Mustaa ja valkoista

Minulle mieluisin artjournal kirja on ollut pitkään Moleskine. 
Aiemmin sivuilta löytyi paljon maalia ja mixedmediaa, mutta tästä kappaleesta ei löydy kuin mustaa ja valkoista. Olen tehnyt kuvat käyttäen Pigman Micron kyniä - enkä sitten mitään muuta. Osan tämän postauksen kuvista olen julkaissut jo aiemmin ja osa vasta tässä.

Kuvien - sillä tekstiä näissä on hämmentävän vähän - kautta olen tutkinut viivan mahdollisuuksia, rytmiä ja sommittelua. Moneen juttuu kimmokkeen olen saanut Tove Janssonilta, jonka töiden vaikutus on näkynyt (omasta mielestäni kuvissani aina) sekä Ulla Thynellin töistä. Ulla Thynell on suomalainen taiteilija, kuvittaja ja graffikko. Hän on aivan huikean monipuolinen taiteilija. Hänen työnsä ovat maagisia ja unenomaisia. Erityisesti hänen värinkäyttönsä on aivan kertakaikkisen huikeaa,
mutta ihailen valtavasti myös hänen tapaansa sommitella kuvakokonaisuuksia.

Kun puhun kimmokkeesta  en tarkoita, että olisin katsonut ao. taiteilijan työtä piirtessäni. Mutta olen tutkinut hänen tekemistään, sitä miten hän on kuvan toteuttanut, miten hän käyttää viivaa tai piirtää oksistoa.

Kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia työni sinussa herättävät?

Näihin naisaiheisiin inspiraatio tuli Elina Salmisen runoista.

Pysähtymistä ja hidastamista

Joskus, kun elämä haastaa heittäytymällä hankalaksi. Joskus kun tipahdat itsesi kaivamaan kuoppaan. Ei ole sanoja. Eikä voimaa sanoa niitä, vaikka olisikin. Silloin löytyy lohtu ja rauha - ainakin hetkeksi - kynän ohuesta viivasta, toistuvasta ja mekaanisesta. Viivan rakentamasta muodosta ja kynän liikkeestä, jonka tahtiin hengittää...

Alkoholimusteella maalaten

 Kuvasta sitä ei ehkä niin tavoita, mutta tämä on isohko työ. A4 kokoinen. Toteutettu alkoholimusteella synteettiselle paperille. Kun työ muutoin kuva, olen siihen piirtänyt yksityiskohtia sekä Stabilo All kynällä että Micron kynillä.

Guassia ja ajatusten virtaa

 Kuten kuvista näkee ei aina ole mahdollista asetella ja suunnitella kuvaustilannetta - vaan kuva ottaan, jos ja kun sivu valmistuu. Molemmat tehty ilman sen suurempaa suunnitelmaa - aivopieruina paperille. Guassiväreillä (peiteväri). Prosessi ja tekeminen on ollut se juttu - rauhoittuminen ja hengittäminen. Lopputuloksella ei ole niin isoa osuutta tässä kohtaa.

Arttia ja akvarellia

Kuvataiteen perusopinnoissa tällä hetkellä mennään maalauksen maailmassa - akryyliä ja öljymaalia. Pidän siitä. Pidän myös grafiikasta sekä koho - että syväpainanta menetelmistä, joihin hiljalleen tutustun. Silti aina silloin tällöin ja ehkä juuri tuttuuden vuoksi,
nautin suunnattomasti akvarellista - sen mahdollisuuksista ja kynästä ja yksityiskohdista.

Kaiken paksun maalin jälkeen, ehkä myös sen todellisuuden toistamisen jälkeen, on ihana humpsauttaa itsensä rennosti mielikuvitusmaailmaan ja ihan vaan maalailla...

 Tässä ala-artissa mukana on metallihohtovärejä kalan evissä. Pidän vaikutelmasta kovasti.

Mikä sinun ultimaterentouksesi on? Siveltimen, kynän, kirjan, tanssin vai musiikin kanssa...?

Mustavalkoinen maailma

 Ehkä mikään ei ole maalien kanssa läträämisen lisäksi yhtä antoisaa ja rentouttavaa  kuin doodlailu. Päämäärätön piirreskely - vailla tarkoitusperää ja tavoitetta - ihan vain omaksi iloksi.

Itsellä se toimii kivasti ajatushautomona tai ongelmien ratkaisupaikkana tai ihan vain sinä asiana, mitä tehdä kun odottaa perunoiden kypsymistä. Muut katsoo tv:tä, neuloo, lukee (sitä mun on vähän ikävä, joten kuuntelen usein äänikirjoja piirtäessä & siivotessa), minä täytän vapaa-aikaa muodoilla ja viivoilla - joskus hyvinkin mustavalkoisesti.

Yhdessä vaiheessa tekstit olivat keskeisiä kuvissani, arteissakin - ja nyt huomaan että ne ovat osin tipahtaneet pois. ...miksiköhän?

Tässä vasurilla on mun kaivertama kani painettuna ihan leimamusteella arttisivuun

Guassista eli peiteväristä

  Väriopin kurssin kautta - tai sen välinelistan kautta - hairahduin tutkimaan guassi eli peitevärejä vähän lähempää.

Voisin melkein sanoa, että sain valitettavasti ystävältä lainaksi Talensin ja Schminken tuubissa olevat peitevärit. Valitettavasti. Koska tajusin välähdyksen omaisesti, miten erilaiseksi guassi muuttuu, kun laatu paranee. Koulutyöstä tutut Wennströmit ovat ihan hyvät ja käyvät kyllä. Peittävät niinkuin pitää ja kuuluu. Mutta mutta....

Ystäväni tuubien värit olivat todella peittäviä, värien sekoirttaminen ja niiden muuntuvuus <3 Se, miten tavattoman pitkään ne kestävä...

Sai aikaan sen, että tulin hankkineeksi itselleni ja budjetilleni sopivan setin. (On muuten vieläkin näköjään tarjouksessa).Siihen kuuluu Winsor & Newtonin 10 värin lajitelma sekä  IIHANA Mijello Fusion 18 -paletti. Nyt voin pensselillä sutia vähän lisää.

Tässä postauksessa guassiväriharjoituskokeiluita, joissa tarkoituksena puhdistaa paletti, mutta väriä vain riittää ja riittä.

Osassa töistä olen myös paljon vedellä ohennellyt ja kokeillut, miten pitkälle guassi "venyy"...

Joskus ystäväkin voi olla ärsyttävä

Soft pastel liidut. Monta kerrosta liitua. Dina Wakleyn artjournal kirja... Kuvaan hain inspiraatiota googlen kuvahaulla, muistaakseni "vihaiset kasvot" hakusanalla. Ilmeet ovat hauskoja ja ah! niin haastavia. Hän ilmeisesti on merenneito, koska mustekalan kanssa on näin hyvää pataa.

Peiteväri vai Guassi? Kakku vai tuubi?

Tällä hetkellä yritän sisäistää edes jotakin väriopista - ristiriitoja ja riittämättömyyttä nyt opin ainakin. Silmäni puutuvat nopeasti ja sävyt alkavat kaikki sulautua yhteen... Siellä edellytetään peitevärien käyttöä.

Tässä ei ole kyllä kysymys siitäkään. Tässä on kyse siitä, että sain ihanalta ystävältä lainaksi kokeiltavaksi tuubimalliset guassivärit (Royal Talensin), hauskan ja erittäin toimivan väripaletin.
Guassi on muuten peiteväri, itse tämän juuri oivalsin.

Ja voi apua! ....tähän asti en ole peitevärien kanssa sinunkauppoja saanut tehtyä - eivät ole kivat kakusta päin, mutta voi ei... Nyt kun pääsin näitä kokeilemaan ymmärrän, miksi näitä niin paljon käytetään. Siis eihän mikään akvarellia pätki, mutta näissä on jotain samaa, ja kuitenkin jotain hauskasti erilaistakin. Värit ovat vahvoja ja intensiivisiä. Kuivumisen jälkeen voit maalata edellisen päälle ilman sekoittumista. Peittävyys on hauska lisä.

Väri ei tarvitse vettä yhtä paljon kuin akvarelli ja on näin helpommin ohjattavissa ja saat yhdellä siveltimen vedolla peittävän pinnan... Kuulostan mainokselta. Tiedän, ja taidan myydä näitä itselleni koko ajan.... 

Kuvantekijänä kummajainen? ---tai ehkä en.

tummia sävyjä

 Jos olet seuraillut blogiani vähänkään pidempään, olet jo saanut tutustua melko koomiseenkin tekemisen tapaani. Esittelen sitä vielä tässä hieman, koska siinä on muutama lähes sääntö.

1) JOKA päivä jotakin.Teen kuvia - piirrän, maalaan, liimaan, leikkaan, teen kerroksia - joka päivä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän, mutta joka päivä jotakin.

2) Työskentely tapa ja materiaalit/väline vaihtuu säännöllisesti. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä se minun syklini on, mutta tänä vuonna tammikuun tein akvarelleja (kuten jo joulukuun), helmikuussa hurahdin Distress Oxide musteisiin (siinä sivussa toki muutakin mm. digitaalista kuvan teon opettelua),  helmikuun lopussa lähti kaivertaminen isolla buugilla liikkeelle, maaliskuulla painettiin gelliprinttejä ja kaiverrettiin lisää lähes koko kevät ja osin kesäkin, sitten palasin akvarelleihin (kiitos Terry Rynuanin) , syksyllä osin opiskelusta johtuen akryylimaalitöitä, hurahdin alkoholimusteisiin,  nyt olen kaivanut esiin Panpastelsit ja kokeillut guassiväreä (peitevärit). Hinkkaan siis yhtä ja samaa reilun kuukauden ja sitten vaihdan tekemisen tapaa. Poikkean akvarellien pariin säännöllisesti.
 

3) Maalaan sisäistä maailmaa, satuja ja ihmeellisyyksiä. Luonto on kaunis sellaisenaan - edes valokuvat eivät saa sen kauneutta vangittua, joten annan olla (enkä osaisikaan). Ehkä olen realismiin liian malttamatokin.


4) Parhaiten pääsen flowhun, kun teen ilman suunnitelmaa. Yllykkeille antautuminen on hienoa. Lopputulos voi olla vino, epäsymmetrinen ja outo, mutta matka siihen voi olla kuin kirkas helmi kokemusten ketjussa....

5) Olen taidetarvikehamsteri. Kaapeistani löytyy lähes joka lähtöön tarvikkeet ja välineet. Toisaalta tekemiselleni tyypillisen syklisyyden vuoksi, ne tulevat myös säännöllisesti käyttöön. Sen toki olen oppinut, että "valmis"tavaraa kuten kuviopapereita, valmiita kuvia tai esittäviä leimoja ei minun juuri kannata ostaa - ne jäävät happanemaan kaappiin... 

Millainen tekijä sinä olet? Teetkö päivittäin vai harvemmin? Huomaatko vaihtelua tekemisessä ja aiheissa? Entä kuinka suunnitelmallinen ja pitkä jännitteinen olet?

No, nyt olen PanPastelvaiheessa. Kartutin värivalikkoani tummilla sävyillä (10 kpl) entisten 20 + kasvovärien lisäksi ja olen niin tyytyväinen, että sen tein. Hankin myös teräväkärkisen värilevittimen, joka mahdollistaa aiempaa paremmin mm. silmien ja muiden yksityiskohtien tekemisen. Sain esimerkiksi kasvoihin - kuten tässä - uusia luonnollisia sävyjä (joo tiedän se onnistuu sekoittamallakin...) ja olen todella viehättynyt. Oppimisestahan tässä on minulla koko ajan kysymys. Ja huomaan, että mitä paremmin maltan. Lisätä kerroksen toisensa perään tai maltan jättää työn kesken ja palata siihen huomenna - sen tyytyväisempi olen lopputulokseen. Työ opettaa tekijäänsä. :)

Näissä kasvoissa tuli kokeiltua mm. se, miten hauskasti syvyyttä saa kun pyyhkii pastellia pois, vaikka hiussuortuvista pyyhekynäkumilla. Ja valoa ja tarkkuutta muutamalla viivalla softpastel liitua. Paperina muuten Accademian 200g paperi.

Kavioeläinten kavalkadi

 Hevosia, yksisarvisia ja kirahveja.... ihanasti nopeita akvarelleja vesiväripaperille. Kotisohvalla. Illalla kun ei muuhun ole potkua.


Tapa olla
Tapa elää
Tapa hengittää
Tapa ajatella
Tapa löytää ratkaisuja

Kokea värejä
Voimaantua viivasta
Latautua läkikistä
Leikkiä liiottelua

Mitä se on sinulle? Artjounal...kuvien tekeminen. Noin yleensä?

Tai mikä on se tilanne, jossa kynään tartut?
Vai tartutko aina kun siihen tilaisuus tulee...

A gentle figure

 Sometimes it is so fun to do something you have almost forgotton. Like draw with soft pastells. I didn´t have any plans but I am very glad that this gentle  man came throught.

***

Joskus on niin hauska tehdä jotain, mitä on melkein unohtanut. Niinkuin piirrellä pehmeillä pastelliliiduilla, joita minulle on kasaantunut melkoinen kokoelma. Lähdin soitellen sotaan, ja olen iloisesti yllättynyt, että paperille ilmestyi tämä ystävällinen hahmo.

Tuima tuijotus

 Maalasin pitkästä aikaa vesviärillä, ja duudlailin...
Tuli melko tuima ilmeinen muive tästä, mutta joskus elämä vaatii tiukkaa otetta asioihin. Ja tällä muivella taitaa olla sellainen hetki.

Tai sitten kissa on vain tosi ärsyttävä. :9