Päivi Brink kirjoittaa:
Nettilehti BookRiot julkaisi tänään artikkelin, jossa futuristi David Houle pohtii kirjakauppojen tulevaisuutta vuonna 2015 ja 2020. Näin futuristi ennustaa (lyhennettynä ja vapaasti suomennettuna):
Yhdysvalloissa vuonna 2015 suurin osa kirjoista myydään digitaalisessa muodossa. Määrä voi olla 60 tai 70 %, mutta joka tapauksessa suurin osa uusista kirjoista myydään digitaalisessa muodossa. Lukulaitteet halpenevat, joten voittomarginaali saadaan kirjoista, ei laitteista. Kirjat ovat siis jälleen kirjakauppojen tärkein myyntiartikkeli. Laitteita ei myydä enää niin paljon, eivätkä ne vie tilaa myymälöissä. Laitteen saa luultavasti kaupan päälle, kun ostaa tarpeeksi kirjoja. Liiketilat ovat pienempiä, tehokkaampia ja monikäyttöisempiä kuin nykyään. Kirjakaupat voivat liittyä yhteen muita tuotteita myyvien kauppojen kanssa. Ihmiset ostavat sellaisia kirjoja painettuna, jotka ovat jollain tapaa erityisiä ja tärkeitä. Muuten kirjoja ei enää ajatella fyysisinä esineinä. Jotta lukija haluaa säilyttää kirjan esineenä, sen täytyy olla jollakin tapaa tärkeä. Käytettyjen kirjojen kauppa kasvaa.
Vuonna 2020 uudet kirjat ovat pääsääntöisesti digitaalisia. Fyysiset kirjakaupat ovat harvinaisia, myyvät pääsääntöisesti käytettyjä kirjoja ja niihin tullaan löytämään kirjoja, joita ei muuten tulisi hakutoiminnoilla vastaan verkkokirjakaupassa. Kirjakaupat ovat nostalgisia paikkoja, joissa tehdään antikvaarisia löytöjä. Niissä käydään tunnesyistä ja vuorovaikutuksen vuoksi, tapaamassa muita lukijoita.
Jutun toimittaja on Bethanne Patrick.
Café Voltairen tyyliin sopisi kirjakauppa-kahvila. Kirjakauppa-taidegalleriakaan ei olisi hullumpi... tai kirja- ja kukkakauppa!
Lue koko juttu täältä:
http://bookriot.com/2012/05/30/the-bookstore-of-the-future-part-iv-books-in-the-shift-age/
Sivun lopussa on linkkejä juttusarjan aiempiin osiin, joissa myös pohditaan kirjakaupan tulevaisuutta.
Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjakauppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjakauppa. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
torstai 8. syyskuuta 2011
Otava-konserni on ostanut Suomalaisen Kirjakaupan
Päivi Brink kirjoittaa:
Kilpailuvirasto ilmoitti eilen, että se ei käsittele Otava-konsernin Suomalaisen Kirjakaupan kauppaa. Kilpailuvirasto totesi, että yrityskauppaa ei tarvitse heille ilmoittaa, sillä saatujen tietojen perusteella yrityskaupan osapuolten eli Otava Oy:n ja Suomalainen Kirjakauppa Oy:n yhteenlaskettu liikevaihto ei ylitä 350 miljoonaa euroa. Näin ollen kilpailunrajoituslain mukaiset liikevaihtorajat eivät ylity ja asian käsittely voidaan päättää ilman toimenpiteitä.
Otava-konserni kertoi 25.8. ostaneensa Suomalainen Kirjakauppa Oy:n Sanoma-konsernilta. Kauppa sisältää Suomalaisen Kirjakaupan ja Rautakirjan osuudet Kirjavälityksen osakkeista.
Otavan tiedotteessa kauppaa perusteltiin näin: "Hankkimalla Suomalaisen Kirjakaupan Otava-konserni panostaa suomalaiseen kirjallisuuteen ja turvaa kirjojen laajan valikoiman jakelutien tulevaisuuden. Suomalainen Kirjakauppa on Suomen suurin kirjakauppaketju, ja sen menestys palvelee kirjailijoita, kustantajia ja suomalaisia lukijoita." Lisäksi kaupalla on tietysti taloudellisia perusteita: "Kaupan myötä Otava Oy vahvistaa asemaansa yhtenä suurimmista media-alan toimijoista Suomessa."
Suomalainen Kirjakauppa Oy:ssä on 59 Suomalainen Kirjakauppa -myymälää, kaksi Yliopistokirjakauppaa, kolme Reader´s-pokkarimyymälää, Lukiolaisten kirjakauppa ja verkkokauppa. Suomalaisen Kirjakaupan uutena toimitusjohtajana aloittaa Timo Kopra. Suomalainen Kirjakauppa on perustettu vuonna 1912 ja juhlii siis ensi vuonna satavuotisjuhliaan.
Kilpailuvirasto ilmoitti eilen, että se ei käsittele Otava-konsernin Suomalaisen Kirjakaupan kauppaa. Kilpailuvirasto totesi, että yrityskauppaa ei tarvitse heille ilmoittaa, sillä saatujen tietojen perusteella yrityskaupan osapuolten eli Otava Oy:n ja Suomalainen Kirjakauppa Oy:n yhteenlaskettu liikevaihto ei ylitä 350 miljoonaa euroa. Näin ollen kilpailunrajoituslain mukaiset liikevaihtorajat eivät ylity ja asian käsittely voidaan päättää ilman toimenpiteitä.
Otava-konserni kertoi 25.8. ostaneensa Suomalainen Kirjakauppa Oy:n Sanoma-konsernilta. Kauppa sisältää Suomalaisen Kirjakaupan ja Rautakirjan osuudet Kirjavälityksen osakkeista.
Otavan tiedotteessa kauppaa perusteltiin näin: "Hankkimalla Suomalaisen Kirjakaupan Otava-konserni panostaa suomalaiseen kirjallisuuteen ja turvaa kirjojen laajan valikoiman jakelutien tulevaisuuden. Suomalainen Kirjakauppa on Suomen suurin kirjakauppaketju, ja sen menestys palvelee kirjailijoita, kustantajia ja suomalaisia lukijoita." Lisäksi kaupalla on tietysti taloudellisia perusteita: "Kaupan myötä Otava Oy vahvistaa asemaansa yhtenä suurimmista media-alan toimijoista Suomessa."
Suomalainen Kirjakauppa Oy:ssä on 59 Suomalainen Kirjakauppa -myymälää, kaksi Yliopistokirjakauppaa, kolme Reader´s-pokkarimyymälää, Lukiolaisten kirjakauppa ja verkkokauppa. Suomalaisen Kirjakaupan uutena toimitusjohtajana aloittaa Timo Kopra. Suomalainen Kirjakauppa on perustettu vuonna 1912 ja juhlii siis ensi vuonna satavuotisjuhliaan.
maanantai 15. elokuuta 2011
Turun Kirjakahvila 30 vuotta
Päivi Brink kirjoittaa:
Onpa mukavaa, että Facebookin välityksellä (kiitos Ninni!) sain tänne Kapkaupunkiin asti tiedon, että Turun Kirjakahvila viettää taiteiden yönä syntymäpäiviään. 30-vuotias Kirjakahvila on vuosien aikana tuonut yhteen kirjallisuuden (ja kahvin) ystäviä, lietsonut kiinnostusta kirjoihin ja tehnyt yksinäisestä harrastuksesta tai ammatista sosiaalisen.
Itsekin olin Kirjakahvilassa aktiivinen vapaaehtoinen vuoden 1998 tienoilla. Siellä tapasin mukavia ihmisiä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä. Muistan hyvin sekä kirjalliset keskusteluillat, kirjanjulkaisutilaisuudet että riehakkaat bileet ja konsertit.
Kun aloitin opintoni Turun yliopistossa vuonna 1992 ehdin nähdä sen vanhan ja kuluneen ja ihanan raihnaisen Kirjakahvilan, joka veti puoleensa boheemeja kirjallisuuden ystäviä. Olimme aika kauhuissamme, kun uusi, hieno Kirjakahvila aukaisi ovensa täydellisesti remontoiduissa tiloissa 90-luvun lopussa. Mutta nekin tilat alkoivat tuntua oikein kotoisilta käytettyjen huonekalujen ja mausteisten keittojen myötä, joita kahvilassa tarjoilimme. Kirjakahvilassa vietin maisterijuhlatkin. Oi niitä aikoja!
Nyt on vaikea ymmärtää, kuinka tärkeää oli voida ostaa Kirjakahvilan kirjakaupasta englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta. Nettikirjakaupat eivät olleet 90-luvulla vielä ollenkaan niin monipuolisia ja helppokäyttöisiä kuin nykyään.
Kirjakahvilan tapaiset, pääasiassa vapaaehtoisten työntekijöiden intoon perustuvat kulttuuriyhteisöt ovat kultaakin kalliimpia! Niiden lämmin ilmapiiri, yhteinen rakkaus kirjallisuuteen, tarve keskustella kirjoista ja halu tavata toisia lukijoita ja kirjoittajia on jotakin sellaista, mitä ei rahalla saa.
LÄMPIMÄSTI ONNEA KIRJKAHVILA!
Toivottelee Päivi B.
PS. Paikallislehti Turkulainen kirjoittaa:
”Kipinä toiminnan aloittamiselle tuli alun perin Berliinin kirjakahvilakulttuurista, ja innoituksen ohella kaupungista tuotiin mukana muutakin: hankalasti saatavilla olevien kirjojen ohella kirjakahvila-aktiivit levittivät 1980-luvun Turussa berliiniläisiä industrial-musiikkikasetteja. Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, c-kasetit ovat pitkälti vaihtuneet digitaalisiin formaatteihin. Tästä huolimatta Kirjakahvila muistelee sähköistä historiaansa järjestämällä Turun Taiteiden yönä elektronisen musiikin illan, jossa musiikkiesitysten lomassa folkloristiikan maisteri, museopedagogi ja industrial-harrastaja John Björkman kertoo industrial-musiikista vastakulttuurina. Kirjakahvilan Taiteiden yön loppuhuipentumana on keskiyöllä alkava livesäestetty mykkäelokuvanäytös, jonka järjestää elokuvakerho Kinokopla.”
Onpa mukavaa, että Facebookin välityksellä (kiitos Ninni!) sain tänne Kapkaupunkiin asti tiedon, että Turun Kirjakahvila viettää taiteiden yönä syntymäpäiviään. 30-vuotias Kirjakahvila on vuosien aikana tuonut yhteen kirjallisuuden (ja kahvin) ystäviä, lietsonut kiinnostusta kirjoihin ja tehnyt yksinäisestä harrastuksesta tai ammatista sosiaalisen.
Itsekin olin Kirjakahvilassa aktiivinen vapaaehtoinen vuoden 1998 tienoilla. Siellä tapasin mukavia ihmisiä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä. Muistan hyvin sekä kirjalliset keskusteluillat, kirjanjulkaisutilaisuudet että riehakkaat bileet ja konsertit.
Kun aloitin opintoni Turun yliopistossa vuonna 1992 ehdin nähdä sen vanhan ja kuluneen ja ihanan raihnaisen Kirjakahvilan, joka veti puoleensa boheemeja kirjallisuuden ystäviä. Olimme aika kauhuissamme, kun uusi, hieno Kirjakahvila aukaisi ovensa täydellisesti remontoiduissa tiloissa 90-luvun lopussa. Mutta nekin tilat alkoivat tuntua oikein kotoisilta käytettyjen huonekalujen ja mausteisten keittojen myötä, joita kahvilassa tarjoilimme. Kirjakahvilassa vietin maisterijuhlatkin. Oi niitä aikoja!
Nyt on vaikea ymmärtää, kuinka tärkeää oli voida ostaa Kirjakahvilan kirjakaupasta englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta. Nettikirjakaupat eivät olleet 90-luvulla vielä ollenkaan niin monipuolisia ja helppokäyttöisiä kuin nykyään.
Kirjakahvilan tapaiset, pääasiassa vapaaehtoisten työntekijöiden intoon perustuvat kulttuuriyhteisöt ovat kultaakin kalliimpia! Niiden lämmin ilmapiiri, yhteinen rakkaus kirjallisuuteen, tarve keskustella kirjoista ja halu tavata toisia lukijoita ja kirjoittajia on jotakin sellaista, mitä ei rahalla saa.
LÄMPIMÄSTI ONNEA KIRJKAHVILA!
Toivottelee Päivi B.
PS. Paikallislehti Turkulainen kirjoittaa:
”Kipinä toiminnan aloittamiselle tuli alun perin Berliinin kirjakahvilakulttuurista, ja innoituksen ohella kaupungista tuotiin mukana muutakin: hankalasti saatavilla olevien kirjojen ohella kirjakahvila-aktiivit levittivät 1980-luvun Turussa berliiniläisiä industrial-musiikkikasetteja. Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, c-kasetit ovat pitkälti vaihtuneet digitaalisiin formaatteihin. Tästä huolimatta Kirjakahvila muistelee sähköistä historiaansa järjestämällä Turun Taiteiden yönä elektronisen musiikin illan, jossa musiikkiesitysten lomassa folkloristiikan maisteri, museopedagogi ja industrial-harrastaja John Björkman kertoo industrial-musiikista vastakulttuurina. Kirjakahvilan Taiteiden yön loppuhuipentumana on keskiyöllä alkava livesäestetty mykkäelokuvanäytös, jonka järjestää elokuvakerho Kinokopla.”
torstai 16. kesäkuuta 2011
Eilispäivän kirjat roviolle
Päivi Brink kirjoittaa:
Luin tutkija Sara Heinämaan esipuheen Simone de Beauvoirin esseekokoelmaan ”Onko Sade poltettava?” (WSOY 2007), ja sen alku oli hätkähdyttävä. Beauvoirin essee Sadesta pohtii moraalittomaksi moititun Saden arvoa kirjailijana: onko meidän poltettava Saden kirjat vai luettava niitä ymmärtääksemme Saden eettisen ja filosofisen sanoman. Heinämaa aloittaa esipuheensa ”Pitääkö Beauvoir silputa?”:
”Romaanit pinotaan kirjakaupoissa korkeiksi kasoiksi samaan tapaan kuin muropaketit marketissa; runoteokset asetetaan esille yksitellen kuin silkkihuivit ja hansikkaat. Kirjallisuutta kaupataan nykyään käyttöesineenä, eivätkä kustantajat ja kauppiaat löydä tilaa varastoille, joista koko vuoden ja vuosikymmenen voisi tilata klassikoita tai edes myyntitilastojen menestysromaaneja. // Esi-isämme ja -äitimme väittelivät siitä, pitääkö rovioihin viskata pornografiaa vai metafysiikkaa; me siirrämme kaikki niteet yhtä kiihkottomasti silppureihin tai antikvariaatteihin heti uuden kirjasyksyn esitteiden ilmestyessä.”
Kirjan lyhyt ikä kirjakaupassa surettaa meitä kirjojen ystäviä. Tuomitsevatko kirjakaupan lainalaisuudet kirjat roviolle tai silppuriin vanhanaikaisuuden ja epätrendikkyyden vuoksi? Kirjoja kohdellaan kuin muotivaatteita: jos ei mene kaupaksi tällä sesongilla, on turha yrittää myydä enää seuraavalla. Ovatko lukijat todella näin tuulella käypiä, ja pohtivat: ”Ai, tämä kirja on ilmestynyt viime vuonna, en halua maksaa siitä enää koko hintaa.” Miksi painoksen julkaisupäivä on tärkeä? Satoja vuosiakin vanha kirja saa täyden arvon ja vastaavan hintalapun, jos siitä otetaan uusi painos. Kriitikkona olen huomannut, ettei puoli vuotta sitten julkaistuista kirjoista enää oteta helposti kritiikkejä vastaan. Eikö kelpaa vaativille, aikaansa seuraaville lukijoille? Ajatteleeko lukija tosiaan: ”Mitä ne nyt enää kirjoittavat tuosta viime syksynä ilmestyneestä kirjasta?”
Palatakseni Heinämaan ajatukseen: onko niin, että kaikki muu käy kirjallisuudessa nykyään, emmekä halua sensuroida tai polttaa ”vääriä kirjoja”, mutta eilispäivän kirjat, vanhat painokset, joutavat arvottomina roviolle?
Luin tutkija Sara Heinämaan esipuheen Simone de Beauvoirin esseekokoelmaan ”Onko Sade poltettava?” (WSOY 2007), ja sen alku oli hätkähdyttävä. Beauvoirin essee Sadesta pohtii moraalittomaksi moititun Saden arvoa kirjailijana: onko meidän poltettava Saden kirjat vai luettava niitä ymmärtääksemme Saden eettisen ja filosofisen sanoman. Heinämaa aloittaa esipuheensa ”Pitääkö Beauvoir silputa?”:
”Romaanit pinotaan kirjakaupoissa korkeiksi kasoiksi samaan tapaan kuin muropaketit marketissa; runoteokset asetetaan esille yksitellen kuin silkkihuivit ja hansikkaat. Kirjallisuutta kaupataan nykyään käyttöesineenä, eivätkä kustantajat ja kauppiaat löydä tilaa varastoille, joista koko vuoden ja vuosikymmenen voisi tilata klassikoita tai edes myyntitilastojen menestysromaaneja. // Esi-isämme ja -äitimme väittelivät siitä, pitääkö rovioihin viskata pornografiaa vai metafysiikkaa; me siirrämme kaikki niteet yhtä kiihkottomasti silppureihin tai antikvariaatteihin heti uuden kirjasyksyn esitteiden ilmestyessä.”
Kirjan lyhyt ikä kirjakaupassa surettaa meitä kirjojen ystäviä. Tuomitsevatko kirjakaupan lainalaisuudet kirjat roviolle tai silppuriin vanhanaikaisuuden ja epätrendikkyyden vuoksi? Kirjoja kohdellaan kuin muotivaatteita: jos ei mene kaupaksi tällä sesongilla, on turha yrittää myydä enää seuraavalla. Ovatko lukijat todella näin tuulella käypiä, ja pohtivat: ”Ai, tämä kirja on ilmestynyt viime vuonna, en halua maksaa siitä enää koko hintaa.” Miksi painoksen julkaisupäivä on tärkeä? Satoja vuosiakin vanha kirja saa täyden arvon ja vastaavan hintalapun, jos siitä otetaan uusi painos. Kriitikkona olen huomannut, ettei puoli vuotta sitten julkaistuista kirjoista enää oteta helposti kritiikkejä vastaan. Eikö kelpaa vaativille, aikaansa seuraaville lukijoille? Ajatteleeko lukija tosiaan: ”Mitä ne nyt enää kirjoittavat tuosta viime syksynä ilmestyneestä kirjasta?”
Palatakseni Heinämaan ajatukseen: onko niin, että kaikki muu käy kirjallisuudessa nykyään, emmekä halua sensuroida tai polttaa ”vääriä kirjoja”, mutta eilispäivän kirjat, vanhat painokset, joutavat arvottomina roviolle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)