Kinttatyynyistä kuohkeat taas

Tässä päivänä eräänä sadetta pidellessä oli hyvin aikaa uudistaa muutama tosi kinttaantunut sohvan koristetyynyn sisus uuteen uskoon. Kutsun tätä operaatio sisätyyny silpuksi ja uuteen säkkiin -projektiksi. Ihan suotta viskata roskiin aivan käyttökelpoista täytettä, kun sen voi vain repiä uudestaan silpuksi käsin ja ommella sille uuden pussukan edellisen minkä-lie-hapero-ohuen tai muuten vaurioituneen tilalle.

Joku siellä sanoisi, että hirveän epähygienistä, niin sille sanoisin, että meillä ainakin ihan pestään koneessa näitä sisätyynyjä niin kun muitakin peittoja ja tyynyjä, mitkä konepesun kestävää materiaalia on, että aivan on hygienistä kierrättää tällaiset. Yleensä ovat ihan sitä samaa polyesteriä, kun mitä peittojen ja talvitakkien toppauksetkin, kestää hyvin 40 asteen pesun, jotkut jopa 60 astetta.

Ja sitten niille, jotka sanoo, että eihän sitä voi koneessa pestä, kun se on niin haperoa se kangas noissa päällä (mitä kuvan tyynyssä ei enää laisinkaan ole tallella), niin niille sanon, että peskääpä se sen vetoketjullisen koristetyynyliinan sisässä, niin hyvin onnistuu.

Ja sitten itse projektiin: Isoin työ tällaisessa on ehdottomasti tuon vanun repiminen sopivaksi silpuksi. Jos sitä on monen tyynyn verran, niin kuin tässä projektissa kolmen, käy se melko lujasti peukaloiden lihaksistoon. Mutta, se ehdottomasti kannattaa, sillä mitä  pienemmäksi jaksat silputa sitä kivammat niistä taas tulee. Itse en jaksanut kovin pieneksi noita riipiä, kun oli niin kova kiire saada tyynyt käyttöön sohvalle, mutta tällaisenkin silppu tekee aivan mielettömän kivan tyynyn. Tässä kuvassa riivin yhden 50x50cm sisätyynyn palasiksi ja pistin silput 40x65cm pussiin, jonka sitä varten lakanakankaasta sille ompelin.

Tässä kuvassa taas on silputtuna kaksi erilaista ja erilailla kinttaantunutta 50x50cm sisätyynyä, joista tuli näin uskomaton kasa työhuoneeni lattialle, mutta niinpä vain ne hävisivät kivasti niille ommeltuun 50x90cm pussiin ja tekivät niin ihastuttavan möyheän tyynyn, ettei tosikaan.

Ja näin ei tarvinnut ostaa uusia tyynyjä, eikä heittää mitään muuta roskiin, kun noiden riivittyjen tyynyjen vanhat ja repaleiset päälliset. Uudet kestää varmasti pidempään, kun edeltäjänsä ja sitten kun sisukset taas kinttaantuvat niin ei muuta kun täyttöaukko päällisestä purkamalla auki ja riivitään uudestaan pehmeiksi, mutta se ei ihan äkkiä ole edessä sillä olen tehnyt tätä monasti ennenkin ja parhaimmillaan näin uudistetut tyynyt kestävät mukavina vielä tosi, tosi monta vuotta.

Renewed couple old and clumped up inner pillows by washing them, removing the old pillowcase and ripping  the filling apart again to a new pillowcase I made out of cotton sheet fabric. These are so comfy and wonderful now and a nice way to reuse something I already had.

Kierrätystarroja

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

No nyt niitä vihdoin saa tilattua, nimittäin näitä suunnittelemiani tarroja, joilla voi merkata kierrätysastiansa kotona. Tällaisia minulta on välistä kyselty ja pitkän suunnitteluprosessini lopputuloksena syntyi nämä seitsemän eri teksteillä olevaa tarraa, jotka ovat kätevästi kaikki yhdellä arkilla. 

Otin näihin mallia niistä porstuassani olevista pahvisista versioista, joista kovasti on tykätty, mutta tein näistä vaan hiukan simppelimmät, monikäyttöisemmät ja paremmin eri sisustustyyleihin ja kierrätysastioihin sopivat sekä tietysti tosi paljon kestävämmät niihin pahvisiin verrattuna.

Tarrat ovat kooltaan noin 10,2cm x 3,2cm ja ne on muotoonleikattu pyöreäkulmaisiksi. Teksti on musta valkoisella tarrapohjalla ja sen päällä on silkinmatta laminointi kestävyyttä lisäämässä.

Hinta arkille on 12 euroa ja postikulut kirjeenä 2,50 euroa päälle. Tilaukset kätevästi pienen kylttikauppani kautta (siellä ohjeet tilaamiseen).

Made these recycling labels for people to label their recycling bins like I have done in my porch. These are just simpler and stickers instead of the cardboard ones I have in the porch, much more durable and easier to use. Only with Finnish language and available in my little sign shop.

Maailman näppärin kassi

Minä tykkään siitä, että asiat ovat nätisti ja kätevästi vaikka ne olisivatkin asioita, joita ei tarvitse koko aikaa katsella. Tyhjät pullot ovat sellainen asia. Ne kerätään meillä itse ompelemaani jätisuureen puuvillakassiin, joka majailee piilossa skafferin oven takana kunnes on tarpeeksi täynnä kauppaan palautettavia.

Kassi on juuri sopiva vetämään sisälleen monen kuukauden limpparipullot ja sillä on mitä näppärin roudata ne kaupan palautusautomaattiin myös. Pitkät rivat olalla pitämiseen ja tarpeeksi tilaa varastoimaan sisäänsä monen pikkukassillisen verran pulloja. Tästä ei matkalla tipahtele yhtään eikä sen kanssa tarvitse taistella, että kaikki mahtuisivat mukaan ja jos se on oikein pullollaan voi rivat sitaista päältä solmuun pitämään lasti paikoillaan. Kotimatkalle kassi taittuu hyvin pieneen tilaan tai toimii kantokassina jos päätän ostaa jotain jättimäistä samalla.

Ja aina kun on se aika, jolloin se pitää muistaa kauppareissulle ottaa mukaan, se ripustetaan tuohon oven ulkopuolelle josta sen olemassaoloa ei voi olla huomaamatta.

Kassin kaava on tosi helppo. Kaksi isoa palaa puuvillaista lakanakangasta ommellaan yhteen kolmesta sivustaan ja aukkoon laitetaan kunnon rivat. Mitatkin voi heittää ihan omasta hatusta, pääasia että on juuri omaan tarpeeseen täydellinen. 

I'm the kind of person that doesn't like to return bottles on every trip to the grocery store, instead I store them and take them back when the storage bag is full. I made myself a bag to store the bottles and made it huge. I love the fact that this can hold months worth of bottles and is still really easy and light to carry and when empty it fits nicely in my pocket.

Kierrätyskeskuksen kuulumisia

Tässä kun on pian vuoden verran kierrätelty kotitalousjätteitä ajattelin kertoa muutamia huomioita ja positiivisia fiiliksiäni siitä.

Porstuassa siis sijaitsee tämä kierrätyslaitos johon keräämme kolmihenkisen taloutemme metalli-, muovi-, kartonki-, sekä lasijätteen ennen sen viemistä keräyspisteeseen. Systeemi on toiminut tosi, tosi hyvin ja jätettä on helppo laittaa siihen talteen odottelemaan isomman pussin täyttymistä ja viedä sitten keräyspisteeseen isommassa erässä kerralla.

Kippilaatikosto vetää noin reilun kuukauden kierrätyskamat kerralla ja osa laatikoista ottaa pidemmänkin ajan täyttyäkseen. Kokonaisuus näyttää ja tuntuu siistiltä kun pakkaukset on pesty ja kuivattu huolellisesti ensin.

Niin kuin kuvista näkee muovijätettä tässä taloudessa kiertää ylivoimaisesti eniten. Oikein odotin sitä että kaupunkiimme saapui muovinkeräysastiat ja saatoin aloittaa muovin kierrättämisen. Yllättynyt olin kuitenkin siitä millaisia määriä sitä meidän taloudestamme syntyy. Kuvittelin ihan tosissani aika paljonkin vähäisemmäksi tuon. 

Elintarvikemuovi lähtee meillä kiertoon noin 95% tarkkuudella. Ihan kaikkia pakkauksia, kuten raakojen lihatuotteiden en vielä kierrättele hygieniasyistä. Meillä pakkaukset tiskataan käsin muun tiskin seassa ja samoilla vesillä (säästyy sitä energiaa joka erikseen pestessä menisi) ja raaka liha ei sovellu astioiden joukkoon likoamaan. En tunne huonoa omatuntoa siitä että ihan kaikki ei mene kierrätykseen, niin iso osa kuitenkin jo menee.

Toiseksi isoin kierrätyserä syntyy kartonkituotteista. Ne on onneksi helppo ottaa talteen ja vievät vähemmän tilaa litistettyinä kun nuo suurimmaksi osaksi muotoon prässätyt muovituotteet. Näitäkin syntyy aiempiin olettamuksiini nähden paljon enemmän. Sitä kun ei oikein miellä jätemääräänsä jos sitä kantaa sitä mukaan roskikseen. Meillä huomaa nyt piharoskiksen olevan paljon tyhjempi kun ennen ja sehän kertoo jo osaltaan paljon sekin.

Metalli ja lasi meillä on kiertänyt jo ennenkin. Niitä ei kerry niin valtavia määriä ja pussit ottavat puolikin vuotta täyttyäkseen. Rakastan kierrättä metallia ja otan talteen kaikenmoiset kierrätettävät. Nytkin makuuhuoneemme lattiaremontin purkunaulat kerättiin tarkasti talteen ja pistettiin tuonne. Tuntuu hassun pieneltä, mutta minulle sillä oli iso merkitys että menivät nyt varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ja nyt kun kierrättää näin olen huomannut että se on alkanut vaikuttaa myös ostokäyttäytymiseenikin. Mietin joidenkin tuotteiden kohdalla tarkkaan sitä miten ne on pakattu. Suosin helposti kierrätettäviä ja ylipäätään kierrätettäviä pakkausmateriaaleja selkeästi enemmän ja valitsen usein tuotteita joiden pakkauksen on käytetty vähemmän muovia. 

Nyt kun vaan tuottajat alkaisivat keskittyä myös enemmän siihen pakkausmateriaalin säästämiseen. Markettien hyllyillä kaikenkirjavat pakkaukset kilpailevat huomiosta keskenään asenteella että erottuisivat massasta mitä kirjavampia ovat. Painoväriä pinnat pullollaan kun se olisi minun nähdäkseni just päinvastoin millä erottuisi, sillä ettei olisi niin kirjava. Oletteko koskaan ajatelleet miksi entivanhaiset elintarvikepakkaukset ovat niin viehättäviä? No siksi kun niissä ei ole sitä miljoonaa painoväriä. Aikanaan väri oli kallista ja se piti sillä designilla erottua. Minä ainakin ostaisin paljon mielummin sellaista jossa pakkaukseen ei olisi tuhlattu puolta koko tuotteen valmistusbudjetista.

Kuinkas te? Herättääkö teissä ajatuksia tämmöiset? Lajitteletteko jätteitänne ja/tai vaikuttaako pakkaukset ostokäyttäytymiseenne?  Olisi kiva jakaa mielipiteitä ja kokemuksia kanssanne jos niitä on.

The recycling center in our porch is working very well indeed. After starting we soon noticed that plastic is the one that we recycle the most. It's quite hard to try to avoid it since so many important products are packed in it. Believe me I'd try if there were alternatives.

The second place goes to paper products. Easier to recycle cause to the fact you can flatten them and they don't take so much space. Third place goes to glass and fourth to metal. Both take a lot longer time than the plastic or paper to fill up the drawer.

All in all makes me feel better to recycle like this. I know it's a little thing I do, but I still believe that it will make a difference in saving this world eventually.

Vuodessa ehtii kaikenlaista

Monissa blogeissa on näin vuoden vaihtuessa aina niitä muistelopostauksia siitä mitä kulunut vuosi piti sisällään. Ajattelin näin uuden vuoden alkajaisiksi muistella minäkin mitä kaikkea viime vuonna sainkaan oikein aikaan mutta rajaan muistot omaan tyyliini käsittämään pääosin remontti-, tuunaus-,ja rakenteluirintamalla aikaan saadut asiat. 

Ja tohinahan alkoi heti tammikuusta. Silloin sain idean kurkata olohuoneen Halltex-katon alle ja voi mikä yllätys sieltä löytyikään. Samaan syssyyn lähti siniharmaa sävy seinistä ja pienen kontrastin lisäämisen jälkeen olohuoneesta tuli kokonaisuutena paljon seesteisempi.

Helmikuussa rakenneltiin taas lisää pukukaappeja talouteen. Pojan huoneeseen mitoitettu yksilö piirreltiin omasta päästä, rakennettiin niin kun osattiin ja maalattiin lopuksi vihreäksi. Toimii ihan loistavasti edelleen.

Maaliskuussa alettiin oikein kunnolla remonttihommiin kun piskuinen kylppärimme sai hienon laatoituksen ylleen. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä koko vuoden paras juttu, vieläkin tulen iloiseksi aina kun tuonne menen. Niin luksusta.

Huhtikuussa tehtiin porstuaan kierrätyskeskusta ja ommeltiin juuttimattoa. Hyvin onnistuivat molemmat.

Toukokuussa rekenneltiin porstuaan lisää kyläkauppamaisuutta ja ostettiin sinne kivoja kaunistuksia tilaa somistamaan. Vastaan tuli nettikirppikseltä myös maailman hienoin pihakalustoprojekti puutarhaan.

Kesäkuussa laitettiin keittiötä, pieniä naulakoita ja veitsiteline toiminnallisuutta parantamaan ja tilaa antamaan. Nättiä tuli. Samoihin aikoihin iski savihulluus ja alkoi vimmattu astioiden tekemisen opiskelu. Samaan tarpeeseen tuunattiin vanha rautakärry savitöiden kuivatusta varten.

Heinäkuussa tuunattiin vanhasta aurinkovarjosta pyykkiteline ja painettiin kyynärpäitä myöten savessa uuden astiaston kimpussa. Myös pienen kylttikaupan valikoimia lisäiltiin parilla uutuudella.

Elokuussa  varusteltiin asuntovaunua ja askarreltiin kaappia makuuhuoneeseen. Tuli siinä sivussa tehtyä yksi laatikostotuunauskin. Olohuoneeseen taasen ilmestyi uusi pöytälamppu vanhasta lasipurkista.

Syyskuussa iski taas uusi kaappiprojekti tulille ja saatiin vihdoin melkein valmista myös pihakalustostakin. Makuuhuoneen uusi tuunattu arkistolaatikosto sai uudet vetimet ja etiketit sekä uusi mantra taiteiltiin vanhaan liitutauluun muistuttamaan mikä ruoanlaitossa on rakkauden lisäksi tärkeintä.

Lokakuussa saatiin ovesta valmis kaappi ja päätettiin tehdä kunnon pyykkiteline myös sisäkäyttöön. Molemmista tuli ihan napakympit ja sekä kaappi että pyykkiteline solahtivat paikoilleen ja käyttöön ihan täydellisesti

Marraskuussa alettiin jo joulujuttujen valmistus. Piparkakkukalenteri leivottiin hyvissä ajoin ja muovikasvit muuneltiin joulukransseiksi.

Joulukuussa keskityttiin enemmän koristelu- kuin rakenteluhommiin. Paketoitiin joululahjat postipaketeiksi. Koitettiin myös keksiä uusia joulukoristeita ja leivottiin pipareiden sijasta poronsarvia.

Oikein oli siis puuhakas vuosi tuo mennyt. Sormet syyhyävät jo tuleviin ja luulenpa ettei tässä kauaa taas mene kun alkaa työkalut tässä taloudessa kolkkaamaan. Makuuhuoneen maalaus ja lattian uusiminen polttelevat nyt mielessä enemmän kuin mikään muu ja luulenpa (itseni tuntien) että se projekti alkaa lähipäivien aikana ihan minä hetkenä hyvänsä.

A fast look at the year 2016 and all the cool projects I made here. Some major renos and some smaller ideas, but all in all a good year (links to detailed posts below the pictures). And as this new year is starting I have an itch to start a new renovation project already. More of it in the near future.

Hyllyntäytteitä

Tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää tiensä porstuan säilytyshyllykköön. Keskellä hyllyä olevaan kapeaan väliin olin jo rakentaessa suunnitellut laittavani keittiökaappiremontista yli jääneen lasilaatikoston ja pienen hionnan jälkeen siitä tuli varsin söpönen. Noita lasilaatikoita on kertynyt nurkkiin ylimääräisiä kun tuppaan ostelemaan niitä aina kun sopivalla hinnalla vastaani tulee. Tästäkään ei enää puuttuisi kun yksi tuommoinen pieni.

Alaosan laatikoihinkin on alkanut löytyä täytteitä. Työhuoneessa tilaa viemässä ollut narukokoelma säilyy täällä ihan loistavasti. Näyttää lasin läpikin niin nätiltä (lukuunottamatta kuvaajan sormia jotka heijastuvat pinnasta).

Things are starting to find their way to the storage unit in the porch. I planned ahead the perfect place for this cute glass drawers I had lying around and there's also stuffing in the drawers below too.

Puuttuva palanen

Porstuan kyläkaupan näköiseen kierrätyskeskukseen piti saada vielä yksi uusi kaluste ja se on nyt tässä. Askartelin sen taas ihan liimapuulevyistä ja autotallista löytyneistä aarteista. Kansi on vanhaa lattialautaa, pulloteline on vanhasta rikkonaisesta alkon pullolaatikosta ja alahyllyn loota sattui vain sopivasti mittoihin. 

Ajattelin että tämä näyttäisi etäisesti vähän niinko kassapöydältä ja siinä voisi säilöä palautuspulloja. Kauppareissuilla ne saa kätevästi mukaan kun vieressä roikkuu kassi sitä varten.

Porstua alkaa kalusteiden osalta olla valmiina. Vaikka se tuntuu avaralta ja tilavalta on se mitoiltaan vain noin 161cm x 320 ja se on myös läpikulkupaikka. Uusi korkea hylly nostaa tilantuntua myös ylöspäin ja tekee paljon vaikka tämä on  talon muihin huoneisiin verrattuna paljon matalampi. Tykkään tosi paljon käyttää talossamme tätä nostavaa tyyliä, eli laittaa asioita korkeammalle jotta katto näyttäisi olevan korkeammalla.

En muista olenko koskaan kuvannut tätä tilaa myös toiseen suuntaan, mutta nyt nappasin siitäkin foton. Näkee hyvin tuon kuinka piskuinen se tilana onkaan, mutta nyt niin toimiva ettei tosikaan. Valaisinkin vaihtui paremmin kyläkauppaan sopivaksi.

And the final piece of furniture makes the porch complete. I made the small shelving unit from woodboard and used some materials I found from my garage. It's supposed to look a bit like a check out table with the function to store empty bottles inside.

I also took a photo from the porch facing the other side, which will give you some perspective of how small the space actually is. It measures only 161cm x 320cm, quite tiny but now very functional.

Kyllä nyt kelpaa kierrättää.

Ja onhan se nyt parempi maalattuna eikö vain? Aiemmin söpöstä tuli ryhdikäs ja jämerä kierrätyskaluste sanan ihan varsinaisessa merkityksessä.  Tumma siniharmaa sävy sopii lattian kuvioonkin ja saa sen esille ihan erilailla kun vihreä. Täydentävät toinen toisiaan täydellisesti.

Intouduin oikein askartelemaan kun tarvittiinhan laatikoihin merkinnät siitä mikä jäte menee mihinkin. Koskapa kaluste on sisällä tein pienet kyltit ihan paperista jonka pohjustin pahville. Kulmiin porasin reiät ja ruuvasin kiinni laatikoihin. Aika hyvät tuli vaikka itse sanonkin.

Samaan syssyyn tein pienen taulun ohjeineen siitä että mitä kuhunkin laatikkoon sitten kelpaa laittaa. Itselle aika selkeää pässinkauraa, mutta muu perhe vielä totuttelee joten ohjeet eivät ole turhasta.

Ja käytössähän tämä jo on, mitä sitä turhia odottelemaan. Muu porstua on vielä mietinnässä mutta yksi kohta toimii. Vähän isommat kassit tuonne laatikoihin pitää ommella, mutta muuten voi jo ihan hyvin käyttää. Ja kevät kun tästä etenee tulee tuosta vielä niin nätti kun saan siihen vähän kasveja ja muuta kivaa ympärille. Ai että, kyllä kierrättäminen voi olla kaunista.

And the recycling center is painted and ready for use. I really like the outcome, the color matches perfectly with the pattern on the old vinyl floor. Now I just need to figure out what else is going to be in that space. More recycling things and something else too that's for sure. And plants, lots of plants as soon as it gets warmer outside.

Millipeliä

No huh ja huh, se mahtui kun mahtuikin, mutta helppoa se ei ollut. Sekä porstuaa että kippikaappia piti kumpaakin vähän purkaa ja modifioida, asia josta en olisi tykännyt, mutta pakko se oli kun sen kerran tähän halusin. Kippikaapista kapeni kansi sivuista ja porstuasta jalkalistat piti lyhentää. Niin tiukalla oli silti että puolivälissä meinasi lähteä järki kun rohjake kinnasi kiinni seiniin, mutta sitten se vain lopsahti paikoilleen. Kuunaan ei kyllä näin tiukkaa väliä ole ollut johon kalustetta sovittaa.

Ja sitten jännättiin että mahtuvatko laatikot takaisin paikoilleen. Pesun jäljiltä vähän tiukahkot mutta paikoilleen menivät. Toivon mukaan aurinkoiset päivät kuivattavat ne nopeasti eivätkä jää turhan tiukoiksi käyttöä ajatellen, koska käyttöön tämän tahdon nyt mahdollisimman nopeasti.

Tästä tulee siis kotiimme kuivan roskan kierrätyspiste. Kartonki, muovi, lasi ja metalli ovat niin hankalia säilöä missään sisätilassa ja autotalli on talviaikaan niin "kaukana" että ajatuksena tällaisen luulisi toimivan tosi hyvin tässä muuten aika turhassa tilassa. Uuden maalipinnan myötä tulee varmasti niin nätiksi ettei yhtään särje silmääkään. Nyt kun vaan tulisi vähän lisää sitä auringonpaistetta että lämpötila nousisi sen verta että pensseliä sopii tuolla heiluttaa.

And it's a fit. A really, really tight fit. We needed to take off the moldings from the porch and slices of the cover of the cabinet until it was even possible to try it there. 

Now it just needs to get warm enough so I can paint it over and get this new recycling center of ours to use.