| Jokainen Istanbulissa otettu kuva sisältää myös turisteja ottamassa kuvia. |
Olen myös aloittanut pienen sivuprojektin: luen Vänrikki Stoolin tarinoita. Hommaan voi tosin mennä tovi. Kirja on kaksi kertaa tietokoneeni kokoinen järkäle, joten sitä ei matkoilla kanniskella... sitä paitsi, Runebergin runot on ainakin meikäläisen pakko lukea ääneen (ja pariin kertaan), jotta saan niistä tolkkua. Kovin montaa värssyä kerrallaan ei pää kestä.
Luettu ja blogattu:
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Guy Gavriel Kay: Tigana
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Orhan Pamuk: Valkoinen linna
Lucy M. Montgomery: Sininen linna
Luettu muttei blogattu:
Katja Jalkanen & Hanna Pudas (2013): Rivien välissä. Äskettäin ilmestyneestä kirjablogikirjasta on kirjoiteltu ahkerasti; minäkin innostuin sen ostamaan kun aihe on, krhm, läheinen... Sen kummempaa juttu en tohdi kirjasta tehdä, sillä molemmat kirjoittajat ovat mielestäni upeita tyyppejä, joista pidän kovasti. Tuntuisi oudolta ruotia kirjan herättämiä ajatuksia julkisesti. Lisäksi olen yksi niistä 61 kirjabloggaajasta, jotka vastasivat Hannan ja Katjan kyselyyn. Olen siis tuplasti jäävi kommentoimaan! Lyhyesti kuvattuna: Rivien välissä on hyvä johdatus kirjablogien maailmaan. Se sopii erityisesti sellaiselle lukijalle, joka ei ole kirjablogeja paljon tai pitkään seurannut, eikä vaadi mitään erityisiä taustatietoja. Kirjan herättämisä pohdintoja löytää vaikkapa Kirsin blogista, ja Maria on kerännyt kattavan linkkikokoelmankin.
Will Eisner (1993): Näkymättömät ihmiset. Will Eisner on sellainen sarjakuvan grand old man, että luen taatusti jokaisen hänen sarjakuvansa, joka käsiini osuu. Näkymättömiä ihmisiä osui, kirjastossa, ja luinkin sen yhdellä istumalta. Albumi sisältää kolme tarinaa, jotka kaikki käsittelevät näkymättömiksi jääviä ihmisiä. Avaustarina oli minusta erityisen riipaiseva: arka ja huomaamaton mies julistetaan lehden palstoilla vahingossa kuolleeksi, eikä sen jälkeen tunnu saavan ketään uskomaan, että hän on yhä elossa. On kuin hänen elämänsä muuttuisi huomionarvoiseksi vasta hänen "kuoltuaan". Eisnerin tavassa kertoa tarinaa on jotain tehokasta; mustavalkoisia kuvia suorastaan ahmii ja ruutu juoksee toiseen. Sanoisin nyt jotain hienoa hänen viivastaan jos osaisin, mutten oikein osaa selittää piirtämisestä... ilmeikästä ja silti yksinkertaista? Perinteistä näin nykypäivän näkövinkkelistä? Äh. Lukekaa Eisneria.
Eeva Tenhunen (2012, alkuperäinen 1964). Mustat kalat. E-kirjoja pitää olla puhelimessa hätätilanteen varalta. Ei sitä koskaan tiedä milloin joutuu vaikkapa vähän pidempään kassajonoon... Luin äsken Tenhuselta Hyvän tytön hautajaiset ja hänen esikoisdekkarinsa Mustat kalat, jota Elisa jakoi lahjana ilmaiseksi, on ollut odottamassa Elisan e-kirjana sekin. Mainiota 60-luvun ajankuvaa ja hyvin klassista dekkarimeininkiä kaikin puolin. Nuori Olavinlinnan opastyttö löytää kollegansa kuolleena. Onko syypää joku linnan henkilökunnasta vai kenties joku noista epäilyttävistä ulkomaalaisista turisteista? Rikosta tutkimaan tulee komisario Martti Halla, joka myöhemmistä vaiheista tietääkin jos on Tenhusen sarjaa seurannut. Olen lähes varmasti lukenut tämän dekkarin aiemminkin*, mutta hyvin upposi tälläkin kertaa. Tarkempaa kuvausta löytyy vaikkapa Minnan blogista.
Tulevaa
Heinäkuutani hallitsee edessä oleva matka eksoottiseen itään: Intia ja Sri Lanka siintävät tuolla jossain. Mutta sitä ennen aionkin lukea oikein olan takaa. Nytkin on pari upeaa kirjaa melkein lopussa: Pamukin Istanbul ja Vonnegutin Sähköpiano.
Lisäksi (rummunpärinää) aion vihdoin ja viimein suorittaa lukumaratonin. Saas nähdä kuinka käy. Sitä ennen on toisenlainen huippujuttu tiedossa, nimittäin Finncon 2013. Spefi elää ja voi pulskasti! Aion nautiskella houkuttelevasta ohjelmasta lauantain ja sunnuntain, sekä toivottavasti treffata ainakin Morren ja Liinan.
Pitkästä aikaa tulin myös kurkanneeksi kuukauden hakusanoja. Kesäkuun helmi on itseoikeutetusti
runo hiiriä pyydystämässä
Kuka on antanut kissalleen noin mainion nimen?
*Muuten olisin tuskin arvannut murhaajaa niin nopeasti...