Elokuun eväät

Löytyy näitä hienoja maisemia Suomestakin.

Elokuu meni nopeasti, suorastaan viuhahtamalla. Työtkin alkoivat taas - hieno homma mutta vapaa-aikaa se vähän kieltämättä rajoittaa.

Lukurintamalla kuukausi oli varsin hiljainen, odottavien kirjojen pinot sen kun kasvavat. Ja mitä tekee bloggaaja? Eksyy lukemaan uudestaan jo ennen luettua. Sain nimittäin hirveän Kaari Utrio -kohtauksen Seuraneidin luettuani; ahmin kaikki hyllystä lyötyvät 1800-luvun rompsut ja lisääkin olisi uponnut... Mitä tässä voi sanoa, fani mikä fani. Ei edes kaduta. Ainoa harmillinen seikka tuon Utrio-pinoni kanssa on, että en saanut sen jatkoksi Ilkeitä sisarpuolia. Sitä mokomaa ei omasta hyllystä löydy.

Vänrikki Stoolin tarinoissa olen edennyt vain noin puoleenväliin, joten vielä on lausuntaa (oikeammin: mutinaa) edessä ennen kuin koko paketti on käsitelty, sillä näistä runoista en saa kiinni ellen lue ääneen. Aktiivisesti kesken on myös kolme romaania ja kaksi novellikokoelmaa - hypin kirjasta toiseen kuin heinäsirkka.

Mutta ei se mitään. Elokuun kirjat ovat olleet omalla tavallaan mainiota joka ainoa. On vaikea nimetä kuukauden parasta. Vargas oli hieno uusi tuttavuus, Räätälöity ratkaisu taisi olla yksi parhaista Jokisen dekkareista tähän mennessä, ja Utrio on tietysti aina Utrio.

Luettu ja blogattu:

Hilary Mantel: A Place of Greater Safety
Seppo Jokinen: Räätälöity ratkaisu
Kaari Utrio: Seuraneiti
Marja Björk: Poika
J. Pekka Mäkelä: Alshain
Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa
Hilja Valtonen: Rakas Vihtori

Luettu muttei blogattu:

Arttu Seppälä ja Liisa Seppälä (2013). Pöyrööt - Rakkautta kärestä pitäen. Lahja kamulta. Pöyrööt-sarjakuvaa lehdistä seuranneille ei tarvitse kertoa minkälaisesta tyylistä on kyse. Tämä rakkausalbumi noudattelee samaa linjaa... Jussi Pöyröö on jussipaitainen isäntämies, jonka soveltaa eteläpohojalaasta viisauttansa omiin ja naapurin asioihin. Vinkkinä vierasmaalaisille: pöyröö tarkoittaa samaa kuin pörrö jossain muualla maassa, eli hölmöläisten puuhista on kysymys. Albumissa on yli sata strippiä, ja kieltämättä jotkin hymyilyttivät, mutta visuaalinen tyyli ei erityisesti innosta. Sen voi tsekata myös sarjakuvan kotisivuilta täältä.

Matti Rönkä (2009). Tuliaiset Moskovasta. Kirjastosta. Viktor Kärppä, melkein rehellinen liikemies, huomaa päätyneensä vanhan tutun muuliksi idänreissullaan. Salaperäiset tuliaiset kiinnostavat niin Supoa, poliisia kuin lähetystön miehiäkin. Jukka-Pekka Palo luki taas erinomaisesti. Hyvää autoiluseuraa tämäkin Rönkän dekkari. Äänikirjana tämän kuunteli myös Amma.

Kaari Utrio (1996). Iisalmen serkku ja muita kertomuksia. Sisältää novelleja ja romaanin Rautalilja. Täytyy myöntää, että tämä ei ole lemppareitani Utrion tuotannossa; Rautalilja on ihan hyvää luettavaa mutta novelleista en oikein innostunut.

Kaari Utrio (2004). Saippuaprinsessa.
Kaari Utrio (2011). Oppinut neiti.
Kaari Utrio (2002). Ruma kreivitär.

Ai niin - loppuun on vielä pakko kertoa kuukauden mystisimmästä hausta. Blogistani on etsitty köyhän naisen lentojuomaa. Mitähän se mahtaa olla...?

Hieno heinäkuu

Yksityiskohta temppelistä Chennaissa

Vaihteeksi en viitsi edes pahoitella heikkoa bloggaustahtia. Olisi tekopyhyyden huippu jos teeskentelisin surevani hienoa reissua Intiaan, olkoonkin että se eristi tehokkaasti nettielämästä pariksi viikoksi. Matkalla oli totta kai myös luettavaa mukana!

Muutenkin heinäkuu oli hieno kirjakuukausi. Pääsin mukaan Finnconiin, ja nautin kokemuksesta täysin sydämin, noin 7000 muun kävijän kanssa. Kunniavieras J. Pekka Mäkelän Alas oli yksi kuukauden parhaita kirjoja, ja ohjelma oli kaikin puolin kiinnostava.

Kuukauden toinen kirjallinen huippukohta oli 24 tunnin lukumaraton, jonka aikana luin myös Mikael Bergstandin Delhin kauneimmat kädet. Kirja olisi ehdottomasti ansainnut kunnollisen bloggauksen, mutta se jäi tekemättä kun hengailinkin itse Delhissä. Suosittelen molempia lämpimästi, sekä kirjaa että kaupunkia. Edellinen on hyvää valmistautumista jälkimmäiseen.

Näkymä Delhistä. Oikeassa yläkulmassa ravintola, jossa olut tarjoillaan teekannuissa.

Luettu ja blogattu:
Orhan Pamuk: Istanbul - Muistot ja kaupunki
Kurt Vonnegut: Sähköpiano
J. Pekka Mäkelä: Alas

Lukumaratonissa:
Claes Andersson: Hulluudestamme ja hulluudestamme
Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt
Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet
Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus
Seppo Jokinen: Ajomies
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Anni Swan: Tottisalmen perillinen
sekä
novelleja Osuuskumman antologiasta Huomenna tuulet voimistuvat, jonka toivottavasti saan loppuun elokuussa.

Järki ja tunteet ja merihirviöt jäi kuvaamatta lukumaraton-jutussani, koska sain sen loppuun vasta seuraavana päivänä. Hmm. Mitähän siitä sanoisin? Ainakaan hirveän ryppyotsaisesti ei Austen-fanin kannata Wintersin iloittelua lukea, niin railakkaasti siinä pannaan Austenin maailmaa uusiksi. Nimi on reilu varoitus. Itse pidin kirjaa enimmäkseen hauskana. Vaatii melkoista mielikuvituksen akrobatiaa sijoittaa Austenin Lontoo meren syvyyksiin ja varustaa eversti Brandon mustekalaparralla. Väkisinkin hihitytti paikka paikoin, mutta vitsi ei aivan kantanut loppuun asti. Parodian logiikka toki edellytti, että koko Austenin juoni käydään läpi, mutta minulle olisi riittänyt vähän lyhenneltykin versio.

Mietin myös lukiessani, että saisikohan tästä enemmän vai vähemmän irti, jos ei osaa alkuperäistä osapuilleen ulkoa. Olisi kiva kuulla sellaisen lukijan mielipide, jolle Järki ja tunteet ei ole tuttu.

Luettu muttei blogattu:

Matti Rönkä (2011): Väärän maan vainaja. Äänikirja, kirjastosta. Vainaja sopi hyvin käsitykseen, joka minulla on ollut Viktor Kärppä -kirjoista (luettuani tätä ennen yhden). Nämä taitavatkin sopia oikein hyvin äänikirjoiksi, sillä tapahtumia on sopivasti, kuvaus ei ole kovin toisteista, ja esimerkiksi Kärpän luottopoliisin, Korhosen, vitsit toimivat luultavasti paremmin näin kuunneltuna. Viktor selvittelee karkailevan vainajan tapausta ja muistelee omia kuolleitaan. Lukija Jukka-Pekka Palo osoittautui hyväksi "ääneksi"; lukutyyli on suhteellisen neutraali muttei ensinkään vivahteeton. Äänikirjana tämän kuunteli myös Amma.

Kristina Ohlsson (2013): Varjelijat. Pyytämätön arvostelukappale. Postilaatikostani putkahti aikoinaan tämä ruotsalaisdekkari. Heti en siihen innostunut, mutta joku (Kirsi?) kehui Ohlssonia, joten kävin kiinni ja luinkin melkein yhteen putkeen. Tykkäsin reippaasta etenemisestä ja ja Ohlssonin inhimillisestä otteesta hahmoihinsa, mutta loppupuolella hermostuin huikeisiin yhteensattumiin. Tämän dekkarin perusteella Ruotsissa on noin 600 asukasta. Mikään muu ei voi selittää sitä, että tutkijaryhmän jäsenten yksityiselämä jatkuvasti osoittautuu relevantiksi tutkittavalle rikossarjalle...

Faye Kellerman (2011): Blood Games. Ostin. Faye Kellermanin Peter Decker/Rina Lazarus -sarja on vanhoja suosikkejani. Jotenkin olen missanut setistä pari viimeistä osaa, ja nyt matkoillani löysin Blood Gamesin edulliseen 199 rupian hintaan. Decker setvii yksityiskoulussa tapahtuneita itsemurhia ja hänen kasvattinsa Gabe kipuilee ensirakkauden kanssa. Tykkäsin, väkisinkin (koska Peter & Rina vaan ovat niin ihania). Mutta en voi olla huomaamatta, että niin juoni kuin psykologinen otekin olivat tässä kirjassa selkeästi monia edeltäjiään keppoisemmalla tasolla. Jos haluaa kokeilla tätä sarjaa, voin vinkata parempia kirjayksilöitä.

Iain M. Banks (2010). Surface Detail. Omasta hyllystä.Vihdoin ja viimein tartuin tähän Banksin romaaniin, joka on hyllyssäni odotellessaan ehtinyt jo kääntyä suomeksikin nimellä Pintakuvio. Taattua Kulttuuri-Banksia, jossa todellisuus ja epätodellisuus kisaavat avaruuden loputtomassa tyhjiössä. Taustalla ovat, kuten yleensä Kulttuuri-kirjoissa, eettiset kysymykset. Saako tietoisuuksia kiduttaa virtuaalisissa helveteissä? Kuka voi omistaa kenet ja millä ehdoilla? Asiaan päästään melko hitaasti ja mutkikkaasti, mutta kirjassa on monta kiinnostavaa hahmoa, ja tietysti Kulttuurin iki-ihania aluksia avatarineen. Mainioita olivat esimerkiksi Me, I'm Counting ja Falling Outside The Normal Moral Constraints... Suosittelen avaruusooperan ystäville! Suomennoksen luki Kirjavinkkien Mikko, hyvä oli kuulema kotimaisellakin.

Gillian Flynn (2009). Dark Places. Ostin. Pidin Kiltistä tytöstä kesäkuussa, joten Chennaissa bongaamassani kirjakaupassa oli helppo sortua tähän kirjailijan aiempaan jännäriin. Perheensä massamurhasta tuomitun Benin pikkusisko Libby, ainut selviytyjä, on 20 vuotta myöhemmin pahassa rahapulassa. Nyhtääkseen Benin faneilta passeleita palkkioita Libby ryhtyy selvittämään tapahtumien kulkua ja joutuu tutustumaan uudestaan perheeseensä. Takaumat toimivat ja juoni kulkee, ja mikä parasta, vaikka henkilöt ovat kaikki jollain tavalla epämiellyttäviä ihmisiä, he ovat myös kiinnostavia. Flynnille taas peukut.

Agatha Christie (2001, alkuperäinen 1941). N or M? Ostin. Tommy ja Tuppence -kaksikon keski-ikäisiä seikkailuja sodanaikaisessa Englannissa. Olen joko lukenut tämän suomennettuna joskus hämärässä nuoruudessani, tai sitten nähnyt BBC:n version, siinä määrin tutulta alkoi juoni lukiessani tuntua. Tylsä Tommy ja tarmokas Tuppence etsivät maanpettureita pienen rannikkokaupungin täysihoitolasta. Mysteerin ratkaisu on mainio - vaihteeksi sellainen, jonka voisi ihan tavallinen tallaajakin keksiä, jos on nokkela.

Loppuun vielä "kolmas Delhi", valtava raunioitunut linnoitus 1300-luvulta.

Edellä mainittujen lisäksi luin Hilary Mantelin romaania Ranskan vallankumouksesta. Viime yönä seurustelin Robespierren kanssa pikkutunneille asti,  mutta Place of Greater Safety jäi vielä himpun verran kesken... mutta mainitsen sen kuitenkin tässä. Place taisi näet olla heinäkuuni paras kirja vaikka vähän raskas onkin. Palaan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon pariin lähipäivinä. Vive la Révolution à la Mantel!