Jonkinvärinen senkki paikoillaan

No nyt on ollut tämä entrattu vanha senkki paikoillaan olkkarissa tv-tasona jo parisen viikkoa ja täytyy sanoa, että vaikka en yhtään ole varma minkä värinen se nyt on, on se silti aivan ihana! Ja syy miksi en oikein tiedä mikä tuo väri on johtuu ihan vaan siitä, kun täällä on päivisinkin niin hämärää, etten yksinkertaisesti näe sitä, ellen ulos kanna koko senkkiä ja sitähän emme ole jaksaneet tehdä.

Sekoittelin nimittäin tuon sävyn myöskin pimeässä sisällä ja kuvittelin sen olevan sellainen beigehkö, mutta enemmän näissä kuvissakin näyttää vihreänharmaalle, niin kun keinovalossakin, että taitaa siis olla nyt vihertävän harmaa sitten. Ajattelin kokeilla maalata sen uusiksi keväämmällä, kun valoa taas riittää sekoitella sävyt vähän tarkemmin, mutta eihän tuo hassummalta näytä kyllä tuokaan väri, mikä lienee nyt sitten onkaan. (Maalina tässä Ottossonin pellavaöljymaali tietenkin.)

Kannesta poistelin maalit itselleni uudella EcoStrip-maalinpoistoaineella ja täytyy kyllä nyt oikein erikseen kehua sitä miten hyvä ja miellyttävä se olikaan käyttää. Erittäin kiva näin sisatiloissa, kun ei ole myrkynkatkuja vaan mieto jopa miellyttävä tuoksu. Aineen koostumus oli kiva, ei sotannut tai valunut ja hommansa se hoiti aivan yhtä mallikkaasti, jopa maallikkaamminkin kun myrkylliset vastineensa eikä tehnyt kukkaroonikaan kovin isoa lovea. Tästä tuli kyllä heittämällä suosikkimaalinpoistoaineeni nyt.

Ihan kaikkia maaleja en kuitenkaan jaksanut tuolta koloista silläkään kaivella ja kannessa on lisäksi parissa kohtaa vanhaa kittiä ja pari (ilmeisesti) palojälkeä, joten ajattelin jättää sen tuollaiseksi, että sen elämän jäljet vähän näkyy siinä, mielestäni sopii oivallisesti tämän tyyliin juuri noin.

Senkistä sipaistiin siis takaosastaan karvan päälle kymmenen senttiä syvyydestä pois, että se istui tähän tilaan ja paikkaan eikä olisi muun kalustuksen tiellä tai hankala käyttää. Tykkään itse, että siitä tuli jopa vieläkin söpömpi näin ja se on helppo sijoittaa tässä huushollissa muuallekin mittojensa ollessa vähän ohuemmat syvyyden osalta, vaikka nyt luulenkin että se asuu just tässä kohdin vielä melkoisen pitkään, koska niin pitkään sitä tähän kohtaan haaveilin saavani.

Uutta telkkaria tosin ei vieläkään ole näköpiirissä ja tuo nykyinen on tuossa varsin ruma. Samoin taulut ja kello seinillä on nyt ihan päin prinkkaloita, mutta en viitsi tuonne nyt niitä varten vielä uusia reikiä  laittaa, ennen kun se uusi telkkari on saatu paikoilleen. Jonkun hyllynkin tuohon yläpuolelle seinään haluaisin, mutta en ole sitäkään tässä vielä kerennyt keksiä, kun painaa jo kovasti joulumarkkinakiireet päälle. Ja sanoinko jo, että sähkömieskin pitää vielä paikalle kutsua, että saadaan tuolta pistorasiaa sen verran siirrettyä, ettei tuolla tuollainen jatkojohdon pätkä tarvitse välissä olla.

Mutta näillä mennään nyt toistaiseksi ja jos nämä kuvat ei nyt niin esteettisiltä näytä niin katsokaapa näistä alemmista kuvista miltä meillä pari viikkoa siten muutaman päivän täällä näytti. (Erityishuomio omille kukkakalsareilleni ja villasukille yhdessä kuvassa. Sisustusbloggaajan huippumuotia! :-D)

And this is how this new old cabinet looks now and when it was still work in progress. I really love it so much now, even tho I'm not quite sure of the color I mixed on it in the darkness of november. I might take another look at it in the spring when there's more daylight in here, but till then it will stay this greenish grey it is now. Still need to get the new tv and style the walls around it, but I'm too busy right now with all the Christmas fair things and all, so I'll get back to this subject later.

Raitalaatikko

Tämä viime kuun alussa Tampereelta kirppistelty puulaatikko lojui minulla odottelemassa varsinaista käyttöään ja uuttaa maalipintaa, kun mieleen yhtäkkiä pälkähti melko villi ajatus; mitä jos tekisikin siitä raidallisen sen sijaan, että vaan tylsästi yksivärisen!

En yhtään edes tiedä mistä tuo ajatus oikein alkujaan lähti, mutta toimeen aloin ihan siltä istumalta ja hionnan jälkeen maalasin laatikon ensin kauttaaltaan beigeksi (Vintage Paintin kalkkimaalilla sävy Antique Sand). Ja kun se oli kuivunut niin teippailin hyvällä rajausteipillä siihen oikein kunnon vinoraidoituksen ja maalailin raidat (Vintage Paintin sävyllä Chocolate Brown).

Ja sitten täräytin sen olkkarin pöydälle ja olin ensin ihan, että ei hyvänen aika... Mutta sitten  hetken sitä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että tuo on oikeastaan ihan sika-magee ja saa jäädä tuohon ainakin joulun ajaksi, kun näyttää valmiiksi jo ihan joltain karkkilahjalta! 

Tämä on tässä myös ihan näppärä, kun meillä ei ikinä jakseta laittaa asioita tuonne pöydän varsinaisiin laatikoihin, (kun ne kinnailee miten sattuu ja tarvitsee aina kahta kättä niiden kanssa pelaamiseen) ja ne jäävät lojumaan tähän esille, niin nyt ne saa nopsasti piiloon tähän laatikkoon, jos siltä tuntuu. (Esim. telkkarin kaukosäädin, puhelimen laturi, kynsiviila, koirien karsta ynnä muuta esteettisesti epämieluisaa, mutta sohvalla lojuessa tarpeellista.) 

Mietin, että pitäisikö vielä ommella tuohon jouluksi sellainen oikein iso kangasrusetti päälle, niin olisi vieläkin enemmän joulukoristeen ja -lahjan näköinen, mutta en ole vielä kerennyt penkoa kangasvarastojani, että olisiko siellä mitään tuohon sopivaa. Ihan kivahan se on noinkin nyt, mukavasti mieltä piristävä, muttei ihan liian överi-jouluinen vielä kuitenkaan. Täytyy vielä hieraista siihen vaha pintaan, että kestää käyttöäkin sitten kolhiintumatta.

Got this idea to paint this old wooden box with stripes and I just had to do it right away. It turned out looking almost like a gift box which isn't that bad since Christmas is around the corner already. Maybe I'll add a big bow on it too later to make it even more festive.

Talvipesää rakentamassa

 Tämä postaus sisältää oman keramiikkani tuotesijoittelun olohuoneen pöydällä

Olohuoneessa on alkanut sisustaminen talvea varten jo loppukesästä, kun käväisin Lohjalta ostamassa tämän torista bongaamani upottavan pehmeän beigen villamaton. Se oli tosi hyvä löytö eikä maksanut kun kolmisen kymppiä, joten oikein mielelläni sen ajelin vähän pidemmältä hakemaan. Se on nyt vasta laitettu tuohon lattialle, kun vihdoin alkoi ilmat vähän kylmetä ja heti tuli paljon lämpöisempi fiilis varpaille ja tassuille tuolla kyllä.

Matto tekee tästä huoneen nurkasta myös entistä mukavamman ja kutsuvamman lämpimyytensä lisäksi. Olen tykästynyt tuolla nyt kovasti erilaisiin vaalean ruskeisiin ja beigeihin sävyihin ja siihenhän tämä matto istuu nyt aivan täydellisesti. Tykkään myös sen rennosta luonteesta, joka sopii todella hyvin tuohon meidän aina niin epätäydellisessä järjestyksessä olevaan sohvaan. 

Edellisen postauksen sisätyynytkin ovat tuolla sohvalla jo hyvässä käytössä. Isompi tuossa selkänojan päällä olevassa ruskeakuvioisessa ja pienempi tuossa kellertävän beigessä lattialla, molemmat osteltu Sellpystä tässä alkusyksystä, isompi 14 euroa ja pienempi 3,5. 

Meillä on vähän väliä joku tyyny tai peitto tuossa lattialla, kun koirat käyvät sohvaa petaamassa eivätkä rassukat osaa niitä takaisin sinne nostella. Nyt uuden maton kanssa saattavatkin jäädä peittoineen tuohon lattialle loikoilemaan, koska se niin pehmeän mukava on.

Tuolla sohvan päällä hyllyssä on mielestäni livenä huippuhieno, mutta kuvissa vähän laihaksi jäävä maljakko- ja kuivakukkakokoelmani. Siellä on erilaisia kirppismaljakoita ja aina viimeisimmät harsokukat tai muut maljakoihin nätisti kuivahtaneet. Se on oikein näppärä, kun haluaa johonkin heti kauniin kuivakukka-asetelman, tuolta vain käy poimimassa sopivan yhdistelmän.

Täällä on kyllä nyt sekä koirat, että ihmiset olleet varsin onnellisia tuosta uudesta matosta ja tyynyistä, kun ulkona on alkanut ilmat viiletä niin, että se vanhan talon lattioilla alkaa tuntua. Tässä kohtaa ei kyllä varpaat palele ja sohvalla on taas pehmeämpää kuin ikinä, oikein ihana talvipesä meille kaikille!

Got this wool rug second hand when it was still summer. Living in old house makes one think of these things beforehand and now it's a bliss to be there cause it's so warm and cozy. I love all these beiges and browns in this corner so much right now.

Keskittämisen vaikeus

Kohta kun toivon mukaan voi ottaa jo isot villamatot kesäksi pois lattioilta päätin kokeilla vähän pienempää tilalle. Tosin vielä tuon ison valkoisen maton päälle, kun en jaksanut alkaa jumppaamaan sitä vielä noiden sohvien alta tätä varten. Ihanasti sopisi tämä beige pyörylä tähän kyllä, mutta se aiheuttaa kyllä melkoisen keskittämisrumban tuon pyöreän pöydän ja valaisimen kanssa, jotta ne kaikki saisi linjaan toistensa kanssa.

Oli jo nimittäin ennen tätä mattoakin aika vaikeaa saada tuo pöytä edes jotenkuten tuon lampun kanssa suoraan, niin että se joka suunnasta siltä näyttäisi. Se onkin meillä ollut pääasiassa epälinjassa juuri siksi, koska ei vaan voi jaksaa koko ajan olla sitä säätämässä. Se ei ole sisustukseni idea muutenkaan, että täällä kaikki olisi jämptisti suorassa ja ojennuksessa, mutta välistä ärsyttävä symmetriasilmäni siitä minulle kyllä huomauttelee.

Olenkin tässä miettinyt, että tämä matto voisi olla sille silmälleni hyvää siedätyshoitoa nyt, koskapa se muuten näyttää niin söpölle tuossa, että eihän sitä nyt voi olla siihen jättämättä. Pitää ottaa tuo isompi vaan alta pois niin saa tuota pöytää liikuteltua tuon maton kanssa tuossa lattialla ja ehkäpä se tämän kaiken keskittelykin on jopa helpompaa sitten niin.

Oletteko muuten kokeilleet tätä luonnon tarjoamaa ilmaista huontetuoksua jo? Kimppu tuomen kukkivia oksia maljakossa kestää monta päivää ja tuoksuu lähes huumaavan ihanalta!

I tried out this round rug under the livingrooms round table and created a huge centering dilemma with also the round hanging lamp. Mostly impossible to get all three of them aligned, but I decided to live with that. The rug looks too cute there to not use it right now. I just need to remove the big white one under it as soon as it starts feeling like summer (temperatures).

Koiria ja ruututyynyjä

Meinasin vaihdella sohvalle tyystin eriväriset tyynynpäälliset tänään, mutta fiilikseni olivatkin vielä niin kovin beiget, että jätin keväänvihreät kaappiin ja otin ruudullisia tilalle. Jos sieltä nyt on vielä takatalvea tulossa niin pidetään tätä värimaailmaa siihen asti, kun se alkaa vihertää oikeasti myös ulkona.

Tuskin olin taas saanut edes vaihdeltua nuo päälliset tyynyjen asettelusta puhumattakaan ilmestyi siihen paikalle perheen pienet sisustusassistentit ja ilmoittivat, että kiitos hyvä tuli. Nämä karvakorvat pitävät hyvin huolen tästä sohvan ulkonäöstä mylläämällä sen oman mielensä mukaan ja siihen ollaan täällä jo niin totuttu, että sohva näyttää ihan väärältä, jos siihen olisi kaikki tyynyt ja peitteet kauniisti aseteltu.

Put a little lighter tone on the pillowpile on this sofa, still quite beige though, but I'm just not ready for spring greens in this room until the spring is actually going to be here.

Earth Hour

Koirat katselivat tosi epäuskoisina, kun tänään kaivelin auringon paistaessa vielä kerran kynttilöitä ja kynttilänjalkoja esille, mutta se on taas aika viettää illalla tunti ilman valoja earth hourin merkeissä ja siihen on hyvä valmistautua jo päiväsaikaan, eikä viime tipassa sitten kun on jo pimeää niin kun muutaman kerran on jo tässä vuosien varrella käynyt. 

Olen tykännyt tähän ympäristötapahtumaan aina joka kevät ja syksy osallistua, ihan koska se on niin helppoa ja koska uskon, että hyvin pienilläkin asioilla voi vaikuttaa tai vähintäänkin ilmaista huolensa ilmastomme puolesta. Tästä on tullut meille ihan täysin jo perinne täällä ja se yksi tunti ilman sähkövaloja talon sisällä tai ulkona on aina ihanan tunnelmallinen ja merkityksellinen tapahtuma. 

Sopivasti oli näitä joulusta jääneitä led kynttilöitä vielä käsillä, joissa patterit jo viimeisiään vetelevät. Näillä saa hyvän tunnelmavalaistuksen siksi tunniksi, eikä yhtään haittaa jos sinä aikana loppuun hiipuvat sillä oikeitakin kynttilöitä sitä varten sitten löytyy.

It's Earth Hour today and I put up some candles already so it won't be too dark when we turn of our lights for an hour at 20:30. 

Päivänvaloa pimeimpään nurkaan

Kyllä nyt on niin kivaa, kun aurinkoisia päiviä on alkanut olla enemmän ja valon määrä tässä hämärässä rintamamiestalossa sen kun lisääntyy ja lisääntyy. Tämäkin olohuoneen vitriinikaappi on saanut olla pimeässä ja piilossa jo niin pitkään, että ilo on kyllä iso, kun sen sisälle vihdoin taas päivänvalossa näkee. Tämä on talviaikaan yksi talon pimeimpiä nurkkia, mutta tosi valoisa näin helmikuussa, kun aurinko paistelee.

Kurkkasin vähän josko vitriinissä tarvitsee kevätsiivousta aloitella, mutta lasiovet ovat pitäneet pölyt poissa ja tavarat ovat muutenkin niin hyvässä järjestyksessä, ettei siellä mitään tarvitse tehdä. Joulukranssikin vielä paikoillaan ovien edessä, mutta miksipäs ei, tuohan menee aivan hyvin tuossa kultaisena talvikoristeenakin.

Tämä vitriinin taso taas on kauhean näppärä keräämään siihen kaikenmoista kuljeksivaa astiaa ja muuta koristusta, kuten joulusta jäänyttä karkkipurkkia ja maljakoita, mutta harvemmin ne näyttävät näin viehkeiltä siinä. Nyt annoin vielä olla tuonkin asetelman tuossa, siivoillaan sitten keväämmällä. Mutta tuo korillinen led-kynttilöitä porrasjakkaran päällä pitää nostaa tuosta pian kyllä kaappin talteen, se odottelee vain vielä niitä viimeisiä, joista patterit ei taas millään suostu loppumaan.

It's finally light enough to see and see inside this curiosity cabinet in my living room.

Talvityynyt

Viimeaikain säät lienee inspiroineet minua laittamaan sohvalle pelkästään ruskeansävyisiä päällisiä noihin nujutyynyihin, sopivat nimittäin niin loistavasti ikkunoista aukeavaan maisemaan nämä nyt. On värejä tummasta vaaleaan ruskeaan ja kuoseina muutamassa vähän lehtiä tai pieniä kukkia

sekä suosikkityynyliinassani karhunvattuja (muistaakseni ne oli niitä). Tuo on Garbo&Friendsin vanhempaa tuotantoa tuo kuosi, oli aiemmin tavallinen 50x60 tyynyliina, mutta ompelin siitä joskus sohvatyynyyn sopivamman vetskarillisen version.

Tunnelma on mielestäni kuitenkin sohvalla ihanan lämmin ja kutsuva, vaikka ulkona onkin lähes samat sävyt esillä. Enkä ole mielipiteineni yksin näemmä, kun kesken kuvaushommien peiton alta kaivautui yksi karvajalka ja asettui tuohon aivan itse paraatipaikalle uniaan jatkamaan. 

Toivottavasti pian muuttuisi säät joksikin vähän värikkäämmäksi ja jos ei muutu niin laitan seuraavaksi tähän sohvalle sitten jotain pirtsakampaa.

The pillows on this sofa are the same tones of brown as the landscape outside right now. Only here is warm and cozy.

Vaaleutta olkkariin

Ostin itselleni joululahjaksi uudet päälliset tähän olkkarin Ektorp-sohvaan, tällaiset hyvin vaalean beiget. Löysin ne onnekkaasti torista second handinä ja kerkesin saada ne just ennen joulua sohvan ylle ja nyt kyllä kelpaa! Alkoi näyttää se tummanharmaa jo niin tylsältä ja tummalta ja kulahtaneelta, että kaipasin pientä virkistystä ja vaaleutta tähän pimeään vuodenaikaan ja näillähän sitä tuli. 

On siis ollut niin pimeää täällä, etten ole vielä itsekään nähnyt tätä sohvaa päivänvalossa, enkä siis tiedä ihan varmaksi, että esim. kuinka paljon eri sävyinen se tähän nojatuoliin verrattuna tässä tilassa on, mutta hienolta se näyttää silti. Sen että onko viileämpi vaiko lämpimämpi näen sitten vasta kun päivissä vähän valo lisääntyy, toivottavasti jo piankin, jos lunta tulee sitä valoa lisäämään, nyt on niin uskomattoman synkkää, ettei värejä näe kunnolla edes ulkonakaan.

Näyttää nämä jouluksi valikoidut tyynynpäällisetkin minusta paljon kivammilta tätä vaaleaa taustaa vasten, paljon raikkaammalta, kun sitä harmaata vasten. Kuratoin nämä päälliset tuohon kokoelmistani ihan joulukuusen värejä mukaillen, että on vähän kultaa, kuparia ja ruskeita ja tietty vihreää siellä. Tuo yksi lempityyynynikin vielä mukana, vaikka se on jo rapsuteltu puhki koirien petauspuuhissa, mutta sellaista se elo koiraperheissä välistä on. 

Nytkin sohvalla yksi peittokasa ja nojatuolissa toinen joihin ei voinut näitä kuvia ottaessa koskea, koska molemmissa pieni karvakorva sisällä päiväunia vetelemässä.

New slipcovers for our Ektorp sofa makes this room feel much brighter and lighter even though it is SO gloomy outside and there's not much of daylight to be seen.