Kevään merkkejä

Kyllä, uskottava se on, että kevät etenee. Tänä aamuna koirien kanssa ulkoillessa näin ensimmäiset valkovuokot. Meidän metsikössä ne tulevat aika hitaasti kun siellä on vain muutama sellainen kohta, johon aurinko lataa isolla vaihteella heti aamusta alkaen.
Myös mustikanvarvuissa näytti olevan isot silmut ja kotikukkapenkistä punkeaa yhtä ja toista. Työmatkalla eräällä pellolla on noin viikon ajan näkynyt 2-5 joutsenta aamuin illoin. Hassua, että viihtyvät siellä edelleen kun vesimäärä on vähentynyt oleellisesti "järvestä" lätäköksi. Kaipa ne kohta älyävät lähteä paremmille uiskentelumaille.

Hieman epäilen, että joku myyräntapainen on saattanut möyriä pihallamme, mutta"oikeita" kekoja ei näy, joten olen vähän ymmälläni, että mikä siellä on puuhastellut. Ehkä tarkkailen tilannetta vielä ennen kuin rynnin mitään myrkytyspuuhia harkitsemaan.

Eilen kävin aamutuimaan nuokkumassa renkaanvaihdossa ja mikäpäs siinä siistissä sisätilassa kahvia hörppiessä ja lehteä lukiessa. Voihan sitä puolituntisen elämästään huonomminkin viettää, luulisin. Nyt on huushollin molemmissa biileissä suvikumit, joten tervetuloa vaan takatalvi ja metrinen hanki.

Olimme myös omasta mielestämme kauheen viksuja kun rynnistimme ruokakauppaan eilen, mutta niin olivat monet muutkin rynnistäneet. Ai että mä kärsin niistä typeristä ihmisistä, jotka jäävät marketissa keskelle käytävää kärryineen tien tukoksi tai yrittävät joka mutkassa ajaa sen kärrynsä kanssa päälle! Yksi eukko kunnostautui eilen tässä asiassa oikein kunnolla ja vaani jokaisen hyllyn nurkalla meikäläistä. Siihen kun lisättiin vielä kiljuvat ja kiukuttelevat kakarat oli ulosmarssini hypermarketista erittäin lähellä. Enpä taas hetkeen muista kiehuneeni samaan malliin ruokakaupassa, mutta eipä ole hetkeen ollut moista ryysistäkään.
Maailmanloppuhan tässä on käsillä kun kauppa on keskellä viikkoa yhden päivän kiinni.

Ja perkele, pari juttua unohtui kuitenkin siinä v-käyrän kohotessa, joten joudun vielä tänään luovimaan tieni johonkin kauppaan työmatkalla. Aaaarrrrgggghhhhh!!!

Ostin itselleni lohdutukseksi hienon ilmapallon, jonka tälläsin olohuoneen ikkunan eteen tuijottamaan takaisin kun Puutarhatonttu kyylää sisään. Se on tällainen:

Virallisen Valvojan mielestä se oli tosi kiva kun nappasi narusta kiinni ja se tuli perässä kahisten! Pieni koira oli vallan haltioissaan ja itse kiitin hiljaa mielessäni sitä, että Mummeli ei ole enää kuvioissa, sillä sen maailmassa ilmapallot olivat jotain saatanasta seuraavia ja niitä piti pelätä.

Virallinen valvoja oli myös pitänyt huolen Siipan viihdyttämisestä eilen ja keksinyt kaikenlaista puuhaa pitkin päivää siinä määrin, että Siippa puuskahti lomapäivän käyneen työstä kersaa vahtiessa. 
Minulle kakara vain kujersi ja hyrisi tyytyväisyyttä kun tulin kotiin. Taisi olla ikävä virkakoiran hommiin. ;)
Saapa nähdä kuinka homma tänään toimii. 

Kiiski vastarannalta, päivää

Ihan noin periaatteesta on nyt taas pakko naputtaa vastaan. Sen verran ottaa pattiin tämä markkinamiesten meininki ja meno.

Tänään vietetään Pyhän Valentinuksen päivää, englanniksi Valentine's Day ja suomeksi Ystävänpäivä. Vittu se mikään ystävänpäivä ole alkuperäiseltä merkitykseltään! Rakastavaisten päivä tämä on. Tietysti ystävät voivat olla rakastavaisia ja rakastavaiset voivat olla (ja toivottavasti ovat) ystäviä.

Katsotaanpa, mikä tämän päivän historia on. Wikipedia kertoo aiheesta seuraavasti:

Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Kristityt yrittivät lopettaa tämän juhlan 400-luvun lopussa. Siihen kuuluneita perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään. Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainen pappi ja toinen Ternin piispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350, ja nykyäänkin se on myös Valentinin nimipäivä.

Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537.

Etelä-Euroopassa uskotaan yleisesti, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä.

Vasta 1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen. Samaan aikaan päivän vietto oli jo unohtunut monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen, kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. Yhdysvalloissa rusettiluistelu kuuluu ystävänpäivän perinteisiin.

Että kyllä minä väitän tämän päivän kuuluvan romanttiselle rakkaudelle enemmän kuin ystävyyssuhteille. 

Vaikkakin Wikipedia jatkaa aiheesta näin:

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä. Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.

Suomessa ei ilmeisesti uskota rakastavaisia riittävän tarpeeksi, jotta kaikki päivään sullottu krääsä ja korttitulva tulisi myytyä loppuun. Niinpä on pitänyt tehdä ihan oma käännös aiheesta ja muotoilla ystäväksi. Vai ollaanko täällä sellaisia siveyden sipuleita, että rakastavainen-sana on pannaan julistettu ja pitää sievistellä nimittämällä kaikkia ystäviksi?
Tokihan jotkut kiertävät mies- tai naisystävä-nimityksen sanomalla "katsopa Valle-Naksu, tässä on äidin uusi "ystävä" Raju-Reiska".
Tai "Katsos Helmi-Orvokki, kun Synnöve on niin hyvä "ystävä" isälle, että siksi nukumme yhdessä".


Sori, mutta minä en ole yhtään ystävänpäiväkorttia lähettänyt tänä(kään) vuonna enkä lähetä. Toisaalta en myöskään osta Siipalle suklaata tai kukkia.

Kaikki kunnia kuitenkin niille, jotka haluavat ystäviään tällä päivällä juhlistaa rakkautensa kohteen sijaan. Kukin tyylillään ja toiset (eli meikäläinen) tyylittä.

En siis toivota teille sitä, mitä kaikki muut tänään toivottavat. Mutta huomenna saatan toivottaakin, kuka tietää!