainen tv sarja, joka on tarkoitettu vauvoille. Esiteini tietää kyllä tällaiset asiat, siitä ei ole epäilystäkään.

-Munan kääre vetoaa ehkä parhaiten kohderyhmäänsä, mutta Ryhmä Haun jäsenet nyt aika lutuisia.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e.
-Suklaa on täsmälleen samaa kuin Trolls munassa.
-Raadin pisteet suklaasta siis 4/5. Makeannälkäisen valinta.
-Yllätysleluna hyrrä, joka ei kyllä pyöri lähekään yhtä vauhdikkaasti kuin Star Wars munasta tullut hyrrä. Olisko valmistusvika tai kokoamisongelma?

Tällainen testi tänä vuonna! Ostetaanko teillä munat kääreen, hinnan vai koemuksen perusteella? Itse taidan varsinaiseksi pääsiäiseksi hankkia meille vain parit Kinder munat...

 Ei muuta kuin munia piilottelemaan!

Kati

Vinkki tiedonhaluisen lapsen/lasten vanhemmalle

Kenenpä lapsi ei kyselisi välillä vähän turhan vaikeita. Joskus on pakko myöntää, ettei kysytystä asiasta ole äipällä pienintäkään haisua. Usein tyttö jo tietää etukäteen, mitä asiaa kannattaa kysyä äidiltä ja mitä isältä. Nykyään on myös helppo selvittää satunnaisia mielenkiintoisia asioita yhdessä ihan vain nettiä apuna käyttäen.

Joku aika sitten näin muistaakseni netissä mainoksen uudesta lehdestä nimeltä JunioriTieto. Edullisen tarjouksen vuoksi innostuin tilaamaan lehden kokeeksi. Ja mainittakoon siis vielä, että tämä postaus ei ole mainos, eikä varsinkaan maksettu sellainen.

JunioriTieto -lehdessä on juttuja eri tieteenaloilta. 

Kun ensimmäinen numero tipahti postiluukusta, varasin lehden heti itselleni. Laadukas ulkomuoto, monipuoliset artikkelit ja mielenkiintoiset kuvitukset ja veivät mukanaan. Itseasiassa tyttö ei ole tainnut vielä päästä lehteä edes vilkaisemaan, sen verran tehokkaasti olen sitä ominut itselläni.

JunioriTieto on siis lehti, joka on suunnattu tiedonnälkäisille ja uteliaille noin 6-12 vuotiaille lapsille. (Ja kelpaa luettavaksi siis vanhemmillekin). Pääosin artikkelit ovat lyhyitä  ja selkökielellä kirjoitettuja. Mielenkiintoiset kuvitukset ovat lehden parasta antia. Mukana on myös pidempiä juttuja tieteen eri osa-alueilta, tehtäviä ja teeseitseosioita unohtamatta. Varsin monipuolinen, kuukausittain ilmestyvä lukupaketti siis.

Kun kohdalle sattuu itselle tuttu asia, kuten veren koostumus, on helppo huomata, että artikkelit on kirjoitettu melko pelkistetysti ja selkokielisesti, mutta kuitenkin sopivan monipuolisesti.

Lehti on suomalais-latvialaisen media-alan yhteistyön tulosta ja lehdellä onkin toimitus sekä Latviassa että Suomessa. Latviassa sisarlehti onkin nauttinut suurta suosiota jo seitsemän vuoden ajan. Ei siis mikään ihme, että hurahdin. Nähtäväksi jää, miten tämä tyttöön uppoaa. Aiemmin hänelle tulee Aku Ankka sekä Koululainen eli kaikki kolme lehteä kuuluvat hyvin erilaisiin kategorioihin. Itsekin pyrin lukemaan tai ainakin selaamaan tytön lehdet aina läpi, että tiedän vähän, mistä puhutaan ja missä lasten maailmassa mennään. Erityisesti Koululainen on erityisen hyvä kartalla pitäjä.

Minkälaisia lehtiä teidän "nuoriso" lukee?

Kati

Softshellhousujen aikaan

Te, jotka olette blogiani seuranneet pidempään, tiedätte, että suosikkihousut tytön välikausipukeutumisessa jo vuosien ajan ovat olleet softshellit. Äkkiseltään etsin pari vanhempaa housupostausta, jos housut alkavat kiinnostaa enemmänkin. Vuoden takainen softshellhousupostaus on täällä, edellisvuotinen täällä ja vuoden 2013 postaus täällä. Muitakin softshell -postauksia olen kirjoittanut, mutten onnistunut niitä enää vaivattomasti blogin syövereistä etsimään.

Reiman softikset ovat olleet pitkäaikaisin suosikki. Ne ovat malliltaan mukavan kapeat. Jo useamman vuoden ajan keväällä mallistoon ovat ilmestyneet ohuemmat softikset, niin kuin tänäkin keväänä trikoovuorella. Syksyisin mallisto täydentyy puolestaan fleecetyyppisesti vuoratuilla softshellhousuilla. Erityisesti syysmalliston housut ovat olleet paljon käytössä, sillä ne toimivat hyvin myös pikkupakkasilla ja talvella siistimpinä housuina esimerkiksi kaupoilla tai vaikkapa lääkärireissuilla.

Tämän kevään softshellit on varustettu säädettävällä vyötärökumpparilla. Tässä mallissa on lisäksi myös vyölenkit

Ennen Reiman softshellhousuissa oli napakka, joustava kuminauhavyötärö. Housut pysyivät hyvin päällä ja olivat nopea pukea ylle. Sittemmin uudustuksena housuihin tuli sepalus, joka toki ehkä helpotti pukemista, mutta toisaalta hoikemmalla lapsella housut eivät sitten enää pysyneetkään päällä. Vyötärön napakkuus kärsi sepaluksesta huomattavasti. Annoin useaan otteeseen housuista palautetta Reimalle. Toivoin housuihin edes vyölenkkejä, mutta mieluiten vyötärön säätömahdollisuutta. Lapsia, niin kuin meitä aikuisiakin on kuitenkin niin montaa eri mallia.

Säädettävä vyötärö ja tasku ReimaGO -sensorille! Jee!

Tänä keväänä huomasin ilokseni, että toiveitani (niin kuin varmasti monen muunkin vastaavia toiveita) oli kuultu. Myynnissä on tällä hetkellä useammatkin softikset, joissa on säädettävä vyötärö. Hankin tytölle kevääksi Anchor softshell -housut tarjouksesta, jossa softshell -housut ja ReimaGO -sensorin saa yhteishintaan 59,95 e.  Anchor housuista löytyy sekä vyölenkit että säädettävä kumppari vyötäröltä. Tyttö testasi housujaan jo tositoimissa parillakin ulkoilukerralla ja hyvinhän nuo pysyvät jalassa viimevuotisiin verrattuna.

Meille enemmällä käytöllä ovat olleet aina syksyn paksummalla vuorella varustetut softikset, joten jos syksyllä myyntiin tulevat housut saavat edelleen säädettävän vyötärökumpparin, niin ne ovat ehdottomasti hankintalistalla.

ReimaGo -sensori sujahtamassa omaan taskuunsa.

Yhä useammassa Reiman ulkovaatteessa alkaa olla tasku ReimaGO sensoria varten. Olin pitkään epäluuloinen sensorin suhteen, koska sen ohjelmisto toimii toistaiseksi ainoastaan Applen puhelimissa ja riittävän uusissa iPodeissa. Aluksi luulin, että puhelimen tai iPadin täytyy olla lapsen mukana, jotta ohjelmisto voi rekisteröidä lapsen aktiivisuutta. Olin kuitenkin ihan väärässä, sillä riittää, että ReimaGO -sensori on lapsen mukana. Sensori tarvitsee vain viedä laitteen lähelle, kun halutaan viedä aktiivisuus laitteelle. Sen tarkemmin emme ole vielä ehtineet ReimaGO ohjelmaan tutustua, mutta tyttö innostui siitä ainakin aluksi kovasti. Esimmäisen päivän ulkoilulla taisi jo level 2 tulla saavutetuksi. Nyt alkaa säätkin olla hiljalleen sellaiset, että näillä ohuemmilla ulkoilusoftiksilla alkaa jo tarjeta. Eiköhän sitten tule sensoriakin pidettyä mukana enemmän. Meillä ei toistaiseksi vielä ole useampia ReimaGO vaatteita, vaikka kulkeehan nappi mukana tietysti ihan tavallisessakin taskussa.

Ovatko softshell -housut tuttu juttu? Entä ReimaGO? Mukavaa alkavaa viikkoa!

Postaus sisältää mainoslinkkejä ReimaShopiin.

Kati

Joulupukki -tuo suuri lapsihuijaus?

Wikipedian mukaan kansainvälisen joulupukin taustalla on 300-luvulla nykyisen Turkin alueella vaikuttanut piispa Pyhä Nikolaus, joka tunnettiin hyväntekijänä ja hänestä tuli merimiesten, lasten ja kauppiaiden suojelupyhimys. Legenda jäi elämään ja keskiajalla Pyhä Nikolaus oli edelleen lasten suojelija. Alankomaissa lapsille esimerkiksi jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta.

Hollannista tapa levisi myös Pohjois-Amerikkaan, jossa Nikolaoksen legendasta muodostui vuosisatojen kuluessa yhdysvaltalainen Santa -hahmo. Euroopassa Martti Luther halusi korvata paavillistuneen Nikolauksen juhlan ja alkoi opettaa, että Jeesus-lapsi tuo lahjoja jouluaattona.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tutuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä se yhdistyi suomalaisten naamiohahmojen kanssa ja lopullinen Joulupukin muoto on saanut vaikutteita vahvasti myös yhdysvaltalaiselta Santa Clausilta. Vanhassa pakanallisessa Suomessahan oli tapana, että 13 tammikuuta nuuttipukki kierteli talosta taloon hedelmällisyysriitin mukaisesti pukeutuneena pukiksi. Asuun kuului tuohinaamari ja nurinpäin käännetty turkki. Pukki ei välttämättä ollut se kaikista kiltein juodessaan matkalla tarjottuja alkoholijuomia, mutta saattoipa tuo joskus jakaa lahjojakin kilteille lapsille ja vitsoja tuhmille.

Saatoin nähdä ennen joulua nailonpartaisen yksilön Tampereen joulutorilla. Sopivan välimatkan päästä tietysti.

Tänäkin jouluna moni lapsi on pohtinut, että onko Joulupukkia oikeasti olemassa vaiko eikö. Ympärillä olevat aikuiset ovat kertoneet totena tarinaa Korvatunturilla asuvasta Joulupukista, joka lähtee jouluaattoaamuna lahjasäkin kanssa Petterin vetämällä reellä liikkeelle ja jakaa lahjat koko maailman kilteille lapsille. Tuhmia lapsia kovistellaan jopa risujen saamisella. Lapset sitten vertailevat joulun jälkeen, mitä ovat saaneet ja köyhimpien perheiden lapset olettavat olleensa tuhmia, koska ovat saaneet vähemmän lahjoja kuin muut. Nokkelimmat vanhemmat tosin ovat sepittäneet, että joulupukki tuo jokaiselle kiltille lapselle vain yhden lahjan ja loput lahjat ovat vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Nailonpartaa ja naamaripukkeja on sepitetty sillä, ettei aito pukki ehdi joka paikkaan, joten osa pukeista on aidon pukin tuuraajia. Voi tuota lapsenuskoa, joka yltää mihin vain.

Joulupukki on yksi maailman parhaiten onnistuneita huijauksia. Vai pitäisikö sanoa, että yksi parhaista taruhahmoista? Onhan se mahtavaa, että lapset opetetaan uskomaan lahjoja kerran vuodessa tuovaan punanuttuun, joka on maailman hyväntahtoisin ja anteliain olento. Nykymaailmassa vastaavia hyväntekijöitä tarvittaisiin paljon enemmänkin... Pettymys on vain sitäkin suurempi, kun selviääkin, että Korvatunturin höveliäin heppu onkin satua.

Tunnelmaa Tampereen joulutorilta ennen joulua.

Jonkin sortin realistina en ole Joulupukkiin koskaan uskonut. Pelottava nailonpartaäijä ei iskenyt missään vaiheessa edes omassa lapsuudessa. Siitä syystä perinne ei todennäköisesti ole tarttunut mukaan aikuisuuteen eikä omaankaan perheeseen. Tonttuihin meillä on kuitenkin aina uskottu ja uskotaan edelleen, Joku tonttu polttaa esimerkiksi ulkotulia taloyhtiön pihalla liian lähellä rakennuksia. Tätä tonttua ei tosin kukaan ole nähnyt. Näkyvimmät tontut ovat niin typeriä, että ajavat autoa kännykkä kourassa ja luulevat, ettei kukaan näe heitä. Onneksi suurin osa tontuista on kuitenkin ihan normaaleja näkymättömiä puurtajia, jotka erottaa ennen joulua littanasta kukkarosta, tiukasta katseesta ja suurista kantamuksista. Joskus jollain on ollut päässään punainen hiippalakkikin. Aika siistiä!

Mukavia Joulun jatkoja kaikille! Uskotaanko teillä Joulupukkiin? Tai edes tonttuihin?

Joulu tulee -äipän ja tyttären joulukalenterien valinnat

Aika menee kuin siivillä. Kohta jo joulukin kolkuttelee ovelle. Tiedän, että jouluahdistus tekee myös pian tuloaan. Joulushoppailut ja -krääsä ällöttävät jo etukäteen. Mitä, jos tänä jouluna oikeasti hankittaisiin vain se tarpeellinen? Varsinkin, kun oma työtilanteeni ensi vuoden osalta on vielä vähintäänkin avoin.

Joku viikko sitten aloin tutkia kauppojen joulukalenterivalikoimaa. Antidiy -ihmisenä en todellakaan alkanut edes harkitsemaan itse tuunattua kalenteria, vaikka kieltämättä sellaisia aina muiden blogeissa ihastelenkin. Omat käsityö- ja tuunaustaitoni riittävät hädintuskin joulutorttujen tekemiseen (valmistaikinasta), mutta niitäkään isäntä ei vielä antanut askarrella, koska jouluun on kuitenkin vielä niiiiin pitkä aika.

Tyttö mietiskeli omaa toivekalenteriaan muutaman hetken. Edellisten joulujen suosikit, Legokalenterit eivät kuulemma enää nappaa. Littlest Pet shop -kalenteri olisi kelvannut, mutta sellaista ei löytynyt oikein minkään suosimani nettikaupan valikoimista, eikä Citymarketistakaan. Trolls animaatioelokuvaa emme ole nähneet, mutta aikansa pohdittuaan tyttö kuitenkin päätyi kalenteriin, jonka sisältä paljastuu erilaisia Trolls -koulutarvikkeita. Ilmiönä Trolls kummastuttaa itseäni kovasti. Toisaalta moni muukin nykyajan muoti-ilmiö on repäisty ah niin rakkaalta 90-luvulta takaisin tähän aikaan. Tuunattuna toki.

Tilasin tytön kalenterin Lekmeriltä, koska samalla oli tarve talvikengille. Kalenteri oli pakattu näppärästi kenkien kanssa samaan laatikkoon siten, että kalenteria oli taitettu kenkälaatikkoa vasten. Ongelma on onneksi (toivottavasti) vain kosmeettinen ja näkyy ainoastaan kalenterin takapuolella kunnon ruttuina.

Tarvikkeita joka lähtöön...

Itselleni en ole koskaan aikaisemmin "tavarakalenteria" hankkinut. Kuvakalentereita on kyllä kotia koristamaan eksynyt ja suklaakalenteriinkin olen joskun sortunut. Jonkin sortin kosmetiikkafriikkinä kaikenmaailman tököttituubit, -purtilot ja -purnukat kiinnostavat minua enemmän kuin tarpeeksi. Nettiä selaamalla voi joutua ties minkälaisten koukutusten vietäväksi ja yht äkkiä sitä huomaakin hypistelevänsä ihanaa L'Occitanen kosmetiikkajoulukalenteria ihan omissa kätösissään.

L'Occitane ei suoraan sanottuna ole itselleni se kaikista tutuin kosmetiikkamerkki. Ihan puskista L'Occitane ei kuitenkaan itselleni tullut, sillä merkin tuotteita on LivBoxista tullut eteen muistaakseni parikin kertaa. Mielikuva luonnollisista, laadukkaista ja erittäin riittoisista tuotteista on vahvasti positiivinen, ja mikä voisi olla sen parempi keino tutustua tuotteisiin kuin joulukalenteri. Olen yrittänyt olla kurkkimatta kalenterin takaa listaa kalenterista paljastuvista minituotteista, mutta sen verran olen sivusilmällä nähnyt, että tuotteita pääsee kokeilemaan päästä varpaisiin. Joulun aikaan ei siis tarvitse kärsiä kuivista käsistä tai kantapäistä. Myös vartaloa sekä hiuksia pääsee elvyttämään hyväntuoksuisilla ja tehokkailla tuotteita. Vähän pelkään, että tästä kalenterikokeilusta saattaa tulla jokavuotinen perinne.

Miten me jaksamme odottaa vielä sen pari viikkoa, että pääsemme aukomaan luukkuja?

Minkälaisia kalenterihankintoja teillä on tehty? Vai tuumailetteko vielä? Vai teettekö ihan itse?

Mukavaa joulun odotusta!