Keinutuoliin virkkaamalla tehty raitatyyny valmistui. Se olkoon nyt viimeinen värinlisäys olohuoneessa. Onhan niitä nyt jo, kun on väriä matoissa, pallovaloissa, parissa tyynyssä ja taulujen päällä olevissa Taalainmaan hevosissa. Tää väripläjäys on nyt oikein riittävä tähän huusholliin.
Suoristelin oikein matotkin kuvia varten. Vielä olen poltellut päivisinkin kynttilöitä ja laittanut ikkunatähtiin valot, vaikka eilisen jälkeen lumi on mystisesti kadonnut johonkin ihan kokonaan ja tuntuu jotenkin hassulta vielä laittaa "jouluvalot" päälle.
Lumen katoamiseen liittyy jotakin kiusallistakin. Me ei haravoitu tuota muutaman neliön takapihaa syksyllä ollenkaan. Laiskotti sen suhteen niin totaalisesti, ja odotettiin vaan kiivaasti lunta, joka peittäisi ruskeat lehdet. Kovin
vähän aikaa oli lehdet piilossa. Tänään hävetti kun katsoin pihalle. En
kyllä tosiaankaan mee nyt haravoimaan. Se vasta hävettäis.
Tänään syötiin vuohenjuusto-punajuuria. Njam. Olivat hyviä. Leivoin myös sämpylöitä. Taputin itseäni tyytyväisenä päähän ja koin olevani oikein perfect housewife kun oli miehelle ruoka valmiina kotiin tullessaan.
Muu päivä menikin moniprojektien parissa. Perfect housewifet ei kyllä sellaisia taida tehdä... Mä en saanut vanhemmiltani kolme- tai kymmenvuotislahjaksi nukkekotia, mutta sain sellaisen kolmekymmenvuotislahjaksi. Talo on kuvassa vielä hyvin keskeneräinen, enkä siitä sen kummemmin täällä ajatellut jaaritellakaan, mutta kuva täytyi laittaa tuon kissapedon takia. Kertu piti tästä talosta, mutta ei sen asukkaasta. Kävi ikkunaluukun kautta kimppuun.
Paha eläin.