Kesän pari kirjaa

Niin se kesä tuli ja meni, suorastaan ohikiitävän tehokkaasti. Taas oli kova pyrkimys lukea paljon, mutta kesän lukusaldo jäi kahteen pokkariin, joista seuraavaksi.

Jan Guilloun pokkari seurasi Ancilliary Justice -kirjaa, joka oli piristävä sf-lukukokemus. Suuri vuosisata -sarja on edennyt kolmanteen osaan Punaisen ja mustan välissä, missä Ensimmäisen Maailmansota on käyty, ja eletään sodan jälkeisen Euroopan jälleenrakentamisen aikaa. Edellisessä osassa Lauritzenin veljekset palasivat yhteen sodan päätyttyä, keskinäiset erimielisyydet sovittiin, ja veljekset päättivät alkaa rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.

Eletään siis maailmansotien välistä aikaa. Veljesten yritysrypäs on laajentunut ja toiveena on tietysti omaisuuksien ansaitseminen. Tarina kuitenkin keskittyy pitkälti kronikan tulevien kirjojen päähenkilöihin, eli Lauritzin ja Oscarin nyt täyskasvusiin lapsiin ja heidän edesottamuksiin. Toinen veljeksistä on asettunut Ruotsiin ja toinen Berliiniin. Tarinan loppupuolella käännytään jo kolmekymmentäluvun Euroopan myrskyihin. Kirjana kirjailija jatkaa hyvin maltillisella ja rauhallisella linjalla. Maailmansotien välinen rauhan aika etenee tyynessä maisemassa. Veljesten jälkikasvu kasvaa ja aloittavat oman matkansa ja tietysti on mielenkiintoista seurata mikä on heidän kohtalonsa tulevien vuosikymmenten tyrskyissä. Tarinassa nousee esille Oscarin poika Harald, joka valitsee saksassa oman tien, Hermann Göringin siipien suojassa. Tämä oli mielestäni rönsyilevän tarinan parasta antia.

Bernard Cornwellin Soihdunkantaja käänsi minut vahvasti The Last Kingdom-saagan loppusuoralle, kun edessä on sarjan kolme viimeistä kirjaa. Nyt täytyy sanoa että kirjasta ei jäänyt mieleen mitään tähdellistä. Uhtred alkaa olemaan ikäihminen, ja tarinan tapahtumat antavat mahdollisuuden, jälleen kerran, yrittää saada takaisin perheen vanha kotilinnoitus Bebbanburg. Edellisten osien tapaan, nyt alkaa näkymään kirjailijan turnausväsymys ja ei varmaan mikään ihme. Lukijallekin 10 kirjaa viikinkitaisteluita alkaa olemaan paljon. Mutta kyllä tämä sarja kahlataan läpi.

Myrskyn soturit

Bernard Cornwellilla vaikuttaa olevan ehtymätön viikinki-invaasiotarinoiden lähde. Myrskyn soturit on The Last Kingdom-sarjan yhdeksäs kirja missä sarjan päähenkilö Bebbanburgin Uhtred, kahden maailman välissä kasvanut ja suht kovalla kunnianhimolla varustettu soturi taistelee edelleen jo nyt vanhana miehenä loputtomilta vaikuttavia skandinaavisia viikinkilaumoja vastaan. Mutta pohja se on tässäkin säkissä; itse asiassa kirjasarja on saanut jo päätöksensä viime vuonna kun War Lord (suom. "Sotapäällikkö") sarjan 13. osa  julkaistiin ja samalla Cornwell ilmoitti että se on sarjan päätösosa, joten Uhtredin kirjallinen eläköityminen on jo näköpiirissä. Jos minulta kysytään niin se oli oikea päätös.

Uhtredin elämä ei ole tässäkään tarinassa kovin seesteistä kun 900-luvun Brittein saarten rantoja uhkaa jälleen tanskalaisten viikinkien invaasio. Valloittaja-armeijaa johtaa suuri viikinkisoturi Ragnall Iverson joka onnistuu (lähes) yhdistämään pohjanmiesten armeijaansa myös irlantilaiset ja northumbrialaiset sotajoukot, ja siten Merciaa ja koko löyhää Englantia uhkaa jälleen kerran ehkä historiansa suurin vihollisjoukko. Tämän suuren uhkakuva sisältää myös Uhtredin tytär  koska hän on naimisissa Ragnall Iversonin veljen kanssa, ja tarinan edetessä nuori ja villi tytär on myös suuressa vaarassa.

Lukijalla on siis käsissä kovin tuttu tarina joka kuitenkin kulkee sutjakkaasti kuten edelliset tarinat. Kuitenkin ei voi olla aistimasta vahvaa turnausväsymystä.

Tyhjä valtaistuin

Bernard Cornwellin The Last Kingdom -sarjan kanssa alan olemaan samanlaisessa tilanteessa kuin Jo Nesbøn Harry Hole- kirjojen kanssa. Olen selvästi molempien osalta loppusuoralla. Joka on sinänsä sääli, molemmat ovat olleet kelvollisia ja pitkiä lukukokemuksia viimeisen 4-5 vuoden aikana. Ja tietysti Cornwellin kirjallisen tuotannon ansiosta, historialliset romaanit ovat jääneet pysyväksi osaksi lukupatteriani.

Sarjan kahdeksas kirja Tyhjä valtaistuin ("The Empty Throne") vie jälleen kerran lukijansa jatkuvassa myllerryksessä olevaan Britanniaan, jonka sisällä pienet ja suuremmat kuningaskunnat kulkevat vääjämättä pikku hiljaa kohti sitä lopullista mallia, missä saari on lopulta Englanti. Mutta ennen sitä Bernard Cornwellin 900-luvun alun Britanniassa ehtii tapahtua monta valtapoliittista mullistusta, ja valtapoliittinen on myös tämän tarinan lähtötilanne kun Uhtredin serkku ja Mercian kuningaskunnan hallitsija Aethelred tekee kuolemaa.  Kuolevan hallitsijan rinnalla on edesmenneen kuningas Alfredin tytär Aethelflaed, Uhtredin on-off rakastajatar ja Mercian kansan mielissä Mercian todellinen hallitsija. 

Kun tieto Mercian Aethelredin kituvasta kuolemasta kiirii pitkin maita ja mantuja, haaskapedot alkavat hitaasti kiertämään Mercian valtaistuinta odottaen sopivaa hetkeä iskulle. Vallanhimoiset Mercialaiset ylimykset, sotapäälliköt sekä Wessexin nuoren kuninkaan Edward kätyrit osallistuvat Witan-kokoukseen jonka tarkoitus on päättää seuraavasta kruunupäästä. Kuningatar ja Mercian todellinen johtaja Aethelflaed joutuu seuraamaan huolestuneena nopeasti etenevää vallansiirtoa joka on selvästi etukäteen päätetty, ja joka sisältää myös päätöksen kuningattaren siirtämisestä nunnaluostariin.

Witaniin kiiruhtaa myös Uhtred poikineen jotka ottavat jo kunnolla sivutilaa tarinassa. Kirjasarjan sankari Uhtred on jo vanhenemaan päin ja kärsii edellisen kirjan taistelun vammoista ja vaikuttaa tarinassa pitkän aikaa kuolevan myös näihin vammoihin. Hän kuitenkin pyöräyttää Mercian Witanin tapahtumat ympäri, ja aloittaa poikiensa & joukkojensa kanssa Witanin jälkeen hyvin perinteisen viikinkinjahdin ja matka vie joka Walesin puolelle missä hän ystävystyy paikallisen kuninkaan Hywelin kanssa. 

Tyhjää valtaistuin tarjoaa lukijallee taas tasaista laatutyötä, jonka tasaisuus kuitenkin alkaa jo ainakin allekirjoittanutta puuduttamaan.  Onneksi tämä tarina tuli nautittua äänikirjana jonka lukijana Aku Laitinen teki ihan laadukkaan työn.

Seuraavana jo luettuna odottaa aina loistava Malcolm MacKay skottirikollistarinallaan Every Night I Dream of Hell.

Pakanavaltias

Bernard Cornwellin The Last Kingdom -sarja on edennyt meikäläisellä rivakkaan tahtiin kun kesälomalla tuli luettua jo sarjan seitsemäs kirja, ja kun sarjan kolmastoista teos on tulossa syksyllä painosta, näyttää siltä että pitänee alkaa miettimään jarruttamista ja pitää taukoa sarjan osalta. Nautin nämä kuitenkin pokkarien muodossa ja ne tulee luettua nopeasti. Historialliset romaanit eivät kuitenkaan jää tähän koska jatkan matkaa C.J. Sansomin hisoriallisella Shardlake -sarjalla joka oli kaikinpuolin positiivinen yllätys. 

Pakanavaltiaassa kirjasarjan sankari ja loputtomien vastoinkäymisten uhri Uhtred käy jo viidettäkymmentä ja harmaat raidat koristavat hiuksia ja partaa. Uhtredin vanha kiistakumppani ja Wessexin kuningas Alfred on maanut haudassa jo tovin. Alfred käytti ison osan elämästään taistellen viikinkien valloitusarmeijoita vastaan niin oikeassa historiassa kuin Cornwellin kirjasarjassa. Nyt hänen poikansa Edwardin hallitessa, Alfredin haave yhdistyneestä Britanniasta on kaauukanaa horisontissa..

Vaikka seitsemännen kirjan jälkeen alkaa tuntua puutumista kirjailijan selkeään perusreseptiin tarinan osalta, kirjailija kuitenkin osaa pyöräyttää jälleen kerran toimivan paketin. Uhtred aloittaa tarinan kardinaalimunauksella murhaamalla suutuspäissään paikallisen piispan. Tämähän on selkeän yleinen tapahtumasarja läpi koko kirjasarjan: Uhtredin viha ja piittamattomuus ihmishengistä kun kyseessä on kirkon edustaja. Mitä korkeampi arvoltaan sitä helpommin Uhtredilta "lipsahtaa" ja jälleen on joko munkki, pappi tai piispa murhattu jonka jälkeen puoli valtakuntaa on perässä.

Tarina kiertyy tällä kertaa suht monimutkaiseksi juonivyyhteeksi missä on mukana luonnollisesti tuttuja viikinkipäälliköitä viikinkilaumoineen (ja lopussa iso taistelu), kuninkaalista juonittelua (jälleen kerran) Wessexin, Mercian ja Itä-Anglian kohtalosta ja tarinassa vilahtaa myös Uhtredin ikihaave ja syntymäkoti Bebbanburgin linnoitus Northumbrian tuulisilla rannoilla. Positiivisena poikkeuksena on Uhtredin pojat joista osa jo taistelee rinta rinnan isänsä kanssa.

Jos kirjaa verrataan Netflixissa pyörivään ihan kohtalaisen hyvään TV-sarjaan, niin pakanakuninkaan tapahtumat löytyvät viimeisimmäistä eli neljännestä tuotantokaudesta. TV-sarjahan on yksi iso sulatusuuni kirjoille jonka yhteen tuotantokauteen on tuupattu parinkin kirjan tapahtumat. Netflix on onneksi jo tilannut viidennen The Last Kingdom-kauden joka julkistettiin kesällä, ja se käy läpi Myrskyn soturit ja Soihkunkantaja -kirjojen tapahtumat. joten täytyy vähän kiriä kirjojenkin osalta.

Lukujono on nyt purettu ja yöpöydällä käy jo viimeisiä metrejä historiaopus Adrian Goldsworthylta Antonius ja Kleopatra joka on kiehtova kuvaus ehkä siitä maailmanhistorian kuuluisimmasta romanssista.

Kuninkaiden kuolema

Nopea paluu Bernard Cornwellin historiallisiin romaaneihin. Tämä johtui oikeastaan kahdesta syystä: kirjahyllyn arvokasta hyllytilaa pitää saada lisää. Corwellin Uhtred -sarjaa olen hankkinut pokkareina, jotka päätyvät lopulta paperinkeräykseen lukemisen jälkeen (sama kohtalo on Harry Hole -pokkareilla). Toisena syynä on nykyään Netflixin tuottama TV-sarja The Last Kingdom, jonka 4. tuotantokausi tekee tuloaan joten ajattelin kiriä kirjoissa tulevan kauden tasolle. Edellinen 3. kausi päättyi Kuninkaiden kuoleman tapahtumiin ja tulevan kauden ennustetaan jatkavan Pakanavaltias -kirjan maisemissa. Ja onhan nämä Cornwellin tarinat pakattu mukaviksi, yleensä vajaat 400 sivua jotka menee aina vauhdilla.

Itseäni on alkanut viime aikoina kiinnostamaan (kiitos tämän kirjasarjan) Britteinsaarien historia. Sen saaria on hallinnut aina 800-luvun ensimetreiltä yhteensä 61 monarkkia. Ensin päälle 200 vuotta saksilaisia kruunupäitä joiden perään normannit, ja sen jälkeen eri vallanhimoiset sukuhaarat aina näihin päiviin saakka. Kuninkaiden kuolema lyö viimeisen naulan arkkuun yhdelle Britteinsaarien vaikutusvaltaisemmalle kuninkaalle Alfredille joka myöhemmin saa nimensä perään merkinnän "Suuri" eikä suotta. Alfred on Bernard Cornwellin tarinoissa Uhtredin vastapeluri, ääriuskovainen joka haluaa yhdistää pienet kuningaskunnat Englanniksi viikinkejä vastaan, ja häntä pidetään myös oikeilla historian lehdillä Englannin isänä.  Hän piti ajatusta yhdistyneestä Englannista elossa lähes kolmekymmentä vuotta, pelasti Englannin varmalta tanskalaiselta valloitukselta kuin ihmeen kaupalla ja kuten kirjailija mainitsee aiemmissa kirjoissaan, ilman Alfredin onnistumista kevään 878 Edingtonin taistelussa Isossa-Britannissa saatettaisiin kommunikoida nyt tanskan kielellä. Pieni Wessexin valtakunta oli ainoa jäljellä oleva itsenäinen englantilainen kuningaskunta joka pysäytti viikinkien "suuren pakana-armeijan". Alfred ei kuitenkaan nähnyt koskaan Angelcynnin yhdistymistä, mutta hän teki yhdistymisen mahdolliseksi säilyttämällä sekä saksien kulttuurin että englannin kielen.

Kuninkaiden kuolemassa kääntyy historian lehti ja Uhtred ystävineen taiteilee edellisten tarinoiden tapaan englantilaisen ja tanskalaisen maailman rajalla. Jälleen kerran Uhtredin haave saada Northumbrian isännyys Bebbanburgin linnan muodossa siirtyy hamaan tulevaisuuteen kun hän lupaa Alfredin kuolinvuoteen ääressä olla Alfredin pojan Edwardin (Edward Vanhempi, 899-924) tukena ja miekkana kun nuori poikaa nousee Wessexin valtaistuimelle. Uhtred ystävineen joutuvat jälleen kerran pelastamaan Wessexin viikinkiarmeijalta joka on tällä kertaa Britteinsaarien suurin ja tarinasta ei puutu myöskään romantiikkaa kun Uhtredin ja Alfredin tyttären Aethelfleadin välinen suhde syvenee. Kuninkaiden kuolema ei ole ehkä paras Uhtredin tarina mutta sarja Alfredin kuoleman jälkimainingeissa käy läpi muutosta kun seuraavassa Pakanavaltias -tarinassa hypätään kymmenisen vuotta ajassa eteenpäin.

Loppuvuoden lukemiset

Vuoden tulessa loppusuoralle, ajattelin niputtaa kaikki luetut kirjat nätisti yhden postauksen alle. Vuoden viimeiset kirjat kahlasivat historian eri osissa aina viikinkien 800-luvun mittelöistä 1500-luvun renesanssin kautta Tukholman 1700-luvun lopun saastaisille kaduille.

1793 oli 100% heräteostos. Niklas Natt och Dag nimenäkin on huvittava mutta tämä pesunkestävänä ruotsalainen aatelinen osaa kyllä kirjoittaa vetäviä historiallisia romaaneja. 

Kirjailijan vuoden 1793 Tukholma on kaikkea muuta kuin nykypäivän pohjoismainen metropoli. Kuningas Kustaa III on ollut manan majoilla jo vuoden verran, ja valtakunnan ohjakset on tukevasti Paroni Gustaf Adolf Reuterholmin käsissä valtakunnan keikkuessa vararikon partaalla kun Ranskan vallankumoukset ajatukset rantautuvat myös Tukholman rannoille.

Kirjassa Tukholman kaduilla rönsyilee prostituutio ja rikolliset elementit kun yksi kirjan päähenkilöstä  Ruotsinsalmen taistelussa vammautunut juoppo Mickel Cardel, hätyytetään apuun katulasten toimesta kun joesta on löytynyt pilkottu ruumis. Ihmisen torson myötä Cardel ja hänen kuolemaa tekevä tarkkaälyinen kumppani joutuvat synkälle matkalle niin Tukholman vallan käytäville kuin saastaisille kaduille ja kujille. Niklaksen kirja oli yllättävän vetävä, synkkä sekä antoi hyvin synkän kuvan vuosisadan vaihteen Tukholman elämästä. Itse huomasin Tukholman lentokentällä että tarinalle on jo tullut jatkoa ja suomennos ("1794 Elävien haudasta") on luvattu tulevalle maaliskuulle. Suosittelen niille jotka pitävät synkimmistä tarinoista jotka on ryyditetty surkeilla ihmiskohtaloilla.

Loppukesästä Bazar kustannus pelasti päiväni kun olin jo melkein tilaamassa Walter Isaacsonin tuoreimman Amazonista, kun huomasin kuin vahingossa että tästä kirjasta on jo ilmestynyt suomennos. Mitä Renessassiajan ehkä kaikkein kuuluisammasta henkilöstä voi sitten vielä kertoa kun miehestä on kirjoitettu pienen kirjaston verran eri kirjoja, tutkimuksia ja analyyseja. Tätä multilahjakasta visionääriä on kuitenkin tutkittu vuosisatoja, ja kuitenkin suurelle yleisölle Leonardo on tuttu oikeastaan taidemaalarina ja varsinkin hänen niistä kahdesta kaikkein kuuluisimmasta maalauksesta: Mona Lisa ja Pyhä Ehtoollinen.  Unohtamatta Salvator Mundi -maalausta joka nousi julkisuuteen muutama vuosi sitten pitkän restauroinnin valmistauduttua, ja se huutokaupattiin Lähi-Idän suuntaan raskaalla 380 miljoonan euron hintalapulla. Leonardo oli kuitenkin paljon paljon muutakin ja tästä puolesta Walter Isaacson on kirjoittanut kiehtovan kirjan.

Kirjailijana Walter Isaacson on meikäläiselle uusi tuttavuus. Hän on tehnyt pitkän uran historian professorina, journalistina ja tietenkin kirjailijana. Hänen kynästään on lähtenyt elämänkertoja mm. Einsteinin, Benjamin Franklinin, Henry Kissingerin osalta ja se ehkä kaikkein kuuluisin: Steve Jobsin elämänkerta. Ja nyt hän on valinnut aiheekseen ihmiskunnan suurimman ja kaikkein kuuluisimman visionäärin Leonardo da Vincin elämän. Täytyy myöntää että kirjan kronologinen eteneminen yllätti minut täysin. Se on sujuvasti kirjoitettu ja kirjailijan lisäksi lukija haukkoo henkeään Leonardon elämän edetessä kappale kappaleelta eteenpäin. Leonardo ei käynyt kouluja vaan oli itseoppinut havannoitsija joka oli ryyditetty valtavalla annoksella tervettä uteliaisuutta.

Kuin ihmeen kaupalla läpi vuosisatojen, ihmiskunnalle on jäänyt talteen Leonardon muistiinpanoja ja piirustuksia yli 7 200 sivua jotka on kirjaimellisesti kultaakin arvokkaampaa. Esimerkkinä Leonardon työpäiväkirja Codex Leicester joka käsittelee Leonardon hydrologiaa liittyviä tutkimuksia, ja on kirjoitettu pellavapaperille (72 sivua). Vuonna 1994 Bill Gates osti nämä Codex Leicesterin 72 sivua hintaan 30,8 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja joka on Leonardon ainoa työkirja joka on yksityisessä omistuksessa. Leonardon työkirjat ovat myös itsessään taideteoksia, ne on kulmasta kulmaan kirjoitettu ja piirretty täyteen Leonardon havaintoja, hahmotelmia, ajatuksia ja tietysti upeita piirrustuksia. Leonardon uteliaisuus ulottui hyvin laajalti mm. anatomiaan, fossiileihin, lintuihin, sydämeen, lentäviin koneisiin, optiikkaan, kasvitieteeseen, geologiaan, veden virtaukseen ja myös aseisiin. Hänen havaintonsa, ideointinsa merkitys on ymmärretty jälkikäteen johtuen osittain siitä että hän ei aikanaan julkaisut tieteellisiä tutkimuksia lainkaan vaan keskittyi itsepäisesti omaan tutkimustyöhönsä.

Hän myös onnistui täydellisesti yhdistämään tieteen ja taiteen, ja sitä kombinaatiota tutkitaan edelleen hänen taideteoksista ja tullaan tutkimaan myös tulevaisuudessa. Itselleni Leonardon elämä oli todella vaikuttava, ja väkisinkin tulee miettimään kaikkia niitä salaliittoteorioita jotka pyörivät Leonardon ympärillä kuin läpitunkematon pilvi; oliko hän aikamatkustaja vai tiesikö Leonardo että Jeesuksen sukulinja jatkui läpi vuosisatojen (viittaus Viimeiseen ehtoolliseen) jne.. Walter Isaacson kuitenkin onnistuneesti luovia ohi näiden karikoiden, ja kertoo lukijalle juurikin itse Leonardosta ja hänen värikkäästä elämästään 1500-luvun Euroopassa. Historiaa lukeville iso suositus.

Palava maa eli Uhtredin taistot 800-luvun Englannissa ovat edenneet jo viidenteen osaan. Pääsankarille on tullut jo viiden kirjan aikana ikävuosia mittariin ja on jo yli 30-vuotias. Edellisessä osassa hän onnistuu murhaamaan illallisessa kristityn papin joka pilkkasi hänen juuri kuollutta vaimoaan ja nyt Uhtred karkoitettu tulevan Englannin sydämestä eli Wessexistä. Saadakseen mielenrauhan, Uhtred laittaa viikinkivaihteen päälle ja aloittaa näyttävän ryöstelykampanjan ja lopulta ajautuu Merciaan auttamaan on/off mielitiettyään Æthelflædia, joka on Uhtredin vastakappaleen Wessexin kuningas Alfredin tytär. Lopussa odottaa jälleen kerran ylväs yhteenotto Englannin ja Tanskan välillä.
Vaikka kuvasin näin lyhyesti Bernard Corwellin pokkari, lukija saa nauttia koko rahan edestä 800-luvun lopun Englannin loputtomalta tuntuvaa taistelua viikinkejä vastaan ja siihen liittyvää juonittelua. Lukijan kelpaa jälleen kerran siemailla Cornwellin laadukasta historian tulkintaa. Matka jatkuu.


Siinä on kolme kirjaa mitä on tullut luettua näin laiskotellessa bloggaamisen osalta. Yöpöydällä menee jo kovaa vauhtia mikäs muukaan kuin kahdeksas Harry Hole Panssarisydän.

Miekkojen laulu

Kuten Dave Robicheaux-sarjan kanssa, olen Bernard Cornwellin The Last Kingdom-sarjan kohdalla myös hyvässä vauhdissa kun kohdalle osui sarjan neljäs julkaisu Miekkojen laulu. Näitä Uhtredin seikkailuja on kerääntynyt kirjahyllyyni pokkariversioina aina kun niihin törmää eri yhteyksissä. Pokkarit ovat sinänsä allekirjoittaneelle ns. kulutustavaraa ja ne päätyvätkin paperinkierrätykseen yöpöytäkierroksen jälkeen. Viimeisen muuton yhteydessä päätin päivittää wanhan kirjahyllyni ja samalla lukitsin itseni tilanteeseen missä kirjahyllytilaa on nyt rajattu metrimäärä. Nuoruudestani asti mukanani kulkenut Askon hyllykokonaisuus päivittyi lumenvalkoiseen Boknäsin kokonaisuuteen, joten jokaisen hyllymetrin asukki pitää siis valita tarkoin.

Miekkojen laulu jatkaa kolmekymppisen Uhtredin Ragnarsonin tarinaa. Tarinassa eletään vuotta 885 ja jonkinlainen hauras Pax Orbis on muodostunut nuoren heikon Englannin ja brutaalien tanskalaisvalloittajien välillä. Uhtred on telakoinut elämänsä kuningas Alfredin palvelukseen ja vastuuna on varmistaa että raja-alueiden linnoitustyöt. Tietenkään suht rauhallinen jakso elämässä ei kauaa kestä kun Uhtred tapaa tanskalaispäällikön joka pienen showpoikasen avulla istuttaa Uhtredin mieleen ajatuksen että hänestä on tuleva Mercian kuningas. Tarina kuitenkin kääntyy sotaisampaan suuntaan kun Alfred komentaa Uhtredin uuteen tehtävään missä hänen pitää valloittaa Londiniumin kaupunki (Lontoo) tanskalaisilta joka sitten toimii häälahjana Alfredin vävypojalle Aethelredille.

Wanha Londiniumin on kirjan parasta antia. Sen asukkaat ja tanskalaiset asuvat roomalaisten vanhoissa raunioissa ja taloissa ja Bernard Cornwell pääsee kaupungin kuvauksissa vauhtiin yhtenä parhaimpana historian elävöittäjänä. Sen porteilla Uhtred käy suorastaan legendaarisiin mittoihin kasvavia taisteluja ja jälleen kerran Uhtred käy sisäistä taistelua Alfredin valtataistelun keskellä kahden maailman välillä; ollako englantilainen vai tanskalainen. 

Viikko vierähti jälleen kerran nopeasti tällä kertaa Kreikan auringon alla ja Miekkojen laulun lisäksi lomamaisemaan hienosti sopivaksi tuli myös luettua Mike Ducanin kiehtova The Storm Before The Storm, joka käy läpi Rooman Tasavallan kuoleman ensitahteja, sukupolvea ennen Julius Caesarin astumista näyttämölle joka on samalla äärimmäisen ajankohtainen kuvaus Rooman Tasavallan murenemisen alkamisesta.

Pohjoisen valtiaat

Pohjoisen valtiaat kirjan myötä aletaan laskeutumaan pikku hiljaa takaisin kohti historiallisia lukupolkuja. Bernard Cornwellin edellisen kirjan lopussa käytiin Englannin osalta historiallisestikin tärkeä Ethandunin taistelu Guthrumin tanskalaisten viikinkijoukkojen ja Wessexin kuningaskunnan välillä ja vaakakupissa ei ollut vähempää kuin Britannian, jota johti sairasteleva mutta poliittisesti partaveitsen terävä kuningas Alfred. Mukana kuningas Alfredin kilpimuurissa oli myös kirjasarjan päähenkilö verikostoa hakeva Bebbanburgin Uhtred jonka miekka oli Alfredin palveluksessa.

Kuukausi on kulunut Alfredin voitokkaan taistelun jälkeen kun 21-vuotias Uhtred tuntee itsensä ulkopuoliseksi Alfredin hovissa.  Alfred oli pelastanut kruununsa, yhdistänyt sirpaleisen eteläisen Britannian. Tanskalaiset viikinkijoukot oli ajettu pois ja Wessex on palannut rauhan tilaan mutta Uhtredin takaraivossa kipunoi perheen menettämä Bebbanburgin linna jota johtaa nyt Uhtredin setä. Samalla kuningas Alfred on sivuuttanut Uhtredin panoksen Ethandunin taistelussa joten Uhtred päättää aloittaa pääsuunnitelmansa toteuttamisen ja suuntaa kohti pohjoista synnyinseuduilleen.

Lukija voi arvata että matka pohjoiseen Mercian läpi Northumbriaan ei suju suunnitellusti, ja matka kesto venyykin usemmaksi vuodeksi minkä aikana Uhtred sekaantuu Northumbrian uuden "orjakuninkaan" valtaannousuun ja valtataisteluun joka maksaa Uhtredille hänen vapautensa usemmaksi vuodeksi. Lopussa Uhtred kohtaa ensimmäisestä kirjasta tuttuja vihollisia joiden jälkeen verikosto on askeleen lähempänä.

Bernard Cornwell on jälleen kerran sekoittanut onnistuneesti historian kerrontaa Alfred Suuren aikakaudelta sekä vauhdikasta fiktiivistä kerrontaa. Uhtredin tarinasta ei tälläkään kertaa puuttuu brutaalia huumoria, kylmäveristä murhaamista eikä urhoollisuutta. Unohtamatta rakastumisia joita tarjoilee Elämänpuun juurella makoilevat kohtalottaret Uhtredin kostoretken varrelle. Odinin salit saavat siis vielä odottaa.

TV: The Last Kingdom

Kaikkien fiktiivisen historiankirjoituksen ystävien kannattaa hakea Netflix-tarjoamasta sen tuore sarjalisäys, joka tuo Bernard Cornwellin suositun kirjasarjan The Saxon Stories -sarjan teeveeruutuihin. Olen itsekin kahlaamassa kirjasarjaa läpi ja kirjailija voitti meikäläisen tehokkaasti puolelleen kahdella ensimmäisellä kirjalla. 

TV-produktio käy uskollisesti kirjojen tapahtumia. Viikingit ovat keinoja kaihtamattomia pakanoita jotka haluavat asettua Englantiin. Nykypäivän Englanti on sirpaloitunut kokoelma pieniä kuningaskuntia jotka taipuvat yksi kerrallaan viikinkien hallintaan. Kaiken keskellä on Uhtred of Bebbanburg, saksilainen aatelinen joka hakee keinoa saadakseen takaisin perheensä menetetyn omaisuuden ja maineen. Matka on selkeästi pitkä kun kirjoja on julkaistu tähän mennessä kymmenen.

The Last Kingdom ensimmäinen tuotantokausi kuvaa kahden ensimmäisen kirjan tapahtumia läpi ja sarjan viimeinen osa näyttää historiallisen Edingtonin taistelun, mihin kirja Kalpea Ratsastajakin päättyy. Ennen tätä nähdään pätkiä Uhtredin saksilaislapsuudesta, Toisesta "lapsuudesta" viikinkien parissa. TV-sarja on onnistunut myös luomaan kirjojen tapaan autenttisen tunnelman katsojille. Viikingit olivat aikalaisten silmissä raakalaisia joiden kirveet eivät katsoneet  uhriensa ikää, tai sukupuolta.

Ainoa miinuspuoli sarjassa oli jättää Uhtredin kertojaääni pois TV-versiosta. Kirjoissa, ensimmäisestä kirjasta lähtien, Uhtred on vanhan kuningas joka alkaa kelaamaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan lukijalle, ja mielestäni se toimi hyvin.

Suosittelen sarjaa kaikin puolin. Toinen tuotantokausi on jo sarjasta näytetty (ei vielä Netflixissä) ja kolmas on tulossa 2018.

Kalpea ratsastaja

The Last Kingdom -sarja on siirtynyt kohdallani kolmannen osan metsästykseen kun sarjan #2 Kalpea ratsastaja sai päätöksensä. Bernard Cornwell:n historiallinen kirjasarja seuraa englantilais-syntyisen orpopojan mutta tanskalaisen kovan kasvatuskoulun läpi käyneen Uhtred:n edesottamuksia 800-luvun Englannissa.

Tarina jatkuu käytännössä ensimmäisen osan jälkimainingeista kun tarinan päähenkilö Uhtred aloittaa vanhemmalla iällään kertomaan lukijoilleen Kalpean ratsastajan tapahtumia. Englanti on yhä edelleen hajallaan oleva kokoelma pieniä kuningaskuntia ja hallintoalueita joiden seassa jatkuvasti kasvava tanskalaisten viikinkien armeija valloittaa lisää alueita saarivaltakunnasta. 

Uhtred ratsastaa Englannin viimeisen kuninkaan Alfredin lipun alla ja ensimmäisen osan tapaan, nuoren Uhtredin kasvutarina etenee taistelusta toiseen. Hyvän seikkailutarinan tapaan, kirjailija heittää sekaan lumoavia kelttikuningattaria ja kierosti juonittelevia kuninkaan alamaisia. Lopussa väräjää Englannin kohtalo veitsenterällä kun Alfredin hätäisesti kokoamat alamaisjoukot kohtaavat Edingtonin kylän maisemissa sijaitsevalla Bratton Campin mannuilla tanskalaisten ylivoimaa uhkuvan valloittaja-armeijan. Taistelu kajahteli pitkälle historiaan ja se tunnetaankin nimellä Ethandunin taistelu.

Tietysti kirjassa tapahtuu paljon muutakin ja parikymppisen Uhtredin kasvumatka kirkkaimpiin saleihin saa taas kunnolla lisävauhtia taisteluiden lomassa. Bernard Cornwell  on kuitenkin jälleen kynäillyt mukavan pääosin kuvitteellisen seikkailutrillerin ja väritetty historiankirjoitus on jälleen kympin arvoista. Parasta Cornwellin kirjoissa on loppuosan kappale missä kirjailija peilaa tarinaansa todellista historian kirjoitusta vasten. Mielenkiintoisin historiallinen nippelitieto aukeaa myös tässä viimeisessä kappaleessa: 

"Muutaman kuukauden ajan vuonna 878 ajatus Englannista ja sen kulttuurista ja kielestä oli voimissaan vain muutaman neliökilometrin kokoisella suon alueella. Jos kuningas Alfred olisi kärsinyt vielä yhden tappion, Englanti-nimistä poliittista kokonaisuutta ei luultavasti olisi koskaan syntynyt. Sen sijaan olisi saattanut syntyä Daneland-niminen maa, ja tämä kirja olisi varmaankin kirjoitettu tanskaksi." 

Kalpea ratsastaja toimiikin allekirjoittaneelle pehmeänä laskeutumisena historian lehdiltä perinteiseen fiktiiviseen kirjallisuuteen ja seuraava onkin jo menossa, mikäs muukaan kuin Norjan lahja rikoskirjallisuudelle eli apulaispoliisipäällikkö Harry Holen seuraava seikkailu Suruton.

Viimeinen kuningaskunta

Bernard Cornwell:n Azincourt häivytti pitkän epäluuloni historiallisia romaaneja kohtaan. Kirjailijan tarinointi on hienosti juoksevaa ja historian kuvaus värikästä sekä kaikesta näkee että kirjailija on tehnyt mittavan ja onnistuneen historiantutkimuksen kirjoihinsa.

Viimeinen kuningaskunta aloittaa yhdeksänosaisen Saxon Stories-sarjan (joka on itse asiassa nyt uudelleen nimetty The Last Kingdom-sarjaksi, ilmeisesti BBC:n televisiosarjan myötä). Kirja vie lukijan 800-luvulle aikaan jolloin Iso-Britannia oli vielä löyhä kokonaisuus keskenään kinastelevia kuningaskuntia jotka kohtasivat suurimman uhkansa idästä norjalaisten ja tanskalaisten viikinkien muodossa. 

Kirjan alussa nuori Northumbrian aatelinen Uhtred joutuu tanskalaisten hyökkäyksen jälkimainingeissa vangiksi ja joutuu viettämään lapsuutensa ja nuoruutensa tanskalaisen viikinkiaatelisen orjana. Orjuus muuttuu nopeasti vahvaksi kasvatukseksi ja Uhtred:sta kauliintuu tanskalainen viikinki joka kuitenkin haaveilee menetetyn tittelin ja kaupunkinsa takaisin saamisesta. Uhtred seuraakin läpi kirjan tiukasti varaisäänsä läpi Englannin kun tanskalaisviikinkien laumat tuhoisan tehokkaasti laajentavat reviiriään.

Kirjailija myös sopivasti syventää Uhtredin hahmoa joka toimii samalla kirjan vanhan miehen kertojaäänenä, ja käy läpi selkeän värikästä elämäänsä. Uhtred avaakin lukijalle sopivasti menneiden vuosikymmenien taustoja ja raottaa samalla tulevia tapahtumia jotka odottavat nuoren Uhtredin elämänpolulla. Näillä elementeillä Bernard Corwell on onnistunut luomaan sopivan tasapainon miehekkäälle miekkojen kalistelulle ja valtajuonitteluille. Sekaan mahtuu myös romantiikkaa ja lopun kliimaksi on kuin suoraan Hollywoodin elokuvista.

BBC on viime vuonna julkaisut kirjasta ensimmäisen tuotantokauden ja Game of Thrones:n vanavedessä sarja jatkuu ensi vuonna. TV-sarjaa odotellessa Netflixiin, HBO:lle tai jopa YLE:lle niin kirjasarjan toinen osa Kalpea ratsastaja on jo tulossa kirjahyllyyn.