Ancillary Justice

Ann Leckien tarinassa lähtökohta on perinteistä tieteiskirjallisuudesta poikkeava; tarinan keskiössä on tekoäly joka hallitsi aikaisemmin suurta avaruusalusta tuhansia vuosia, ja nyt se on rangaistuksena sidottuna vain yhteen ihmiskehoon. Tarinan tarjoilemassa galaksissa hallitsee Radchin imperiumi, joiden avaruusaluslaivastoa hallitsevat erilaiset tekoälyt, jotka ohjailevat valloitusarmeijana, maailmasta toiseen, ihmisisotilaita etäohjauksella. Jotka ovat varastoitu avaruusaluksiin, ilman persoonaa, vähän kuin zombiearmeijana. Tätä imperiumia ohjailee totalitaarisella otteella Lord of the Radch, Anaander Mianaai.

Tarina keräytyy auki suurten tapahtumien jälkeen; Radchin yksi avaruustaistelualus Justice of Toren on räjähtänyt, ja alusta hallinnut AI pääsi kuin ihmeen kaupalla pakenemaan Ancillary-sotilaan kehossa. Justice of Toren räjähdykseen liittyi Radch-yhteiskunnan sisällä vellova sisäpoliittinen kuohunta, jonka keskiössä on Anaander Mianaain, joka on myös AI, sirpaloituminen kahdeksi tietoisuudeksi jotka taistelevat vallasta. Lukija arvaa aika nopeasti että Justice of Toren AI, nyt nimeltään Brec, aloittaa klassisen kostoretken.

Vaikka juoni on yksinkertainen, kirjalija on onneksi tähdännyt korkealle ja kirjan sivut täyttyvätkin tämän militanttisen ja totalitaarisen imperiumin toimista, tavoista, kulttuurin kuvaamisesta. Ainakin itse tarinan alkutaipaleella havahduin kirjailijan käyttämiä She/Her -termejä, jotka kuvasivat hahmojen sukupuolettomuutta. Brecin tarina poukkoilee niin historiassa konetietoisuutena kuin nykyhetkessä, haavoittuvana ihmishahmona joka etsii sopivaa kulmaa ja reittiä Radch imperiumin ytimeen, Anaander Mianaain luokse. Tässä trilogian ensimmäisessä osassa kirjailija käsittelee selkeän laajasti luomaansa synkän oloista dystopiaansa, joka on kaikinpuolin ainakin meikäläisen makuun, ja ansainnnut kasan palkintoja. 

Dyyni

Dyyni-trilogialla oli nuoruudessani samanlainen mielikuvituksen nyrjättävä vaikutus kuin Taru Sormusten Herralla. Frank Herbertin klassikosta minulla on myös elävä muistikuva missä makaan kesällä vanhassa keltaisessa teltassa, lapsuudenkotimme pihapiirissä isojen koivujen varjossa ja luin kirjastosta lainaamaani Dyyniä. Ja nyt vaikka kirjahyllyssäni on alkuperäinen trilogia käännettynä versiona pokkareina kasarilta, Akateemisesta Kirjakaupasta lähti matkaan paksu näyttävä englanninkielinen nide mikä sisältää tämän alkuperäisen trilogian.

En tiedä onko tästä tieteiskirjallisuuden klassikosta enää mitään sanottavaa. Varsinkin kun Denis Villeneuven tuore filmatisointi on nostanut trilogian puolikkaan kaikkien tietoisuuteen. Tietysti se on positiivinen asia kun Dyyniä jopa näkee nyt pokkarina Prisman hyllyssä, joten toivottavasti elokuva saa ihmiset tutustumaan alkuperäisteokseen ja tietysti innostaa lukemaan enemmän kirjoja!

Varsinkin nämä ensimmäiset itsensä Frank Herbertin kirjoittamat teokset ovat analysoitu läpikotaansa, mutta itse eniten pidin kirjailijan luomasta kirjallisesta universumista. Dyynin feodalistinen, 23 000 vuoden päässä oleva keisarijohtoinen yhteiskunta, vastapainona aatelissuvut jotka hallitsevat imperiumia joka kattaa satoja valovuosia linnunradastamme. Eihän tässä sinänsä mitään uutta ole mutta Herbert on osannut rakentaa niin rikkaan kehystarinan Atreides-suvun kohtalonjuoksun ympärille että lukija ei voi kuin hämmästellä kun tarina vie eteenpäin. Ben Gesseritin juonitteleva sisarkunta, avaruutta taittavat Navigoijat tai Arrakis-planeetan hiekkadyyneissä sukeltavat hiekkamadot, kaikki nämä ja paljon muuta avaavat lukijalle ainutlaatuisen lukukokemuksen. Mitä tulee tähän kyseiseen englanninkieliseen versioon niin täytyy sanoa että vaikka ennen kirjaa näin Dennis Villeneuven onnistuneen elokuvasovituksen, kirjan dialogi oli kerrassaan loistavaa ja mukaansa tempaavaa. Suosittelen kirjaa kaikille.

Äänikirjapuolella on menossa Conn Iggulden Keisari II, kuninkaiden kuolema ja yöpöydällä Tom O'Neill Chaos: The Truth Behind The Manson Murders joka äkkiseltään menisi vahvasti foliohattuosastolle mutta onkin kiehtova tositarina sinnikkään tutkivan journalistin 20 vuotisesta matkasta selvittää Charles Mansonin vuonna 1969 masinoima Tate-LeBianca -murhasarja, jonka virallinen totuus onkin täysin toisenlainen..

Synkkä metsä

Tieteiskirjallisuus on jäänyt (jälleen kerran) liiankin vähäiseen osaan loputtomassa lukujonossani, kun The Expanse -sarja kulkee hitaasti eteenpäin ja Marko Kloosin Frontlines -saagakin pitäisi jatkaa. 

Joten kun minun yleinen tieteiskirjallisuus/elokuvamakuni on enemmän kallistunut älykkään ja mielikuvituksen räjäyttävän scifin puolelle, unohtamatta Marko Kloosin tapaista militaristista otetta, Liu Cixinin suorastaan eeppinen trilogia on kuin kaataisi bensaa allekirjoittaneen nälkäisen mielikuvituksen liekkeihin. Trilogia on yksinkertaisesti vaikuttava.

Synkkä Metsä starttaa ihmiskunnan näkökulmasta kovin surkeista lähtökohdista; trilogian ensimmäisessä osassa aliensivilisaatio Trisolar lähetti valovuosien päästä avaruusaluslaivaston kohti aurinkokuntaamme, jolla ei ole mielessä rauhanomainen kohtaaminen ihmiskunnan kanssa. Aikaa invaasioarmeijan kohtaamisen on reilut 400 vuotta. Maapallolle on kuitenkin jo saapuneet Trisolarin salaperäiset etujoukot Sofonit, nanomittakaavan tekoälylliset sabotöörit jotka ovat onnistuneet pysäyttämään ihmiskunnan fysiikan perustutkimuksen, ja sen myötä tekninen kehitys joka auttaisi ihmiskuntaa taistelemaan 4 valovuoden päässä lähestyvää valloittaja-armeijaa vastaan, vaikeutuu huomattavasti. 

Kirjan alussa 400 vuoden päästä saapuva vihamielinen invaasio on ilmoitettu julkisuuteen, ja tutunlaisesti maailma kipuilee pakokauhun rajamailla ja yhteistyön puutteesta; isot ja kehittyneet valtiot ovat panostamassa valtavia rahamääriä avaruuden tutkimukseen ja avaruusteknologiaan joilla pyritään aloittamaan vuosisatoja pitkä matka kohti tähtiä, pakoon valloittaja-armeijan tieltä. Tarina aloittaa pitkälti ensimmäisen osan jälkimaisemissa ja jatkuu siitä missä YK:n johdalla perustetaan pieni ydinjoukko ("Seinänkohtaajat") miettimään ratkaisua tulevaan kohtaamiseen. Ryhmän jäsenillä on myös poikkeukselliset resurssit käytettävissään. 

Liu Cixin on laittanut tässä trilogian toisessa osassa selvästi isomman vaihteen silmään joka pitää lukijan suu auki tarinan ollessa valtavan oloinen. Enää ei puhuta salaisesta radioteleskoopista Kiinan syrjäseudulla joka lähetti kutsuvan viestin ulkoavaruuteen, ja lopulta sai vastauksen ulkoavaruudesta. Nyt tarina on globaali ja tarinan se kiehtovin osa on miten ihmiskunta pääsee sille kehityksen tasolle, että se on valmis kohtaamaan Trisolarin avaruuslaivaston. Ja tätä peruskysymyksen eteenpäin potkimista seurataan eri Seinäkohtaajien ryhmän jäsenten kautta yli 200 vuoden ajan. Osa ryhmästä valitsee välillä keinotekoisen jäädytyksen ja heidät herätetään kymmenien vuosien jälkeen uudelleenjohtamaan kehitystä, aina kun tietyt kehitysvaiheet on saatu ratkaistua. Ja kello tietysti naksuttaa koko ajan eteenpäin. Lopulta tarina keskittyy pitkälti yhden kiinalaisen tiedemiehen suunnitelmaan ja lukijan eteen tuodaan tulevaisuuden noin 200 vuoden päässä oleva todellisuus ja missä tämä suorastaan vähäpätöinen tiedemies avaa Synkän Metsän -teorian, joka on huomioitu nykyään vahvana Fermin paradoksin selittäjänä. Kirjailijan teoria on nykyään huomioita jopa tieteellisillä sivustoilla, ja on tietysti kiehtova teoria miksi emme ole jo löytäneet elämää ulkoavaruudesta. Olemmehan syytäneet radiosignaaleja avaruuteen jo yli 100 vuoden ajan.

“The universe is a dark forest. Every civilization is an armed hunter stalking through the trees like a ghost, gently pushing aside branches that block the path and trying to tread without sound. Even breathing is done with care. The hunter has to be careful because everywhere in the forest are stealthy hunters like him. If he finds another life — another hunter, angel, or a demon, a delicate infant to tottering old man, a fairy or demigod — there’s only one thing he can do: open fire and eliminate them.”

Tarina päättyy todelliseen cliffhangeriin jonka päättää viimeinen Kuolema on ikuinen -teos. Itse en uskonut että Kolmen kappaleen probleema jälkeen tarina voi siitä enää kasvaa mutta kirjailija oli selvästi eri mieltä. Mieletön tarina joka mielestäni pistää Liu Cixinin nykyajan tieteiskirjallisuuden kovimpaan kärkeen.

Ja tieteiskirjallisuudella jatketaan kun aloitin Dyynin -trilogian noin 30 vuoden tauon jälkeen.

Cibola Burn

The Expanse kirjallisen sarjan jatkamista olen nyt lykännyt tarpeeksi, edellisestä kun on aikaa on jo muutama vuosi. Toisaalla haluaisin katsoa The Expanse TV-sarjan 4. tuotantokauden Amazonilta joka ainakin osittain perustuu tähän kirjaan. 

Sarjan edellisessä osassa kapteeni James Holden ja Rocinanten miehistö jatkoivat luovimista Maan, Marsin ja OPA:n välillä  muodostuneen räjähdysherkässä tilanteessa joka oli valmis käynnistämään täysimittaisen sodan aurinkokunnassamme. Lopulta kuin tilauksesta aurinkokuntaamme myllertänyt alien protomolekyyli rakensi valtavan portin joka osoittautui madonreiäksi toiseen galaksiin tai galakseihin. 

Cibola Burn jatkuu siitä kriisistä missä iso osa ihmiskunnasta on päättänyt pyrkiä läpi portaalista ja aloittaa matkan kohti tuhansia tuntemattomia planeettoja. Ensimmäisenä kohteena on Ilus planeetta minkä pinnalle on jo asettunut pieni uudisasukkaiden ryhmä ja joiden rinnalle on myös asettunut Royal Charter Energy korporaation tiedemiesyhteisö joka pyrkii tutkimaan planeettaa ja sen pinnalta löydettyjä alien-rakennelmia.

Tietysti näiden kahden ryhmittymän yhteiselo ei suju suunnitelmien mukaan, ja James Holden miehistöineen saa pyynnön OPA:n Fred Johnsonilta ja YK:n Chrisjen Avasaralalta siirtymään planeetalle ja rauhoittamaan konflikti.

Tarina on aika perinteinen ja pitkälle ennalta arvattava, mutta James S.A. Coreyn takana oleva kirjailijakaksikko saa pidettyä tarinan vetävänä ja nälkäinen tieteiskirjallisuuden lukija saa mitä halusikin. Tarina on myös ryyditetty tutulla kierolla politikoinnilla ja alien protomolekyylin historia aukeaa jälleen kerran hiukan enemmän. Ja tuli se 4. tuotantokausikin kirjan jälkeen katsottua Amazon Primelta joka ei myöskään pettänyt, vaikka TV-version tekijät olivat päättäneet tehdä isojakin muutoksia ja poikkesivat aikalailla kirjan tarinasta. Cibola Burn oli myös jälleen kerran muistutus siitä että pitäisi lukea enemmän tieteiskirjallisuutta..

Master & Apprentice

Disneyn The Mandalorian toisesta kaudesta inspiroituneena tartuin ensimmäiseen Star Wars -kirjaan joka ei ollut muuten helppo tehtävä, kiitos Star Warsin pitkän historian joka on luonut valtavan oman kaupallisen teollisuudenalan Disneyn kylkeen. Erilaisia Star Wars -tarinoita on julkaistu kirjallisessa muodossa päälle 400. Osan ollessa osa Disneyn virallista SW-kaanonia, ja loput ovat vanhan Expanded Universe ja nykyisen Legends-lipun alla täydentämässä SW-universumia. Joten valintani ei ollut helppo. Päädyin kuitenkin Claudia Grayn kirjoittamaan kaanontarinaan joka sijoittuu kahdeksan vuotta ennen Star Wars: Episode 1 The Phantom Menace -elokuvan tapahtumia. 

Kevyttä tieteiskirjallisuutta.. voisi kuvata Grayn rakentamaa tarinaa. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta tarina on rakennettu mielestäni aika jäykäksi ja helposti ennalta arvattavaksi. Tarinassa siis tapahtumat sijoittuvat Pijal planeetalle jonne Jedi-mestari Qui-Gon ja hänen 17-vuotias oppipoikansa Obi-Wan Kenobi lähetetään neuvottelemaan tärkeästä sopimuksesta mutta tietysti kaikki ei mene suunnitellusti. Pijalissa lymyää vahva oppositiovoima joka aiheuttaa harmaita hiuksia planeettaa johtavalle monarkialle ja tulevalle sopimukselle.

Jos ymmärsin oikein niin kirja keskittyy suht keskinkertaisen tarinankerronnan rinnalla Qui-Gonin ja Obi-Wanin hiukan hankalaan keskinäiseen suhteeseen. Qui-Gon on saanut Yodalta kutsun liittyä arvovaltaiseen jedineuvostoon, mikä tarkoittaa että hänen pitää luopua Obi-Wanin koulutuksesta ja se kaihertaa mestarin mieltä. Pijalissa Qui-Gon tapaa myös vanhan jediystävänsä Raelin joka on asunut planeetalla useamman vuoden, kouluttaen ja suojellen planeetan kruunupäätä joka myös aiheuttaa omat ongelmat jedikaksikon tehtävälle. Obi-Wan on taas hyvin perinteinen keskenkasvuinen joka pyristelee Qui-Gonin koulutuksessa ja haluaa luonnollisesti osallistua ja tehdä enemmän. Eli hyvin kaukana siitä Obi-Wanista jonka olemme tottuneet näkemään Skywalker -elokuvasarjassa ja myös kohta Disneyn omassa TV-sarjassa joka puskee ulos 2021-2022. 

Hyvin helppoa ja nopeaa luettavaa, vaikkakin ei täydellistä. Mutta matkani jatkuu SW-universumissa ja seuraava tarina on lähes jo valittuna. Ennen sitä kuitenkin jotain täysin toisenlaista.

Hyväksyntä

Southern Reach-trilogia on vihdoinkin ohi. Unenomainen viimeinen osa tuntui menevän alusta loppuun pienen pettymyksen kera. Poukkoilua kokonaistarinan aikajanalla joka lähes tiputti ainakin minut välillä pois pelistä. Sarjan ensimmäinen osa oli vakuuttava, toinen kelvollinen ja tämä kolmas, njaa..siinä ja siinä.

Ei kai tästä enempää. Seuraavan on jo menossa tiiliskiven kokoinen Stephen Ambrosen Undaunted Courage, tiivis paketti Yhdysvaltain 1800-alkupuolen historiaa. Kiitos ja kumarrus.

Abaddon's Gate

Huomasin että aikaa on vierähtänyt nelisen vuotta kun viimeksi tuli luettua James S.A. Coreyn Expanse-sarjaa. Kirjasarja on täydentynyt sen jälkeen kolmella kirjalla ja yhdeksän osaiseksi suunniteltu sarja alkaa olemaan loppusuoralla kun sarjan kahdeksas Tiamat's Wrath julkaistiin tänä vuonna.

Expansen aurinkokunnassa tilasta ja vallasta kiistellään edelleen tuttujen valtaklikkien välillä. Viime osassa James Holden tiimeineen sai avaruusolio/protomolekyylin valtaaman Tycho-aseman pommitettua pois radaltaan joka lopulta syöksyi Venuksen pinnalle, kyydissä etsivä Miller.

Tämän jälkeen ajan kuluessa ihmiskunta seurasi huolestuneena kun avaruusolio/protomolekyyli näytti selviytyneen yhteenotosta ja rakensi Venuksen pinnalle kompleksisia rakennelmia ja levittäytyi planeetan pinnalle. Samaan aikaa James Holden tiimeineen on nostanut bisnestään Rocinante-aluksen turvin ja on käärinyt isot tulot pimpatulla aluksellaan.

Abaddon's Gate alkaa tilanteesta missä Venuksen kiertoradalle on ilmestynyt portaalia muistuttava rakennelma avaruusolio/protomolekyylin toimesta. Eri aurinkokunnan valtaklikit valmistautuvat lähettämään tutkimusretkikuntia kohti portaalia ja James Holden tiimeineen lopulta saavat rahakkaan tarjouksen Outer Planets Alliance-ryhmittymältä liittyä ihmiskunnan värikkääseen tutkimusretkikuntien joukkoon.

Kaikki ei luonnollisesti mene niin kuin on suunniteltu. Portaalin edustalla James Holden tiimeineen lavastetaan syyllisiksi konfliktiin joka on vaarassa syöstä aurinkokunnan täysimittaiseen konfliktiin ja James Holdenin ainoa vaihtoehto on painaa kaasu pohjaan ja ohjata Rocinante portaalin läpi toiselle puolelle.

Tästä alkaa kiehtova tapahtumasarja jonka aikana selviää avaruusolio/protomolekyylin taustat ja miksi etsivä Millerin ilmestyy James Holdenille vaikka hän on kuollut. Lopulta portaalin läpi seuraa iso määrä aluksia ja toisella puolella koetellaan niin eri valtaklikkien suhteita kuin taistellaan koko aurinkokunnan selviytymisestä. Turboahdettu avaruusooppera ei selkeästi ota rauhallisia askeleita.

Expanse-sarja aloitti televisiossa SyFyn puolella joka lopulta luopui sarjasta, ja nyt Expanse on saanut uuden kodin scifi/fantasia-nörtin Jeff Bezosin turvallisesti huomasta Amazon Primessa. Sarja on päässyt jo neljänteen tuotantokauteen joka saa ensi-illan tänä vuonna.

Proxima

Jos joskus käyt Tallinnassa, niin suosittelen lämpimästi Viru-kauppakeskuksen Rahva Raamat -kirjakauppaa. Heillä on mukavan kokoinen englanninkielisten kirjojen valikoima mikä sisältää ihan mukavan kokoisen Science Fiction-valikoiman. Itse käyn Tallinnassa perheen kanssa kerran vuodessa, ja se on ainakin minulla vakiopaikka missä aikaa menee mukavasti sillä aikaa kun muu perhe kelaa läpi vanhan kaupungin pakollisia turistirysiä.

Viime vuoden kesänä mukaan lähti riskillä Stephen Baxterin Proxima ja sen jatko-osa Ultima. Molemmat edustavat sitä ehkä astetta kovempaa insinööriscifiä ja ainakin parivaljakon ensimmäinen osa sisältää niitä ainakin allekirjoittaneen mielikuvitusta kutkuttavia elementtejä: tutkimusmatkailua, edistyneen muukalaisrodun salaperäistä teknologiaa ja maapallon dystooppinen tulevaisuus.

Stephen Baxter on pitkänlinjan tieteiskirjailija ja on kunnostautunut juuri ns. insinööriscifin saralla, tätä painottaa myös kirjailijan yliopistotutkinnot matematiikassa ja insinööritieteissä. Itselleni kirjailija on tuttu loistavasta multiversumisarjasta Long Earth (Pitkä Maa, jota pitäisi muistaa jatkaa) jonka hän kirjoitti edesmenneen Terry Pratchettin kanssa.

Proxima sijoittuu ajalle 2166-2217 ja aurinkokuntamme on samanlaisessa jamassa kuin monessa muussakin scifi-tarinassa. Maapallosta on tullut ihmiskunnan tunkkainen museo, aurinkokuntamme sinivalkoisesta marmorikuulasta on tullut paikka mistä ihmisrotu on lähtenyt liikkeelle muutama sukupolvi takaperin. Se on nyt sotien runtelema, rajun ilmastomuutoksen uudelleen muotoilema ja kuitenkin maapallolla on edelleen kaksi isoa liittoutumaa jotka vääntävät kättä aurinkokunnan herruudesta. Kädenväännössä on mukana YK ja Kiina liittolaisineen. Kaiken tämän keskellä ihmiskunta on levittäytynyt pitkin planeettoja ja asteroidivyöhykkeitä perinteisellä tavalla, mutta Stephen Baxter on lisännyt valtapeliin muutaman hyvin mielenkiintoisen ja painavan elementin. Tekoäly tai AI, tuo nykyajan mahdollinen tuomiopäivän skenaario on tarinassa vahvasti mukana. Maapallolla on ryhmittymä tekoälyjä (Core AI's) jotka auttavat ihmiskuntaa sen selviytymisessä ja yllätys yllätys - ne pelaavat tarinassa omaa peliään. Valtapelin vaakakupeissa painaa myös YK:n International Space Fleet (IFS) löydös Merkuriukselta. Pienen kiviplaneetan kaivauksissa on löytynyt muinaisen älyllisen elämän jättämiä Kernel -moottoreita joiden toimintapa ja teknologia ovat hämärän peitossa. Ne ovat pieniä ja kompaktin kokoisia ja mahdollistavat avaruusalusten matkaamisen lähes valonnopeudella. Kernelit nostavat aurinkokunnan valtapelin paineita.

Tähän soppaan herää vanki Yuri Eden oltuaan 100 vuotta pakasteena ja tylyn heräämisen jälkeen Yuri tajuaa olevansa YK:n uudisasukasaluksessa jonka määränpää on noin neljän valovuoden päässä oleva punainen kääpiötähti Proxima Centauri. Lastina on 1000 Yurin kaltaista ihmiskunnan hylkiötä ja kaikki tarpeellinen Proxima IV-planeetan asuttamiseen. Tarjolla ei ole myöskään paluulippua.

Tarina fokusoituu kahteen tapahtumaan jotka lopulta kohtaavat. Ikuisen päivän Proxima IV-planeetalla seurataan Yurin ja hänen ystäviensä selviytymistä aina lopulta vuosikymmenestä toiseen. Toisaalla Merkuriuksessa seurataan Kernel-moottorien tutkimukseen liittyviä tapahtumia.  Taustalla tapahtumia ohjaa YK, Kiina ja maapallolle bunkkeroituneet monoliittiset tekoälyt.

Proxima on ennen kaikkea hyvin toimiva tarina ihmiskunnan viimeisestä käymättömästä korpimaasta eli avaruuden tutkimusmatkailusta. Lukija pääsee tarinassa sukeltamaan tulevaisuuden teknologioihin, ja itseäni kiehtoviin aiheisiin kuten pitkälle kehittyneisiin tekoälyihin ja tietysti tarinan aarteisiin eli Kernel-moottoreihin. Tarinan loppupuolella pääsee myös nauttimaan maapallon tuomiopäiväskenaarioon missä Kiina ampuu asteroidivyöhykkeeltä oman taktisen joukkotuhoaseen asteroidin muodossa. Kirjailijan mielikuvitus tuntuu tässä kohtaa lähes rajattomalta.

Stephen Baxterin tarina toi pitkälti mieleen Neil Stephensonin tuotannon ja itselleni tutun ihmiskunnan exodus-tarinan Seveneves jota suosittelen tämän lisäksi lämpimästi.

Seuraavaksi vuorossa on muutaman vuoden tauon jälkeen pala suomalaista historiaa Mirkka Lappalaisen Jumalan vihan ruoskan muodossa, joka käsittelee 1600-luvun loppupuolella Suomea kalvanutta nälänhätää.

The Last Colony

Niin se mieli kääntyy kuin tuuliviiri kun olin lukenut Robert Penn:n All the Kings Men -klassikoa 50 sivua. Science fiction-genren houkutus oli aivan liian kova. Edellisestä scifi-kirjasta on jo vierähtänyt vuoden verran ja nyt John Scalzin Old Man's War -sarjan kolmas osa tuli ladattua Kindleen ja Robert Penn siirtyi syrjään.

Joe Scalzi on niittänyt mainetta juuri Old Man's War -sarjallaan joka tasapainoilee jossain Hard/Military ja huumoripitoisemman science fictionin rajamailla. Wanhain Immeisten Sota -sarja on nimensä mukaan wanhojen miesten sotimista missä työelämästä eläköityville tarjotaan mahdollisuus palvella CDF:n (Colonial Defence Forces) riveissä. CDF on ihmiskunnan keihäänkärki avaruuden valloituksen osalta ja organisaatio tarjoaa vanhuuseläkkeen kynnyksellä oleville aktiivipalveluksen siirtämällä heidän mielensä uusiin parikymppisten vartaloihin, jotka ovat huippuunsa viritettyjä sotakoneita. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa kertoi John Perryn 75-vuotiaan entisen mainosalan ammattilaisen uraa CDF:n joukoissa ja heidän vuosia kestänyttä turneetaan suojellen CDF:n uudisasukkaiden kolonisaatioita eri aurinkokunnissa.

The Last Colony alkaa ajasta jolloin John ja hänen uusi perheensä ovat asettuneet pieneen uudisasukasyhteisöön syrjäiselle planeetalle. John toimii yhteisön asioiden hoitajana ja ratkoo intialaislähtöisen yhteisön arkipäivän ongelmia ja Johnin uusi vaimo Jane, entinen CDF:n erikoisyksikön sotilas, toimii yhden hengen poliisivoimana. Molempien ansiokas sotilasura on jo takana ja elämä tuntuu kulkevan raukean rauhallisesti eteenpäin. Mutta kuten niin monissa muissakin tarinoissa, tämä muuttuu kun John:n entinen esimies tekee yllätysvierailun ja onnistuu rekryämää pariskunnan johtamaan uutta uudisasukasyhteisöä joka on tarkoitus kuljettaa asuttamaan uutta planeettaa Roanokea.

Roanoken uudisasukkaiden asuttaminen ei kuitenkaan etene odotetusti kun selviää että ympäri galaksia levittäytyvä organisaatio Conclave jonka jäseninä on yli 400 rotua, haluaa torpata ihmisrodun virusmainen leviäminen pitkin tähtitarhoja. Pienen uudisasukasyhteisön tapahtumat saavat siten yhtäkkiä megalomaaniset mittasuhteet kun Roanoke asetetaan pelinappulaksi CDF:n ja Conclaven vuosikymmeniä jatkuneeseen mittelöön. John ja Jane joutuvat miettimään päänsä puhki miten saada estettyä eri osapuolien suunnitelmat Roanoken tuhoamiseksi..

Täytyy sanoa että Scalzi on jälleen onnistunut tarinallaan saavuttamaan samantasoista tarinankerrontaa kuin esimerkiksi Alastair Reynolds tai James S.A. Corey. Pelissä on isot asiat ja ihmisrodun kohtalo, tästä ei puuttuisi enää kuin kristuksen toinen tuleminen. Vaikka The Last Colony liikkuu enemmän vakavammassa kerronnassa kuin edelliset sarjan kirjat, Scalzin tarinassa on kaikki hyvän scifi-kirjan ainekset. Jos jotain negatiivista tästä pitää hakea niin kirjan pituus, joka on päälle 300 sivua. Tämän mittaluokan tarinat voisivat olla puolestani yli 600 sivua. Helposti.

Seuraavana lisää scifia kun oikein vauhtiin päästiin. 

Crux

Ramez Naam:n tausta kirjailijaksi on kiehtovampaa sorttia; 13 vuotta punamontussa (Microsoft) eri tuoteperheiden kehityksessä, futuristi, enkelisijoittaja, luennoitsija ja tietenkin kirjailija. Vaikuttava CV kaikin puolin.

Nexus-trilogia on Ramez Naam:n vaikuttava teknotrilleri joka kyntää syvällä Science Fictionin -aluskasvillisuudessa. Trilogia kulkee lähitulevaisuudessa (2040) missä nuori tiedemies Kaden Lane ystävineen on tehnyt tietotekniikan seuraavan läpimurron luomalla Nexus OS-käyttöjärjestelmän. Nexus OS toimii nano-lääkkeenä ja asentuu aivoihin jonka myötä henkilöllä on täysi tietokone aivotoiminnoilla boostattuna, sisältäen myös klassiset käyttöliittymätoiminnot näkökentässä. Kehystarina ei ole mikään uusi mutta kirjailija onnistuu jatkamaan menestyksekkäästi tarinaan tässä trilogian toisessa osassa.

Crux jatkaa Nexus OS:n ja sen tekijöiden tarinaa pisteestä missä Kaden Lane on useiden eri tahojen ajojahdin kohde. Perässä on niin perinteiset Yhdysvaltojen tiedustelutahot kuin maailmanvallotusta haaveileva miljardööri. Kaden Lane ja hänen tiiminsä on hajallaan, osa jo vangittuna ja osa pakoilee ympäri maailmaa. Maailma on jo tietoinen Nexus OS-käyttöjärjestelmästä sen jälkeen kun Kaden luovutti softan vapaasti jakeluun. Sen alkuperäinen idea oli yhdistää ihmisiä ja parantaa maailmaa (haukotus) ja tarinassa nähdäänkin mielenkiintoisia käyttökohteita mm. autistismista kärsivien hoidossa. Kun et pysty ilmaisemaan ajatuksiasi tai kommunikoimaan normaalisti, Nexus mahdollistaa telepaattisen kommunikoinnin Nexus-käyttäjien välillä. Tästä seuraa myös askel kohti post-humanismiin, kun selviää että on syntynyt jo lapsia jotka ovat raskauden aikana altistettu vahvasti Nexus käyttöjärjestelmälle. He luovat ennen näkemättömän "uhan" ihmiskunnalle ja esiin astuu termi transhumanismi: ihminen joka ylittää nykyihmisyyden rajoitukset teknologian avustuksella.   

Hyvä tarina ei ole kuitenkaan mitään ilman über-pahiksia, joita tässä esittää Yhdysvaltain presidentti joka haluaa poistaa maan päältä tämän seuraavan selkeän ja loogisen ihmisevoluution vaiheen. Uusi Nexus ihmissukupolvi on selkeä uhka kansalliselle turvallisuudelle. Tietysti taustalla on muitakin motivaatioita, mutta kusipäisen presidentin tarkoitusperät tuovat vahvan ja toimivan lisämausteen tarinalle.

Toisaalla tarinassa seurataan myös ensimmäisestä osasta tuttua Su-Yong Shu:ta joka kuoli ensimmäisen osan loppukahinoissa, joka majailee nyt vankina digitaalisena kopiona Kiinan hallituksen konesalissa. Tästäkin tarinan osasta saisi hyvän itsenäisen kirjasarjan joka kuvaa kiehtovasti osaltaan mahdollista ihmisen integraatiota koneen kanssa. 

Ramez Naam ei siis lepää laakereillaan hyväksi todetun trilogian ensimmäisen osan jälkeen vaan lisää kierroksia Crux:n kohdalla kohti trilogian päätöstä joka on nimeltään Apex. Suuri suositus kaikille Cyberpunk/Scifi/Dystopia-tarinoiden ystäville,

Seuraava kirja sitten dowshiftaa teemoja sata vuotta taaksepäin kun Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan kolmas osa on yöpöydällä. Sota on saapunut selkosille. 

Hallinta

Jeff VanderMeerin Southern Reach -sarja on ollut kiehtova kokonaisuus ja trilogian keskimmäinen onnistuukin nostamaan panoksia. 

Trilogian keskiössä on Alue X. Noin kolmisenkymmentä vuotta sitten, Floridan rannikon kaukaiselle kaistaleelle sattui Tapahtuma, joka alkoi muuttamaan maisemaa, ja samaan aikaan alueelle ilmestyi näkymätön raja. Tämä raja joka oli "keveä kuin usva ja lähes näkymätön hienoista häilähtelyä lukuunottamatta" oli nopeasti levittäytynyt joka suuntaan ja äkisti seisahtunut sijoilleen. Viranomaiset nopeasti eristivät alueen yleisöltä, vedoten "ympäristökatastrofiin" jonka siivoamiseen menisi vuosikymmeniä. Samalla perustettiin Eteläraja alueen hallintaa ja tutkimusta varten. Tutkimusretkikuntia lähetettiin, osa palasi, osa ei ja palanneet olivat käytännössä hulluuden rajoilla joiden havannoista ei saatu tolkkua. Trilogian ensimmäinen osa kertoo yhden retkikunnan hurmeisen tarinan kun Hallinta-kirja jatkaa retkikunnan paluusta ja samalla keskittyy kuvaamaan Alue X vartioivan viranomaisyksikön toimintaan.

Tarina jatkuu ensimmäisen osan tutuissa tunnelmissa. Alue X on vartioitu kuin Koreoiden raja kun Control saapuu Eteläraja-yksikköön ottamaan vetovastuun edellisen johtajan henkisen romahduksen johdosta. Tapahtumasta on jo kulunut vuosikymmeniä ja Eteläraja-yksikön henkilökunta on kuin yhteiskunnasta sivuun siirretty ryhmä kaikenkarvaisia tutkijoita, joille Alue X-pesti on enemmänkin akateemisen uran päätepiste.

Controlin sisäänajon yhteydessä tutkijat avautuvat uudelle johtajalle omista villeistä teorioistaan ja hyvin nopeasti yksikön tunnelma ja vaikutus siirtää Controlin mielenterveyden uusille raiteille. Controlin päivittäiset vainoharhaiset puhelinraportoinnit Äänelle, Eteläraja-keskuksen sisäiset valtakamppailut, sekä onnistuneen paluun tehneen retkikunnan muuttuneiden jäsenien piinaavat kuulustelut ja huumaava Alue X:n kutsuva vetovoima kiertää tarinaa tasaisen vakaasti kohti Twin Peaks:n ja Lostin välimaastoon missä Control ei enää luota omiin aisteihin tai mielenterveyteensä. Ja lopussa Alue X ilmoittaa olemassa olostaan maailmanlopun elkein.

Jeff VanderMeer jatkaa palkittua sarjaansa vahvasti ja juuri tarinan unenomaisten tapahtumat pitävät lukijan kirjassa kiinni cliffhanger-loppuun saakka ja sarjan päätösosa odottaakin jo kirjahyllyssä.

Ennen kolmosta, edessä on liuta muita kirjoja. Yöpöydällä keikkuukin jo Kindle, ja lukuvuorossa onkin Ramez Naamin Nexus-trilogian #2 Crux joka jatkaa Cyperpunk-tarinaa syvälle transhumanismiin.

Seveneves

Seveneves on varmaankin nopeiten lukemani yli 800 sivuinen kirja. Otin sen taktisesti sähköisenä lomamatkalle mukaan ja Kreikan helteessä Neil Stephensonin tarina ihmiskunnan exoduksesta meni vauhdilla.

Tarinan lähtöasetelma on julma. Ensimmäisessä kappaleessa tiedemiehet todistavat kuinka Kuu hajoaa kappaleiksi tuntemattomasta syystä ja maailma on pakokauhun partaalla. Syytä tuhoutumiselle ei tiedetä ja tuhoutumisen syyksi esitetään tuntemattoman objektin osumista Kuun pintaan joka pirstoo maan kiertolaisen isoiksi paloiksi, jotka kuitenkin pysyvät Kuun painovoiman ansiosta yhdessä. Katastrofi ei ole kuitenkaa ohi kun maailmankuulu tiedemies ja tieteen popularisoija "Doc" Dubois Harris laskee että Kuun kappaleiden törmäily tulee kiihtymään ja ihmiskunta tulee kohtaamaan kaksi isoa tapahtumaa: ensimmäinen on White Rain jolloin Kuun kappaleet törmäilevät toisiinsa kiihtyvällä tahdilla (Kesslerin syndrooma) ja alkavat tippumaan maapallon ilmakehään. Tämän jälkeen tapahtuu Hard Rain jonka mukana tulee suuria Kuun kappaleita jotka tuhoavat maapallon pinnan kaikesta elämästä. Viimeiseen tapahtumaan on vain kaksi vuotta aikaa. 

Neil Stephensonin massiivinen tarina pyöräyttää käyntiin valtavan ihmiskunnan exoduksen missä maailman kansakunnat päättävät pelastaa ainakin pienen osan ihmiskunnasta ja päättää rakentaa Kansainvälisen Avaruusaseman ympärille Cloud Ark -nimisen kokonaisuuden mihin lopulta pääsee n. 1500 ihmistä säilyttämään ihmiskunnan muistoa ja toivoa että ihmiskunta löytää lopulta uuden kodin.

Tarinan keskiössä on iso ryhmä tiedemiehiä, eri alojen asiantuntijoita ja poliittisia päättäjiä joiden taistelu aikaa vastaan pitää lukijan tuolin reunalla. Lähtötilanne on yksinkertaisen kiehtova; mitä maailmassa tapahtuisi jos tiedossa olisi että maailma tuhoutuu kahden vuoden päästä? Neil Stephenson on ottanut selkeän optimistisen linjan ja tapahtumien edetessä ja 24 kuukauden nakuttaessa kohti loppuaan, rajat ja fyysinen omaisuus lakkaa olemasta. Ainoa tarkoitus on selviytyä. 

Hard Rain iskeytyessä maapallolle Cloud Arkiin siirtyneiden ihmisten ja kotiin jääneiden omaisten välinen nopeasti hiipuva kommunikointi on myös tarinan riipaisevinta osaa. Lopulta maapallon muuttuessa kauniista sinisestä pallosta oranssiksi helvetiksi aloittaa pienissä tiloissa asuvan ihmisrodun viimeisten edustajien välisen kamppailun. Keiden pitää olla todellisia ihmiskunnan johtajia ja minne avaruusaseman pitäisi mennä? Teknologia rapistuu ja sen myötä myös ruoka. Avaruusasema pähkäilee myös ratkaisuja odotettua kosmista säteilyä ja henkistä rappiota vastaan. Vuosien edetessä avaruusasemalla mukaan tulee jopa kannibalismi kun epätoivoisimmat julistavat että avaruudessa ei tarvita jalkoja (!). Kirjan viimeisessä osassa kuljetaan jo pidemmällä kun lukija pääsee kurkistamaan aikaan 5000 vuotta exoduksen alkamisesta.

Harva scifi-kirja on onnistunut vaikuttamaan allekirjoittanutta näin perinpohjin kuin Seveneves. Se käsittelee hyvin laajalla skaalalla maailmanlopun skenaarioita. Kirjailija ei pelkästään jää pinnalliselle tasolle vaan sukeltaa syvälle myös scifin ulkopuolelle ja kuvaa mm. mitä henkisellä puolella tapahtuisi ja kuinka ihmiskunta voisi pelastua rajallisilla resursseilla.

En laisinkaan yllättynyt kun googletin kirjailijasta ja varsinkin kuinka Ron Howard on kovaa vauhtia tekemässä kirjasta elokuvaa. Hieman ihmettelen kuinka näin valtavan tarinan saa puristettua yhdeksi elokuvaksi. 

Three-Body Problem

Siitä onkin jo jokunen kuukausi aikaa kun luin viimeisen tieteisfiktiokirjan ja joten oli jo aika aloittaa uusi trilogia. Kirjasarjat tuntuu olevan ihan yleisesti meikäläisen nykypäivän vitsaus; niitä vaan tulee aloitettua ja nytkin on useampi menossa. Se edellinen John Scalzi:n Old Man's War-sarjan Ghost Brigade oli jälleen kerran tasaisen tyylikästä ja huumoripitoista Scalzin tieteisfiktiota mutta Cixin Liu:n (eng. versio nimestä, kiinalaisittain Liu Cixin) The Three-Body Problem lyö pitkästä aikaa lukijan ns. kovan tieteisfiktion ääreen. Scalzin tapaista kevyttä vaihetta ei kirjasta löydy vaan mystinen tarina heittää lukijan syvälle eri luonnontieteiden maailmaan. Tarinassa vilisee nanoteknologiaa, fysiikkaa, kvanttimekaniikkaa, galaksia halkovia protoneja ja 450-vuoden päässä siintävä ihmissivilisaation tuho ja tietenkin Three-Body Problem -virtuaalipeli. Cixin Liu on luonut monisyisen ja omaperäisen tieteistarinan joka kasvaa ja kasvaa loppua kohden. 

En ala enempää spoilaamaan yhtä lähivuosien parasta tieteisfiktiotarinaa vaan suosittelen hyppäämään vajaa 400-sivuisen hengästyttävän tarinan kelkkaan josta on jo myös käännetty toinen osa The Dark Forest. Ja luonnollisesti tästä on myös tulossa elokuva ensi vuonna. Onneksi ei amerikkalainen vaan kiinalainen.

Seuraavaksi sitten vuoroon tulee Peter Starkin kirjoittama Astoria: Astor and Jefferson's Lost Pacific Empire: A Tale Of Ambition And Survival On The Early American Frontier.

The Ghost Brigades

Kesäloman osalta on menossa viimeinen viikko ja paluu kotosuomeen on tehty. Pari viikkoa Yhdysvalloissa hurahti jälleen kerran kuin siivillä ja rentoutumisen merkeissä onnistuin myös lukemaan muutaman kirjan. Matkalaukkuun majoittautui myös kasa uusia kirjoja joista lisää tuonnempana.

Lomamatkaa varten latasin Kindleen mm. Joe Scalzin avaruusoopperasaagan Old Man's Warin toisen osan The Ghost Brigadesin joka jatkaa sotaisan ihmisrodun matkaa pitkin tähtitarhoja.

Old Man's Warin universumissa ihmiskunta on agressiivisen oloisesti laajentanut habitaattiaan pitkin aurinkokuntia ja jatkuvan laajentumispyrkimysten apuna on tietysti Colonial Defence Forces (CDF) joka on historiastaan oppinut että perusihminen ei pysty laittamaan kampoihin vastaan tuleville eksoottiselle alienroduille, joten teknologian avulla CDF:n sotilaat ovat geneettisesti kasvatettuja sotakoneita. Yksinkertaisesti selitettynä, CDF:ään liittyvät ovat yli 75-vuotiaita joiden tietoisuus siirretään tuoreisiin ihmisaihioihin jotka ovat päästä varpaisiin geneettisesti tuunattuna supersotilaita. Kirjasarjan ensimmäisessä osassa seurattiin 75-vuotiaan mainosmiehen John Perryn tarinaa kynäniekasta joka päätti siirtyä sotilaaksi eläköidyttyään mainosalalta. The Ghost Brigades jatkaa taasen sarjaa uudesta näkökulmasta.

Kirja alkaa kun CDF:n johdolle selviää että heidän yksi huipputiedemies tietoisuuden siirtämisen alalla Charles Boutin on siirtynyt vihollisen leiriin. Huonosti lavastetun kuolemansa jälkeen CDF huomaa että tiedemiehen tietoisuus on siirretty backuppina tietokoneelle joten CDF:n sotilasjohto tekee rohkean siirron ja päättää yrittää siirtää backupin uuteen ihmisaihioon, ja tämän myötä haluaa selvittää mitkä ovat tiedemiehen todelliset suunnitelmat ihmisrodun tuhoamiseksi. Charles Boutinin tietoisuus herääkin uudessa CDF:n erikoisjoukkojen kehossa Jared Dirac-nimisenä sotilaana..

Joe Scalzin tarina ottaa kirjassa täysin eri suunnan ensimmäisen osan jälkeen ja vaikka olin odottanut John Perryn tarinan jatkuvan niin The Ghost Brigades toimii kuitenkin todella hyvin. Tässä toisessa osassa vilahtaa ensimmäisestä osasta tuttuja hahmoja ja Charles Boutin/Jared Diracin "tuplahahmon" kehittymistä on mielenkiintoista seurata kun Charles Boutinin tietoisuus kuin pikku hiljaa kaivaa tietään tämän nuoren ihmisaihion todellisuuteen. Lopussa on luonnollisesti vastassa elämää isommat rähinät kun ihmiskunnan arkkivihollisrodut Rraey, Eneshan ja Obin ottavat mittaa CDF:n sotavoimista.

Mukavaa militanttiscifiä siitä pitäville kertakaikkiaan!

Kirjallinen katsaus tulevaan, osa 2

Kun siirrytään tietokirjallisuuden ulkopuolelle niin lukujono alkaa pääsääntöisesti muodostumaan sähköisistä kirjoista. Tulevaa lomaa varten Kindleen on jo pakattu kolme hyvin erilaista kirjaa:

Neil Gaimanin American Gods oli sen verran vahva kokemus että yhtälailla fantasian reunoilla keikkuva Anansi Boys pääsi lomalukemiseksi. Tähän väliin pitää mainita että American Gods -kirjaa ollaan kovaa vauhtia filmatisoimassa TV-formaattiin. Syyllinen on HBO:n sisarkanava Starz ja sarjaa lähtee luotsaamaan Hannibal-sarjan kippari Bryan Fueller.

The Ghost Brigades on Joe Scalzin Old Man's War -scifisarjan toinen osa ja oli jo aika pistää tähän sarjaan vauhtia. Olen huomannut että näitä sarjoja/trilogioita on aivan liikaa allekirjoittaneella kesken..

Viimeisempänä eikä vähäisempänä on kovasti odotettu Don Winslow uunituore uutuus The Cartel jota on jo suitsutettu julkisuudessa. Se jatkaa Power of the Dog -kirjan tapahtumia.

Toisaalla, lukuvuoroaan odottaa Haruki Murakamin 1Q84 ja samanhenkinen Cloud Atlas, molemmat varmasti pirun mielenkiintoisia. Unohtamatta Jo Nesbø Harry Hole -sarjan kolmosta (Suruton). Kuitenkin tästä ryhmästä mielenkiintoni kohdistuu varmuudella Tallinnasta löytämääni Cormac McCarthyn The Border-trilogiaan joka on painettu kokonaisuudessaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Täytyy sanoa että tämä Everyman Edition koko trilogiasta on yksi parhampia kirjalöytöjäni piiitkään aikaan.

Scifi-rintamalla odottaa mm. Cixin Liun Three-body Problem, Iain M. Banksin Culture-sarjan pilotti ja tietenkin Ramez Naamin Nexus-trilogian Crux ja Apex. Tarkoitus olisi myös aloitella retromielessä nuoruudesta tutun William Gibsonin Sprawl-trilogia.

Palatakseni rikolliskirjallisuuteen, jonoon on myös uusina ilmestyneet Alan Glynnin Winterland ja Malcolm Mackayn Glasgow-trilogian pilotti The Necessary Death of Lewis Winter. Molemmat edustavat ns. kovempaa dekkarikirjallisuutta.

Eiköhän tässä riitä kirjoja hamaan tulevaisuuteen. Moni kirja jäi listaamatta mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin.

The First Fifteen Lives of Harry August

James S.A. Coreyn massiivisen avaruusoopperan jälkeen hypätään Claire Northin (aka Catherine Webb) reinkarnaatio-henkiseen The First Fifteen Lives of Harry August.

Ajassa matkustaminen, uudelleen syntyminen, reinkarnaatio ovat tuttuja aiheita töllöstä tahi valkokankaalta. Nämä aiheet eivät ole mitään uutta kirjallisuudessakaan. H.G. Wells julkaisi jo 120 vuotta sitten klassikkonsa Time Machine jonka julkaisun jälkeen aikamatkustamista käsitteenä on käsitelty, väännetty ja muokattu tuhansia kertoja. Tässä Artsin blogissa aikamatkustamista on käsitelty valitettavan vähän. Aiheen hyvänä ja onnistuneena esimerkkinä voin kuitenkin nostaa Connie Williksen Blackout missä ryhmä historian tutkijoita heilauttaa itsensä tulevaisuudesta Englantiin toisen maailmansodan maisemiin tutkimaan tuttuja tapahtumia, kuten Dunkirkin evakuointeja ja Lontoon pommituksia. Tähän harvaan onnistuneiden teosten joukkoon voi nyt nostaa kevyesti myös Claire Northin The First Fifteen Lives of Harry August.

Harry August syntyy vuonna 1919 pienen englantilaisen Berwick-Upon-Tweed:n juna-aseman naistenvessan lattialla ja äidin kuoltua synnytyksen yhteydessä, Harry aloittaa elämänsä Hulnen kartanossa, isänsä perheen huomassa. Harry kulkee elämänsä läpi aikansa tuttujen tapahtumien läpi ja kuolee lopulta vanhuuteen Hulnen kartanon isäntänä vuonna 1989 Berliinin muurin murtumisen aikoihin. Ja syntyy uudelleen.

Vuosi on jälleen 1919 ja elämän alettua tutun vessan lattialla, Harry siirretään  seitsemänvuotiaana henkisen romahduksen takia St Margotin mielisairaalaan. Jostain syystä Harry muistaa kaiken edellisestä elämästään kunnes kuuden kuukauden sairaalassa olon jälkeen Harry heittäytyy sairaalan ikkunasta ja onnistuu siten tappamaan itsensä. Ja syntyy uudelleen.

Kolmannen syntymänsä jälkeen Harry alkaa hyväksyä kohtalonsa ja alkaa etsiä syytä uudelleen syntymiselle ja luonnollisesti samojen tapahtumien tullessa eteen, Harry osaa väistää suurimmat elämänsä karikohdat kuten toisen maailmansodan ja lopulta saa yhteyden äärimmäisen matalaa profiilia pitävään Cronus Clubiin. 

Cronus Club on Harryn kaltaisten vuosisatojen läpi elävien henkilöiden (kalachakra) klubi joka huolehtii ja valvoo jäseniensä elämää. Toisena korkeana prioriteettina on myös tulevaisuuden seuranta joka on erityisen haavoittuvainen niiden kalachakrojen osalta jotka päättävät muuttaa ihmiskunnan tulevaisuutta lukuisten aikasempien elämien tuoman tiedon avulla.

Harryn henkilökohtainen elämärotaatio jatkaa vääjämättä eteenpäin ja usean sadan vuoden jälkeen Harryn elämä vie eri elämän osa-alueille, hän työskentelee fyysikkona, lääkärinä, pappina, opettajana ja jopa isona alamaailman vaikuttajana. Eri elämien tuoman vaurauden Harry juonittelee takaisin nuorelle itselleen. Vaihteluna kuolemiin Harry kokeilee mm. huumeita. Kunnes erään elämän loppumetreillä Harryn kuolinvuoteella visiteeraa nuori tyttö joka kertoo välittävänsä viestin tulevaisuudesta joka sisältää varoituksen maailman tuhoutumisesta. 

Kalachakrana Harryn olisi tietysti helppoa heittää hanskat tiskiin ja alkaa tahkoamaan omaisuuksia vuosisatojen aikana saavutettuejn tieto/taitojen avulla mutta Harry päättää aloittaa selvittämään kuolinvuoteellaan saadun viestin sisältöä ja tästä pärähtää useamman elämän pituinen ajojahti tulevaisuuden pelastamiseksi.

The First Fifteen Lives of Harry August on niitä kirjoja jotka olisi ideelitilanteessa ja unelmaolosuhteissa voinut lukea ns. yhdeltä istumalta, sen verran kirjan nelisensataa sivua piti otteessaan. Kirja sisältää riemukkaita kuvauksia miten eri tavoilla Harry yrittää vietää yhä uudestaan ja uudestaan 1900-vuosisadan elämäänsä. Kirja siirtää tarinan isommalle vaihteelle kun mukaan tulee maailmanlopun skenaariot kiihtyneineen teknologiakehityksineen, esimerkkinä täysin kehittyneet ydinaseet heti toisen maailmansodan jälkeen tai mikroprosessorit jotka ilmestyvät ihmiskunnan saataville vuosikymmeniä liian aikaisin. Kerrassaan kiehtovia kuvauksia. 

Ja ihmettelen siis IHMETTELEN jos kirjailija ei aio jatkaa tästä vaikka esim. Harry August -saagalla joka jatkaisi Harryn tapaisten kalachakrojen seilaamista ihmiskunnan seassa. Meikäisen osalta tämä kirja oli positiivinen löytö (jälleen yksi hetken mielijohteesta hankittu eKirja Amazonilta).

Caliban's War

James S.A. Coreyn aliaksen taakse kätkeytyvien Daniel Abrahamin ja Ty Franckin avaruusooppera Expanse-sarja on edistynyt allekirjoittaneella toiseen osaan. Caliban's War jatkuu ensimmäisen osan hauraissa jälkimainingeissa. Tulevaisuuden aurinkokuntamme suuret valtaapitävät organisaatiot UN (Maa) ja Mars keikkuvat sodan partaalla. Venus-planeetan pintaan törmäytetty alien-protomolekyylin/Phoebe Bug riivama Eros-avaruusasema on osoittautunut elonmerkkejä ja eri ryhmittyvät seuraavatkin huolestuneina Venuksen pinnalla tapahtuvia mullistuksia. Tarinassa on mukana myös ensimmäisenstä osasta tuttu John Holden joka kipparoi Rocinante-alustaan värikkään miehistönsä kanssa OPA (Outer Planets Alliance) -ryhmittymän piikkiin.

Caliban's War alkaa vyöryttämään eskaloituvia tapahtumia heti alkumetreillä kun Jupiterin suurimpaan kiertolaiseen Ganymeden-kuuhun tehdään mystinen hyökkäys minkä pinnalla sijaitsee valtava tutkimus- ja avaruusasema joka toimii myös ihmiskunnan vilja-aittana. Selviää että alien-protomolekyyli on valjastettu sotilaalliseen käyttöön ja hyökkäyksen seurauksena Maa ja Mars ovat sodan partaalla. Ganymeden tapahtumat myös nostavat tarinaan kaksi uutta hahmoa: botanisti Praxidike Meng jonka tytär kidnapataan hyökkäyksen aattona ja Marsin joukkojen merijalkaväen kovanahkainen kersantti Bobbie Draper joka joutuu todistamaan alien-protomolekyylin aiheuttamaa Maan ja Mars-joukkojen teurastusta Ganymeden rintamalla.

Edessä on jälleen kerran isolla pensselillä maalailtuja konflikteja, hybrid-alienolentoja ja maailmanlopun tapahtumia joissa käydään lähes ihmiskunnan tuhon partaalla. Daniel Abraham ja Ty Franck (joka on muuten GRRM:n assistentti) kuljettavat haasteellisen tarinakokonaisuuden suht vaivattomasti eteenpäin ja tarina päättyykin onnellisesti kunnes viimeisillä sivuilla lukijalle päräytetään apokalyptiset ennakkotahdit seuraavasta The Expanse-sarjan osasta Abbandon's Gate. Kaksikon kirjasarjasta tulee paljon mieleen toinen hardcore-scifin taituri Alastair Reynolds jonka kirjat odottelevat kärsivällisesti kirjahyllyssäni vuoroaan, ehkä kohta... Ja kuten aikaisemmin olen jo kirjoittanut, Syfy-kanava on tuomassa kirjasarjaa televisioon josta esimakua alemapana.

Caliban's War:n yli 600 sivun jälkeen on vuorossa Claire North:n The First Fifteen Lives of Harry August joka tuli haettua Amazonilta TÄYSIN hetken mielijohteesta (ja taas meni lukujono sekaisin..)

TV: The Expanse

James S.A. Coreyn (aka Daniel Abraham ja Ty Franck) The Expanse-sarja on kovaa vauhtia tulossa TV:n puolelle. Tammikuun puolella mm. on julkaistu ensimmäinen trailer joka lupaa tämän Scifi-kirjasarjan ystäville varmasti mielenkiintoisen 10-osaisen ensimmäisen tuotantokauden joka pitäisi tulla ulos tämän vuoden puolella.

Itselläni on nyt menossa (kirjana) The Expanse-sarjan toinen osa Caliban's War josta lisää lähiviikkoina. TV-sarjan virallinen synopsis:

A thriller set two hundred years in the future, The Expanse follows the case of a missing young woman who brings a hardened detective and a rogue ship’s captain together in a race across the solar system to expose the greatest conspiracy in human history.

This hour-long, ten episode series is based on the popular New York Times bestselling book series collectively known as The Expanse, written by Daniel Abraham and Ty Franck (under the pen name James S. A. Corey). Abraham and Franck will be show producers. The multi-installment, best-selling book series is published in 17 countries, including China, France, Japan, Australia, Canada, Germany and the United Kingdom. One in the series, Leviathan Wakes, was nominated for a Hugo Award as well as a Locus Award, while “Caliban’s War” was nominated for a Locus Award.

Thomas Jane (Hung, The Punisher) will play the lead character of Detective Miller, a native of the asteroid belt between Mars and Jupiter. Detective Miller works for a corporate security force that operates as the law in the asteroid belt. Ragged and in search of something he can't identify, Miller finds a new sense of purpose when he's put in charge of the investigation of a missing heiress.

Shohreh Aghdashloo (The House of Sand and Fog, 24, House of Saddam) will portray Chrisjen Avasarala, a smart and passionate member of a political family legacy who has risen high in the ranks of Earth's governing body.

Steven Strait (Magic City, City Island, 10,000 B.C.) will play Holden, an officer on the ice-carrying freighter, the Canterbury. Holden is a natural leader who's not sure he wants responsibility, but will soon have no choice when he is drawn into a dangerous plot.

ja se tuore trailer:

Pitkä Maa

Marko Kloosin HC-militanttikerronnan jälkeen siirrytään älykkäämmän ja pehmeämmän scifin pariin. Pitkä Maa on kahden pitkän linjan scifi/fantasia-kirjailijan yhteistyön tulos. Sir Terry Pratchett tunnetaan parhaiten loputtoman pitkästä huumoripitoisesta Discworld-sarjastaan (nelisenkymmentä osaa julkaistu) kun Stephen Baxter on taasen kunnostautunut kovemman scifin ja vaihtoehtohistorian tuotteliaana kirjoittajana.

Kirjailijakaksikko ovat ottaneet allekirjoittaneelle aina mielikuvitusnystyröitä kovasti kutkuttavan aiheen käsittelyyn: vaihtoehtomaailmat. Vaihtoehto- tai rinnakkaismaailmat kulkevat kvanttimekaniikan aivoja nyrjäyttävissä maisemissa mutta tilannetta voi kuvata niin että nykyisen maailmamme rinnalla on loputon määrä samankaltaisia mutta kuitenkin hiukan erilaisia maapalloja vain askeleen päässä toisistaan. Eteeni on tullut samanhenkisiä tarinoita mm. Robert Holdstockilta jonka Alkumetsä (Mythago Wood) oli pirun hieno tarina metsään eksymisestä. Hiukan Pitkän Maan tapaiseen maisemaan yltää myös Hal Duncan Vellum-kirjallaan jonka lupaavan alun jälkeen kompuroi pahasti.

Pitkä Maa alkaa siitä kun eräänä päivänä internetiin ilmestyy pienen laitteen piirustukset. Se koostuu normaaleista elektroniikkakomponenteista ja sen keskelle pitää asettaa peruna virtalähteeksi, ja ennenkaikkea siinä pitää olla kolmivaiheinen kytkin: LÄNSI-POIS-ITÄ. Kun laite (stepperi) kasataan oikein ja kytkintä käännetään niin laitteen kantaja siirtyy toisaalle maapallon rinnakkaismaailmaan. Kun ihmiskunta toipuu alkujärkytykseltää, alkaa selviämään minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä; loputon määrä maailmoja luonnonvaroineen odottamassa ottajaansa. Kirjailikaksikko vyöryttää lukijalle odotettavia tapahtumia kuinka isohko osa maapallon väestöstä päättää siirtyä uudisraivaajiksi Pitkään Maahan. Kaupungit tyhjenevät, yhteiskunnan rakenne natisee liitoksissaan kun kansalaiset pistävät mielummin rinkkaa selkään ja astelevat etsimään uutta onnea. Raha käytännössä menettää arvonsa ja merkityksensä kun luonnonvaroja on saatavilla loputton määrä. Näitä ja paljon muuta tapahtuu kun tarinan keskushenkilö Joshua Valienté saa työtarjouksen suurelta korporaatiolta. Joshuaa pyydetään mukaan tutkimusmatkalle jonka tarkoituksena on siirtyä mahdollisimman kauas rinnakkaismaailmojen loputtomaan horisonttiin. Mukaan tulee tiibetiläis-moottoripyörämekaanikon reinkarnaatio, keinoäly Lobsang. Edessä on sivukaupalla eksoottisia maisemia jotka vilisevät mielikuvituksellisia olentoja kun kaksikko askeltaa miljoonien maailmojen tuolle puolen.

Mitä tästä nyt voisi sanoa. Pitkä Maa (The Long Earth) aloittaa viisiosaisen sarjan jonka toinen osa löytyy jo suomennettuna nimellä Pitkä Sota. Ensimmäinen osa on tasaista laatutyötä ja kaikesta näkee ja tuntee että kirjoittajina on pitkän linjan ammattilaisia. Itse pidän tällaisesta älykkäämmästä ja pohdiskelevasta scifistä ja kyllä tämä sen verran kutitti mielikuvitusta että kirjakaupan Pitkä Sota löysi uuden kodin kirjahyllystäni.

Tässä on kiehtova esitys kirjan tieteellisestä puolesta.


Työn alla on jo historiaa kun vuorossa on Joel F. Harringtonin The Faithful Executioner: Life and Death, Honor and Shame in Turbulent Sixteenth Century mikä kertoo Saksassa 1500-luvulla eläneestä Franz Schmid:stä joka teki yli kolmenkymmennen vuoden pituisen uran ammattimestaajana.

Terms of Enlistment

Joe Scalzista se taisi lähteä. Old Man's War nosti totiselta kalskahtavan Military Science Fiction -genren meikäläisen lukujonoihin. Se pisti lukujonoa sekaisin niin että Scalzin osoittama matka Scifi-genren sotaisalla sivupolulla jatkuu. Tällä kertaa päätin hetken mielijohteesta ottaa Amazonin sivuilta yhdysvaltalaisen Marko Kloosin Frontlines-sarjan esikoisen Terms of Enlistment Kindlen käsittelyyn.

Kehystarina on tuttua kauraa jo Scalzin wanhojen immeisten sodasta. Kirjassa käydään vuottaa 2108. Maapallo on lähes joutomaata megapolismaisten kaupunkien kyljessä. Ihmiskunta leviää siirtokuntineen valovuosien  päähän aurinkokuntamme ulkopuolelle viruksen lailla ja tukena pitää tietenkin olla monitahonen sotakoneisto. Kirjan päähenkilönä on köyhyydessä miljoonien muiden amerikkalaisten tapaan asuva nuori Andrew Grayson. Elämä valtion ylläpitämissä vuokratorneissa ja päivittäinen kitkuttelu leivän syrjässä kiinni, katkeroittaa Andrew mieltä siinä määrin että hän päättää pyristellä irti ghettoelämästään ja astuu NAC:n (North America Commonwealth) palvelukseen.

Edessä on monista elokuvista ja samanhenkisistä kirjoista tuttua alokaskautta huutavine kersantteineen ja machoilua kun Andrew suoriutuu alokaskaudestaan ja päätyy monien luupavine joukko-osastojen sijaan siihen "ei toivotuimpaan" eli perus-nurmiporaksi omiin kotimaisemiin.

Tarina laittaa tässä kohdin ison vaihteen silmään ja Andrew joutuu mukaan päällisin puolin normaalin mellakkatorjountatehtävän myötä isompaan kahakkaan (Battle of Detroit) jonka jälkiseuraamusten ansioista ura armeijassa siirtyy laivaston puolelle verkkoadminin tehtäviksi. Edessä on siirto laivaston vanhaan sota-alukseen ja matka kohti kaukaista siirtokuntaan alkaa..

Marko Kloos ei kirjassaan tosiaan mitään valtavan uutta kehitä hyvin perinteisessä tarinassaan, Terms of Enlistment on kuitenkin ihan mukiin menevää militaristista viäntöä. Kirjan päälle kolmesataa sivua meni kuin varkain ja sivuilla ei ole onneksi hiljaisia tai tylsiä jaksoja. Varsinkin kirjan alkupuoliskon kuvaukset armeijajakson ja Battle of Detroitin intensiivisen katusotimisen draivi näytti että Kloos on katsonut tarkkaan Full Metal Jacketinsa, Starship Trooperin ja Cameronin Aliensit ja tietenkin Black Hawk Downin. Mutta vaikka itselläni oli alkupuolella "voi helvetti, eikö tässä ole mitään omaa.."-asenne, niin Kloos sai kuin sai esiin oman äänen ja kirja oli lopulta hyvin viihdyttävä ja ennenkaikkea laadukas kokonaisuus. Tässä kohdin täytyy sanoa että Marko Kloosin ystävä Joe Scalzi on ainakin ensimmäisen Old Man's Warin osalta tehnyt saman vielä älykkäämmällä ja omaperäisemmällä otteella. Unohtamatta hyvää huumorilatausta..

Terms of Enlistment aloittaa siis Marko Kloosin kirjasarjan jonka osien lopullinen määrä ei taida olla selvillä. Pilotin jälkeen on tullut Lines of Departure joka jatkaa Andrew Graysonin matkaa kaukaisissa siirtokunnissa. Kirjasarjan kolmas Angle of Attack on kirjailijan mukaan työn alla.

Kirjallinen matka jatkuu tästä kohti vähemmän sotaisi multiversumeita kun vuoroon tule Terry Pratchettin ja Stephen Baxterin yhteistyönä tehty Pitkä Maa.