The Border

Alkuun tietysti hyvät uutiset. Hollywood on tarttunut isommalla otteella Don Winslown tuotantoon ja tuotantoputkessa näyttää olevan useampi filmatisointi kirjailijan tuotoksista. Tuoreimpana Cartel-trilogia joka siirtyy FX-yhtiön kautta televisioon, tuottajana Ridley Scott. Samoin Don Winslow edellinen ja jo aikaisemmin ilmoitettu The Shield joka kertoo New Yorkin huumepoliisien kujanjuoksusta (kokemukseni täällä) joka pääsee James Mangoldin kautta elokuvaksi, myös Ridley Scottin rahapussin avulla. Joten voidaan sanoa että Don Winslow on lyönyt läpi ansaitusti.

Cartel/Power of The Dog -trilogian myötä Don Winslow on tuonut lukijoiden eteen yli 40 vuotta loputonta ja pitkälti tuloksetonta huumesotaa Yhdysvaltain ja sen eteläisten naapurien välillä. Trilogian ensimmäinen Power of the Dog kuvasi nuoren DEA-agentin Art Kellerin ensimmäisiä vuosikymmeniä sekä nuoren huumekartellin johtajan Adán Barreran välistä henkilökohtaista suhdetta ja tulevien huumesotien alkusoittoa. Tarina alkoi palavien unikkopeltojen keskeltä ja päättyi vielä isompien unikkopeltojen keskelle.

Cartel, trilogian toinen osa kuvasi huumekartellien kasvua valtaviksi organisaatioiksi jotka haalivat valtaa ja lähes mittaamattomia määriä rahaa, ja tietysti Art Kellerin lähes epätoivoista vastaan taistelua. Lopputanssi käydään Guatemalan viidakossa missä Art on luopunut lain kirjaimesta ja johtaa epävirallista ja laitonta erikoisjoukkojen iskua ja näyttää onnistuvan toimiessaan päämestaajana mm. Los Zetas- ja Sinaloa-kartellien johtoportaan osalta. Myös Adán Barrera oli paikalla mutta todettiin kadonneeksi.

Tuore The Border jatkaa vuodesta 2014. Yhdysvaltoja jo yli 40 vuotta riivannut huumeongelma on ottanut uusia kierroksia kun huumeiden yliannostusten määrä vain kasvaa. Huumeet virtaavat edelleen etelästä pohjoiseen ja kymmeniä miljardeja dollareita ui vastavuoroisesti takaisin rajan yli etelään. Art Keller on jo suunnittelemassa eläkepäiviään kunnes hänelle tarjotaan yllättäen Yhdysvaltojen huumepoliisin DEA:n johtajuutta ja hetken pohdinnan jälkeen, eläkesuunnitelmat saavat jäädä. Pelikentän toisessa päässä Meksikossa huumekartellien sisällä tapahtuu sukupolven vaihdos. Suurinosa vanhoista kartellipäämiehistä on joko kuolleet tai vangittu joten askeleen eteen ottaa entistä vallanhimoisempi nuorempi sukupolvi. Art aloittaa kunnianhimoisen projektin jolla on tarkoitus kuristaa huumekartellien Yhdysvaltojen bisnes once and for all.

Täytyy sanoa että The Border päätti komeasti Don Winslow:n massiivisen trilogian. Yli 40 vuotta vuotta Yhdysvaltojen huumesotaa kuvattuna eri osapuolien kautta antaa hyvin perspektiiviä loputtomaan taisteluun. Kymmeniä tuhansia kuolleita, kaziljoonia dollareita niin tuottoina kuin aika hukkaan heitettyinä määrärahoina. Don Winslow avaa lopussa kiehtovasti mikä on "huumesodan" lopullinen tarkoitus: kaikkia osapuolia hyödyttävä bisnes. Tässä viimeisessä osassa myös kirjailija lyö mukaan nykypäivän Yhdysvaltojen presidentin, jonka vävypoika on sotkeutunut huumekartellien rahoituskuvioihin. Twiittejä myöden tarinassa on kaikille tuttu säheltäjä, vain eri nimellä. Kirjailija on eräässä haastattelussa sanonut että tarinaan mukaan otettu Yhdysvaltojen presidentti oli tarkoituksenmukaista ja hän odottaa että kirja suututtaa monia Washingtonissa mutta hän on siihen varautunut. Mukana on myös Yhdysvaltojen huumeongelma: opioidit ja fentanyyli jotka tappavat ei pelkästään narkomaaneja kulkutaudin lailla.. Samoin kirjailija on huomioinut Väli-Amerikan pakolaiset jotka henkeä uhmaten yrittävät paeta paikallisia jengejä ja tekevät pitkän matkan kohti Yhdysvaltojen etelärajaa. Kirja ei ole mikään neutraali ja fiktiivinen kuvaus, vaan harvinaisen kantaaottava kuvaus nykypäivän ongelmista.

Nyt sitten mielenkiinnolla odotetaan mitä Hollywoodvillen ohjaajat saavat aikaan kirjoista!

The Force

Don Winslow:n eeppinen kirjasarja amerikkalaisten ikuisesta huumesodasta räjäytti tehokkaasti tiensä allekirjoittaneen lukulistoille kun kirjojen The Kings Of Cool, Power Of The Dog ja sen jatko The Cartel olivat kokonaisuudessaan hengästyttävää tykitystä nykypäivän huumesodan helvetistä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista Pohjois-Amerikan ja Meksikon väestöön.

Don Winslow on nyt kesäkuussa julkaissut uusimman teoksensa The Force jota varten kirjailija teki vuosia tutkimustyötä niin arkistojen parissa ja samalla haastatellen itse poliiseja. Kirjan kansikin on synkän informaativinen ja se kertookin New Yorkin poliisilaitoksen nykypäivän toiminnasta. Pääosassa ei ole se kaikki hieno julkinen työ mitä yli 30 000 New Yorkin poliisia päivittäin tekee vaan kirja kulkee siellä NYPD:n synkemmällä puolella, josta nousee otsikoihin vähän väliä huolestuttavia uutisia. Don Winslow on kirjoittanut kirjan New Yorkin poliisilaitoksen korruptiosta josta on vuosikymmeniä tehty kirjoja ja elokuvia.

Kirjan kertojaänenä toimii New Yorkin huippuetsivä Denny Malone joka on NYPD:n huumeyksikön Manhattan North:n "Da Force:n" johtotähtiä. Tarina alkaa kun Denny vangitaan ja kertomus pidätykseen johtavista tapahtumista alkaa. Denny kertoo poliisityöstään joka on kaikkea muuta kuin normaalin poliisietsivän arkipäivää: päivät täyttyvät mafian, kaupungintalon ja muiden poliisiorganisaation päättävien tahojen voiteluista. Paksut rahakirjekuoret vaihtavat omistajia ja huumeet liikkuvat poliisien käsien kautta takaisin katukauppaan. Denny on idealisti ja kertoo kuinka poliisityö puhtaimmillaan on tehotonta ja lähes kaikki on sallittua kunhan ei jää kiinni. Lukija pääseekin seuraamaan kylmähermoisia teloituksia, huumeratsioiden yhteydessä tapahtuvia todistusaineistojen katoamisia ja ennenkaikkea poliisielämää "veitsen terällä" kirjaimellisesti. Kaikkein räikeimpiä esimerkkejä tapahtuu kirjan alkupuolella kun Denny tiimeineen tekee ison huumeratsian jonka lopussa Denny teloittaa aseettoman mafiapomon kylmän rauhallisesti; loppusaldona 100 kilosta heroiinia pääsee otsikoihin 50 kiloa. Puolet menee Denny tiimin eläkerahastoon.

Tarinan edetessä lukija huomaa kuinka tapahtumat eskaloituvat pala palalta ja Dennyn mestarillisesti pyörittämä korruptiokuvio katupoliisitasolta aina kaupungintalolle asti alkaa lähtemään lapasesta ja lopussa odottaa se looginen lopputulema. Mikään ei jatku ikuisesti ja loppupelissä on vain kyse selviytymisestä.

Don Winslow on jälleen kerran kirjoittanut suorastaan hengästyttävän tarinan New Yorkille varmasti arasta aiheesta. Luin kirjan yhteydessä muutaman kirjailijan haastattelun ja hän kertoi kuinka hän oli tehnyt kirjaa varten useita vuosia tutkimustyötä. Hän oli troolannut oikeuspöytäkirjoja ja lopulta haastatellut myös paljon NYPD:n poliiseja. Kirja on itsessään saanut jo ylistäviä arvioita sen realistisuudesta ja en ole yllättynyt laisinkaan tiedosta että kirjan elokuvaoikeudet on jo myyty miljoonasummalla 20th Century Foxille. David Mamet kirjoittaa tällä hetkellä käsikirjoitusta ja Cop Landin ja Loganin ohjaaja James Mangold tulee ohjaamaan itse elokuvan. Ensi-iltakin jo päätetty - maaliskuun 1. päivä 2019.

The Cartel

Don Winslow:n Power of the Dog oli piinaavan tehokas pilotti Yhdysvaltojen ja Meksikon välisestä loputtomasta huumesodasta. Kuin promona Power of the Dog:lle ja tälle nyt kesällä julkaistulle jatko-osalle, Netflix ampui tässä kuussa eetteriin Chris Brancaton, Carlo Bernardin ja Doug Miron läpeensä kehutun Narcos-sarjan joka kuvaa samaa maailmanlopun maisemaa.

The Cartel jatkaa siitä mihin Power of the Dog jäi. DEA-agentti Art Kellerin ensimmäiset kolmisenkymmentävuotta huumesodan syövereissä on takanapäin ja loppuunpalanut virkamies on vetäytynyt syrjäisen luostariin mehiläisten pariin. Toisaalla vangitty Adán Barrera, Art Kellerin arkkivihollinen ja huumeimperiumin ylipiru, saa junailtua itselleen siirron meksikolaiseen vankilaan. Joulupäivän illallinen ja dramaattinen vankilapako pistää tarinaan isomman vaihteen silmään.

Kirjaa on jo kehuttu sen realistisuudesta missä fiktio sekoittuu brutaaliin meksikolaiseen todellisuuteen. Art Keller juoksee tässäkin kirjassa kuin mielipuolinen verikoira Adán Barreran perässä epäonnisesta väijytyksestä toiseen, ja vuosien saatossa ei pelkästään Barreran vaan myös Kellerin vastaan nousee uusi nykypäivän valtava huumeteollisuuden lähes apokalyptinen todellisuus: eri kartellit pistävät peliin omat ammattiarmeijansa jotka eivät säästä keinoja tai sivullisia uhreja saavuttaakseen haluamansa. 

Kirja nostaa Meksikon osalta surullisen faktan esille: jos katsotaan kirjan rinnalla faktoja niin esimerkiksi Meksikoa vuosina 2006-2012 johtaneen presidentin Felipe Calderónin virkakauden aikana raportoitiin vähintään 60 000 huumesodan uhria, vuoteen 2013 mennessä uhriluku on räjähtänyt yli 120 000 (!). Lukuisat huumekartellit jotka pitävät maata panttivankinaan löytyy myös Don Winslow kirjasta. Erityisesti kirjassa Barreran päävastustajaksi nousee pahamaineinen Los Zetas jonka ääribrutaali toiminta pistää lukijan pyörittelemään päätään. Loppupuolella viranomaiset ja Art Keller ymmärtävät että laillisin keinoin ongelmaa ei saada poistettua, ja syvällä Meksikon hallinnossa, totaalisen korruption saavuttamattomissa tehdään sama kuin tehtiin Kolumbiassa 1980-1990 -luvulla, armeija muodostaa tehokkaan tappokoneiston jonka tarkoitus ei ole saattaa rikollisia oikeuden eteen vaan tuhota huumebisneksen pelurit - lähes siinä onnistuen. Huumebisnes saadaan jälleen tasapainoon.

Surullisesta aiheesta huolimatta kirja on on hyvin kirjoitettu. Don Winslow nousee kirjoillaan James Ellroyn tasoiseksi isojen tarinoiden kirjoittajaksi joka osaa maalata isoja tarinoita ja Ellroyn tapaan kirja sivut täyttyvät henkisesti hajonneista ihmisistä jotka taistelevat selkeästi ylivoimaista vastustajaa vastaan ja vaikka tarina on pääosin hyvin synkkä niin se vetää lukijan tehokkaasti mukaan kuusisataisen sivuiseen painajaiseen.

Ja kuten arvata saattaa, kirjan ilmestyttyä kesällä, elokuvaoikeudet on jo myyty isolle elokuvastudiolle ja elokuva on jo suunnitteilla.

Seuraavaksi mennään sitten aivan toiseen suuntaan kun vuorossa on veteraanihistorioitsijan David McCullouch:n tuore The Wright Brothers.

The Kings Of Cool

On oikeastaan kaksi syytä jotka ajoivat minut lukemaan Don Winslow:n tuoreimman julkaisun: ensimmäinen on Oliver Stone, joka siirsi kirjailijan Savages valkokankaalle. Toinen syy on keväällä luettu Power Of The Dog (omat mietteet kirjasta tästä) joka tekee syvän sukelluksen Yhdysvaltojen vuosikymmeniä kestäneeseen huumesotaan. The Kings Of Cool on esiosa Savages tarinalle. Power Of The Dog -kirjan USA:n ja Meksikon välisestä huumesodasta vaihtuvat Etelä-Kalifornian trendikkäille Laguna Beachin rannoille missä nuoret ystävykset O (Ophelia), botanisti Ben ja kolmikon lyömäase Chon pyörittävät tuottoisaa huumebisnestä, myyntivalttina äärimmäisen laadukas kannabis. Jos olet nähnyt Oliver Stonen elokuvan niin siinä nähdään kolmikon bisnesten kasvavan entisestään ja esteitä odotetulle eläkkeelle tulee vastaan vasemmalta ja oikealta. The Kings Of Cool kertoo kolmikon historian ja tapahtumat sijoittuvat kolmikon osalta 2000-luvun alkupuolelle. Kolmikon tapahtumien rinnalla seurataan kolmikkoon liittyviä henkilöitä kuumasta hippikesästä 1968 aina kolmikon tapahtumiin saakka.

Vuonna 1968 Laguna Beachilla chillailee runsas ja värikäs hippiyhteisö jonka rinnalla kannabisbisnestä aloittelee surffariporukka jonka johdossa patsastelee raamikas Doc. Mukaan lyöttäytyy Chonin tuleva isä 14-vuotias seikkailua etsivä John McAllister. Tulevan bisneksen haistaa myös hippikirjakauppiaat Kim ja Stan. Loppu onkin rakettimaista nousua missä nelikko kasvattaa huumebisneksestään vuosikymmenten saatossa isoa liiketoimintaa ruohon vaihtuessa kovempiin aineisiin. Taakse jää nopeasta rauhallinen Make Love Not War ja muu rauhaarakastava hippi-idealismi kun 1970-luku kääntyy kohti rikasta kasaria ja loppuvaiheen tyrskyissä ímetään jo kokaiinia nenään Lamborginin kojelaudalta. Lopulta O:n, Benin ja Chonin kohtalot kietoutuvat vanhempiensa historiaan kun kolmikko pyristelee viranomaisten ja huumekartellien puristuksessa.

Don Winslow osaa kirjoittaa tiukkaa ja vetävää tekstiä. Kirjailija on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun pilkkomalla 320-sivuisen 306-kappaleeseen joten korkeaoktaaninen tarina juoksee parin sivun kappalekoolla vauhdilla eteenpäin. Ja kirjan tahdin antaa jo ensimmäinen iskevä kappale joka sisältää vain kaksi sanaa: Fuck me. Don Winslow:n tuotanto on ulottunut myös meille suomalaisille kun Like Kustannus on julkaissut tuotantoa Power Of The Dog (Kuolleiden päivät), Savages (Pilviparonit) ja tämä Kings Of Cool on tullut myös ulos suomalaisena käännöksenä Pilviparonit. Jos on tullut luettua Don Winslow:n hengenheimolaisen James Ellroyn teoksia niin nämä iskevät samaan laadukkaaseen rikoskirjallisuuden suoneen.

Nyt on sitten yöpöydällä vaihteeksi aivan toisenlaista kirjallisuutta kun vuorossa on Antony Beevorin A Writer At War: Vasily Grossman with the Red Army 1941-1945. Kirja yhdestä 1900-luvun kuuluisimmasta venäläisestä kirjailijasta ja hänen kokemuksistaan sotakirjeenvaihtajana Venäjän puna-armeijan matkassa.

Power Of The Dog

Don Winslow on itselleni uusi tuttavuus. Kirjailijan nimi tarttui matkaan kun eräänä viikonloppuna tuli Soneran videovuokraamosta lainattua Oliver Stonen Savages. Vaikka Oliver Stone on yksi lempiohjaajistani, elokuva ylsi parhaimmillaan keskikaartiin. Muistin kuitenkin elokuvan jälkeen että elokuvan pohjana on kirja, ja sieltä nousi esille yhdysvaltalainen kirjailija Don Winslow. Kirjailijan tuotanto sisältää liudan kehuttuja rikosromaaneja joten näin James Ellroyn tuotannon fanittajana Don Winslow sopii kuin nyrkki silmään.

Kirja mustassa ytimessä sykkii Yhdysvaltojen johtama aina 1970-luvulta alkanut loputon huumesota.  Meksiko on 1970-1990 vuosikymmenten aikana suuri huumeiden läpikulkumaa (Mexican Trampoline) jonka asioita ohjaa ja säätelee rahalla korkeimmalle viranhaltijatasolle asti paikalliset Narcotraficantet. Korruption leikkaa tehokkaasti läpi koko yhteiskunnan - kaikki on kaupan ja ihmishenki on halpa. Huumekartellit ovat rakentaneet logistiset läpikulkumahdollisuudet kolumbialaisten Pablo Escobarin kaltaisille huumekuninkaiden huumetonneille kun suuressa pohjoisessa odottaa valtavat nautintoainemarkkinat.

Tämän helvetillisen ja brutaalin villin lännen keskelle saapuu nuori Art Keller joka on kokenut CIA:n asiamies joka Vietnamin sodan jälkeen päättää kokeilla uraa vasta perustetun Drug Enforcement Administration eli DEA-viraston asiamiehenä, ja asemapaikkana on Meksiko. Meksikon hurmeisten tapahtumien vyörytys alkaa palavien oopiumpeltojen katveessa  vuonna 1975.

Kirjan tapahtumissa on mukana myös liuta mielenkiintoisia hahmoja. Nora Hayden, kalliin luokan prostituoitu joutuu mukaan tapahtumiin kuin sattumalta, ja hänen kohtalonsa kietoituu monen kirjan henkilön tapaan huumeliiketoimintaan. Isä Parada on piispa joka näkee tapahtumat yhteiskunnallisista lähtökohdista, ja yrittää omalta osaltaan kampittaa maansa valtavaa laitonta liiketoimintaa. Mukaan sekaantuu myös liuta perinteisiä italialaisen mafian aineksia kun New Yorkin katujen kasvatti Sean Callan heittää oman arpansa mukaan ja ajautuu painajaismaiselle uralle kylmäksi salamurhaajaksi Brooklynin tutuilta kaduilta, näkien ja vaikuttaen Meksikon ja Väli-Amerikan 1980- ja 1990-lukujen poliittisessa ilmapiirissä.

Ja tietysti ei pidä unohtaa vastapuolta, eli Barreran perhettä, jonka huumetoiminta nousee korporaatiotason liiketoiminnaksi vuosikymmenten aikana. Perheen pää Miguel ja veljekset Raul ja Adán perheineen kokevat valtavia muutoksia niin hyvässä kuin pahassa. Kaikella on kuitenkin hintansa ja sen perhe saa kokea raskaalla hinnalla.

Kirjan alkupuolella seurataan Art Kellerin ja kolleegoiden loputonta ja tuloksetonta taistelua huumekauppaa vastaan. Kuin sattumalta, Art tutustuu Barreran perheeseen ja käyttää suhdettaan kylmästi vipuvartena perhettä vastaan. Tästä alkaa 29 vuotta kestävä amok-juoksua muistuttava painajainen missä kukaan ei anna periksi ja asiat ratkotaan lopuksi aseilla.

Ensimmäisen sadan sivun jälkeen lukija jo haukkoo henkeään kirjailijan heittäessä silmille toinen toistaan brutaalimpaa kidutustapahtumaa ja murhaa kun huumekartellien ja suorastaan epätoivoisten viranomaisten välinen taistelu tuntuu vain yltyvän. Vuosien saatossa kartellien voima kasvaa, huumekilot muuttuvat tonneiksi ja voimatasapaino siirtyy rajan eteläpuolelle.

Kirjailija ei kuitenkaan tyydy pelkästään kuvaamaan Meksikoa vaan mukaan tulee Väli-Amerikan 1980-luvun tapahtumat. Nicaragua, Panama ja varsinkin Operaatio Condor. Jonka myötä Art Kellerin taistelu onkin saanut mannerlaajuisen vaikutuksen ja kaikki ei menekään kuin olisi kuviteltu. Condor-operaation myötä italialalaismafian Sean Callerin rooli kirjassa vahvistuu ja hänen aloittaessa operaatiotehtävissä,  myös sukellus omaan henkilökohtaiseen helvettiin käynnistyy operaation raadollisten tapahtumien myötä.

Vaikka kirja on välillä infernaalisen synkkä ja täynnä aika riipiviäkin kohtauksia, niin pidin kirjasta paljon. Don Winslow:lla on James Ellroyn tapainen ote hallita isoja tapahtumia ja niputtaa lopulta koko helvetillinen nivaska asioita ja henkilöitä onnistuneesti yhteen. Kirjan vahvimpia osia ovat kirjava seurakunta hahmoja yhteiskunnan eri osista, joiden kautta näitä välillä valtaviakin tapahtumia pääsee seuraamaan eri näkökulmista. Kirjailija osaa myös muuttaa kirjoitustyyliä hahmojen välillä, esimerkkinä italialaismafian kuvaukset ja hahmojen dialogi on lyhyttä, yksinkertaista joka tietysti on tuttua vähääkään mafiaelokuvia katsoneelle.

Power Of The Dog oli myös ensimmäinen eekirjani ja kokemukseni lukulaitteesta (Amazon Kindle Paperwhite) ovat pelkästään positiiviset. Suosittelen laitetta lämpimästi.

Seuraava lukuaskel onkin otettu jo kohti Guillermo Del Toron & Co. The Strain-trilogian päätösosaa josta on muuten tulossa TV-sarja. Yöpöydällä keikkuu siis Yö Ikuinen, joka jatkaa vähintään yhtä synkissä tunnelmissa. Tämä fyysisiltä on ominaisuuksiltaan tuttu ja turvallinen pokkari.

Katkelma sieltä jostain:

Pop pop.

Always two shots, right together, because the second shot automatically corrects the first. Not that it needs to in this instance; both shots go dead center.

The two .22 rounds are zipping around in the guy's brain like balls in a pinball machine. That's why the .22 is Callan's weapon of choice. It's not powerful enough to blast a round through a skull. Instead, it sends the bullet bouncing around inside the brainpan, frantically looking for an exit, lighting all the lights and then putting them out.

EDIT: Like on julkaisemassa tästä suomennosta joka näyttää tulevan ulos elokuussa.