Pauliinan puutarhassa

Tässä pieni kuvareportaasi viimeviikkoiselta reissultani Keltaisen kahvipannun Pauliinan puutarhasta. Oli kyllä taas aivan huikea elämys vierailla tuolla ja paljon oli taas tullut kaikkea ihanaa uutta, mitä tuonne on laitettu ja askarreltu. Hauska katsoa ja verrata kuvia aiemmilta reissuiltani tuonne, miten paljon tämä puutarha on vuosien varrella muuttunut. Itsekin rakastan puutarhoissa kaikenlaista runsautta, joten tämä on aina ihan hirveän inspiroiva nähdä livenä.

Aivan parhautta oli, kun kaikenlaisia erilaisia ja upeita kukkia oli joka puolella ruukuissa ja penkeissä mitä ihastella.  Täällä oleskellaan pihalla aina kun säät sen vain sallivat, ja joskus silloinkin kun eivät salli, enkä kyllä ihmettele sitä yhtään. Itsekin sain tuolla oleskella aamusta iltaan, mitä nyt välillä käytiin vähän kirppistelemässä ja rompetorilla.

Tykkään kuljeskellä tuolla ja kuvailla välistä vähän eri suunnista, kun mitä yleensä on totuttu näkemään. Nämäkin pari otosta nappasin, kun menin paahdetta pakoon pihan varjoisammalle puolelle ja päivittelin, että onpa ihanan kukkean ja viihtyisän näköistä ihan mistä suunnasta nyt vaan sattuu katsomaan.

Pauliinan supersuositut kierrätyskulhoista ja -maljakoista askarrellut valosienetkin näyttivät illan pimetessä niin hauskoilta ja romanttisilta tuolla, etten yhtään ihmettele, että alkoi kaikilta kirpputoreilta materiaalit tällaisiin huveta hirveää tahtia. Tässä vielä linkki Pauliinan diy-lasisienten ohjeeseen, jos se jostain syytä on saattanut mennä joltain ohi.

Kyllä oli taas niin ihana reissu tuonne, ettei tosikaan ja mieli tekisi pakata vaunu ja lähteä uudestaan. Niin kivat muistot jäi kaikesta ja parhautta nähdä kaiken tämän ihastuttavuuden lisäksi myöskin pitkästä aikaa noita ihania tyyppejä tuolla. <3

This garden of my friend Pauliina is the best place to spend a little summer holiday. So full of wonderful flowers and everything inspiring.

Kesän ensimmäisellä vaunuretkellä

Ajelin männä viikolla kesän ensimmäiselle vaunuretkelle ja suuntasin tietty heti ystävien pihalle Satakuntaan isojen salavapuiden alle. Siellä oli kyllä ihmisen taas niin hyvä olla, ettei tosikaan ja pikkuvaunussa ihanaa nukkua yöt. 

Ilmat olivat aluksi varsin vilpoisat mutta retken loppua kohden varsin lämpöiset, että ei tarvinnut ihan hirveästi enää pukea päällensä saati vaunua lämmitellä sisältä. Isojen puiden alla oli kuitenkin kivan varjoisa olla, eikä vaunussa tullut ihan hirveän kuuma vaikka ulkona huitelikin mittari reippaasti hellelukemissa. 

Pari sadekuuroakin osui kohdalle ja siksi en ottanut tälle reissulle mitään mattoja mukaan tässä ulkona pidettäväksi. Nyt riitti kun tyynyt nappasi ajoissa pois kalusteilta (ja tietty radion) niin ei haitannut yhtään pieni ajoittainen märkyys tuossa.

Tuolla nukkui kyllä niin makeasti taas pitkästä aikaa, että tekisi mieli mennä sinne nyt heti takaisin nukkumaan. Mutta valitettavasti täällä kotona vaunu on ihan paahteessa aikaisesta aamusta alkuiltaan asti niin ei tulisi yöunista kyllä näillä ilmoilla yhtään mitään tuolla, kun heti tulisi hiki kun aurinko nousee, kun ei tuossa kovin paksulti eristetyt seinät ole.

Ja niin kun aina tästä kyläpaikasta lähtiessä tuli ikävä takaisin jo ennen kun kotiin asti pääsin, mutta viimeistään ensi kesänä sitten taas, niin kun jo vähän perinteeksi tässä on tullut.

Took my first trip with my little vintage caravan and went to visit my friends in Satak

unta. Parked under the big willow trees again and it was so nice and cozy to camp there.

Kyläreissufiiliksiä Satakunnasta

Säät eivät Satakunnan reissulla ihan hirveästi hellineet, mutta sepä ei sillai haitannut, kun ympärillä oli kaikenlaista ihanaa ja kaunista katseltavaa ja ystävät siellä mitä parhainta seuraa. Suurimman osan ajasta keskityttiin ihan muuhun kun säästä puhumiseen, vaikka puhuttiin me siitäkin kyllä. Isoja sateita ja ukkosia oli luvattu, mutta kaikki ne kiersi meidät ja tämän ihanan puutarhan ja vain satunnaisia pikkusateita osui päälle.

Ei päästy kylpyyn, mutta ehti oikein hvyin joka päivä kierrellä puutarhassa ihailemassa paikkoja ja kuvailemassa kukkapenkkejä ja niitä sadepilviä, mitkä eivät sitten kohdalle osuneet vaikka olisivat saaneet osua, sillä oikein kunnolla ei ollut satanut tässäkään pihassa pitkiin aikoihin. Kukkapenkit olivat silti aivan uskomattomia tuolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin puutarhurin itse valittavan, että auringonkukat ovat kasvaneet aivan liian korkeiksi. Tosin se johtui muistaakseni väärästä lajista siemenpussissa, mutta silti.

Lähes koko ajan oltiin pihalla kuitenkin, kaikkien noiden upeiden kukkamerien seassa ja kanneltiin noita sohvatyynyjä grillin vierestä edes takaisin niiltä pikkusateilta suojaan, kunnes todettiin, että istuttiin kuitenkin tuolla katoksen alla mielummin. Siellä syötiin ja herkuteltiin ja juhlittiin ja juteltiin ja oli kyllä taas niin hauskaa ja ihanaa, että nyt kun sitä jälestäpäin näin miettii niin tekisi mieli ajella sinne oitis takaisin!

Vein sinne tuliaisiksi pari tekemääni keramiikkakukkasta ja tällaisen isomman kukkalautasen, johon tehtiin yhtenä iltana tällainen pieni yöpala kaikesta kivasta mitä juuri sillä hetkellä teki mieli. Oikein hyvin toimi sekä lautanen tarjoiluun, että herkkuset sen päällä, eikä tuossa kauaa mennyt, kun se tyhjeni, mutta onneksi ehdittiin kuvat ottaa siitä ensin. Esteetikoilla tämä kattaminen kun on tämmöistä, että pitää aina kun laittaa nätisti kuvata se myös. :-D

Paistoi se onneksi välillä aurinkokin ja lähtiessä meinasi vielä unohtua syödä tämä ihan vaan marketista ostamani vadelmakakku, jonka hankin, kun sattui omat synttärit osumaan just siihen kotiinlähtöpäivään, enkä kehdannut olla siitä kertomatta. Kannatti kyllä, sillä sain sitten oikein onnittelulaulut siinä kakun kera ja oikein muikeana sain lähteä tien päälle kotia kohti.

Tuliaisiksi vielä pari perennaa kukkapenkeistä ja sitten tämä Pauliinan ihana pieni maalaus, joita olen ihaillut jo pidemmän aikaa. Näissä hänen tekemissään naiskuvissa on vaan sitä jotain, joka viehättää minua suuresti ja olikin vaikea sieltä valita se itselleen mieluisin, kun niissä kaikissa on juuri sitä jotain, mutta nyt tämä lennokastukkainen naikkonen tiirailee minua makuuhuoneeni seinällä ja muistuttelee ihanista ystävistä siellä Satakunnassa.

Some pics of the beautiful yard of Pauliina from Keltainen kahvipannu blog. I visited there a week ago and had the best time. I also got this cute little painting by Pauliina. I put it in my bedroom so I can look at it every night when I go to sleep and remember those wonderful friends I have there.

Alla parsapuiden

Kävin piipahtamassa ystävien luona Satakunnassa jo ihan perinteeksi muodostuneella kesäreissulla ja parkkeerasin taas tuon pienen pyörillä liikkuvan hotellihuoneeni heidän isojen parsapuiksi kutsumieni salavien alle paikalle, jossa se on jo monena kesänä käynyt visiitillä leiriytymässä.

Tällä kertaa ei sateisten säiden vuoksi kannattanut ottaa kovin paljoa kalustusta mukaan tuohon vaunun ulkopuolelle, mutta varsin söpöltä näytti tämä vähän vähempikin stailaus siinä kyllä.

Tykkään aina laittaa jotain vähän erilaista vaunun eteen parkissa ja nyt piti miettiä kalusteet sen mukaan, että mikä parhaiten vaihtelevassa säässä kestää, ilman että täytyy olla koko ajan jotain suojaan sateelta viemässä. Toinen kriteeri oli myös helppo ja nopea pakattavuus, kun nuo sateet menivät ja tulivat ihan miten sattuu eikä voinut etukäteen tietää millaisessa ilmassa tuota leiriä tuosta sitten purettiin ja kuinka märkinä kaluisteet piti kyytiin ottaa. (No onnekkaasti ei juuri lainkaan märkinä sitten kuitenkaan, sen minkä satoi niin nuo parsapuut suojasivat aika kivasti siltä)

Nappasin kotoa mukaan kaksi pikkupöytää, joista toinen taittuu näpsästi kasaan, vanhan kalkkimaalatun pinnatuolin sekä hauskaksi kuriositeetiksi ja tunnelman tuojaksi tuon jalkavalaisimen terassiltani.  Ja jotta kotoisa lookki olisi mahdollisimman täydellinen pitihän mukana olla myös yksi kukkiva kasvi ruukkuineen myös, koska mattoja ei nyt sateiden vuoksi kannattanut tuonne alkaa virittelemään. Näytti kyllä aika ihanalta tuo vähän vanhanaikaista henkivä stailaus tämän vaunun kanssa tuolla.

Ja oikein oli lokoisaa ja kivaa tuolla isojen puiden alla taas majailla vaikken ihan hirveästi tuossa kerennytkään vaunun edessä istuskella. Niin oli taas paljon kaikkea mukavaa tässä kauniissa lomakohteessa rakkaiden ystävien kanssa, että aika hujahti kuin siivillä ja kotiin päästyä tuli heti ikävä takaisin. 

Näiden kuvien lisäksi jäi sydämeen taas niin paljon hauskoja muistoja, kotiinviemisinä tuliaisia kukkapenkeistä ja tietenkin tehtiin taas ihan hirveän kivoja kirppislöytöjä, mutta niistä lisää sitten seuraavissa postauksissa.

The first official trip with my caravan this summer was to Satakunta to visit my dear friends. It was so rainy that I didn't bring much to decorate the caravan under those big broccoli-looking trees, but it looked so cute there again.

Kesälomafiiliksiä ysävien luota

Olen ehkä maailman huonoin ihminen dokumentoimaan reissujani kameran kanssa, myös silloin kun nähtävää on vaikka ja mitä ja kaunista ihan mihin vaan katsoo, niin kun tässä Pauliinan ihanassa puutarhassa. Saan kyllä omat nurkkani kuvattua aina varsin vikkelään, mutta muut ajat tykkään ennemmin keskittyä siihen olennaiseen, eli ystävien kanssa oleiluun ja hauskanpitoon. Nämä kuvat nappasin aivan pikaisesti, kun oltiin syömään rupeamassa ja kiertelin pihalla hetken yksinäni kamerani kanssa.

Tuliaismatto pääsi heti tuulettumaan lämpimään kesäiltaan ja oli saajilleen niin mieluisa, ettei tosikaan. Värit aivan kohdillaan heidän makuunsa ja pituuttakin juuri riittävästi vaikka mihin laitettavaksi. Onneksi ostelin sen mukaani silloin, vaikken just siinä hetkessä vielä tiennyt mihin sen laittaisin, taisi olla jokin etiäinen tästä reissusta, joka pisti sen ostamaan.

Täällä oli kyllä niin mukavaa ja ihanaa, syötiin, juotiin ja naurettiin. Kierrettiin kirppiksillä ja koluttiin aarteita. Käytiin me jopa naapuripitäjässä lavatansseissakin, jollaista en ollut vielä tähän ikään ehtinyt kokeakaan! En ihan tanssiin rohjennut (kun en osaa), mutta kiva oli siellä fiilistellä miten iloluontoisia ihmiset olivat ja miten hyvä ja lämmin tunnelma tuollaisessa paikassa voikaan olla. Ehdottomasti menen toistekin, jos vain kohdalle tilaisuus osuu.

Ja miten kiva olikaan iltaisin (tai öisin) kömpiä tuonne omaan pieneen pyörillä kulkevaan matkalaukkuun nukkumaan. Siellä tunsi olonsa kyllä niin mukavaksi taas pitkän talvitauon jälkeen. Nyt en malttaisi odottaa jo seuraavaa reissua, kun tämä ensimmäinen oli niin täydellisen ihana.

Some pics from my friends beautiful garden where I got to park my caravan and spend a few joyous days and nights.