Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valaisimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valaisimet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. elokuuta 2015

Katse ylös

 Taivas näyttää kauniilta tänään. Raatihuoneen katto kiiltelee uutuuttaan. Savupiipuista ei enää
savu nouse. Lienevätkö ilmanvaihtohormeja. Kakluunit on säilytetty, mutta tuskinpa niissä tuli enää palaa. Kaupungin virallinen lipputanko sijaitsee katolla. Sinne hinataan lippu liputuspäivinä.
 Kun nostan katseeni ylös kodissani, näen valaisimet tästä perspektiivistä. Tämä valaisin, jota nyt katselen, on  työhuoneessani. LeKlint 161 kattovalaisin suunniteltu 1969. 
 Ikkunan päällä olohuoneessa on NUD-valaisin, jonka kantaosa on betonia. Mukava pallukka.
 Kattospottivalaisimina olohuone-, keittiö-, ruokailuhuone- sekä eteistilassa ovat nämä Nero-valaisimet
 Makuuhuoneen katossa on enkelinsiipi. Tosin valaisimen nimi on Icarus, suunnittelija Tord Boontje
 Kohotan katseeni ylös pihapuiden latvaan. Pylväspoppeli heiluu tuulessa. Se on kapea ja korkea,
Harvoin tulee nostettua katsetta latvaan saakka. Tällä hetkellä latvassa ei näytä olevan syksyn merkkejä. Vihreältä näyttää.
Pihakoivua on joskus typistetty latvasta. Latva näyttää haroneen sinne tänne. Ensimmäiset kellastumisen merkit ovat näkyvissä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Valaisimet ikkunaan


Etsin olohuoneen korkeiden ikkunoiden päälle valaisimia.
Löysin muutaman varteenotettavan vaihtoehdon.
Ykkönen on Bloomingvillen valkoinen Climb 20x20.
 

Ingo Maurer on suunnitellut tomaattipurkista jo klassikoksi
tulleen valaisimen Canned Light. Tämä ei sovi olohuoneeseen, vaan 
sijoittaisin sen keittiöön. Siitä seuraisi se, että keittiön E27 valaisin
siirtyisi ehkä olohuoneeseen.
 Luceplanin Agave 26x31 pyöreämpi vaihtoehto on harkitsemisen arvoinen.

Josselin Deris White Light Cage 30x50 on ehkä liian iso.
Ulkonäkönsä puolesta ykkönen.

Kuvat lainattu Ambiente-nettikaupan sivuilta, viimeinen kuva J Deris sivulta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Valoa ja iloa etsimässä

Työhuoneen katossa on iso Globall- valaisin. Siitä on palanut poltin jo muutama viikko sitten. Päivät pimenevät ja illat ovat jo pimeitä, joten pelkkä työpöytävalaisin ei enää riitä. Tänään oli aika lähteä etsimään polttimoita täältä pikkukaupungista. Tarvitsin myös jalkalamppuuni korjausta, joten piensähkökorjaajan etsintä hoitunee samalla reissulla. Pöytävalaisimeenkin päätin ostaa polttimon.
Kaikissa näissä valaisimissa on himmentimet. Se tietysti mutkistaa asiaa, mutta ei ole ylivoimaista. Himmentimiä luulisin olevan muillakin.
Ensin menin kodinkoneiden pienkorjaamoliikkeeseen  Ei, me emme tee sähkökorjauksia emmekä myy polttimoita, oli vastaus. Ehkä AMK:n sähköpuolen korjauspajassa korjataan. Lupasin käydä siellä. Polttimoiden myyntipaikka ei selvinnyt.  
Tässä  Romeo Moon T1-pöytävalaisin, jonka himmentimen on rikkonut sopimaton poltin. Toista kertaa en mene samaan loukkuun, vaan ostan sopivan polttimon. 
Päätin pyytää apua insinööriltä, joka kesken työpäivänsä etsi yhden ja ainoan mahdollisen liikkeen, josta saisin ostaa polttimot. Puhelinsoitto tuotti sikäli tulosta, että he ovat toimittaneet polttimoita asiakkaille.
Mutta nyt se ei käy, kyseinen liike on selvitystilassa eikä voi enää tehdä tilauksia. Suomeksi sanottuna rahat ovat loppuneet. Tämä on tätä aikaa, kun pienyrittäjät heiluvat konkurssin partaalla.

Niinpä insinööri näpytteli sopivan nettikaupan sivuille ja sieltä löytyi sopiva poltin seitsemän euron hintaan. Tilasin neljä, onpahan sitten varalla, kun kolmen-neljän vuoden päästä tarvitaan.

Nauru pidentää ikää ja pitää niskat rentoina, sanotaan.

Ilahduin tämän patsaan äärellä. Huomasin, että kaupunki on avannut vesihanan ja nyt vesi ryöppyää kivasti kuten patsaaseen kuuluukin.
Patsaasta taas muistui mieleeni aurinkoinen sunnuntai.

Olimme mieheni kanssa menossa jonnekin. Pysähdyimme liikennevaloihin, katua lähti ylittämään nuori nainen taluttaen valkoista pientä ja sööttiä villakoiraa. Kesäisen lämmintä kun oli, hän oli  pukeutunut hyvin niukasti, niukka musta toppi ja sitäkin niukemmat shortsit aivan minit.
Kun starttasimme liikkeelle, kysyin.
Huomasitko ?  Ai mitä ? Siis huomasitko ?  Joo, se oli todella söpö koira.
Purskahdin nauruun, päivä on pelastettu ja elämä on taas pidentynyt himpun verran.