Tervetuloa! Virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire jatkaa Avaimen Café Voltaire -kirjasarjan aloittamaa keskustelua maailman nykykirjallisuuksista. Ota kuppi kuumaa ja istahda pöytään. Café Voltaire on sielua virkistävä kohtaamispaikka, jossa keskustellaan nykyihmisen tilanteesta maailmassa.
torstai 15. marraskuuta 2012
Kenen aika? Turun Kirjakahvilassa
Café Voltaire-sarjan neljäs osa Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta tarkastelee kaunokirjallisuuden tapoja osallistua yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen murrokseen. Keskeisiksi nousevat muistamisen, ajan kokemisen ja historian uudelleenkirjoittamisen kysymykset.
Tilaisuudessa paikalla esseekokoelman toimittaja Tintti Klapuri, joka esittelee Jenniliisa Salmisen kanssa uuden venäläisen kirjallisuuden tärkeimpiä teemoja ja tekijöitä 1970-luvulta 2010-luvulle.
Kirja kysyy, kenen aikaa venäläisessä kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa nyt eletään: nykyproosan rinnalla esitellään emigranttikirjallisuutta, viihdekirjallisuutta, nykyrunoutta ja vähemmistökirjallisuutta, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia Venäjän nykytilaan.
Venäläistä nykykirjallisuutta kokoelmassa edustavat Ljudmila Ulitskaja, Tatjana Tolstaja, Viktor Pelevin, Vladimir Sorokin, Aleksandra Marinina, Andreï Makine, Lev Rubinštein, Natalja Kljutšarjova, Andrei Bitov, Venedikt Jerofejev, Viktor Jerofejev, Joseph Brodsky, Dmitri Prigov, Olga Sedakova, Jelena Švarts, Eduard Uspenski, Ljudmila Petruševskaja, Vladimir Voinovitš, Roman Sentšin, Jeremei Aipin, Sergei Dovlatov, Pavel Sanajev, Andreï Makine ja Zinaida Lindén.
Teos on myynnissä Kirjakahvilassa. Saatavilla on myös sarjan aikaisempia osia.
Osuuskunta Turun Kirjakahvila
Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha)
20500 Turku
www.kirjakahvila.org
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Lukusääntöjä ja kokemushorisonttien avartumisia
Hanna Meretoja kirjoittaa:
Turun Kirjakahvilassa oli edellisiltana hieno kansainvälinen kirjallisuusilta. Illan tähdet olivat kanadalainen Annabel Lyon ja belgialainen Annelies Verbeke: kaksi älykästä, sympaattista naista, jotka olivat kiertäneet ympäri maailman puhumassa kirjoistaan. Heidän aisti kantavan mukanaan erilaisia kiehtovia maailmoja, joita he olivat kokeneet ja kuvitelleet. Keskustelussa oli paljon muistamisen ja kertomisen arvoista; nostan tässä esiin vain kaksi yksityiskohtaa.
Jossakin vaiheessa iltaa keskustelu lähti kiinnostavasti rönsyilemään ja päätyi suurten peruskysymysten äärelle. Mikä on kirjallisuuden merkitys nykymaailmassa? Annabelle Lyon tiivisti hienosti näkemyksensä asiasta – tavalla, johon meidän muiden oli helppo yhtyä. En muista sanatarkasti, mitä hän sanoi, mutta pääajatuksen kyllä: kirjallisuudessa on kyse kokemushorisonttimme avartumisesta – siitä, että pystymme eläytymään sellaisiin erilaisten ihmisten kokemisen tapoihin, jotka ovat lähtökohtaisesti meille vieraita. Esimerkiksi juuri suomennetussa romaanissaan hän yrittää tehdä kokemuksellisella tasolla käsitettäväksi Aristoteleen ja nuoren Aleksanteri Suuren sekä yleisemmin antiikin maailmaan kiinnittyviä kokemisen tapoja – mutta hyvin tietoisesti nykyajan näkökulmasta. Näin sellaisetkin ihmiset, jotka eivät tarttuisi Aristoteleen filosofiaan, voivat saada tuntuman hänen ajatteluunsa. Hänen ajatteluaan tuntevat puolestaan tajuavat, että filosofi oli myös oikea – elävä, kokeva, tunteva – ihminen. Lyon muistutti meitä myös siitä, että vaikka lukemalla opimme ymmärtämään maailmaa uusista näkökulmista, kyse ei ole puisevasta uuden tiedon opettelusta: kirjallisuus on samalla myös suuri nautinnon ja lohdun lähde.
Annelies Verbeke puolestaan kertoi asettavansa itselleen sääntöjä. Yksi hänen säännöistään on seuraava: lue joka vuosi kustakin eri maanosasta ja kolmelta eri vuosisadalta peräisin olevan kirja. Hän asettaa tämän lukusäännön itselleen siksi, että näkisi, miten lukuisin eri tavoin voi kirjoittaa hyvin. Eräänlainen oman kokemushorisontin laajentamisprojekti tämäkin. Maailma on laveampi ja rikkaampi niin maantieteellisesti ja kulttuurisesti kuin historiallisesti kuin mitä koskaan pystymme käsittämään. Kuten Verbeke totesi, yksi elämä on aivan liian lyhyt löytöretkeilyyn maailman kirjallisten aarteiden parissa.
Minusta Verbeken esittelemä sääntöjen asettaminen itselle on riemastuttava idea. Aloitin heti oman sääntölistani hahmottelun.
Annabel Lyon, Aleksanterin opettaja. Suom. Jaakko Kankaanpää. Avain, 2011
Annelies Verbeke, Kalanpelastaja. Suom. Mari Janatuinen. Avain, 2011.