Instaelokuu

Elokuu on ollut Instagramin puolella hiljaisempi kuukausi. Arkea ja aikatauluja on kai helppo syyttää tästäkin?

Kuukausi alkaa oikeastaan aina siitä, kun kyseisen kuun Livbox saapuu. Elokuun kosmetiikkaylläri oli mahtava. Tykkäsin kaikista tuotteista. Nyt on taas hiukset hellitty, nassu rasvattu ja kainalot dödötty... Kynnetkin lakkaisin silloin tällöin, jollei työnantaja katsoisi asiaa pahalla.

Ennen koulujen alkamista neiti hankki sopivasti vähän turhan pitkän rantalutrailun päätteeksi itselleen kunnon räkätaudin. Toinen koulupäivä menikin sitten lopulta kotona lepäilyksi. Koulujen alku meni tytöltä muuten ihan rutiinilla. Tokaluokkalainenhan on jo lähes konkari. Vielä, kun itsekin oppisin luottamaan siihen, että tiet ylitetään rauhallisesti ja ajatuksen kanssa. Toisaalta, en kai olisi kunnon äiti, jollen olisi aina huolissani.

Oikeastaan jo heinäkuun puolella fiilistelin ja vinkkailin blogissakin Reiman syysuutuuksista koululaisille ja jaoin meillä hyväksi todettuja vinkkejä syyspukeutumiseen. Kyseinen postaus tehosi ainakin itseeni ja olenkin hankkinut tytölle setin Reimaa. Oranssia Reimaa! Sovituskuviakin saadaan blogiin asti, kunhan saan neuvoteltua tytön kanssa kuvausaikatauluista ja palkkioista. Minulla on käytössäni nykyään aika kiireinen malli, joka osaa myös neuvotella palkkioistaan.

Vaikka arkeen siirtyminen kesän jälkeen ottaakin lujille, päädyimme yhtenä viikonloppuna ajelemaan Korkeasaaren eläintarhaan. Apinalinnassa oli hipihiljaista, mutta onneksi oma apinani oli houkuteltavissa banaanilla hetkeksi paikoilleen ja kuvattavaksi. Elokuu on ollut kyllä säiden puolesta ihan mahtava kuukausi. Ei nimittäin paljon tarvinnut säiden perusteella eläintarhaviikonloppua valkkailla. Kaikki hyviä.

Mökilläkin olemme tietysti viikonloppuina poikenneet ja alkusyksyn tunnelmia olen yrittänyt tallentaa luonnossa kameran kanssa. Minä, kun en osaa marjojakaan tallettaa pakastimeen talven varalle, vaan osaan marjastaa ainoastaan kameralla.

Tallainen elokuu meillä. Ainakin noin suurin piirtein.

Mukavaa alkavaa syyskuuta!

Instaheinäkuu ja arvonnan voittaja

Ihan ensin täytyy todeta, että kesä tuntuu aina menevän nopeasti, mutta tänä vuonna heinäkuu on tuntunut puuduttavan pitkältä. Sateisella ja kolealla säätilalla saattaa olla osuutta asiaan. Samoin sillä, että olen ollut loman jälkeen nyt töissä kolme viikkoa, joista kaksi on ollut kuusipäiväisiä työviikkoja ja yksi normaali viisipäiväinen. Ihan kuin alkaisi hiljalleen tuntua jossain...

Ennen kuin mollaan heinäkuun ihan lyttyyn, täytyy kuitnekin muistaa, että kaksi ensimmäistä viikkoa olin kuitenkin lomalla ja ensimmäinen viikko oli jopa varsin mukava lämpöaaltoineen. Retkeilimme paljon lähiympäristössä. Täytyy todeta ainakin, että lähitienoon sorsat tuli ruokittua ihan pulleiksi, tyttö kastoi talviturkin Viikinsaaressa Pyhäjärvessä ja uiskentelua jatkettiin omalla lähirannalla. Heinäkuun alun jälkeen ei olekaan sitten paljon tarvinnut uimapukua, eikä sen enempää hellevaatteitakaan esille kaivella.

Tyttö on viettänyt viimeiset kolme viikkoa suurimmaksi osaksi mökillä mummon ja papan kanssa. Ilmeisen kivaa on ollut, vaikka mökillä onkin kaikenmaailman itikoita ja paarmoja, muurahaisia ja öttiäisiä. Nyt mökkeily on ohi tältä erää ja pehmeä laskeutuminen arkeen alkaa. Johan ne koulutarvikkeetkin saa taas kohta kaivella esille.

Heinäkuussa on myös herkuteltu, vaikkakaan ei niin paljon kuin lomalla. Loman jälkeen kärvistelin kaksi päivää samankokoisissa työhousuissa kuin ennen lomaa ja lopulta oli pakko myöntyä ja vaihtaa tilalle kokoa suuremmat. Jos vaikka syksymmällä mahtuisi taas siihen alkuperäiseen kokoon?

Heinäkuun Livbox alkukuusta ilahdutti jälleen. En muista, esittelinkö sitä sen tarkemmin täällä blogissa, mutta Lumenen jalkarasva on jokailtaisessa käytössä ja Acon päivävoide on tulossa säännölliseen käyttöön ihan pian. La Roche Posayn Lipikar -voidenäyte on loppuunkäytetty. Se sopi erityisen hyvin tytön kesäkuivalle iholle.

Harvoin tulee julkaistua mitään työpaikalta, mutta tässä kuussa repäisin, kun oli ihan pakko. Heinäkuu on suht hiljainen kuukausi, koska suuri osa alueen näytteenottopisteistä on suljettuna. Kesäsijaisella on taiteellista näkemystä ja hän väkersi pakkausmateriaaleista ja viilipurkeista työpisteeseemme lemmikkiporsaan, joka on ilahduttanut niin lomallelähtijöitä kuin lomalta palaajiakin. Töissä saa välillä olla ihan kivaakin! Rehkitään sitten niska limassa ja naama nurin käänneetynä sitten syksymmällä.

Ígló&Indí -paidan arvonnassa voitti nimimerkki ninnu-83. Onnittelut! Olen laittanut hänelle sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olin yllättynyt suuresta mielenkiinnosta, vaikka palkinto olikin sellainen, joka rajasi osallistujia (koko, väri jne.) Toivottavasti uusi omistaja kokee paita päällään paljon hyviä hetkiä!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse taidan seuraavaksi painaa tyynynkuvan poskeen ja sen jälkeen nauttia huomenna viikon ainoasta vapaapäivästä.

Instakuu 6/15

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Kiva kuukausi alkaa olla takana ja heinäkuun helteet(?) edessä.

Myös Instagramia tuli päiviteltyä aina välillä. Toisaalta esimerkiksi Lintsin reissulta en muistanut tehdä muuta päivitystä kuin surkean selfien kännykän tahmaisella etukameralla. Likainen kameranlinssi on kyllä pelkkä hyvä asia, kun puhe on minusta ja selfieistä. Jatkuva pärstäkuvien jakaminen ei kuulu lempiharrastuksiini ollenkaan, mutta kas kummaa. Niitä on kesän aikana kertynyt instaan peräti kaksin kappalein. Huvipuistotunnelma taitaa saada pään jotenkin sekaisin.

Juhannuksen molemmin puolin huvipuistoiltiin Lintsillä ja Särkänniemessä.

Varsinkin alkukuusta oli sateista ja koleaa. Sadepäivän ja aiheeseen sopivan tepparin kunniaksi tyttö kaiveli esille kalastuspelin. Yllättävän hauskaa puuhaa se on kalastella värikkäitä saaliita muovitikulla ja langanpätkälläkin. Tyttö on keväästä lähtien saanut käydä itsenäisesti lähikaupassa ja yhtenä karkkipäivänä sai luvan käydä hakemassa herkkuja koko perheelle. Isälleen tyttö kertoi koukkineensa ylimmältä karkkitelineeltä sateenvarjollaan Pantteripussin. Sattuipa somasti, että tytöllä oli pantteripaita päällään. Kuvan paikka! Kastemato ja 16-vuotias Miisu kissa liittyvät kesäkuuhun sillä tavalla, että toinen on virkistynyt sateella ja toinen ruotoutunut.

Kastemato virkistyy sateella ja kissa ruotoutuu.

Kukkakuvia on tullut päiviteltyä instaan enemmänkin. Koska pörriäisiä ei varsinkaan alkukuusta vielä näkynyt, kuvailin sitten pelkkiä kukkia. Paistelin Juhannuksena mökillä myös muurinpohjalättyjä, nam. Alakuvan paanukakuista tulette kuulemaan muutaman päivän päästä lisää...

Ilman kolhujakaan ei olla tästä kuusta selvitty. Neiti kolautti eilen päänsä hiekkalaatikon reunaan. Älkää kysykö, mitä tapahtui. En ollut näkemässä ja selvitys tapahtumista oli varsin epälooginen. Onneksi jääkaapissa on aina Muumipeikko -pipityyny valmiina odottamassa kyynelehtivää neitiä.

Mukavaa alkavaa heinäkuuta!

Instakuu 5/15

Nykyään huomaan päivittäväni arjen ja juhlan räpsykuvat vain Instagramiin. Facebook -päivityksiä tulee tehtyä enää harvemmin ja blogin fb:kin on lähinnä vain linkityskanava uusille postauksille. Toukokuu onkin ollut varsinainen instakuu, kun blogikin on päivittynyt niin harvakseltaan.

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi mitään sanottavaa. Talvi tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kevään ja toukokuun saapuessa on ollut ajoittain tunne siitä, että arki vie minua, enkä minä sitä. Päivät kuluvat, enkä saa mitään kunnollista tai näkyvää aikaiseksi. Silti on tapahtunut paljon enemmän kuin koko talven aikana yhteensä.

Vappuna tuli todella pitkästä aikaa pyörähdettyä vapputorilla ja katsomassa teekkarikastetta. Isomman lapsen kanssa on muuten paljon nautinnollisempaa liikkua ihmisvilinässä kuin taaperon. Emme me silti ihmisiä täyteen pakkautuneella torilla kauaa viihtyneet. Tyttö valitsi torin laitamilta foliopallonsa, (joka on edelleen voimissaan) ja sen jälkeen suuntasimme Koskariin kevään ensimmäisille jätkiannoksille.

Tytön synttäreitä on juhlittu tänä vuonna poikkeuksellisen hartaasti. Parina aiempana vuonna tyttö on saanut vain kaverisynttärit. Tänä vuonna sellaiset kaverihössötykset jätettiin käytännönsyistä väliin kokonaan ja juhlittiin sukulaisten kanssa etukäteen ja oikeana synttäripäivänä käytiin syömässä Rossossa. Äärimmäisen valikoiva ja ronkeli tyttö on ollut hankala ravintoloissa syöjä ja käytännössä meidän ravintolakäynnit koko perheenä on laskettavissa yhden käden sormilla. Syömisestä on ollut paljon miellyttävämpää tapella kotioloissa. Koska pakottaminen ei johda koskaan mihinkään, olemme antaneet ajan kulua. Nyt näyttää siltä, että ulkosyömistä voidaan alkaa harrastaa paikoissa, joissa saa hyviä ranskalaisia.

Tyttö sai synttärilahjaksi muun muassa paljon kirjoja; Ella-sarjaa ja myös Tatun ja Patun Suomi -kirjan. Tatua ja Patua luemme tytön kanssa aina yhdessä. Huippu huumori on paljon parempaa, kun sille saa räkättää yhdessä.

Toukokuu on herkuttelukuu. Tahattomasti lisääntynyt herkuttelu näkyy valitettavasti myös vatsanseudulla. Vararengas on lievästi sanottuna turvoksissa ja olo on keskimääräistä kiukkuisempi. Mutta täytyyhän tytön saada kakku synttärijuhliinsa ja tietysti myös virallisena päivänä. Voileipäkakku on pakollinen tarjottava syntymäpäiväjuhlissa. Ainiin, ja ei pidä tietenkään unohtaa äitienpäiväkakkua, jonka päälle tytön kanssa väänsimme kukkakoristeet marsipaanista ihan itse, ilman ohjeita tai kattavaa treenausta. Herkuttelun määrää on osaltaan lisännyt myös isukin työreissaaminen. Toukokuun kaksi ulkomaille suuntautuvaa työmatkaa on tarkoittanut myös isoa määrää tuliaissuklaata. (Ja tähän herkutteluun on pakko lisätä myös kakut, joita on tullut syötyä töissä: eläkekakku, 30-vuotiskakku, henkilöstökyselyn purkutilaisuuden kakku....) Röyh! Nyt loppui!

Instagram on muuten oiva paikka osallistua myös kilpailuihin. Livboxin kilpailussa voitin Lumene -aiheisella kuvalla La Roche-Posayn tuotepaketin ja löysin samalla uudet hyvinimeytyvät suosikkituotteet kesän aurinkotuotteiksi. Ilonaihetta antoi myös tytön hyvä ensimmäinen koulutodistus. Kouluaineiden osalta ei ole jatkossa muuta tsempattavaa kuin tason ylläpitäminen yhtä hyvänä. Todistuksen käyttäytymis- ja työskentelysivulla sitten petrattavaa löytyy senkin edestä. Tytön omaehtoinen persoona näkyy rastiruutuun sivulla todella hienosti. Meillä ei näköjään kasvateta todellakaan mitään herrantuutelia, vaan omilla ehdoillaan hääräävää keskittymiskyvytöntä monsteria, joka kuitenkin osaa kaikesta huolimatta pitää huolen koulun ja omasta omaisuudestaan erittäin hyvin. Onneksi ikä tekee tehtävänsä osassa ongelmista ja toki ensi vuoteen täytyy jotain petrattavaakakin löytyä.

Tytön luokka sai opettajaltaan muutaman kesäläksyn. Pitää kuulemma levätä tarpeeksi, muistaa syödä paljon jäätelöä ja käydä uimassa. Helppoa! Me aloitimme tytön ja isukin kesäloman suuntaamalla todistustenjaosta suoraan mökille. Nyt on tramppa koottu, tyttö vetänyt kunnon tramppashowt ja nukkuipa vahingossa päikkäritkin. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesäkuuta. Itse sinnittelen töissä vielä reilun pari viikkoa, ennen kuin aloitan oman minilomani.

Ihanaa toukokuun viimeistä!