Jonkinvärinen senkki paikoillaan

No nyt on ollut tämä entrattu vanha senkki paikoillaan olkkarissa tv-tasona jo parisen viikkoa ja täytyy sanoa, että vaikka en yhtään ole varma minkä värinen se nyt on, on se silti aivan ihana! Ja syy miksi en oikein tiedä mikä tuo väri on johtuu ihan vaan siitä, kun täällä on päivisinkin niin hämärää, etten yksinkertaisesti näe sitä, ellen ulos kanna koko senkkiä ja sitähän emme ole jaksaneet tehdä.

Sekoittelin nimittäin tuon sävyn myöskin pimeässä sisällä ja kuvittelin sen olevan sellainen beigehkö, mutta enemmän näissä kuvissakin näyttää vihreänharmaalle, niin kun keinovalossakin, että taitaa siis olla nyt vihertävän harmaa sitten. Ajattelin kokeilla maalata sen uusiksi keväämmällä, kun valoa taas riittää sekoitella sävyt vähän tarkemmin, mutta eihän tuo hassummalta näytä kyllä tuokaan väri, mikä lienee nyt sitten onkaan. (Maalina tässä Ottossonin pellavaöljymaali tietenkin.)

Kannesta poistelin maalit itselleni uudella EcoStrip-maalinpoistoaineella ja täytyy kyllä nyt oikein erikseen kehua sitä miten hyvä ja miellyttävä se olikaan käyttää. Erittäin kiva näin sisatiloissa, kun ei ole myrkynkatkuja vaan mieto jopa miellyttävä tuoksu. Aineen koostumus oli kiva, ei sotannut tai valunut ja hommansa se hoiti aivan yhtä mallikkaasti, jopa maallikkaamminkin kun myrkylliset vastineensa eikä tehnyt kukkaroonikaan kovin isoa lovea. Tästä tuli kyllä heittämällä suosikkimaalinpoistoaineeni nyt.

Ihan kaikkia maaleja en kuitenkaan jaksanut tuolta koloista silläkään kaivella ja kannessa on lisäksi parissa kohtaa vanhaa kittiä ja pari (ilmeisesti) palojälkeä, joten ajattelin jättää sen tuollaiseksi, että sen elämän jäljet vähän näkyy siinä, mielestäni sopii oivallisesti tämän tyyliin juuri noin.

Senkistä sipaistiin siis takaosastaan karvan päälle kymmenen senttiä syvyydestä pois, että se istui tähän tilaan ja paikkaan eikä olisi muun kalustuksen tiellä tai hankala käyttää. Tykkään itse, että siitä tuli jopa vieläkin söpömpi näin ja se on helppo sijoittaa tässä huushollissa muuallekin mittojensa ollessa vähän ohuemmat syvyyden osalta, vaikka nyt luulenkin että se asuu just tässä kohdin vielä melkoisen pitkään, koska niin pitkään sitä tähän kohtaan haaveilin saavani.

Uutta telkkaria tosin ei vieläkään ole näköpiirissä ja tuo nykyinen on tuossa varsin ruma. Samoin taulut ja kello seinillä on nyt ihan päin prinkkaloita, mutta en viitsi tuonne nyt niitä varten vielä uusia reikiä  laittaa, ennen kun se uusi telkkari on saatu paikoilleen. Jonkun hyllynkin tuohon yläpuolelle seinään haluaisin, mutta en ole sitäkään tässä vielä kerennyt keksiä, kun painaa jo kovasti joulumarkkinakiireet päälle. Ja sanoinko jo, että sähkömieskin pitää vielä paikalle kutsua, että saadaan tuolta pistorasiaa sen verran siirrettyä, ettei tuolla tuollainen jatkojohdon pätkä tarvitse välissä olla.

Mutta näillä mennään nyt toistaiseksi ja jos nämä kuvat ei nyt niin esteettisiltä näytä niin katsokaapa näistä alemmista kuvista miltä meillä pari viikkoa siten muutaman päivän täällä näytti. (Erityishuomio omille kukkakalsareilleni ja villasukille yhdessä kuvassa. Sisustusbloggaajan huippumuotia! :-D)

And this is how this new old cabinet looks now and when it was still work in progress. I really love it so much now, even tho I'm not quite sure of the color I mixed on it in the darkness of november. I might take another look at it in the spring when there's more daylight in here, but till then it will stay this greenish grey it is now. Still need to get the new tv and style the walls around it, but I'm too busy right now with all the Christmas fair things and all, so I'll get back to this subject later.

Katajainen kranssi

Nyt on vihdoin alettu joulukoristeluhommat kotonakin. Teen aina hirveän jämptejä joulukransseja ja halusin tänä vuonna kokeilla tehdä vähän rennompaan tyyliin ja ainakin omasta mielestä onnistuin siinä tämän katajakranssin kanssa varsin hyvin!

Sain nuo katajan oksat alkusyksystä ystävän mökiltä missä ne olivat lojuneet maassa jo kesästä asti. Näyttivät siellä ihan hyviltä vielä, joten otin mukaani ja pidin tähän asti ulkona ja kuinka ollakaan ne olivat vieläkin ihan käyttökelpoisia! Tosin on siellä kuivaakin jo seassa, mutta neulaset ovat kiinni ja suurimmaksi osaksi vihreitä edelleen, että aivan kelpoa materiaalia nämä. Sisällähän ne kuivuu nyt sitten lopullisesti kuitenkin.

Aloin homman päällystämällä valmiin kranssirenkulan vihreällä villalangalla, koska tykkään ettei sieltä läpi mikään metalli paista, kaivoin esille vihreän rautalangan kieputteuun ja sekatöörit oksien katkomiseen. Lisäksi hommassa tarvittiin hyvät hanskat sillä kataja on tooodella piikikästä enkä ainakaan minä pysty sitä käsittelemään yhtään paljain käsin. Vanhat kunnolla kulahtaneet nahkahanskat ajoivat asiansa tässä oikein hyvin. Näillä luottohanskoilla on monet havukranssit jo väännelty.

Pätkin katajista sopivia pikkuoksia ja kieputtelin niitä rautalangalla hellästi tuohon rinkulaan. Lisäilin isompia ja pienempiä oksia vuorotellen ja vähän sekaisin eri suuntiin saadakseni hiukan rennomman lopputuleman, vaikka vähän liian säntilliseltä tämä pyrkikin koko ajan minusta näyttämään.

Mutta kyllä se sitten valmiina minusta aika kivan rennolta näyttää ja ripustin oitis tämän ihanalta tuoksuvan katajakranssin keittiön oveen, vaikken vielä tiedäkään kannattaako se juuri tuohon kohti jättää siitä kun kuljetaan ihan koko ajan (ettei vaurioidu kranssi tai kulkijat) Mutta nyt ainakin muutama päivä siitä nautiskellaan just tuossa ja laitoin oikein jouluvalotkin ovenkarmiin sen kunniaksi.

Kannatti kyllä ehdottomasti poimia talteen nämä toisten roskaoksat ja kokeilla säilyttää niitä tänne marraskuulle asti. Luulen, että muutkin havut voisivat säilyä yhtä lailla kesästä talveen jos niitä pihalla piilossa pitelee, että täytyypä ensi kesänäkin olla tarkkana sitten, ja käydä kyyläilemässä ystävien karsimat oksakasat ja myrskyjen pudottelemat.

Made this juniper wreath from branches that have been collected in the summer. I've kept them outside and they survived so well I got this beautiful wreath made of them to spruce up my kitchen door. With some twinkle lights and bells it's so looking like Christmas now.

Raitalaatikko

Tämä viime kuun alussa Tampereelta kirppistelty puulaatikko lojui minulla odottelemassa varsinaista käyttöään ja uuttaa maalipintaa, kun mieleen yhtäkkiä pälkähti melko villi ajatus; mitä jos tekisikin siitä raidallisen sen sijaan, että vaan tylsästi yksivärisen!

En yhtään edes tiedä mistä tuo ajatus oikein alkujaan lähti, mutta toimeen aloin ihan siltä istumalta ja hionnan jälkeen maalasin laatikon ensin kauttaaltaan beigeksi (Vintage Paintin kalkkimaalilla sävy Antique Sand). Ja kun se oli kuivunut niin teippailin hyvällä rajausteipillä siihen oikein kunnon vinoraidoituksen ja maalailin raidat (Vintage Paintin sävyllä Chocolate Brown).

Ja sitten täräytin sen olkkarin pöydälle ja olin ensin ihan, että ei hyvänen aika... Mutta sitten  hetken sitä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että tuo on oikeastaan ihan sika-magee ja saa jäädä tuohon ainakin joulun ajaksi, kun näyttää valmiiksi jo ihan joltain karkkilahjalta! 

Tämä on tässä myös ihan näppärä, kun meillä ei ikinä jakseta laittaa asioita tuonne pöydän varsinaisiin laatikoihin, (kun ne kinnailee miten sattuu ja tarvitsee aina kahta kättä niiden kanssa pelaamiseen) ja ne jäävät lojumaan tähän esille, niin nyt ne saa nopsasti piiloon tähän laatikkoon, jos siltä tuntuu. (Esim. telkkarin kaukosäädin, puhelimen laturi, kynsiviila, koirien karsta ynnä muuta esteettisesti epämieluisaa, mutta sohvalla lojuessa tarpeellista.) 

Mietin, että pitäisikö vielä ommella tuohon jouluksi sellainen oikein iso kangasrusetti päälle, niin olisi vieläkin enemmän joulukoristeen ja -lahjan näköinen, mutta en ole vielä kerennyt penkoa kangasvarastojani, että olisiko siellä mitään tuohon sopivaa. Ihan kivahan se on noinkin nyt, mukavasti mieltä piristävä, muttei ihan liian överi-jouluinen vielä kuitenkaan. Täytyy vielä hieraista siihen vaha pintaan, että kestää käyttöäkin sitten kolhiintumatta.

Got this idea to paint this old wooden box with stripes and I just had to do it right away. It turned out looking almost like a gift box which isn't that bad since Christmas is around the corner already. Maybe I'll add a big bow on it too later to make it even more festive.

Makkarin ovaalit hapsumatot

Matoista puheen ollen olin koittanut vusien varrella löytää tähän makuuhuoneeseen kahta sopivaa mattoa, jotka istuisivat sen tyyliin ja mittoihin aivan täydellisesti, mutta mistään en ollut sellaisia koskaan bongannut ja vähitellen luopunut toivostakin. Tässä on kokeiltu montaa erilaista ja kokoista mattoa aina isoista pienempiin, mutta kaikissa on aina ollut se vika, etteivät ne ole silmiini näyttäneet tuolla sopusuhtaisilta tilassa kun sen vapaat lattiapinta-alat ovat niin kahtialle jakautuvat - osa sängyn vieressä ja osa vaatekaapin edessä. 

Tajusin jossain kohti, että minun täytyy tehdä matot itse, mutten ollut vielä keksinyt, että miten ja mistä, kun sain tuon toimeksiannon keväällä siitä pyöreästä hapsumatosta Kotivinkki-lehteen. Sen kun olin virkkaillut ja kuvaillut ohjeet, niin tajusin, että siinähän se on, minun täytyy virkata tähän makuuhuoneeseen sopivat matot! 

Ja siinähän ei sitten montaa päivää huhti-toukokuun vaihteessa mennyt, kun olin virkata kilkuttanut kaksi mitoiltaan aivan täydellisen sopivaa ja hauskan hapsuisaa ovaalia villamattoa makuuhuoneeni lattialle. Nämä ovat kumpainenkin noin karvan päälle 90cm leveitä ja 180cm pitkiä hapsuineen ja peittävät just sen verran lattiaa, että näin viileillä ilmoilla ei tarvitse tuon puun päällä tassutella, mutta se kivasti tuolta jää näkyviin, eikä näytä liian täyteen tungetulta tuo lattia.

Näissä on lisäksi minusta hurjan hauska entivanhainen fiilis sillä tällaisia itse tehtyjä mattojahan on ihmisillä ollut lattioillaan muinoin paljonkin. Ainoa miinuspuoli mitä olen tähän mennessä näistä keksinyt on se, että olen vähän turhan tarkka noiden hapsujen asennosta ja niitä täytyy tämän tästä olla asettelemassa tasaisemmin, kun jalkojen alla menevät miten sattuu, mutta se nyt on aika pientä siihen nähden, miten iloinen olen tästä mittojen ja ulkonäön sopusuhdasta. Sopivat tänne  niin ihanasti ja ovat aivan älyttömän pehmeät astella.

Virkkasin matot kaksinkertaisella villalangalla, joka tuli tuollaisista isoista reilun parin kilon rullista, joita varten tein niille telineen, josta rullasivat kivasti sen sijaan, että olisivat vain kaatuilleet lattialla. Nuo rullat löysin kirpputorilta (Kruunun kirppis Kerava) ja tuo lanka ei ole ihan tasalaatuista vaan sen paksuus vaihteli hurjan paljon, jonka vuoksi tuplalanka oli ihan must. En kirjoitellut ohjetta ylös sillä sovelsin ja lisäilin silmukoita kaarissa tai olin lisäämättä siitä riippuen miten paljon reunat kääntyivät tai olivat kääntymättä ihan näppituntumalla (johtuen tuon langan epätasaisuudesta). Virkkasin nämä myös siitä Kotivinkin ohjeesta poiketen niin, ettei näihin tullut sitä spiraaliraitaa, eli koukkasin koko silmukan alta.

 Matoista tuli aika raskaat ja venyvät, mutta lopputulos on kutenkin lattialla ison liukuestematon päällä aivan hyvä ja paikallaan pysyvä, (tosin ekalla kerralla ne piti asetella siihen hyvin ja painella tasaiseksi).

Ja nyt kun näiden päällä on tässä jo monta kuukautta tassutellut voin kertoa, että aivan kertakaikkisen kivat ovat olleet käytössä ja ovat asetuneet jo niin hyvin, että pitävät muotonsa myös imurointien ja tuuletusten jälkeenkin varsin kivasti ilman sen suurempia tasoitteluja (paitsi niiden hapsujen). 

I had tried to find suitable rugs for this bedroom, but i needed two with very specific measures and hadn't found anything even close in the stores so I had given up hope and kept all kinds of rugs here instead. But last spring when I made the instructions to the round crochet rug for Kotivinkki magazine it finally ckicked, I need to crochet rugs for this room and so I did! They look so good ans so granny-like and I love them o much!

Kinttatyynyistä kuohkeat taas

Tässä päivänä eräänä sadetta pidellessä oli hyvin aikaa uudistaa muutama tosi kinttaantunut sohvan koristetyynyn sisus uuteen uskoon. Kutsun tätä operaatio sisätyyny silpuksi ja uuteen säkkiin -projektiksi. Ihan suotta viskata roskiin aivan käyttökelpoista täytettä, kun sen voi vain repiä uudestaan silpuksi käsin ja ommella sille uuden pussukan edellisen minkä-lie-hapero-ohuen tai muuten vaurioituneen tilalle.

Joku siellä sanoisi, että hirveän epähygienistä, niin sille sanoisin, että meillä ainakin ihan pestään koneessa näitä sisätyynyjä niin kun muitakin peittoja ja tyynyjä, mitkä konepesun kestävää materiaalia on, että aivan on hygienistä kierrättää tällaiset. Yleensä ovat ihan sitä samaa polyesteriä, kun mitä peittojen ja talvitakkien toppauksetkin, kestää hyvin 40 asteen pesun, jotkut jopa 60 astetta.

Ja sitten niille, jotka sanoo, että eihän sitä voi koneessa pestä, kun se on niin haperoa se kangas noissa päällä (mitä kuvan tyynyssä ei enää laisinkaan ole tallella), niin niille sanon, että peskääpä se sen vetoketjullisen koristetyynyliinan sisässä, niin hyvin onnistuu.

Ja sitten itse projektiin: Isoin työ tällaisessa on ehdottomasti tuon vanun repiminen sopivaksi silpuksi. Jos sitä on monen tyynyn verran, niin kuin tässä projektissa kolmen, käy se melko lujasti peukaloiden lihaksistoon. Mutta, se ehdottomasti kannattaa, sillä mitä  pienemmäksi jaksat silputa sitä kivammat niistä taas tulee. Itse en jaksanut kovin pieneksi noita riipiä, kun oli niin kova kiire saada tyynyt käyttöön sohvalle, mutta tällaisenkin silppu tekee aivan mielettömän kivan tyynyn. Tässä kuvassa riivin yhden 50x50cm sisätyynyn palasiksi ja pistin silput 40x65cm pussiin, jonka sitä varten lakanakankaasta sille ompelin.

Tässä kuvassa taas on silputtuna kaksi erilaista ja erilailla kinttaantunutta 50x50cm sisätyynyä, joista tuli näin uskomaton kasa työhuoneeni lattialle, mutta niinpä vain ne hävisivät kivasti niille ommeltuun 50x90cm pussiin ja tekivät niin ihastuttavan möyheän tyynyn, ettei tosikaan.

Ja näin ei tarvinnut ostaa uusia tyynyjä, eikä heittää mitään muuta roskiin, kun noiden riivittyjen tyynyjen vanhat ja repaleiset päälliset. Uudet kestää varmasti pidempään, kun edeltäjänsä ja sitten kun sisukset taas kinttaantuvat niin ei muuta kun täyttöaukko päällisestä purkamalla auki ja riivitään uudestaan pehmeiksi, mutta se ei ihan äkkiä ole edessä sillä olen tehnyt tätä monasti ennenkin ja parhaimmillaan näin uudistetut tyynyt kestävät mukavina vielä tosi, tosi monta vuotta.

Renewed couple old and clumped up inner pillows by washing them, removing the old pillowcase and ripping  the filling apart again to a new pillowcase I made out of cotton sheet fabric. These are so comfy and wonderful now and a nice way to reuse something I already had.

Kanervapuu kasvihuoneessa

Tänään oli oikein kiva auringonpaiste ja siitä riemastuneena sain siivoiltua pikaiseen kasvihuonetta vähän nätimpään syyskuntoon, sinne kun oli vain viskelty sateelta suojaan kalusteita ja ruukkuja keskelle lattiaa. Nostelin sinne suojaan ja kuivumaan myös tämän kivan puupenkin, joka ulkona oli alkanut jo vihertää kaikesta kosteudesta. Sen päälle asettelin tuon jo jokin aika sitten askarteleman hauskaakin hauskemman kanervapallopuun.

Hirmuisen kivalta tämä näyttääkin nyt tuolla ja on ihan oivallisessa paikassa, kun tämä kellokanerva ei liiasta vesisateesta tykkää.

Tein tästä ohjeen tuonne kotona-sivustolle, josta voitte käydä lukaisemassa miten tämmöinen syntyy.

Nyt kun tuo on aivan täydessä kukassa se helisee hauskasti koskettaessa ja siitäpä vissiin onkin kellokanerva nimensä saanut! Tästä tuli kyllä niin hauska syyskoriste ja piristysruiske näihin kovin harmaisiin päiviin, mitä tässä tätä päivää lukuunottamatta on ollut.

Kelpaa taas piipahdella tuolla kasvihuoneessa, kun on kaikki järjestyksessä ja nättinä.

Cleaned out the greenhouse and stored some of those furniture that had gone green outside in the rain. I also put this fun diy-heather tree in there and it looks so pretty! The instructions I made on how to make this you can find from the kotona-site here.

Tein itselle uikkarin

Heinäkuun helteillä alkoi kyteä päässäni ajatus tehdä itse itselle uimapuku, jostain kivasta trikookankaasta ja sellainen, mitä en ollut kaupoista itselle löytänyt, eli pienillä lahkeilla oleva. Halusin sellaisen luonnonvesissä uimista varten, kun olen ehdottomasti kokouikkari-ihmisiä, mutta en hiveästi tykkää niiden oikeiden uikkareiden materiaaleista, kun ne on niin vaikea pukea ja riisua ja hiostavat päällä ollessa inhottavasti.

Heti kun helteet helpottivat matkasin kangaskaupoille ja löysinkin heti ensimmäisestä (Eurokangas Tuusula) tällaisen hauskan tummansinisen puuvillaisen pilkkutrikoon projektiini.

Olin niitä helteitä paetessani surffaillut netistä (Sellpy) käytetyn kammottavan polyesterisen shortsihaalarin, jossa malli ja koko oli juuri minulle oikea ja kun se saapui postissa purin sen oitis atomeiksi ja piirsin siitä kaavat ruskealle paklkauspaperille, jota minulla rullallinen on. Sitten pistin sen puvun palaset suorilta roskiin, sillä moista halpiskammotusta ei kannattanut enää yhteen ommella.

Sitten leikkelin kaavoilla kappaleet hienosta puuvillatrikoostani ja aloin jännittynein mielin ompeluhommiin, sillä trikoon ompeleminen ei ole lempipuuhaani, mutta joustavilla ompelulangoilla se sujuikin sitten ihan kivasti, eikä liiemmälti mitään venymiä tai stipluja tullut...

Paitsi, että tietenkin ompelukoneestani paloi polttimo just sinä iltana, kun ompelin noita samaisesta kankaasta taiten tekemiäni kanttinauhoja uikkariin, eikä uutta ollut varalla joten vähän oli tuon kaksoisneulan tikkien näkemisen kanssa ongelmia, mutta jotenkin sain ne sinne kuitenkin ählättyä ja puku tuli valmiiksi ja siitä tuli kyllä niin hauska ja hieno, ettei tosikaan!

Nyt on haaveideni lahkeellinen trikoouikkari ja tietenkin heti semmoinen ongelma, että säätiedot eivät huomista lukuunottamatta enää paljoa uimakelejä lupaile. En tiiä pitäisikö sitten kylpyammeessa tätä testata vai kerjätä joltain ystävältä kutsu rantasaunaan joku ilta, sillä huomenna en millään kyllä ehdi uimahommiin lähteä. Mutta kesä se on ensi vuonnakin ja todennäköisesti myös monena muunakin vuonna sen jälkeen, että onpahan ihanin uikkari valmiina sitten niihin, jos tämä tämänvuotinen näin kesken loppuu.

I wanted to make myself a vintage looking swimming suit out of cotton jersey and as you can see it turned out quite pretty! The only thing is, that the warm summer days might be done for this summer, so I'm not sure I get to test this out in a lake somewhere this year. Luckily I hear there will be summer again next year, and I've got my perfect swimming suit for that and many to come.

Hyvin toimii pyykkiteline vieläkin

Tein melkein kymmenen vuotta sitten vanhasta aurinkovarjosta tämän pyykkitelineen ja voin kertoa, että hienosti se on toiminut kaikki nämä vuodet! On ollut kovalla käytöllä ja erityisesti näin hellekeleillä, kun tuossa kuivahtaa koko koneellinen parhaimmillaan ihan parissa tunnissa.

Pikkuisen on vaan pitänyt vuosien varrella tätä entrata noilta osin, että nostonarut on joutunut uusimaan edellisten hajotessa pölyksi ja noiden orsien pidike tuosta keskeltä meni poikki ja on korvattu rautalangalla, joka sekin on kohta menossa tuosta rikki tai ainakin lipsahtaa sijoiltaan, mutta koskapa vielä pysyy jotenkuten hollillaan niin en ole kiirehtinyt sitä vaihtamaan.

Yleisilmekin on jo vähän kulahtanut, mutta kaikki puuosat ovat edelleen tukevat ja ehjät ja narutkin pysyneet oivallisesti paikoillaan, niin mikäs tässä on pyykkiä kuivatella näin yhdeksättä kesää perätysten. Tämä on ollut kyllä mitä mainioin hyötykäyttö risahtaneelle ja rumalle aurinkovarjolle. Ehkäpä ensi kesänä maalata roiskautan tämän vielä puuosiltaankin nätiksi (jollen jo tänä kesänä kerkiä).

Männä viikolla löysin vielä paikallisesta Citymarketista tarjoushinnalla tätä uutta Methodin laventelin tuoksuista pyykkiainetta niin on ollut nyt aivan juhlaa pestä pyykkiä aina kun vaan vähänkin tarvitsee. Olen nimittäin todellinen kukkeiden tuoksujen fani ja tykkään kun puhdas pyykki tuoksuu muultakin kun vaan ulkoilmalta ja jo vuosia käyttänyt näitä tämän merkin pyykkäys- ja huuhteluaineita, koska tuoksuvat omaan makuuni ihanimmilta (plussana ovat myös suurimmalta osin biohajoavia, eivätkä jätä koneeseen mitään saostumia).

Made this laundry rack almost ten years ago out of an old parasol and it's still working! It has been the best place to dry laundry in our little yard, cause it's so easy to move around when needed.

Also I love the new lavender scent Method laundry detergent. Nothing beats a nice floral scent in my linen during summer!