Kohti uutta vuotta

 Olen nauttinut joulunajasta. Täällä olen piipahtanut vain silloin tällöin.

Toisaalta on ihan hyvä ottaa verkkaisempi tahti. Elämää on elettävä

joka sektorilla ja annettava aikaa elämiselle. Aika rientää, sitä ei riitä tuhlattavaksi.   

Lunta, räntää ja vettä on saatu, säät ovat vaihdelleet.

Juuri tänään satoi joka lajia. Kun rännänsekainen lumisade liimautui ikkunoihin,

se suli heti sadepisaroiksi. Pisarat juoksivat kilpaa ikkunassa ja antoivat tilaa uusille pisaroille.   

 

 Kaupungintalous, kuin myös koko valtakunnantalous,  on rapakunnossa.

Se välittyi uudenvuodenaattona. Raketteja ei viuhunut taivaalle entisten vuosien tahtiin.

Minulle tuotti vaikeuksia saada kuvia, kun raketit räiskähtelivät kovin harvakseen.

Säästö se on pienikin säästö. Olisin jättänyt koko tulituksen väliin, kaupunginkassaan olisi

säästynyt hieman enemmän. Perinteisemmät traditiot esiin. 

Maaseudulla ei taideta kuntien kukkarosta raketteihin tuhlata.

 

 Kaksi tulppaanikimppua on jo kuihtunut, tässä niistä toinen.

Tänään ostin kolmannen. Hinta oli pudonnut jo melkein puoleen.

Kukat ovat ilonamme, kun koti on nyt hiljentynyt. 

 

Pojat nauttivat lätyistä. Tämä on aina herkkua pyhistä huolimatta.

Lätyt nautittiin omenasoseen, mansikkahillon ja sokerin kera.

Näkyypä joku käyttäneen kaneliakin.  Pikkuprinsessa oli leikkimässä

tai piirtämässä. Eikä hän erikoisemmin lätyistä pidäkkään.

Tästä jatketaan tätä vuotta. Ollaan elämään tyytyväisiä. Annetaan onnen asua kodeissamme.

Nautitaan siitä mitä meillä on. Kiitetään terveydestä, kodista ja ystävistä. 

Autetaan kykymme mukaan apua tarvitsevia.

Hehkuvia amarylliksia

 

Amaryllikset, ne viimeksi ostamani,  ovat juuri nyt parhaimmillaan. Joulunpunainen väri hehkuu kauniisti ja
sopii tähän lumettomaan joulun aikaan.  Olemme aivan kohta lähdössä torille katselemaan rakettien räiskettä.
Lähellä keskiyötä se alkaa.
Alkuillasta jo alkoi räiskintä. Kaupunki järjestää lapsille oman rakettisession ja keskiyöllä on aikuisille.
Ylläolevan kuvan otin ikkunastani pari tuntia sitten.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta.

Hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta.

Uusi vuosi alkoi

Vanha vuosi päättyi rakettisateessa ja tulipa sitä tihkua taivaaltakin. Oli äärettömän liukasta, kun vesi jäätyi katujen pinnassa ohueksi jääksi.
Katselimme rakettiräiskettä ikkunasta ja katselimme perinteisen vanhan vuoden päätösseremonian televisiosta.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Paitsi tänään on yksi lupaus ääneen lausuttu. Tästä ei nimittäin tule enää mitään, siis kuvaamisesta. Yksinkertaisesti olen täysin kameran ja saadun valon armoilla ja aivan hallitsemattomasti. Joskus onnistun, useimmiten en. Nyt on saatava vaikka yksityisopetusta kädestä pitäen, muutoin  kameraan tärveltynyt raha on täysin hukkaan mennyttä. 

 

Heitin osan kukkineista hyasinteista roskiin ja loput, paremmassa kukassa olleet, siirsin uusiin laseihin.
Kyllä ne vielä muutaman päivän ilahduttavat.
Olen samaa mieltä kuin 4-vuotias Fiona.
- On mukava, kun joulu loppuu ja tulee arki ja ei ole enää kiirettä. Kiire ei ole  mukavaa ja tavaroita on liikaa. Nyt ei tarvita yhtään tavaroita enää. 
Meillä oli yhdessä hauskaa kaupungilla. Englantikin sujui aika mukavasti.
- Oh My God - Bemari. Sanonta tuli aika näppärästi, kun Bemarin näki. Kysyin, mistä hän on oppinut englantia.
- Hilda, tarhakaveri, opettaa minulle englantia. Jaahas, kohta kai saamme puhua vallan englantia yhdessä.
Lelukauppa kierrettiin hylly hyllyltä, mutta mitään ei ostettu, ei ollut tarvetta. Välillä kuului hyllyjen välistä.
- Mamma mia, mikä Barbi. Kyllä me nautimme yhdessä. Yksi erimielisyys tuli reissulla, Fiona kantoi ison lauantaimakkarapötkön ostoskärryyn. Tällä kertaa sitä ei voitu ottaa, kun kinkkua on vielä jäljellä.

Himmeli, jonka tein viime jouluksi, ei ole vielä päässyt näkyviin tänne blogiin. Korjaan nyt tämän puutteen.
Suunnittelen, että teen tänä vuonna kaverin himmelille ja lisään nykyiseen uusia osia. Saisi olla vähän muhkeampi. Himmeli riippuu olohuoneessa kesät talvet  ikkunasyvennyksessä.

Eilen kävin kaupassa ilman ostoslistaa. Tärkeimmät jäivät kuitenkin ostamatta, tulitikut ja kruunukynttilät.

Nyt on tultu vuoden ensimmäinen päivä toimeen kolmella tulitikulla ja osa kyntteliköistä on tyhjinä.

Tulppaaneita sen sijaan löytyi ja vain kuvassa näkyvää väriä. Oikeastaan aika piristävän värikkäitä. Keltainen  sopii meille ja vesisadepäivinä piristää voimakas oranssi sopivasti.

Näin on nytkähtänyt uusi vuosi käyntiin. Matka jatkuu.  

Kohti uutta

Vuosi 2012 alkoi seesteisenä. Lumi peitti maan valkoiseksi.
Koivut ovat jo valmistautumassa tulevaan.
Lehtien silmuaihiot ovat elämää täynnä.

 

 

Vuoden 2011 viimeisenä päivänä satoi hiljakseen lunta.
Saatiin valkoinen talvi.
Uusi vuosi on hyvä aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä.
Vanha on pyyhitty pois, on tilaa uudelle ja paremmalle.

Niin saa toivoa. Mutta sana on kaiken edessä.
Se asettaa ehtoja toivomuksen täyttymiselle.
Maailmassa ei kaikki ole enää kohdallaan. Sodat, köyhyys,
luonnonmullistukset, syrjintä, työttömyys ja taloudelliset ongelmat

vaikuttavat kaikkialle. Niin myös meidän jokaiseen elämään.
Onko 2012 laupeuden ja suvaitsevaisuuden vuosi. 

 

 

 

Jälleen kerran aloitettiin rakettien räiskeessä toivoen ja luvaten.  

****

Hyvää vuotta 2012 kaikille.

Autetaan tarvitsevia.

Lasia ja sydämiä

Joulua olen siivoillut jo takaisin komeroon, mutta vain osittain. Nautin vielä joulukuusesta terassilla ja pihakuusessa palavat vielä pienet jouluvalot. Yöllä oli satanut lunta ja pihan kuusi on täysin lumen vallassa vain joulukynttilöiden pienet sähköliekit loistavat lumen keskeltä. Vaihdoin tason päälle kirkasta lasia ja sytyttelin kynttilöitä. Nostin maljakkoon jäkäläisen männynoksan, se näyttää joulukuusen rungolta. Tyhjää, kevyttä ja väritöntä, ne sopivat joulun jälkeiseen elämään.

Torstaina on loppiainen, se lopettaa joulun. Sitten on aika riisua loputkin joulun merkit ja aloittaa elämä ennen kevättä.

Aamulla nappasin kuvan yhdentoista kieppeillä. Aurinko kajotti niin hienosti omenapuun takaa. Hieman ihmettelin kuinka se välillä katoaa ja oli vaikea saada kunnollista kuvaa. Tosin otin sen ikkunan takaa, sekin haittasi hieman. Mutta lopullinen syy selvisi iltapäivällä, Suomessa nähtiin auringonpimennys juuri tuohon aikaan yhdentoista jälkeen.

Eilen aamulla minua odotti yllätys ulkona. Huomasin, että ystävämme pupujussi on iloinnut pihalla omenapuun alla. Rakkaus on nyt molemmin puolista. Hän osoitti sen minulle lähettämällä kauniin omatekoisen sydämen.  Tämä pupu on monivuotinen ystäväni, jos satutte muistamaan vuosien saatossa tekemistäni pupupostauksista.
Tämä lumihankeen piirretty sydän koristaa nyt jonkin aikaa blogini yläpalkkia. Viime yönähän sydän peittyi sataneen lumen alle. Katsotaan, jos pupu tehtailee uuden.

Uusi vuosi ja lupaus

Otsikossa on sana lupaus, en ajatellut tekeväni yhtään lupausta uudelle vuodelle. Kunnes kuuntelin YLEn Vuosi vaihtuu ohjelmaa tuntia ennen uutta tulevaa vuotta. Ohjelman runoilija Sinikka Bruun sanoi mielestäni hyvin, lainaus ei ole aivan sanatarkka, mutta muistissa olevat sanat kertovat oleellisen.

En katso menneeseen vuoteen enkä mieti tulevaa, haluan elää ja olla vuoden jokaisessa hetkessä  niin täydesti  kuin voin.
Tästä tuli minun uuden vuoden lupaukseni. Tämä vaatii paljon, mutta ei ole mahdotonta. Elämää ei ole annettu hukattavaksi hetkeäkään.  Niin nopeasti kulkee aika, huomaamatta se kääntyy iltaan, etkä voi enää kääntyä takaisin. Elä hetkessä täydesti.

Nyt on talven kaunein aika, ajattelin kävellessäni lumisessa maisemassa.  Niin paljon kauneutta ympärillä, jota ei näe jos kiirehtii, jos ajattelee kaikkea muuta kuin juuri sitä hetkeä, jota elää.

Puiden sanomaa on helppo kuunnella.  Ei tarvita sanoja vain katse ja pysähtyminen riittää. Aikaa on.

Lumi on puhtaan valkoista. Se kuvastaa rauhaa, tyyneyttä ja puhtautta. Olen kiitollinen, että tämä maa on kotimaani.

Ensimmäinen päivä

Kauniimmin ei vuosi voi vaihtua kuin nyt vaihtui. Jo aatonaatto ounasteli mitä tulossa on. Aamulla ikkunanäkymät olivat hohtavan valkoiset. Sää oli tyyni, puiden oksat oli koristeltu kevyellä pakkaslumella. 
Pihan lumipeitto oli aivan koskematon. Jänöjussikaan ei ollut vielä ehtinyt loikkia pihan poikki.

 Talitintit ovat käyneet ahkerasti nauttimassa joululahjastaan. Onpa siellä käynyt joku muukin. Epäilen harakkaa, koska vaahteranoksa on pettänyt istujan alla. Olisin halunnut nähdä, kun harakka romahtaa oksan pettäessä alas lumeen. Ei ole ollut moksiskaan, koska on  pyörinyt piirileikkiä puun ympärillä ja jopa pistänyt tanssiksi. Jäljet johtavat läpi koskemattoman lumipeitteen.

 

Aattoaamuna  kohtaa sama valkoinen näkymä joka ikkunasta. Pihan poikki oli juossut jänis, oli pysähtynyt omenapuun alle ja jatkanut matkaansa. Illan pimeydessä valaisee lumi tienoot.. Kävelylenkillä ihastelemme alkuillan  taivasta, jonne  verkkaista tahtia pirstoutuu  rakettien  värikäs tähtisuihku. Viimevuotista  vähemmän raketteja, mutta juuri sopivasti.  Ei häiritsevää pauketta, vaan kaunista säihkettä.

On kuutamo, kuu ei valaise ei lämmitä, mutta se on  salaperäisen kaunis.  Olisiko se tullut hieman lähemmäksi. Muistan, että lapsena kuu kumotti paljon korkeammalla. Tällä vuosikymmenellä lennetään jo lomalennoille kuuhun tai sitten seuraavalla vuosikymmenellä. 

Vuoden ensimmäinen päivä on kääntynyt  valkoisena ja valoisana iltaan.  Ennakoiko se valoisampaa uutta vuotta, toivotaan niin.

Vuosi vaihtuu

Vuosi  on vaihtumassa uuteen. Lupauksia ja toiveita mietitään.

Toivotaan entistä parempaa ja luvataan heittää kaikki paheet taakse.

Aloitetaan uusi uljas elämänvaihe.

Mietin vielä, mitä lupaan itselleni ja muille.

Katson 2009 bloggaushistoriaani. Tavoitteenani on ollut kirjoittaa postaus joka päivä.

Melkein niin olen tehnytkin, postauksia on  kertynyt 358 plus tämä postaus.

Ehkä huomenna vielä yksi, niin saan 360 postausta.

Haasteet ovat olleet mieluisia.

Valokuva-/Runotorstai 62, Pakinaperjantai 44, Numerokuvat 42,

Värikollaasit 29 ja Tarinamaanantai 15.

Uusi MustaValkoista 4.

 

Valkoinen ykksinkertainen amaryllis avasi kukat.

 

Punaiset ovat avautumassa, nuputkin näyttävät kauniilta.

Yllätys oli vaaleanpunaiseksi luulemani amaryllis.

Kun se avautui, väri on  valkoinen ja kukkien terälehtiä reunustaa hento pinkki.

 

Viimeisenä kaikki kukat ryhmänä.

Näiden kukkien myötä toivotan teille kaikille

Hyvää ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2010.

Rakettien paukkuessa uuteen vuoteen

Aattoiltana oli rakettien loistoa, värikästä ja paukkuvaa koko taivaankannen mitalla. Ensin ajattelin, että en kuvaa syystä, jonka arvaatte ja tuloksen näette kuvassa. Digillä ei niinvain onnistu ajoittamaan juuri oikealla hetkellä sitä värikästä loistetta, tulihan kuviin jotain, mutta ei ainuttakaan väriläiskää. Olin aina myöhässä.

Terassin kylmähoidossa olleet hyasintit nostin päivä ennen aattoa lämpimään ja nehän aukesivat juuri aattoillaksi täyteen kukkaansa. Mitäkö siellä juurella on, vaahteranlehtiä ne ovat.

Nyt on toisen vaiheen amaryllisten vuoro juhlistaa uutta vuotta. Toinen nuppu on vielä tulossa.

Joululiina on vielä pöydällä. Pidän joulun tunnelmasta. Joulunaika on niin lyhyt, että siitä pitää nauttia kaikin koristein mahdollisimman pitkään. Nuuhkaisen aina kuusen ohi kulkiessani, se tuoksuu raikkaan kuusen lailla metsäiseltä.
Uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt, mutta tavoitteita on asetettu yhdessä. Miellyttävä tavoite ja sen toteuttaminen on edessäpäin, nimittäin matka aurinkoon. Kohde tosin on vielä tuntematon. Kriteerinä on kuitenkin, että lentomatka-ajan pitää olla alle kuusi tuntia. Eikä Kanariansaarille lennetä. En ole siellä koskaan ollut, mutta en ole halunutkaan. Otan vastaan mielelläni mukavia lomakohde-ehdotuksia.
Rentouttavia juhlakauden päiviä, vielä niitä on jäljellä.

Uuteen vuoteen....

Hyvästi vanha vuosi. Perinteisesti kuljetaan uuteen vuoteen Verdin musiikin tahdissa. Tanssille ja musiikille ei talousnäkymien mukaan olisi aihetta, mutta optimismi on säilytettävä. On uskottava siihen, että taantumaa seuraa nousu. Maailmanlaajuinen taantuma, lama, luonnonkatastrofit ja sodat sävyttävät uuden vuoden alkua. Olisiko paras vain toivoa, että konfilktit maailmalla saadaan neuvottelujen kautta sovittua ja taantumasta lähdetään nousuun. Toivo olisi paras tavoite uudelle vuodelle.

Tänä vuoden viimeisenä aamuna taivaalla purjehtivat kultaiset pilvet. Ne vaelsivat pitkin taivaan kantta toinen toistaan kauneimpina. Halusin uskoa, että ne ovat hyvä ennuste tulevaan vuoteen. Kultaisten pilvien alta kiittäen kuluneesta vuodesta toivotan teille kaikille

Hyvää ja menestyksellistä Uutta Vuotta 2009

Lupauksiako......

Tätä vuotta on enää kaksi päivää. Uudenvuoden lupauksia en tietääkseni tee, ellen sitten aattoillan viimeisinä tunteina innostu asettamaan yhden vuoden pituista tavoitetta tai lupausta. Pitää aloittaa kuluneen vuoden inventaario ja samalla aukenevat lupauksien aiheet uudelle vuodelle.
Laihdutus on iänikuinen tavoite ja lupaus, mutta sitä en nyt tee. Sen sijaan päätän pysyä siinä ruokaohjelmassa, jonka mieheni kanssa aloitimme jokunen aika sitten. Syö usein, mutta vähän. Laske kalorit, se on muuten ihan helppoa. Syö kasviksia ja hedelmiä reippaasti, mutta vältä makeita leivonnaisia, sokeria ja valkoista jauhoa sisältäviä tuotteita. Täytyy myöntää, että syö usein on minulle ollut vaikeinta. Se voisi olla lupaus vuodelle 2009.

Muistan totetumattomia lupauksiani. Yksi niistä oli, järjestä vanhat valokuvat albumeihin, erikoisesti ulkomaanmatkakuvat. Tämä on aika iso homma. Kuvat eivät ole missään tietokoneen muistissa olevia, vaan oikeita paperivalokuvia. Taitaa olla kulunut jo viisi vuotta, kun tein tämän lupauksen. Kuvat ovat edelleen laatikoissa eikä sievästi albumeissa. Albumitkin on aikoinaan ostettu ja ovat edelleen tyhjiä. Pitää jo pinnistellä muistia, että muistaisi missä maassa ja milloin on tullut käytyä, kun kuvia katselee.
Mitä lupauksia sinä aiot tehdä uudelle vuodelle ?

Otin eilen kuvan terassin lasiin liimautuneesta jääkukasta. Kyllä sitä pakkasta nyt on ollut, vaikka maa on edelleen kohmeisen lumeton. Vai onkohan tuo pieni enkeli siivet levällään.