Suomenlinnassa

Olemme suunnitelleet retkeä Suomenlinnaan jo parisen vuotta. Tänä kesänä yhteistä lomaa miehen kanssa oli vain viikko, joten matkaan oli lähdettävä heti, kun vastaan tuli ensimmäinen kaunis päivä. Mukaan kelpuutettiin myös teini sekä mummo. Ensimmäinen lämmin päivä viikkoon oli saanut myös miljoona muuta Suomenlinnankävijää liikkeelle. Moni mielenkiintoinen paikka jäi koluamatta ryysisten takia. Jos vielä joskus kohteena on Suomenlinna, valitsen päiväksi pilvisen ja kolean päivän. Sellaisen, ettei koko maailma ole haluamassa samaan aikaan katsomaan tätä ihanaa maailmanperintökohdetta.

Poltin reissussa dekolteeni. Säätiedotteiden mukaan päivästä piti tulla viileähkö ja puolipilvinen. Mukana oli siis kaulahuivi, neule ja farkkutakki. Teini suostui luopumaan takistaan, mutta neule pysyi päällä, vaikka itse hikoilin teepparissakin. Lisäksi olin ihan idiootti, kun en tajunnut, että Suomenlinnan saaret oli tarkoitus juosta nopeasti päästä päähän ja suurin tavoite oli lähteä kotimatkalle. Näin teinin mielestä.

Olimme reissussa autolla. Junakin olisi ollut loistava vaihtoehto, mutta Helsingin kaupungilla on hieno kamppis vähäpäästöisten autojen kadunvarsipysäköintiin. Vyöhykkeillä 1 ja 2 voi pysäköidä puoleen hintaan. Hybridi siis alla ja menoksi. Käveltävää tuli päivän aikana runsaasti, mutta sehän tekee vain hyvää mahamakkaroille.

Kesän kuvia ja kuulumisia

Viime vuonna en nähnyt yhtään kantarellia. Tänä vuonna niitä tuntuu onneksi taas tulevan reippaasti.

Mustikat alkavat olla paikoin jo melko buenossa kunnossa.

Kellokukat ovat lemppareitani. Tässä kurjenkello.

Kesäloman alkumetrejä elelen. Muut perheestä ovatkin lomailleet jo hyvän tovin. Tänäkään kesänä ei suunnitelmissa ole mitään suuria. Silti varsinkin viikonloput tuntuvat täyttyvän taas vauhdilla juhlista, tapahtumista ja muusta mukavasta kesäpuuhasta.

Alkuvuosi on ollut jollakin tavalla rankka. Siirryin työpaikassani eri kerrokseen ja sen myötä siis työtehtävätkin muuttuivat. Alkuvuosi on ollut siis uuden opettelua. Lisäksi olen tehnyt koko alkuvuoden aamuvuoroa ja herännyt siis ennen kukonpierua. Varsinkin kesäaikaan siirryttäessä en meinaa saada millään unta tarpeeksi ajoissa ja lisäksi vanhempi kissoista on ollut levoton öisin. Tästä on siis seurannut se, että koko kevät ja alkukesä on menty noin neljän tunnin yöunilla. Tästä taas on seurannut se, ettei iltapäivisin ja iltaisin ole oikein ollut energiaa tehdä mitään. Kesäloma kuitatkoot siis ainakin univelat, jos ei muuta.

Huomasin muuten tänään, että jotkut ihanat olivat kommentoineet edellisiin postauksiini jo viime vuonna. Nämä kommentit eivät ole kuitenkaan ikinä tulleet läpi ja jääneet siksi hyväksymättä. Tänään löysin ne siis hyväksymättöminä kommenttiboxista ihan sattumalta. Pahoittelut! Harmittaa, sillä viime vuonna ajattelin, kun kommentteja ei tullut, ettei bloggaamistakaan kannata enää jatkaa. Todella vähän olen pyörinyt blogistaniassa muutenkaan. Välillä vain käynyt kuikuilemassa, mitä muilla on menossa.

Elossa kuitenkin ollaan! Ihanaa kesää kaikille!

Koululaiset kesälomille lomps

Tyttö otti kesäloman alkamisen aika lungisti. Ei mitään erityisiä riemunkiljahduksia tai muutakaan. Toki pieni hymy huulille nousi hyvästä todistuksesta. Tunnustuksena hyvästä koulumenestyksestä todistuksen kaveriksi tuli vielä Tampereen kaupungin stipendi. Kyllä on kannattanut harjoitella kokeisiin lukemisen rutiinia sekä omien harrastusten sovittamista koulutyöhön. Välillä on kyllä tehnyt tiukkaa ja pinnojen palamisiakin on nähty. Niin tyttärellä kuin äidilläkin.

Raate, niin kuin kaikki muutkin kukkivat nyt etuajassa. 

Tunnollinen oppilas vetäisi sitten kuumelukemat kaakkoon heti, kun pulpetin kuva alkoi hälventyä kyynärpäistä. Huomenna pitäisi alkaa koodaus/tiedeleiri, vaan eipä sinne kuumeisena voi eikä jaksakaan mennä. Myös oikomishoitoa on aloiteltu ja taitaa mennä aikataulut senkin suhteen sekaisin.

Varjoisessa metsässä ei vielä kuivuus ole vahingoittanut puolukan kukintaa.

Lisäksi ihmetyttää, että mihin tämä kesä taas katoaa?! Toukokuu on takana ja kesäkuukin vilahtaa ohi siinä samassa. Miksi loka-maaliskuu tuntuu paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin huhti-syyskuu? Peruspessimismi nostaa taas päätään, kun kevät on ollut näin hieno, niin oman loman alkaessa heinäkuussa taivaalta tulee vähintään vettä, jollei sitten räntää. Täytyy taas kerätä itsensä ja ajatella, että loma on lomaa vaikka voissa paistaisi.

Kesää läpi linssin

Menikö kesä jo? Tarkoitus oli postailla läpi kesän, jos ei nyt asiaa niin vähintäänkin kuulumisia.

Kesälomalla tuli käytyä laivalla, retkeiltyä muun muassa Helvetinkolulla ja pelattua Pokemon Go -peliä ympäri Tamperetta. Alkukesästä päivitin kamerani uudempaan ja inasen parempaan versioon, joten valokuvaus on ollut oman kesäni ykköskohokohta. Sen myötä blogikin on jäänyt hunningolle. Postausideoita on syntynyt tasaiseen tahtiin, mutta luonnon kuvaaminen on kiinnostanut enemmän kuin postausaiheiden kuvittaminen.

Työarki loman jälkeen pyörii jo kuudetta viikkoa ja kouluarkikin on jo hyvässä vauhdissa. Neiti sai heti koulujen alettua ensimmäiset silmälasinsa ja työpaikallani on alkamassa yt-neuvottelut. Ehtipä mieskin jo tekemään syksyn ensimmäisen työreissunsa Portugaliin. Tytön kanssa sairastettiin myös jo syksyn ensimmäiset flunssatkin. Itse luokittelen itseni edelleen flunssaiseksi ja varsinkin kröhäiseksi hevosyskineni.

Siinä ne päällimmäiset. Blogissa on ollut mukavasti kävijäitä koko kesän, vaikkei se ole juuri päivittynytkään. Erityisesti koulun alkuun liittyvät jutut ovat kiinnostaneet. Jospa yrittäisin taas kerran tästä reipastua ja saada blogiarjenkin taas käyntiin.

Mitä teille kuuluu?

Koululaisen kesäloma

Tyttö haki koululta koulujen päätyttyä kelpo todistuksen. Koulujen päättymistä tuuletettiin myös Pyynikin näkötornilla herkkumunkin ja kaakaon jälkeen.

Suurimman osan kesälomastaan tyttö viettää mummon ja papan kanssa mökillä. Toivottavasti koko kesää ei tarvitse pukeutua softshelliin ja pipoon.

Aukeamassa oleva metsäkurjenpolvi mökillä kesäkuun alussa.

Itse vietin pikkukoululaisena osan kesälomastani aina mummun ja papan kanssa heidän mökillään. Isovanhempien kanssa vietetyt kesät tulevat lapsuusmuistoistani aina ensimmäisenä mieleeni. Tekemistä oli aina paljon; pihapiirin jalkapallomatsit, kukkakauppaleikit, rannassa tuntikausia läträäminen ja paljon muuta kivaa kesäpuuhaa. Kesät tuntuivat pitkiltä ja aikaa tuntui olevan rajattomasti. Muistoissani paistaa aina aurinko.

Koululaisen kesäloma on pitkä -ainakin, jos vertaa työläisen kesälomaan. Monessa lapsiperheessä mietittiin tänäkin keväänä, miten järjestää lapsen kesäloma, kun itse on pitkän päivän töissä. Kaveritkin tuntuvat kesäaikaan kaikkoavan omiin menoihinsa. Eivätkä kaikki lapset halua tai pysty viettämään koko päivää yksin kotiympyröissä. Monet lapset suuntaavat alkukesästä erilaisille leireille. Meillä tyttö ei leireille hinkunut, vaan lähti mielellään mummon, papan ja Miisu-kissan kanssa mökille kesäpäivistä (ja hyttysistä) nauttimaan.

Koko perheen loma alkaisi parin päivän kuluttua ja valmiiksi jo hirvittää ajan ja kesän kuluminen. Jos koululaisen lomasta on kulunut jo reippaat pari viikkoa, miten nopeasti oma neljäviikkoinen kuluukaan. Tänä kesänä ei ole aikatauluja, ei mitään suunniteltuja reissuja. On neljä viikkoa aikaa olla yhdessä koko perhe ja suunnata nokka sinne, minne se milloinkin sattuu näyttämään.

Neljän viikon koko perheen kesäloman jälkeen tyttö suuntaa jälleen mökille mummon, papan ja Miisu-kissan kanssa. Parasta akkujen lataamista on turvallinen yhdessäolo läheisten seurassa.

Miten teidän koululaisten kesä sujuu? Onko vanhempien lomat ketjutettu vai vietättekö aikaa koko perheenä lomaillen?

Kesän toinen retki: Kiviniityn kotieläinpuistossa

Kaneja ja marsuja sai syöttää. Alueella oli iso voikukkapelto, joten apetta oli riittämiin.

Riikinkukko ei esitellyt pyrstöään aneluista huolimatta. Komea lintu hän on ihan muutenkin.

Joutsenet lepäilivät varjossa aidatulla alueellaan.

Lampailla oli paljon suloisia karitsoja. 

Ylämaankarjan edustajat laidunsivat varovaisesti vähän kaempana laitumella.

Täpläkauris aivasti. Pelästyin niin, että kamera meinasi pudota jorpakkoon.

Pääskysillä oli pesiä eläinten sisäsuojassa.

Pari strutsia lekotteli iltapäivällä sisätiloissa. Myöhemmin rehvasimme Sirpan ja Jaskan myös ulkoaitauksessaan tepastelemassa. Uteliaita lintuja nämäkin. Aidan vierustaan on ihan muodostunut polku, jossa seurasivat ihmisten etenemistä.

Tyttö pääsi vielä pomppimaan pomppulinnaan, jonne yli 9-vuotiailla ei ole enää asiaa.

Puistossa on esimerkiksi hämähäkkikeinu, jossa isi antoi kuulemma ihan lällyt vauhdit.

Osa polkuautoista oli rikki ja toimivissa tytön jalkavoimat eivät meinanneet riittää lievään ylämaahan polkiessa.

Kuulin Kiviniityn kotieläinpuistosta ekan kerran jokunen vuosi sitten. Kiviniitty on ollut kesätekemislistalla siitä asti, mutta jostakin syystä sinne ei ole tullut koskaan aiemmin lähdettyä. Tampereelta kotieläinpuistoon ajelee mukavasti alle tunnissa, vaikka eksyisikin matkalla, niin kuin meille kävi. Harvoin sitä nimittäin on tullut Mouhijärvelle Sastamalaan ajeltua. Voisin veikata, etten ole käynyt sillä suunnalla koskaan aikaisemmin.

Tytön kanssa sovimme etukäteen, että kierrämme ensin katsomassa eläimet. Ihan mahtavaa oli se, että marsuille ja kaneille sai syöttää voikukanlehtiä. Tyttö on pitkään toivonut omaa lemmikkiä, mutta tiukkisvanhempina (pieni kämppä ja huonot unenlahjat yhdistettynä jyrsijään, ei taida toimia) emme ole vielä ajatukselle lämmenneet. Eläinpuiston eläimet ovat ihanan uteliaita ja ihmisiin tottuneita. Esimerkiksi pässit laidunsivat kauempana aitauksessaan, mutta saavuttuamme paikalle, ne tulivat vauhdikkaasti määkien aidan viereen esiintymään. Siat vetivät kunnon riehakkaan leikkiesityksen, kunhan paikalla oli tarpeeksi katsojia. Myös porot tulivat morjestamaan ihan aidan viereen. Vain isot villi- ja villasiat vetivät kuorsaten päiväunia suojassaan.

Kotieläinpuistossa on eläinreitin varrella monta kivan näköistä grillauspaikkaa. Me lähdimme matkaan suoraan ruokapöydästä ja otimme mukaan vain kevyemmät eväät, mutta eläinpuistossa voisi periaatteessa viettää vaikka koko päivän (auki 10-18). Eläinten lisäksi alueella on myös erityisesti 2-6-vuotiaille lapsille paljon muutakin puuhaa. On leikkipuisto, trampoliineja, pomppulinnat, sähköautorata (2-6-vuotiaille) ja polkuautot. Pomppulinnaan ei ole yli 9-vuotiailla asiaa, joten tyttö huokaisikin helpotuksesta, kun vielä pääsi pomppimaan. 

Aikuisilta veloitetaan alueelle pääsystä 10 euroa per pää ja lapsista 9 euroa. Alle 90 senttiset pääsevät ilmaiseksi. Ponitalutus (säävarauksella) on kello 13 ja siitä veloitetaan erikseen 3 euroa. Peräkärryajelu (klo 12 ja 14) on maksuton. Me taisimme olla paikalla juuri kahden pintaan, joten missasimme molemmat. Alueella on myös kahvila, jonka yhteydessä on suhteellisen siistit vessat ja lastenhoitohuone.

Kiviniityn kotieläinpuisto oli tytön mielestä tosi kiva paikka. Erityisen kivaksi päiväretkikohteeksi ajattelisin kotieläinpuistoa perheille, joissa on pienempiä, noin 2-6 -vuotiaita lapsia. Myös pienimmät jaksavat helposti kiertää kaikki eläinkohteet, koska alue on melko pieni.

Onko Kiviniityn kotieläinpuisto tuttu paikka? 

P.s. Isukki jäi ihmettelemään, kun sitä kivistä niittyä ei löytynytkään paikan päältä.

Eläimellistä menoa Korkeasaaressa

Sitä helposti luovuttaa, että kesä on ohi, kun arki palaa kuvioihin. Meillä oli kuitenkin vielä tähän loppukesään suunnitteilla (ainakin) yksi retki, koska voitin Taikasaappaat -blogin arvonnassa Amazonia dvd:n, jonka mukana tuli lastenlippu Korkeasaareen. Kuluva elokuu on ollut säiden puolesta niin upea, ettei oikeaa viikonloppua ole tarvinnut erikseen valikoida. Sinne vaan!

Lauantaiaamun sää näytti täällä Tampereella juuri hyvältä eläinten liikkumisen suhteen. Taivas oli pilvinen ja lämpötila lähenteli vasta 17 astetta. Pakkasimme mukaan evästä ja pitkää hihaa. Helsinkiä kohti ajellessa pilvet kuitenkin katosivat taivaalta ja tilalle tuli vähän turhankin lämpimästi lämmittävä aurinko. Moni muukin oli keksinyt lähteä samana päivänä Korkeasaareen. Jonossa mentiin ja jonossa tultiin.

Pari vuotta sitten teimme retken Ähtärin eläintarhaan. Onhan Korkeasaaressa toki enemmän nähtävää, mutta täytyy kyllä todeta, että Ähtärissä viihdyin silti paremmin. Ähtärissä seurattiin pääsääntöisesti yhtä reittiä, jonka varrella eläimet tulivat nähtäviksi. Ruuhkasta ei ollut tietoakaan pieniä sumia lukuunottamatta, koska reitti veti ihmisiä kokoajan eteenpäin. Korkeasaaren eläintarhassa ruuhka oli jatkuvaa ja kaikki eläimet nähdäkseen pitää sompailla reittejä osittain edestakaisin. Askelia tuli otettua päivän mittaan paljon (ei ehkä kuitenkaan huono), vettä kului ja hikeäkin vuodatettiin...

Kissa- ja muista yöeläimistä suurin osa makasi ruomana tai niitä ei näkynyt näin aurinkoisella säällä ollenkaan. Tiikeri lekotteli auringossa aluksi jalat kohti taivasta, mutta innostui myös lopulta liikehtimään ja poseeraamaan kamerakansalle.

"No niin, ottakaa nyt hyvät ihmiset ne kuvat äkkiä ja häipykää! Tässä koko päivää ole aikaa poseerata!"

Ilahduttavaa oli se, että todella monen aitauksen kohdalla oli tietoa siitä, että kevään ja kesän aikana oli syntynyt paljon pienokaisia. Pienet eläinvauvat ovat aina söpöjä katsella. Kameli laukaisi meitä kohden papanasarjatulen ja kuhertajagaselli ihmetytti sirokokoisuudellaan.

Kanalassa kukko kiekaisi kunnon serenaadin iltapäivän kunniaksi. Kuningasmerikotka näytti pahaa silmää karahkansa latvasta. Ei ollut kaverilla taivas rajana, vaan häkki.

Karhujen näkemistä odotimme kovasti ja näimmekin kaksi. Toinen veteli sikeitä "luolassaan". Eräs pikkupoika kyllä opasti kovaan ääneen meitä, ettei se mikään luola ole. No ei kai betonista tehtyä suojaa voi sanoakaan kuin korkeintaan lepobunkkeriksi. Toinen karhuista vilvoitteli vedessä ja puhalteli kuplia kuonollaan veden alle. Huvinsa kullakin! Odottelimme pitkään, olisiko karhu noussut vesisammiostaan poseeraamaan ja ravistelemaan turkkiaan, mutta lopulta auringospistoksen uhatessa ja kymmenien vesikuplapuhaltelujen jälkeen päätimme lähteä katsomaan villisikojen tonkimistouhuja.

Osan trooppisesta talosta kiersimme vahingossa vastakarvaan. Anteeksi kanssaeläjät siis tyhmyytemme. Ruuhkassa seurasimme muita ja eksyimme sisään vääristä ovista. Totesimme, että sammakot, käärmeet, kilpikonnat ja liskot ovat naamioitumisen maailmanmestareita. Aikansa, kun katseli, saattoi nähdä vilahduksen tuimasta katseesta tai suomuisesta panssarista. Mangusti-poikue oli suloistakin suloisempi.

Päivä oli kuuma, lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja ruuhkainen. Näimme paljon eläimiä, mutta paljon jäi lämpimän ja aurinkoisen sään takia myös näkemättä, vaikka joka "kojulla" mielestämme kävimmekin. Korkeasaaren eläintarha on kiva paikka, kun vain kuumana kesäpäivänä muistaa varata riittävästi juotavaa mukaan ja jalkaan hyvät kengät, jotka eivät hierrä. Fiksu eläinbongari myös ehkä suunnittelisi retkensä paremmin tutustumalla etukäteen esimerkiksi eläinten ruokinta-aikoihin ja muihin aikatauluihin.

Instaheinäkuu ja arvonnan voittaja

Ihan ensin täytyy todeta, että kesä tuntuu aina menevän nopeasti, mutta tänä vuonna heinäkuu on tuntunut puuduttavan pitkältä. Sateisella ja kolealla säätilalla saattaa olla osuutta asiaan. Samoin sillä, että olen ollut loman jälkeen nyt töissä kolme viikkoa, joista kaksi on ollut kuusipäiväisiä työviikkoja ja yksi normaali viisipäiväinen. Ihan kuin alkaisi hiljalleen tuntua jossain...

Ennen kuin mollaan heinäkuun ihan lyttyyn, täytyy kuitnekin muistaa, että kaksi ensimmäistä viikkoa olin kuitenkin lomalla ja ensimmäinen viikko oli jopa varsin mukava lämpöaaltoineen. Retkeilimme paljon lähiympäristössä. Täytyy todeta ainakin, että lähitienoon sorsat tuli ruokittua ihan pulleiksi, tyttö kastoi talviturkin Viikinsaaressa Pyhäjärvessä ja uiskentelua jatkettiin omalla lähirannalla. Heinäkuun alun jälkeen ei olekaan sitten paljon tarvinnut uimapukua, eikä sen enempää hellevaatteitakaan esille kaivella.

Tyttö on viettänyt viimeiset kolme viikkoa suurimmaksi osaksi mökillä mummon ja papan kanssa. Ilmeisen kivaa on ollut, vaikka mökillä onkin kaikenmaailman itikoita ja paarmoja, muurahaisia ja öttiäisiä. Nyt mökkeily on ohi tältä erää ja pehmeä laskeutuminen arkeen alkaa. Johan ne koulutarvikkeetkin saa taas kohta kaivella esille.

Heinäkuussa on myös herkuteltu, vaikkakaan ei niin paljon kuin lomalla. Loman jälkeen kärvistelin kaksi päivää samankokoisissa työhousuissa kuin ennen lomaa ja lopulta oli pakko myöntyä ja vaihtaa tilalle kokoa suuremmat. Jos vaikka syksymmällä mahtuisi taas siihen alkuperäiseen kokoon?

Heinäkuun Livbox alkukuusta ilahdutti jälleen. En muista, esittelinkö sitä sen tarkemmin täällä blogissa, mutta Lumenen jalkarasva on jokailtaisessa käytössä ja Acon päivävoide on tulossa säännölliseen käyttöön ihan pian. La Roche Posayn Lipikar -voidenäyte on loppuunkäytetty. Se sopi erityisen hyvin tytön kesäkuivalle iholle.

Harvoin tulee julkaistua mitään työpaikalta, mutta tässä kuussa repäisin, kun oli ihan pakko. Heinäkuu on suht hiljainen kuukausi, koska suuri osa alueen näytteenottopisteistä on suljettuna. Kesäsijaisella on taiteellista näkemystä ja hän väkersi pakkausmateriaaleista ja viilipurkeista työpisteeseemme lemmikkiporsaan, joka on ilahduttanut niin lomallelähtijöitä kuin lomalta palaajiakin. Töissä saa välillä olla ihan kivaakin! Rehkitään sitten niska limassa ja naama nurin käänneetynä sitten syksymmällä.

Ígló&Indí -paidan arvonnassa voitti nimimerkki ninnu-83. Onnittelut! Olen laittanut hänelle sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olin yllättynyt suuresta mielenkiinnosta, vaikka palkinto olikin sellainen, joka rajasi osallistujia (koko, väri jne.) Toivottavasti uusi omistaja kokee paita päällään paljon hyviä hetkiä!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse taidan seuraavaksi painaa tyynynkuvan poskeen ja sen jälkeen nauttia huomenna viikon ainoasta vapaapäivästä.