Rimminen, Mikko: Nenäpäivä
Luettu 01/2011

 

Vuoden 2010 Finlandia-palkinto. Rimmisellä on tuo omintakeinen 'tajunnanvirta'-tyyli, jossa ihmisen pienetkin arkitoimet kuvataan samanaikaisten mielenliikkeiden mukana niin seikkaperäisesti, että k.o. ihminen eli Irma tulee hyvin lähelle ja tutuksi. Irma on täti-ihminen joka sotkeutuu tragikoomisesti muiden ihmisten elämään kun haluaa vanhenevaan elämäänsä lisää ihmisiä. Niinpä hän keksii tehdä lähiöissä, Keravalla m.m., haastattelututkimusta. Ja sen seurauksena sitten ystävystyy kaiken näköisten tavallisten ihmisten ja perheiden kanssa. Paljastuu lopulta, mutta kirjailijalla on optimistinen ja lempeä katse. Kaikki ymmärtävät ja lähiöissäkin on kauneutta ja ystävyyttä. Niin varmaan onkin, mutta se on liiallista. Siinä on jo jotain sosialistista realismia, että köyhät ja juopot kuvataan niin hienoina. Ja se kieli alkaa kohdittain maistua maneerilta ja hohhohh.

-Rimmisen kieli on ainutlaatuisen pursuavaa. Hän poksauttelee päähenkilönsä mieleen uusiosanoja ja ajatuksia sademetsää siivoavista pikkulinnuista eli töpöliputtajista moottoritien nopeuksilla. Joenniemen mukaan Nenäpäivän huumori haastaa perusnegatiivisuuden ja kääntää mustan valoisaksi.

Näin sanoo Finlandia-palkinnosta päättänyt kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani 
 Luettu 10/2004

Mikko Rimminen on nuori, 29 v, Helsingin Kalliossa nuoruutensa elänyt runoilija. Kirja on kuvaus 3 nuoren miehen päämäärättömästä oleilusta, ajelehtimisesta kesäisenä päivänä tässä kaupunginosassa. Dramaattista juonta ei ole, vaan teksti virtaa, täyttyy pienten mielenliikkeiden ja kaupunkimaiseman yksityiskohtien kuvailusta. Dialogi,lyhytsainainen, välittää kaverusten läheistä, saumatonta ystävyyttä, samanlaista kokemista. Heillä on aikaa elää tässä päivässä ja olemattomat tapahtumat ovat kohokohtia. - Välillä väsyin, ensi-innostuksen jälkeen, samanoloisiin mietteisiin, ja pienen hetken venyttämiseen loputtomilla sanakäänteillä. Toisaalta, kun lopulta sain sen luettua, siinä oli jotain niin ihanan hidasta, virtaavaa olemista vailla mitään pyrkimystä mihinkään, että sitä voi luonnehtia virkistävän anarkistiseksi provokaatioksi tehokkaalle suorittamiselle.