Uusi vuosi ja parantelua

Uusi vuosi vaihtui varsin rennosti. Saiva ei edelleenkään korvaansa lotkauttanut raketeille ja Hilpakin, joka ensimmäistä kertaa raketteja kuuli ja näki, vain kuulosteli paria ensimmäistä pamausta, mutta sen jälkeen oli kuin ei mitään. Lenkillä käytiin ennen kuutta, jolloin ei vielä paukkunut ja seuraavan kerran sitten puoli yhden aikaan yöllä, jolloin raketit pamahtelivat kovastikin kerrostalojen välissä. Hyvin meni siis, toivottavasti Piippa on jatkossakin yhtä lunkisti.

Saiva alkaa parantua kivasti. Haava näyttää hyvältä ja tänään oli jo ulkona pirtsakampi, tähän mennessä se siis on ollut varsin perässä vedettävä löntystelijä, vaikka toki ollaan käyty vain pissatuslenkkejä. Hieman jännitin, että vetääkö sillä vatsan ummelle, kun meni melkein se kaksi vuorokautta ennen kuin tuli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kakkis. Tulihan se kuitenkin lopulta.

Ensimmäisen yön jälkeen en ole sillä tötteröä päässä pitänyt, sillä Saiks läähätti ja kuolasi aamuyöhön asti raskaasti ja nukkui sittenkin vain muutaman tunnin ennen kuin aloitti uudestaan läähättämisen. Ei huvittanut valvoa toista 21 tunnin putkea, joten tuunasin Saivalle toisen paidan, joka ulkoilupaidasta poiketen peittää peräpään paremmin ja estää varmasti nuolemisen.

Ulkoilupaidan tein siis niin, että leikkasin paidan selkäpuolelta pari kaistaletta ja ompelin ne helmaan renksuiksi, joista voi pujottaa takajalat läpi, että paita pysyy paikallaan. Paidan helma suojaa haavaa ulkoillessa kuralta, mutta mahdollistaa tarpeiden teon.

Katu-uskottava Amorphiksen ulkoilupaita

Sisäpaidan laitan koiralle nurinpäin päälle, eli takajalat hihoista ja häntä päänsuusta. Kaventelin tätä paitaa reilummin, ettei jäisi turhia rakoja, joista kieli voisi lipsahtaa masun puolelle. Helmaan ompelin kujan ja pujotin siitä narun, että saan kirrattua helman kainaloiden taakse. Tämä viritelmä pysyy melko hyvin paikallaan, mutta lisäksi laitoin vielä juoksupöksyt päälle varmuuden vuoksi, kun näytti että paita yksinään näytti toisinaan hieman valahtavan. Parastahan olisi ollut tehdä haalari, mutta siihen ei taidot riittäneet, mutta näillä näytetään pärjäävän.

Sisäpaidan sovittelua

Hilpa on antanut Saivan olla suhtkoht rauhassa. Tänä aamuna ensimmäistä kertaa yritti laittaa leikiksi ja hyppi Saivan niskaan, mutta uskoi kieltoa ja purin suurimmat leikki-innot sitten itse Hiipan kanssa. Koirapuistossa oisin käyttänyt penikan eilen illalla juoksemassa, mutta mokoma vain nuuskutteli ja pöhähteli pimeässä kaikelle mikä vähänkin liikahti, eikä muuten kiva vinkupallo kiinnostanut paria juoksupyrähdystä enempää.

Hilpakin halusi askarrella: neulatyynystä tuli entinen

Joulu se tulla jolkuttaa . .

.. ja kotona tuoksuu piparit, maustekakut ja pikkuleivät. Tänään ja eilen oli leipomispäivä ja keittiö täyttyi niin leivonnaisista kuin nelijalkaisista ystävistäkin. Koirat ovat saaneet aina kukin vuorollaan voi- tai margariinipaperin nuoltavaksi, kun paketti on tyhjentynyt, joten tokihan ne sitten kyttäsivät lähettyvillä, että joko olisi oma vuoro. Tosin meidän koirat ovatkin niin viisaita (köh..), että aika pian ne oppivat millainen ääni lähtee, kun paperia kaaputetaan tyhjäksi. Ko. äänen tunnistaminen mahdollistaa pötköttelyn eri huoneissa, joista voi sitten kipaista paikalle, kun kuulostaa siltä, että NYT voisi saada vähän rasvaa.

Vaikkei sokeri olekaan hyväksi koirille, niin täytyy myöntää, että otukset ovat saaneet myös maistaa pienet palat piparia yms. Hyi hyi, älkää ottako mallia. Tänään sitten päätinkin, että leipaisen koirille omat keksit jouluksi. Lappalaiskoirafoorumilla oli helppo ohje (jota itse vähän sovelsin, kun en viitsinyt kauppaan lähteä muutaman aineksen tähden):

7½ dl vehnäjauhoja (täysjyvä jos on, meillä ei ollut)
5 dl kaurahiutaleita
3 dl vettä
40 g omenaa raastettuna (raastoin porkkanan, ei ollut omppuja)
3 rkl kanelia (1½ rkl, kun loppui kesken)
2 rkl kasviöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl muskottia

Sekoita kaikki ainekset keskenään, kaulitse ja painele muoteilla. Paista uunissa 170 asteessa n. 30 min.

Hyvin maistuu sovellettukin resepti.

Löysin koirille myös joulukaulukset. Apua mitä koiran inhimillistämistä, mutta puolustaudun sillä, että koirat eivät näistä kärsi ja me ihmiset saadaan nauttia tiukujen helinästä.

Möttiäinen

Ompelin verhoja ja kun näin kangaspussin pohjalla jämäkankaita miehen projektista ja vanhasta t-paidasta, niin sain päähäni että tekaisen Saivalle pikapikaa lelun. Ihan kuin lellipennulla ei olisi kori täynnä leluja..

Enikeis, neonkangas oli jokseenkin ohutta, joten lätkäisin siihen vahvempaa kangasta alle. Täytteeksi herneitä ja vielä kaupanpäälle kirkuvan pinkkiä karvakangasta. Tuli ehkä maailman rumin lelu koskaan, kun emäntää ei ole siunattu kaavojen tekijän lahjoilla. Mutta koira tykkää, joten tavoite saavutettu?

Saiva 11 kk

Meidän naperolla tuli viime torstaina ikämittariin täyteen jo 11 kuukautta! Elokuussa se on jo vuosikas, mihin se aika hävisi? Kasvua varmaankaan ei ole tapahtunut suuntaan tahi toiseen, mutta Saiva sai lahjaksi uuden pedin.

Äiteen varastoista löytyi vanha yhden hengen sängyn petauspatja, joka on aikoinaan palvellut allekirjoittanutta. Roskistuomio uhkasi risaista petaria, joten petari pediksi -pelastustoimenpide oli paikallaan. Äitee osti kankaankin, joten täysin ilmainen peti omalle kukkarolle. Petarin taitoin kolmeen osaan, kankaan ompelu, petari sisään ja käsinommellen viimeinen sivu kiinni. Tein myös neljä pistoa läpi pedin, jotta sisukset pysyy paikoillaan, muuten viimeistään kopistellessa petari lähtisi liikkeelle.

Petari oli tähän tarkoitukseen oikein sopiva: Saiva kun ei välitä paksuista alustoista. Koenukkuminen on tehty, saa nähdä kelpaako pidemmällä aikavälillä.