Leijonaa mä metsästän

 Vähän aikaa sitten piirtelin ilokseni Molskineen kuvan ystävällisistä hahmoista. Ystävyyden äärellä. Ehkä etummaiselle linnulle ehkä on sattunut jotain, ja muut tukevat. Ovat ympärillä ja ymmärtävät.

Leijona lähti elämään tämän jälkeen omaa tarinaansa. Piirsin sen läpi paperiin ja siirsin SpeedBall kaiverruslevylle.

Leijonan harjassa on minulle valtava määrä yksityiskohtia, joiden esiin kaivertaminen oli haaste. Kaiversin lähes koko leijonan hyvin pienellä terällä ja olen tyytyväinen siihen, että sain aikaan melko ohuita viivoja, jotka myös jatkuvat.

Kokeilin tähän vähän kuviointia...

 Hahmo on mielestäni  hauska - jopa niin hauska, että innostuin tekemään siitä useamman kortin. Luulen myös sen seikkailevan jatkossakin arttisivulla tai kuvissa.

Hmm... Vai tuleekohan sille kavereitakin?

Värit tein DistressOxideilla leijonan muotoisen sabluunan läpi

Päätin hyväksyä heitot kohdistuksessa asiaan kuuluvana käsityön leimana :)

Kuvasta kortiksi

kuvassa vesiväriä ja tussia

Vesivärit ovat minulle kovin mieluisa tapa tehdä kuvia. Se on se tutuin ja myös käsittämättömän helppo käyttää - ei tarvita suurta tilaa. Vesi on ainut edellytys, joka mm. reissatessa edellyttää vähän säätöä. (Mulla on melkein aina vettä säilykepurkissa mukana)...

Vaikka olen vuosikausia tehnyt vesivärikuvia, koen yhä opettelevani ja kokeilevani. Oppivani uutta. Vesivärien kyky näkyä toistensa läpi, sen läpikuultavuuden antava mahdollisuus kerroksellisuuteen on lumoava ja opin siitä koko ajan lisää. Varjojen muodostuminen. Ah!

Joskus ennenkin olen pohtinut, miten taitava voisi olla, jos keskittyisi vain yhteen tekniikkaan. ...mutta mutta... mä huomaan hetken päästä kyllästyväni ja silloin tulee tarve vaihtaa tekniikkaa.

Kuvat joista toinen päätyy kortiksi

 Korttien herkulliset metallinhohtovärit olen maalannut Van Goghin metalliväri paletilla. Sen olen todennut ehdottomasti parhaaksi tähän tarkoitukseen - ja minulla on niitä kyllä muitakin.

Tässä valmiit kortit

 Korttien tekstit on tulostettu ihan tavallisella tulostimella kuultopaperille . Olen aivan ihastunut siitä, miten kuultopaperi samaan aikaan nostaa tekstin esiin kuvasta ja  ei peitä kuvaa. <3

Näissä korteissa olen myös kopioinut itseäni, eli maalannut toisinnon kuvassa olevasta yksityiskohdasta ja leikannut sen irti. Sen jälkeen kiinittänyt sen kohoteippipaloilla korttiin.

Tämän tyyppisiä kortteja voi tehdä helposti ilman maalausvaihetta käyttäen valmiita kuvia tai leimojen avulla.

Kuvan alla on värilinen kartonki. Kartongin pyrin yleensä valitsemaan tummemman kuin kortin yleissävy, näin saa vahvan kehysmäisen vaikutelman - mikä korostaa kuvaa.

Tässä viereisessä kuvassa kuitenkin kartongin sävy on poimittu kortista ja antaa hauskan, kepeän ja raikkaan ilmeen kortille.

Tässä kortissa kuva on pienempi, mutta asettelemalla irto-oksan osin kuvan päälle ja osin ulkopuolelle sekä roiskimalla hopeaa myös korttipohjaan olen saanut mielestäni onnistuneen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Viimeinen kortti on tehty leimakuvan ympärille. Leimakuva on maalattu vesiväreillä ja lisätty sävyjä puukynillä. Kuultopaperi tässä käytetty kuviopaperin kaltaisesti - ja silti hyödyntäen sen läpikuultavuutta (sydän aukko pahvissa). Puuleikkausteksti on kullattu embossaten.

...kun ajatus lyö tyhjää...

Ulla Thynel tutkintaa

 Kun on halu tehdä, mutta ei ideaa tai ajatusta. Kun on tarve uudistua, luoda nahkansa, mutta ei tiedä miten....

Niin silloin voi halutessaan ja mielestäni hyvällä omalla tunnolla, tutustua sellaisten taiteilijoiden töihin, tekniikoihin ja tyyleihin, jotka sielua ja silmää hivelevät.

Tutkia värien käyttöä ja muotoja kuten olen tehnyt tutustuessani Helen Dardikin töihin. Hänen töissään minua kiehtoo maailma, jonka hän luo niin helpon ja vaivattoman oloisesti. (Tässä kohtaa voin todeta myös, että upean helppouden takana on valtvasti töitä - veikkaisin - ja selkeästi lahjakkuutta: värien ja asettelun sekä muotokielen hallinnan suhteen). Helenin työt ovat raikkaita ja iloisia, täynnä leikkiä ja naurua - lapsellista kikatusta.  Ei voi kuin ihailla....

Toinen ja tällä kertaa ihanasti suomalainen taiteilija on Ulla Thynel  . (Tähän perään sydän potenssiin 300) Hän on niin taitava. Värit ja tunnelma. Hahmot, sadunomaisuus ja se ihana tovemaisuus. Ei voi kuin ihminen huokailla onnesta ja ihastuksesta.

Itse ihailemieni ihmisten työt ja heidän tekemänsä vaikutus näkyvät sitten myös pensselini kärjestä tulevissa pikkutöissä, joissa vaikka peilaten esikuvieni tyyliä tuon sitä suodattaen omani läpi.... opin tästä, se aiheuttaa pohdintaa ja ajatuksia. Nämä pikkutyöt olen tehnyt sillä ajatuksella ja idealla. Korttipohjiin ne liimasin ja niihin sekä muihin tutkintoihini pääset muuten tutustumaan Taidesuunnistuksessa 2019, jos satut Tampereen seudulle.

Helen Dardik tutkintaa

Alkoholimusteleikistä valmiiseen korttiin

 Alkoholimusteilla maalaaminen, niiden seuraaminen ja katselu. Valuttaminen, puhaltelu ja niillä kaikenlainen leikkiminen on todella palkitsevaa ja jollain tavoin terapeuttista. Monesti vain on niin, että lopputuotos ei mahdu oikein mihinkään muottiin. Ovat irtosivuilla, joita ei tule liimailtua kansien väliin artjournal sivuiksi. Jotkut kuitenkin vääntyvät korteiksi kuten nämä tässä. 

Tilauksesta korttia

Nautin hurjasti, kun joku muistaa pyytää minua tekemään kortin tai kuvan jollekulle lahjaksi tai annettavaksi. Ne ovat hetkiä, jolloin huomaan yrittäväni parhaani. Joskus jotenkin yritän tavoittaa sitä saajankin persoonaa..

Molemmat korteista on tehty tilausesta. Hyvin saman ikäisille saajille. Saajille, joita en tunne, mutta silti kortteja tehdessäni en voi kuin kunnioittaa ja onnitella.

Tämän kortin kanssa innostuin ihan valtavasti. Takana oli pitkä aika ilman kortin korttia. Tiesin myös, että kortti lähtee paketissa ja antajalle tärkeälle ihmiselle. Kortin kukat muovailin Silk Clay massasta, joka kuivuu todella kevyeksi ja näin ollen myös korttiin sopivaksi. Värin lehtiin sain akryylimusteista.  Avaruuden maalasin akvarelleilla ja kehystin Pebeon Mirror mirror efektillä.

Seikkailuja instagramissa

 Kesä, kuumuus ja kärpäset. Hetkittäin ei voi vaan tehdä mitään. Ja silloin löydän itseni halyttävän helposti sohvalta luuri kourassa, etusormi puuduksissa kelaamasta uudelleen ja uudelleen huikan upeiden taiteilijoiden töitä. Eräs jonka töihin olen tänä kesänä tutustunut on Terry Runyan .

Hauskoja ja oivaltavia töitä, joita katsellessa tulee harhaan johtava tunne helppoudesta. ...ja eiku kokeilemaan.

Ihan vain todetakseni, että ei ei se ole ollenkaan helppoa tai vaivatonta. ...omat jutut näyttävät karvan - ehkä useammankin karvan - verran kömpelömmiltä, mitä ihanan Terryn.

 Näissä siis ensin olen vesivärillä maalailut ja sitten mustalla kynällä lisäillyt yksityiskohtia - kuitenkin niin, että en ole rajannut maalattuja kohtia. Tämä on mielestäni olennaista tässä jutussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä on kamala.

 Taipuivat aika kivasti korteiksi

Hurahdus kaivertamiseen

Pitkä hiljaisuus täällä blogissa voidaan katsoa päättyneeksi. :) Yritän saada kursittua kasaan tekemisiäni tässä välissä - osaan niistä varmasti Instagramissa seikkailevat ovat törmänneet.  Vähän kankealta tämä tuntuu, mutta ehkä tämä tästä....

 Keväällä innostuin - osin työn kautta - linokaiverruksesta. Siinä on jotain todella rentouttavaa ja rauhoittavaa - ja toki se on prosessi. Ensin suunnittelet kuvan, jonka haluat painaa, sitten siirrät sen kaiverrusalustalle ja sitten kaivertamaan. Itse käytän SoftCut levyä, se on hieman pehmeämpää kaivertaa eli työstäminen mukavaa.

Sijoitin myös kunnon teräviin kaivertimiin, mikä on kyllä ensiarvoisen tärkeää. Nämä kaivertimet  ovat olleet vähintäänkin hintansa väärti. Helpottaa todella paljon, kun ei tarvitse ruuvailla terää irti kun tarvitsee erikokoista terää. Terät ovat todella teräviä ja tykkään kyllä. Pienempiin kaareviin ja pyöreisiin yksityiskohtiin kaipailen vielä vähän toisenlaista terää...

Keväällä työpäivän jälkeen on toisinaan väsynyt ja aikaakin kaiken jälkeen kovin vähän. Helposti ajan antaminen itselle ja omalle rauhalle meinaa jäädä kaiken jalkoihin. Tähän väliin sain koko kevään puserrettua hetken kaivertamista.  Siinä samalla - tehdessään tarkkaa ja keskittymistäkin vaativaa hommaa - sain itseni "pysäkille" hiljaiseksi ja rauhalliseksi omien ajatusten kanssa.

Yksi ehdottomista lempiaiheistani on linnut, ainakin kaivertaessa - ja niitä olen kaivertanut useampia. Tässä yhdet ensimmäisistä linnuistani.  Ylhäällä kiitoskortissa ja tässä vierellä jonkilainen yhteiseen pesään tai matkaan  tai kevääseen toivotteleva kortti.

Linnut painettu Versafine musteella.

Tekstiä varten tuli hankittua sellainen itseladottava leimasinkin...kaikkea sitä

Sekin on jännä, miten välillä tulee kausia, jolloin tällainen pelkistetty ja yksinkertainen toimii - vaikka olenkin värien ja RUNSAIDEN yksityiskohtien ja kerrosten ihminen. :)

Onnea on....

 ...erinäiset haasteet ja inspiraatio viikotkuukaudet. Maaliskuussa instagramissa on BirgittaKoopesenin ihana gellihaaste, jossa mukana tällä kortilla. Tämä on 3. yllyke eli stencil.

Gellilevy on yksi lemppareistani, kaivan sen tasaisesti esiin. Silti tämä haaste, jossa joka päivä tehtaillaan jotakin tuli nyt MAALISKUULLE kuin synttärilahjana. Odotan huhtikuuta ja alkavia taideopintoja NIIN, että aika tuntuu tuplaantuvan odottaessa. Luulen, että tämä päätyy postiin ja iki-ihanalle ystävälle synttäriyllärinä (mä olen lähes kuuluisa siitä, että en kenenkään synttäreitä muista)

Ohittamaton ystävänpäivä

 Viimeiseen iltaan se meni ja kortit lähtivät reilusti myöhässä. Posti sen sijaan toimi kuin rasvattu salama ja kortit olivat perilla reilu vuorokausi lähettämisen jälkeen...

Tein taustat kortteihin DistressOxidemusteilla, joita minulla alkaa olla melkoinen sävykavalkaadi.

Leimat ovat ...Hm. piti se nopeasti sanoa, mutta palataan siihen, nyt en tästä lämpimästä sohvan nurkkaan rakentamastani pesästä nouse. :)

Kuvat onnistuivat huonosti (kuvasin ne yövalossa - syystä että aamulla piti saada postiin... ja kiireellä). Mutt a omasta mielestä leimausjälki oli aikaisempaa kädenjälkeäni huomattavasti parempaa..