Eurooppalaista runoa kirjaston takapihalla

Kirjoittaja: Tuula Nikala-Soiha, hymyilevä eläkeläinen

Muiden keski-iän ylittäneiden naisten joukossa kuuntelin hartaudella hienoa eurooppalaista runoutta Turun pääkirjaton takapihalla viime tiistaina. Itse asiassa en muista runoista mitään muuta kuin Ismo Kallion hivelevän tiivistunnelmaisen tulkinnan Istanbul-nimisestä runosta. Runoilijan nimi selvinnee sitten marraskuussa, kun Runoraadin Turussa nauhoittama ohjelma nähdään televisiossa. Hauskaa runoruodintaa silti!

Yleisö ja esiintyjät kokivat italialaisen hymyn, unkarilaisen keskustelun kuolevan kanssa, ranskalaisen välitilan, espanjalaisen hurmio ja turkkilaisen kotiinpaluun kuten ennakkotiedoissa oli selitetty. Siis ripaus uutta eurooppalaisuutta Agricolan jalanjälkiin.

Suomessa on kyllä julkaistu viime vuosina eurooppalaisen runouden monia antologioita. Harva niihin on tutustunut. Mielenkiintoisinta oli tässä nauhoitustilaisuudessakin seurata ohjelman tekemisen meininkiä. Eikä pettymystä tuottaneet nytkään Minna Joenniemen aito pirteys tai Jukka Virtasen vaaleanpunainen paita. Runot olivat maahanmuuttajataustaisten valitsemia, kirjaston pihalla komeili myös virkattu teltta, jossa esitetään kesän aikana pakolaisten tarinoihin perustuvia pieniä näytelmiä.

Eurooppalainen kärkipään runous ei saanut raatilaisiakaan sen kummemmin hätkähtämään. Ainakin Reijo Mäki tunsi ajoittain itsensä suorastaan pahoinvoivaksi, kun runossa sorruttiin ylettömän kulturelliksi. Rehti salapoliisikirjailija piti sentään italialaisesta rakkaudesta. Herkkyyden helpoimmin tunnisti laulava ja runoileva Tuula Amberla. Suorastaan kitkerä oli sen sijaan Alexandra Salmela. Ja Jukka Virtanen tapansa mukaan vauhdissa niin kehuissa kuin risuissa.

Mieleeni jäi Jukka Virtasen toteamus runon kääntämisen vaikeudesta: runoa on oikeastaan mahdoton kääntää. Ainakin kääntäjän pitää tuntea oma äidinkielensä läpikotaisin. Hyväkin käännösruno jää kalpeaksi. Tuo pani oikein ajattelemaan kielen supertärkeää merkitystä nyt, kun iloitsemme monikulttuurisuudesta. – Ylen Teemalla marraskuussa!

10 kirjaa rahasta Ylellä

Päivi Brink kirjoittaa:

Tänään alkaa Yle TV1:llä kirjallisuusohjelmasarja ”10 kirjaa rahasta”, jonka juontavat Anna Kortelainen ja Timo Harakka, ja joka ohjelmassa on keskustelemassa yksi vieras. Onpa kiinnostava aihe, joka on vahvasti esillä nykykirjallisuudessa eri puolilla maailmaa. TV-ohjelmassa nykykirjailijoiden teoksista mukaan ovat päässeet DeLillon Cosmopolis, Tom Wolfen Turhuuksien rovio ja Aravind Adigan Valkoinen tiikeri.

Kuten tuossa alla olevassa Watersia koskeneessa keskustelussa tuli hyvin ilmi, yhteiskuntaluokkien suhteet on erityisesti brittikirjallisuudessa tärkeä teema. Moni kirjailija kuvaa keskiluokkaisen ja työväenluokkaisen henkilön kohtaamista keskiluokan näkökulmasta. Köyhä ja kouluttamaton ihminen koetaan usein uhkana, eikä hänen kanssaan löydy yhteistä kieltä eikä kosketuspintaa. Luokan lisäksi kirjallisuudessa pohditaan – ainakin ranskalaisessa ja brittiläisessä kirjallisuudessa – ihmisen omaa suhdetta rahaan, omistamiseen ja työhön. Onko työnteossa järkeä, jos se vie kaiken, eikä anna kuin rahaa? Milloin rahaa on tarpeeksi? Millainen olisi vaihtoehtoinen yhteiskunta?

Illalla puoli kymmeneltä sarjan aloitusjaksossa Sauli Niinistö kertoo ajatuksiaan Balzacin Ukko Goriot’sta. Klassikkoteoksia on mukana paljon Buddenbrookeista Pelureihin.

http://tv1.yle.fi/ohjelmat/kulttuuri/10-kirjaa-rahasta