Jukka Mallinen ja Päivi Kosonen saavat Vuoden Kritiikki -palkinnon

Nuoren Voiman Liiton julkaisema Kritiikki-lehti jakaa toisen kerran Vuoden Kritiikki -palkintonsa maanantaina 25. helmikuuta 2013, kriitikko Jukka Kajavan syntymäpäivänä. Tänä vuonna palkinnon saajat ovat Café Voltaire -kirjasarjasta ja -blogista tuttuja.

Nuoren Voiman Liiton tiedotteesta:

Palkintoja jaetaan kaksi ja kumpikin niistä on suuruudeltaan 1000 euroa. Yksi palkinto jaetaan parhaasta vuonna 2012 Kritiikki-lehdessä tai Nuoressa Voimassa julkaistusta kirjakritiikistä. Toinen palkinto annetaan merkittävästä suomenkielisestä kirjallisuuskritiikistä, joka on julkaistu vuoden 2012 aikana jossain muussa mediassa.

Suomentaja ja Venäjän kulttuurin tuntija Jukka Mallinen palkitaan kritiikistä ”Mitä karhusta saa sanoa?”, joka on julkaistu Nuoren Voiman ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” -teemanumerossa (2–3/2012). Arvion kohteena on Susanna Niinivaaran ja Hanna Smithin teos Medvedevin Venäjä (Siltala 2011). Mallisen laaja, persoonallisesti kirjoitettu arvio kyseenalaistaa rohkeasti konsensus-ajattelua. Kirjoittajan Venäjä-asiantuntemus on omaa luokkaansa. Intohimoinen, kuvia kumartelematon kirjoitustyyli haastaa myös lukijan punnitsemaan omia näkemyksiään itäisestä naapuristamme.

Kirjallisuustieteen dosentti Päivi Kosonen palkitaan arviosta ”Itsestä huolehtimista kirjoittamalla ja lukemalla”, joka on julkaistu ajankohtaisiin historia-aiheisiin keskittyvällä Agricola-verkkosivustolla (22.8.2012). Kosonen käsittelee esseemäisessä arviossaan Senecan teosta Kirjeet Luciliukselle (suom. Antti T. Oikarinen, Basam Books 2011). Syvällisessä kritiikissä oppineisuus ja henkilökohtainen lähestymistapa yhdistyvät poikkeuksellisen nautittavalla tavalla. Kosonen ajankohtaistaa oivaltavasti antiikin ajattelua linkittämällä stoalaisen elämänotteen nykyisiin elämänhallinnan probleemeihin.

Vuoden Kritiikki -kunniamaininta myönnetään Kuvataideakatemian lehtori ja Helsingin yliopiston dosentti Martta Heikkilälle. Heikkilä on kartoittanut viime vuosina aktiivisesti kritiikin olemusta, tavoitteita ja tulevaisuutta tieteellisessä tutkimuksessaan, opetustyössään, kirjoituksissaan ja julkisissa esiintymisissään. Vuonna 2012 ilmestyi Heikkilän toimittama Taidekritiikin perusteet (Gaudeamus), joka on ensimmäinen suomenkielinen johdatus aiheeseen.

Palkittavat kritiikit ovat luettavissa osoitteissa:
Jukka Mallinen: ”Mitä karhusta saa sanoa?”
http://www.nuorenvoimanliitto.fi/lehdet/nuori+voima/nv2-3mallinen/

Päivi Kosonen: ”Itsestä huolehtimista kirjoittamalla ja lukemalla”
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3223

Vuoden Kritiikki -palkinnon tuomariston muodostivat Nuori Voima ja Kritiikki -lehtien päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski sekä Nuoren Voiman toimitusneuvosto, johon kuuluvat runoilija Kaisa Ijäs, kirjailija Laura Lindstedt, vapaa tutkija ja toimittaja Aki Petteri Lehtinen, kriitikko Kyösti Niemelä, kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist, kirjailija-käsikirjoittaja Riikka Pelo, runoilija ja suomentaja Aki Salmela, taidehistorioitsija ja kriitikko Juha-Heikki Tihinen, runoilija ja kriitikko Sinikka Vuola sekä mediataiteilija ja -tutkija Kari Yli-Annala.

Kritiikki on vuonna 2009 Nuori Voima -lehden oheen perustettu, korkeatasoiseen kirjallisuuskritiikkiin keskittyvä ja puolivuosittain ilmestyvä kirjallisuusjulkaisu. Vuoden Kritiikki palkinto jaetaan vuosittain kahdelle kirjoittajalle, jotka edellisen vuoden aikana ovat onnistuneet erityisen hyvin avaamaan uusia näkymiä kirjalliseen kulttuuriin. Palkinnon tarkoituksena on vahvistaa suomalaisen kirjallisuuskritiikin kulttuurista elinvoimaisuutta.


Café Voltaire onnittelee lämpimästi palkittuja kriitikkoja!

Kapinallinen diagnostikko

Kuvalähde: Kirjailijan arkisto.

Runoilija Lev Rubinštein palkittiin Moskovassa 700.000 ruplan arvoisella NOS-kirjallisuuspalkinnolla.

Tomi Huttunen kirjoittaa:

Neuvostokirjallisuuden tympeää muotokieltä aikanaan vastustaneen moskovalaisen konseptualismin perustajiin kuulunut Lev Rubinštein ei ole tottunut menestykseen kotimaassaan.

Rubinštein (s. 1947) loi kokeellisen taiteensa metodit 1970-luvulla, jolloin hän ei voinut kuvitellakaan saavansa tekstejään julki. Kirjastonhoitajana hän keksi kirjoittaa kuulemaansa, lukemaansa, näkemäänsä tai kuvittelemaansa lyhyiksi teksteiksi kirjastokorteille. Näitä tekstejä ei ollut tarkoituskaan julkaista – käsintehdyistä korttipakoista vain tuli osa Rubinšteinin performanssia.

Moskovalaiset konseptualistit loivat venäläistä vastinetta Marcel Duchampin käsitetaiteelle ja Andy Warholin poptaiteelle. Jotkut heistä hyökkäsivät vihaisesti neuvostokielen ja neuvostojärjestelmän kimppuun, mutta Rubinštein kulki omaa tietään. Hänelle ongelmat olivat kielen rakenteessa ja runouden vakiintuneissa muodoissa. Siksi hän halusi kierrättää niitä arkipuheessa. Hän muun muassa räätälöi kadulla kuulemiaan repliikkejä nelipolviseen jambiin, venäläisen kirjallisuuden klassiseen mittaan.

Metodi alkoi muuttua ja monipuolistua, kun Rubinštein sai tekstejään julki 1980-luvun lopulla. Suomeksi häntä julkaistiin ensi kerran venäläisen avantgarderunouden antologiassa Päämäärä vie meitä ympyrää (1989). Nykyisin Rubinštein tunnetaan Venäjällä paitsi entisenä underground-runoilijana, myös esseistään ja kolumneistaan, joissa hän on ravistellut Medvedevin ja Putinin kulttuuripolitiikkaa sekä sen nuoleskelijoita ja syyttänyt Venäjää kulttuurihistoriallisesta muistinmenetyksestä.

Rubinštein on ollut aktiivisimpia kirjailijoita opposition riveissä ja oli toukokuussa 2012 organisoimassa niin kutsuttua kirjailijoiden lempeää marssia. Sen tarkoituksena oli tarkistaa, voiko venäläinen kirjailija kävellä rauhassa Moskovan keskustassa tulematta pidätetyksi. Taustalla olivat toukokuun 7. päivän tapahtumat – presidentti Putinin nimityspäivänä Moskovassa pidätettiin mellakoiden pelosta varotoimenpiteenä 120 ihmistä, heidän joukossaan runoilija Rubinštein.

Vuonna 2008 Rubinšteinilta ilmestyi fragmenttiromaani Duhi vremeni (Ajan hajusteet). Siinä hän kirjoitti venäläisestä älymystöstä – ja samalla itsestään: ”Hän ei ole oppositiossa eikä valtion apologeetti. Hän on sen tervejärkinen kriitikko ja ironinen kommentaattori. Hän on virallisesti tunnustettu riippumattoman näkökulman edustaja. Hän on diagnostikko.”

Rubinšteinin toistaiseksi viimeinen korttipakka Tässä olen minä (1995) näyttää kirjalliselta valokuvakansiolta, mutta on lopulta häikäisevä postmoderni leikki, joka yllättää, huijaa, lupaa ja lunastaa. Autenttisessa asussa Rubinšteinin tekstejä ei ole muilla kielillä juuri ilmestynyt, mutta kustantamo Nastamuumio otti vuonna 2010 tietoisen riskin ja julkaisi Rubinšteinin teoksen korttipakkana suomeksi.

Kirjallisuuspalkintoja Rubinštein ei ole juuri haalinut. Palkintojuryt eivät ole yleensä pystyneet määrittämään, pitäisikö hänen tekstinsä lukea runouteen, proosaan, näytelmiin vai esseistiikkaan. Tähän hän on kunnon avantgardistina pyrkinytkin – pakenemaan määritelmiä. Nyt moskovalainen Prohorov-säätiö on ansaitusti palkinnut Rubinšteinin työtä arvostetulla NOS (Nenä) -palkinnolla, jonka suuruus on 700.000 ruplaa. Palkinnon Rubinštein sai ennen kaikkea esseekokoelmastaan Znaki vnimanija (Varoitusmerkkejä), joka ilmestyi vuonna 2012.



Tässä olen minä. Nastamuumio 2010.

Gummeruksen Kaarlen palkinto suomentaja Outi Mennalle

Gummerus on jakanut Kaarlen palkinnot kirjailija Tuukka Hautalalle teoksesta Kansalliskirja ja suomentaja Outi Mennalle. Café Voltairea kiinnostaa erityisesti Mennan tunnustuspalkinto, jolla huomioidaan hänen suomennostyönsä pohjoismaisen kirjallisuuden parissa. Menna on suomentanut sellaisia merkittäviä nykykirjailijoita kuin Jo Nesbo, Camilla Läckberg, Erlend Loe, Johan Theorin, Mikael Niemi ja Kjell Ola Dahl. Onnea!

Gummeruksen tiedotteesta:

Outi Mennalle myönnettiin tunnustus hänen työstään kaunokirjallisuuden suomentajana. Palkinnolla Gummerus haluaa kiittää Mennan ansioita pohjoismaisen kaunokirjallisuuden suomentajana sekä samalla osoittaa arvostavansa suomentajien tekemää työtä. "Suomentajan ammattitaito on tehdä itsensä huomaamattomaksi, kirjoittaa suomenkielinen teksti niin kuin kirjailija olisi sen itse kirjoittanut, jos olisi osannut suomea. Outi Menna on erittäin huomaamaton suomentaja, suorastaan näkymätön: vain harvoin kustantaja saa käsiinsä yhtä viimeisteltyä tekstiä kuin Mennalta," perustelee Niko Aula, Gummeruksen suomennetun kaunokirjallisuuden toimituspäällikkö valintaa.

Gummeruksen perustajan, Kaarle Jaakko Gummeruksen mukaan nimetty Kaarlen palkinto myönnetään ansiokkaasta kirjallisesta toiminnasta. Sitä on jaettu vuodesta 1970 ja se myönnettiin nyt 43. kerran.

YLEn Kääntäjäkarhu-palkinto Jukka Malliselle

YLEn Tanssiva karhu -runopalkinnon saa tänä vuonna Maria Matinmikko kokoelmasta Valkoinen. Café Voltairea kiinnostaa kuitenkin erityisesti Kääntäjäkarhu-palkinto, joka myönnettiin venäläisen kirjallisuuden kääntäjä Jukka Malliselle.

YLEn tiedotteesta:

Yleisradion vuoden 2012 Tanssiva karhu-runopalkinto on myönnetty Maria Matinmikolle kokoelmasta Valkoinen. Kääntäjäkarhun sai Jukka Mallinen kahdesta runosuomennoksestaan, Uladzimir Njakljajeun Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin Joulupaasto.

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna runoilija Sinikka Vuola, kirjallisuustoimittajat Tarleena Sammalkorpi ja Marit Lindqvist sekä kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi.

Kääntäjäkarhu-palkinto:

Jukka Mallinen kahdesta runosuomennoksestaan, Uladzimir Njakljajeun Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin Joulupaasto.

Jukka Mallinen saa Tanssivan karhun kääntäjäpalkinnon kahdesta teoksesta. On kuvaavaa Mallisen suomentajantyölle, että hän on liikkeellä kaiken aikaa. Hän tulee sanansaattajana sieltä, missä muiden silmille on vielä pimeää.

Nyt palkittavat kokoelmat ovat Uladzimir Njakljajeun Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin Joulupaasto. Kumpikin valikoima on suomennettu Malliselle luonteenomaisella intohimolla ja niiden perustana on syvällinen venäjänkielisen lyriikan tuntemus. Jukka Mallisen on vuosikymmenten ajan onnistunut löytää venäläisen runouden karheat riitasoinnut, katupojat ja vainotut, poikkipuoliset väärinajattelijat.

Jukka Mallisen suomentajantyö tuo suomalaisten lukijoiden ulottuville kirjojen lisäksi myös monta kertomusta monesta eri runoilijasta. Kaikissa näissä kohtaloissa suomentaja on elänyt mukana. Elämä ja runous, politiikka ja poetiikka ovat yhtä.

Sergei Zavjalovin Joulupaaston ytimessä on runoelma Leningradin piirityksestä, “tajuttavaksi mahdottomasta todellisuudesta” ja sen uhreista. Myös valkovenäläisen Uladzimir Njakljajeun Punainenauringonlasku hohkaa “dramaattisesti paistavaa” historiaa.

“Yritin vihata sitä,
mutta siitä ei tullut mitään…
Yritän rakastaa.
Mutta mistä hyvästä?”
Uladzimir Njakljajeu: Venäläinen juna


Tanssiva karhu-runopalkinto on 3 500 euroa ja Kääntäjäkarhu 1 000 euroa. Tanssiva karhu-palkintoa on jaettu vuodesta 1994 alkaen.

http://yle.multiedition.fi/1Yle/uutiskirje/2012/Palkintotiedote_Tanssivakarhu11012013.php?_nlid=629001

Lue lisää venäläisestä nykyrunoudesta Café Voltaire -sarjan osasta Kenen aika? - Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta!

Suomalaisen nykykirjallisuuden teemoja Finlandia-raadin näkemyksen mukaan

Päivi Brink kirjoittaa:

Luin kiinnostuneena Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajan Janna Kantolan ehdokkaiden julkistustilaisuudessa pitämää puhetta, jossa hän analysoi suomalaisen romaanikirjallisuuden teemoja nykypäivänä. Koskapa Café Voltaire -kirjasarja analysoi maailmankirjallisuuden vastaavia teemoja, oli kiinnostavaa lukea, kuinka samanlaisia teemoja suomalaisessa kirjallisuudessa nykyään käsitellään kuin muuallakin Euroopassa. Toinen maailmansota ja markkinavoimien mahti ovat nousseet vahvasti esiin jokaisessa kirjasarjamme osassa.

Tässä ote Janna Kantolan puheesta:

"Luonnehdinta "kansainvälinen" nousi raadin keskusteluissa monta kertaa esille. Tämän vuoden parhaimpien romaanien aiheenvalinnat ja käsittelytavat kestävät minkä tahansa vertailun. Kansainvälisyys ei merkitse oman maan ja kulttuurin unohtamista, sillä useimmiten se on "kansallisen" asettamista johonkin yleisempään tai laajemmin tunnettuun, mutta vähemmän käsiteltyyn.

Yksittäinen toistuva tapahtumakonteksti tämän vuoden romaaneissa on Lapin sota, jolle viimeistään Katja Ketun viime vuoden Kätilö-romaani tuntuu antaneen alkusysäyksen. Kyseinen näyttämö toistuu kerronnallisesti varsin erityyppisissä teoksissa. Aihepiiriin liittyvä sivujuonne tai yläilmiö näyttäisi olevan Saksan ja saksalaisten rynnistys osaksi suomalaisen kirjallisuuden kuvioita. Jännittävää oli myös huomata, että Hitler vilahtelee tämän vuoden romaaneissa, ja voi kysyä, miksi.

Kirjailijat tuntuvat pohtivan ylipäänsä Saksan roolia sekä viime sodassa että nyky-Euroopassa. Yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkastellaan myös satiirilajia hyödyntäen ja toistuen siten, että kohteena on poliittisen ääriliikkeen synty- ja toimintamekanismi. Toisaalta yhtymäkohtia tämän päivän yhteiskuntaan ja sen kahtiajakautuneisuuteen löydetään myös menneisyydestämme, josta suomalaisessa kirjallisuudessa on viime vuosina ammennettu lähinnä kansalaissodan ajalta - yhdessä tämän vuoden romaanissa siirrytään ajassa vielä kauemmas, mutta siinäkin käsitellään köyhien ja rikkaiden ja idealismin ja arkitodellisuuden välistä juopaa siten, ettei analogiaa nykypäivään voi olla huomaamatta. Taloustematiikka, raha ja ylipäätään markkinavoimien ruodinta ovat aiempien vuosien tapaan kirjallisuudessamme esillä, mutta nyt yhä enemmän sosiaalista omatuntoa kolkutellen. "

Koko puhe on luettavissa täällä: http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2012/kantola/

Anni Swan -mitali Raili Mikkaselle

Joka kolmas vuosi jaettavan Anni Swan -mitalin sai tänään Raili Mikkanen teoksestaan Suomen lasten linnakirja. Kirjan on kuvittanut Laura Valojärvi ja sen kustantaja on Minerva, jonka sivuilla kirjaa esitellään näin: "Tämä kirja vie kurkistamaan linnanmuurien sisäpuolelle ja tutustumaan linnojen historiaan, elämään, hallitsijoihin ja asukkaisiin. Linnojen vaiheet, arki ja juhla, sota ja rauha tulevat tutuiksi niin tieto-osuuksissa kuin jännittävien tarinoiden kautta." "Kirjassa esitellään kaikki viisi Suomessa olevaa linnaa, yksi kartanolinna ja kolme linnoitusta, joista jokainen on mielenkiintoinen vierailukohde."
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=689

Palkinnon jakaa IBBY Finland eli International Board on Books for Young People: "IBBY Finland jakaa joka kolmas vuosi Anni Swan -mitalin korkeatasoiselle lasten- tai nuortenkirjalle. Hopeisen mitalin on suunnitellut akateemikko Wäinö Aaltonen. Mitali jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961."
Ibby Finlandin verkkosivut: http://www.ibbyfinland.fi/68

Raili Mikkanen (s. 1941) on yksi tunnetuimmista suomalaisista nuorisokirjailijoista, joka on myös Pikku Kakkosen Histamiini-hevosen luoja. Hän aloitti kirjallisen uransa 1970-luvulla. Hänelle on 2000-luvulla myönnetty Topelius-palkinto, Finlandia Junior -palkinto ja Tietopöllö-palkinto.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raili_Mikkanen
http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=78

Lämpimät onnittelut!

Finlandia Rosa Liksomille

Päivi Brink kirjoittaa:
Rosa Liksomin Hytti nro 6 sai Finlandia-palkinnon. Se oli minunkin suosikkini, vaikka en lukenut ehdokkaista vielä yhtäkään. Diktaattorituomari Pekka Milonoff sanoi juhlapuheessaan näin:

"Rosa Liksomilla on ainutlaatuinen taito kehitellä eläimellisistä järkäleistä ja muusta vinksahtaneesta väestä täysin tunnistettavia ja rakastettavia ihmisiä. Satunnaisilta vaikuttavien impressioiden kautta hän osuu aina millintarkasti ytimeen. Ei minkäänlaisia arvottavia luonnehdintoja, ei tulkintoja, ei kannanottoja, vain syvästi oivaltavaa dokumentointia. Havaintoja. Liksom on hallitun liioittelun mestari. Kärjistyksistä ja nopeista käänteistä syntyvä huumori on armotonta ja absurdia. Hän piirtää parilla tarkkaan valitulla vedolla, minitarinalla, kokonaisen ihmiskohtalon."

Koko puhe löytyy täältä:
http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2011/milonoff2011/

Finlandia Junior Vilja-Tuulia Huotariselle

Päivi Brink kirjoittaa:

Finlandia Junior myönnettiin tänä vuonna Vilja-Tuulia Huotariselle romaanista Valoa, valoa valoa. Voittajan valitsi PMMP-yhtyeen Paula Vesala. Tässä ote hänen puheestaan palkinnon jakotilaisuudessa tänään:

"VALOA, VALOA, VALOA
Ei vain se mitä kerrotaan, vaan se miten kerrotaan.
Ei vain se mitä sanat tarkoittavat, vaan se miten ne on osattu asettaa.
Vilja-Tuulia Huotarisen kielen rytmi ja sointi on valtavan kaunis.
Lauseet eivät ole olemassa vain tarinan kertomista varten, vaan ne elävät
niin kuin runo tai laulu. Tai tässä tapauksessa nuortenkirja parhaimmillaan.
[--]
"Valoa valoa valoa" ei kumarru nuorten puoleen aikuisen maailmasta, vaan
sen ääni tulee suoraan ja elävänä kipeästä, pyörryttävästä, monimutkaisesta
nuoruudesta, siitä jossa nuorta pitäisikin oikeastaan suojella juuri aikuisilta
ja heidän sokeudeltaan. Tämän kirjan minä olisi halunnut lukea silloin kun olin neljätoista."

Lue koko puhe: http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiajunior/ehdokkaat2011/vesala2011/

Huotarisen runoista innostuneena haluan tutustua myös hänen nuortenkirjoihinsa. Valoa, valoa valoa on hyvä kirja aloittaa! Onnittelut Café Voltairesta!

Finlandia-ehdokkaat: naisten juhlaa

Päivi Brink kirjoittaa:

Vuoden 2011 Finlandia-palkinnon ehdokkaat on julkistettu:

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)
Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)
Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)
Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)
Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)

Eli kaikki ehdokkaat ovat naisia! Ja Teos sai kaksi kirjailijaansa mukaan, ja pikkuinen Intokin yhden. Aika yllättävä lista. Rosa Liksom noista kiinnostaa itseäni eniten.

Teokset esitellään täällä:
http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2011/

Finlandia Junior -ehdokkaat julkistettiin jo aiemmin:

Hannu Hirvonen - Pia Sakki: Rakastunut krokotiili (Tammi)
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (Karisto)
Hannele Huovi - Kristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi)
Eija Lappalainen - Anne Leinonen: Routasisarukset (WSOY)
Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta (WSOY)
Marjatta Levanto - Julia Vuori: Taivaallinen suurperhe (Otava)

Itse asiassa tämä lista houkuttelee minua jopa aikuisten listaa enemmän. Julia Vuori ja Vilja-Tuulia Huotarinen on vanhoja suosikkejani. Ja Hannele Huovin ja Kristiina Louhin yhteistyöstä syntyy yleensä hyvää jälkeä. Vain yksi mies tälläkin listalla. Joskus näinkin päin.

http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiajunior/ehdokkaat2011/

Täällä vielä Tieto-Finlandian ehdokkaat:
http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/tietofinlandia/ehdokkaat2011/

Palkittuja: Goncourt ja Kuvastaja

Päivi Brink kirjoittaa:

Ranskan tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Goncourtin voitti tänä vuonna Alexis Jennin esikoisromaani L'art français de la guerre (Ranskalainen sotataito). Lire-lehden verkkosivuilla kirjailija tunnustaa, että pelkäsi olevansa epäonnistunut kirjailijana, koska kustantajat olivat hylänneet hänen edelliset kirjansa. Jenni on 48-vuotias lukion biologian opettaja. Romaani kertoo Ranskan siirtomaasodista muun muassa Indokiinassa ja Algeriassa.

Jennin haastattelu täällä: http://www.lexpress.fr/culture/livre/alexis-jenni-je-pensais-etre-un-ecrivain-rate-comme-tant-d-autres_1046750.html

Kotimaisella scifille annettavan Kuvastaja-palkinnon sen sijaan sai Pasi-Ilmari Jääskeläinen romaanistaan Harjukaupungin salakäytävät (Atena 2010). Palkinnon jakaa Suomen Tolkien-seura ry edellisen vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle.

Suosituimmat kirjallisuusblogit

Päivi Brink kirjoittaa:

Cision on listannut Suomen suosituimmat kirjallisuusblogit. Blogin sijoitukseen listauksessa vaikuttavat lukijoiden määrä ja blogiin tehtyjen viittausten todennäköisyys muualla verkossa (esimerkiksi hakukoneiden hakutuloksissa tai Twitterissä).

Top 10 -kirjallisuusblogit Suomessa lokakuussa 2011
(Lähde: Cision Plan and Connect Finland Oy)

1. Antiaikalainen
2. Kirjailijan häiriöklinikka
3. Sallan lukupäiväkirja
4. Jäljen ääni
5. Grafomania
6. Sokeripala
7. Bokbabbel
8. K-blogi – koko lailla kirjallisesti
9. Leena Lumi
10. Kirjoittajatreffit

Cicionin tiedotteessa sanotaan:
"Antiaikalainen sisältää pitäjänsä, vantaalaisen kirjailijan ja toimittajan Tommi Melenderin mietteitä kirjallisuudesta, uusista julkaisuista ja ajankohtaisesta kirjallisuuskeskustelusta. Melender on pitänyt blogiaan helmikuusta 2007 alkaen. Toiselle sijalle listattua Kirjailijan häiriöklinikka -blogia pitää kirjailija Kirsti Ellilä, jonka päiväkirjamaiset postaukset ovat sävyltään elämänmakuisia ja humoristisia. Kolmanneksi listalla sijoittui Sallan lukupäiväkirja -blogi, jonne lukemista harrastava Salla kirjaa muistiin lukemiensa kirjojen herättämiä ajatuksia."

Helsingin kirjamessut myönsi viime viikolla lisäksi Rakkaudesta kirjaan -tunnustuksen viidelle kirjablogille:

Jessica Andersin Bokbabbel
Salla Brunoun Sallan lukupäiväkirja
Penjami Lehdon Jäljen ääni
Hanna Matilaisen Morren maailma
Hanna Pudaksen Kirjainten virrassa

Kirjamessujen tiedote perustelee:
"Verkko on tiedottamisen ja keskustelun välineenä tullut jäädäkseen ja se toimii erinomaisesti yhteisöllisen lukemiskokemuksen edistäjänä. Blogit ja blogistit ovat tärkeä osa verkossa käytävää keskustelua kirjoista ja kirjallisuudesta. He ovat itse kirjojen suurkuluttajia, ja mikä tärkeintä, he haluavat jakaa kokemuksiaan muiden kirjoista innostuneiden kanssa. He edistävät omalla toiminnallaan lukemisen harrastusta ja avaavat mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluja."

Onnea hienoille bloggaajille! Otamme osan kiitoksesta Café Voltaireen, joka osaltaan kannustaa kirjalliseen keskusteluun.

Blogien merkitys on tärkeä sekä näkemysten että faktatiedon jakajana. Löysin tämänkin uutisen kirjablogista. Kiitos Järjellä ja tunteella -blogille!
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/10/rakkaudesta-kirjaan-ja-lukemiseen.html

Tranströmerille Nobelin kirjallisuuspalkinto

Päivi Brink kirjoittaa:

Ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer saa tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hienoa, että runoilija palkittiin, eikä ruotsalaisten pidä varoa ruotsalaisen palkitsemista. Palkitsemisperuste oli lyhyt ja ytimekäs (ks. alla) eli kirjailija antaa meille uudelaisen näkökulman tai tarttumapinnan todellisuuteen.

Tässä Tranströmerin runo vuodelta 1983, jonka läysin sivulta http://enn.kokk.se/?p=343

Minnena ser mig

En junimorgon då det är för tidigt
att vakna men för sent att somna om.

Jag måste ut i grönskan som är fullsatt
av minnen, och de följer mig med blicken.

De syns inte, de smälter helt ihop
med bakgrunden, perfekta kameleonter.

De är så nära att jag hör dem andas
fast fågelsången är bedövande.


www.nobelprize.org:
The Nobel Prize in Literature 2011
Tomas Tranströmer
The Nobel Prize in Literature for 2011 is awarded to the Swedish poet Tomas Tranströmer “because, through his condensed, transluscent images, he gives us fresh access to reality”.

Vallat ja väet eli Virvatulen vartijat

Päivi Brink kirjoittaa:

Tänä vuonna LukuVarkaus-palkinnon voitti Reeta Aarnion Virvatulen vartijat (Otava 2010). Kesäkuussa julkistetun palkinnon raati koostui kuudesta alakouluikäisestä (3.–6.-luokka) Varkaudessa asuvasta lapsesta. Aikuisista koostuva esiraati valitsi 90 lastenkirjasta 7 parasta kirjaa lapsiraadin ruodittavaksi. Tiedotteessa kerrotaan lasten valinnan perusteluista: ”Raatilaiset pitivät erityisesti siitä, miten kirjasta löytyy monipuolisesti kaikki: huumoria, jännitystä, rakkautta, huimaa seikkailua. Yksi raatilaisista totesi seuraavaa: ”Hyvää fantasiaa. En oikein keksi arvioimista, sillä kirja täytti kaikki odotukset”. Toinen totesi kirjan olevan vertaansa vailla, mutta kolmas totesi, että kirja on ”ihan hyvä”.” 3500 euron palkinnon myöntävät Varkauden kaupunki ja Stora Enso.

Seuraan kiinnostuneena LukuVarkaus-palkittuja kirjoja, koska ne ovat herättäneet kiinnostusta nimenomaan lapsissa. Viime vuoden voittaja oli Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli (Tammi 2009), joka kertoi suomalaiseen kansanperinteeseen pohjautuen pojasta, joka löytää noidan karhuturkin ja muuttuu karhuksi. Pidin siitä paljon ja kirjoitin kritiikinkin lastenkirjallisuuslehti Onnimanniin. Myös Virvatulen vartijat ponnistaa suomalaisesta kansan mystiikasta, magiasta ja taikataidoista.

Reeta Aarnio on vuonna 1971 syntynyt nuorisokirjailija ja äidinkielenopettaja. Hänen aiemmat teoksensa Maan kätkemät (2008) ja Veden vanki (2009) kuuluvat samaan fantasiaromaanisarjaan kuin Virvatulen vartijat. Joka kirjassa on hallitseva elementti: maa, vesi ja tuli. Sarjassa seikkailevat noin 12-vuotiaat kaverukset Siri, Eetu ja päähenkilöksi nouseva Liina. He käyvät tyypillisessä suomalaisessa pikkukaupungissa, Kuunangassa, tavallisen koulun ohella myös taikakoulua. Lapset hengaavat kirjaston portailla, ja taikavoimia omaavat lapset näkevät kirjaston seinässä oven taikatunneille. Kuulostaa aika paljon Harry Potterilta! Aluksi olinkin huolissani, että onko tämä nyt suomennettua Potteria, mutta onneksi kirja on paljon muutakin. Taikatunneilla vietetään lopulta aika vähän aikaa, koska kirja sijoittuu kesälomille. Itse asiassa lasten arkisen elämän kuvaus ihan tavallisissa perheissään on romaanissa yhtä tärkeää kuin taikamaailma. Juuri tavanomaisen ja taianomaisen yhdistyminen tekee kirjasta sekä jännittävän, viihdyttävän että jopa opettavan.

Aarnio tutustuttaa lapset kirjasarjassaan suomalaiseen kansanperinteeseen, johon kuuluvat muun muassa näkki, tontut ja maahiset. Virvatulen vartijoissa keskitytään tuleen ja sen hallitsemiseen. Liina näkee toistuvasti unta tulipalosta ja opettelee sen vuoksi kirjaston salaiselta hyllyltä löytämästään taikakirjasta tuleltasuojautumisloitsun, josta onkin kirjan kuluessa paljon hyötyä. Liina näkee metsässä juhannusyönä virvatulen ja tietää, että virvatulella kratti puhdistaa aarrettaan, jonka para on sille kerännyt. Loitsujen ja huvittavan tonttuystävänsä avulla lapset alkavat tavoitella kratin aarretta. Hyvin kalevalaisesti krattiakaan ei voiteta miekoin vaan vastaamalla oikein kolmeen arvoitukseen. Tiedon, lukemisen, oppimisen ja seikkailun yhdistämisessä Virvatulen vartijat onnistuu mainiosti.

Jännitystä tarinaan tuo myös jalokivikaupan ryöstö ja autiotalon tulipalo. Leijuttamistaidon ja näkymättömyysloitsun avulla lapset pääsevät voitolle paetessaan sekä taikaolentoja että jalokivivarkaita. Sekä luonnossa että lapsissa on paljon valtaa ja väkeä eli taikavoimaa. Virvatulen vartijat saa toivottavasti lukijat innostumaan kansanperinteestä ja luonnosta, jossa kirjan luettuaan voi nähdä peikkoja, tonttuja ja vaikka mitä vilistäjiä.

Perhepiirissäkin tapahtuu. Liinan äiti on raskaana ja tyttö ihmettelee äidin outoja oireita. Eetun serkku Jani sen sijaan tulee kesäksi Eetulle asumaan, koska hänen vanhempansa ovat eroamassa. Tällaisia perhe-elämään liittyviä suuria muutoksia kuvataan kirjassa hienosti. Nuorten kokemia tunteita ja ajatuksia Aarnio onnistuu kuvaamaan hyvin uskottavasti ja koskettavastikin. Liinan vanhemmat käyvät hänen kanssaan pieniä moraalisia keskusteluja: Mitä pitää tehdä, jos löytää lompakon? Minkälaisia asioita voi pitää salassa aikuisilta ja mitä ei? Lapset (sekä lukijat että henkilöt) ovat vuorotellen turvassa kotona vanhempiensa luona ja välillä uhkarohkeissa seikkailuissa metsässä tai autiotalossa. Neiti Etsivästä ja Viisikosta tutut miljööt on tuotu nyky-Suomeen hyvin luontevasti ja hauskasti. Virvatulen vartijat on oikeasti jännittävä, vaikka siinä ei ole väkivaltaa eikä jatkuvia taisteluja. Kansanperinne ei enää olekaan pirtanauhoja vaan hyytävän kylmää valoa hohkaavaa virvatulta ja voimia, joiden hallitsemista on opeteltava sinnikkäästi.

http://www.otava.fi/kirjat/lasten_ja_nuorten/2010/fi_FI/virvatulen_vartijat/

Lasten LukuVarkaus 2011 -ehdokkaina olivat seuraavat kirjat:
Reeta Aarnio: Virvatulen vartijat (Otava)
Johanna Arola: Henkka Henkari, pikku supersankari (LK-Julkaisut Oy)
Kirsti Ellilä: Reetta ja linnan vangit (Karisto)
Niina Hakalahti: Tuukka-Omar (Tammi)
Siri Kolu: Me Rosvolat (Otava)
Tuija Lehtinen: Vauhdin hurmaa, Vintiöt! (Otava)
Sari Peltoniemi: Kissataksi (Tammi)

Otavan Kirjasäätiön uudet kirjallisuuspalkinnot

Päivi Brink kirjoittaa:
Otavan Kirjasäätiö perustaa kolme kirjallisuuspalkintoa ja ilahduttavasti myös lastenkirjailijoille tarkoitettu Helakisa-palkinto kasvaa rahallisesti. Minkähänlaiseksi näiden palkintojen merkitys muodostuu Finladian ja muiden jo olemassaolevien rinnalla? Kiinnostavaa.

Otavan tiedote:
Otavan Kirjasäätiö perustaa kolme uutta vuosittain jaettavaa kirjallisuuspalkintoa. Palkinnoilla Otavan Kirjasäätiö haluaa tukea ja kannustaa merkittävää kotimaista kirjallista toimintaa.

Palkinnot ovat
Veijo Meri -kirjallisuuspalkinto
Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinto
Otavan Kirjasäätiön oppimateriaalipalkinto

Jokainen palkinto on arvoltaan 15.000 euroa.

Uudet palkinnot tulevat kahden olemassa olevan palkinnon, Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinnon ja Erkki Reenpää -suomentajapalkinnon lisäksi.

Vuonna 1999 perustetun Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinnon arvo nousee 15.000 euroon. Ensimmäinen Erkki Reenpää -palkinto myönnettiin ansioituneelle suomentajalle vuonna 2004. Tähän asti joka toinen vuosi jaetusta palkinnosta tulee vuosittainen.

Palkinnot jaetaan keväällä 2012 ja siitä eteenpäin vuosittain.