Suojelija

 Harvemmin töistäni on saatavissa minkäänlaista kannanottoa suuntaan tai toiseen. Useimmiten maalaan, mitä mieleen tulee - annan intuition viedä ja ehkä vasta jälkeen päin on nähtävissä - jos on - jokin tarkoitus tai syy....

Tämä taulu syntyi samalla tavalla. Vahnan tukkoonmaalaamani ja keskenjääneen työn päälle laitoin kerroksen gessoa ja siellä oli jääkarhuemo suojelevasti oman pienen pentunsa yllä.

Henkilökohtaisesti kuva kertoo ehkä siitä ihanasta, ja samalla hieman kivuliaasta kasvusta, jonka jokainen vanhempi käy läpi lapsen kasvaessa. Kun napanuora venyy, ja sen tulee antaa venyä, kun lapsi kasvaa etkä voi - eikä pidäkään - häntä kaikilta vastoinkäymisiltä suojata. Kun lapsi kasvaa, pitää lapsen antaa mennä, kokeilla omia siipiään, pettyä ja mennä vähän rikkikin - jotta voisi kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi.

Kuvan voi myös halutessaan nähdä Telluksen hätähuutona. Yhtä karuimmista viesteistä ihmiskunnan tuhovoimasta kertoo likaisen harmaa jääkarhu joka kulkee voipuneena entisellä elinalueellaan... Ennen valkoinen toimi suoja värinä - nyt se on kuin huutomerkki.

Suojelija: äiti lapsensa, karhuemo pentunsa, ihmiskunta maapallon. Jos lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että siivuotaan omat jäljet?

Naiskehon kauneudesta

 Tämä kuvapari on yksi harjoitustyöni Kuvanrakentamisen kurssilta. Tarkoituksena oli kuvata kirkas ja hämärä.  Annetun ohjeistuksen lisäksi pohdin näitä tehdessäni paljon henkilökohtaisempiakin ulottuvuuksia.

Mietin mm. miten nainen usein kuvataan. Lihava nainen nähdään helposti rumana, tylsänä, laiskana, pornahtavana tai rivona. Kauneuteen liitetään laihuus ja sopusuhtaisuus. Hm. En usko, että se on niin yksioikoista.

Pohdin myös omaa itseäni. Omaa yli nelikymppisen naisen kehoani, joka on ollut joustava ja auttanut maailmaan kaksi ihanaa lasta. Joka hyväksyy sen, että pidän ruuasta ja herkuista, liikun epäsäännöllisesti. On hämmentävää katsoa itseään omia uurteitaan ja poimujaan. Rehellisesti, kaunistelematta ja hyväksyen. Näissä töissä on minulle eniten kyse juuri siitä. Hyväksymisestä. Itsen ja oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Nähdä kauneus siinä epätäydellisyydessä joka tekee sen täydellisyyden.... 

Kk:n joulukalenteri 15. luukku: Maalataan maatuskat

1. gessoa ulkopinta

 Jo muutaman vuoden  olen lasten kanssa askarrelut hauskan ...no ainakin persoonallisen lahjan mummille ja vaarille. Niin tänäkin vuonna. Prismasta löysin tähän askarteluun aihion: paperisen maatuskan, jolla sisällään kaksi pienempää maatuskaa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Tästä postauksesta löydät vaihekuvat, vähän ehdotuksia ja ideoita toteutukseen.

Tarvikkeet:
paperimaatuskat
gesso
akryylimaali/akryylimuste
kuviopaperia/gelliplattepainettua paperia
tusseja

2. maalaa koko ulkopinta kauttaaltaan

 Halutessasi voit leikitellä maalaamalla maatuskat samalla maalilla, tai niin että yläosa on vaaleampi kuin alaosa tummemmalla. Maalikerroksen kannattaa joka tapauksessa kattaa koko nukke

Me käytimme ulkopinnan maalaamiseen akryylimusteita, koska ne leviävät kevyesti ja ovat vahvoja pikmentiltään. Kuivuessaan ne eivät enää sekoitu seuraavaan kerrokseen. Väriksemme valikoitui sinisen sävyt, mummi pitää maatuskoja esillä taasen ympärivuoden, siksi joulunpunainen jäi pois laskuista.

Valitse kuviopaperi tai tee gelliplattella oma paperi.

3.leikkaa paperista haluamiasi kuvioita

Paperia valitessa kannattaa miettiä haluaako kuvioiden uppoavan taustaan vai erottuvan, kuten me halusimme.

4. halutessasi sävytä kuvioiden reunat

Paperia valitessa myös huomioi se, että liimaat ne kaarevalle pinnalle. Ohuempi paperi taipuu ja istuu kauniimmin kuin kova paperi.

5. liimaa kuviot

Itse käytin Mod Podgea - lähinnä koska sellaisen olen tullut hankkineeksi, mutta mikä tahansa läpinäkyväksi kuivuva liima, jonka pintaan tarttuu toimii yhtä hyvin.

Tein itse niin, että laitoin liimaa ensin nukkeen sitten kuivioon, ja vielä päälle, kun olin kuvion tiukasti painellut kiinni.

6. maalaamaan

Kasvojen ja käsien vaalet kohdat maalasimme ensin valkoisella ja vasta sitten ihon värillä.

Koristemaalausta

Myönnetään koristelussa lähti keulimaan ja olisin voinut jatkaa loputtomiin.

Lapset koristelivat omansa maalitusseilla. Penseli ja maali eivät tuntuneet heistä turvalliselta kuperalla pinnalla. Korsitelua en myöskään ohjannut juurikaan. Saivat murut tehdä isovanhemmille juuri omanlaisensa maatuskat.

Sisällöstä vielä. Neiti täytti maatuskan mm. koruilla ja piirrustuksilla. Juniorin maatuskasta löytyy jouluinen tarina ja minulta herkut. :) Melko passeli joululahja. Eikö?

Jotain keskeneräistä puuhastelua...

 Tänään tein SATW työn lisäksi muutaman muunkin sotkun.. Kovasti juuri nyt tuntuu kivalta leikkiä maaleilla. Ehkä siksi, että tuntuu ettei ole kunnolla aikaa - tai itsellä päässä tauoton lista asioita, joita pitäisi (että inhoan tuota sanaa) tehdä.

Tämä sotkeminen on kuitenkin niitä pitäisi asioita mielekkäämpää ja palkitsevampaa, joten siihen tartun kuitenkin.

pieni maisema

Toinen pienimaisema.