Doctor Sleep

Törmäsin Stephen Kingin tuoreimpaan julkaisuus sattumalta ja aloin lukemaankin tätä lähes pakon sanemalana työmatkalla. Normaalisti muistan ottaa työmatkalle kirjan mukaan kun tietää että lentokentällä joutuu lähes poikkeuksetta aina odottamaan, ja tällä kerralla se tuttu yöpöydän kirja jäi kotiin. Edellinen Kingini on muistaakseni Mustan Torni-sarjan ensimmäinen osa Revolverimies eikä se säväyttänyt oikeastaan suuntaan eikä toiseen. Parhaimmat lukukokemukseni olen Kingin osalta saanut vanhoista klassikoista kuten Hohto, Uinu uinu lemmikkini tai Piina ja tietysti pienen henkilöauton kokoinen Tukikohta (yli 1300 sivua).

Doctor Sleep seuraa Hohdosta tuttua Danny Torrancen aikuiselämää. Aikaa on vierähtänyt tovi Outlook-hotellin tapahtumista ja nyt Danny yrittää selvitä aikuiselämän kivisestä polusta. Lapsuuden tapahtumat ja haamut painavat edelleen Dannyn nyt jo alkoholisoitunutta elämää mutta hohtamisen (näyttää olevan virallinen suomennos sanalle shining) taito ei ole jättänyt Dannya, ja mies ajelehtiikin kaupungista ja työpaikasta toiseen vailla päämäärää elämän pohjamutia kyntäen. 

Lopulta Dannyn vuosia kestänyt vaeltelu pysähtyy New Hampshiren pieneen kaupunkiin ja hän saakin työpaikan vanhusten saattohoitokodista missä hän käyttää erikoiskykyään helpottaakseen vanhusten siirtymistä ajasta iäisyyteen. Dannysta tuleekin kirjan nimen mukaisesti Doctor Sleep.

Hohtamisen taito on myös vahva Abra-tytöllä joka hämmästyttää perheensä elämää telekineettisillä taidoillaan. Eräänä päivänä Abra näkee pienen pojan kidnappauksen jota seuraa raaka murha ja siitä säikähtäneenä Abra saa kuin vahingossa yhteyden Dannyyn. Kun kirjan tekijä on Stephen King, tapahtumiin sekaantuu myös lisää yliluonnollisia elementtejä. Abran voimakkaiden kykyjen perään lähtee joukkio hohdosta elämänvirtaa saavia kiertolaisia. 

Stephen King osaa kirjoittaa edelleen sulavasti ja vetävästi. Kirja vetää nopeasti lukijansa mukaansa kirjailijan tunnettuihin yliluonnollisiin tapahtumiin. Itse pidin paljon kirjan alkupuoliskosta missä Danny taistelee alkoholisoituneena sisäisiään demoneita vastaan ja Abran ystävyys tullessa kuvaan elämä voittaa jälleen. Ehkä hiukan vajaaksi King jätti ameriikkaa halki seilaavan Rose The Hat'n johtaman joukkion taustaa. Olisin toivonut enemmän taustaa näille hohtoa syöville ihmisvampyyreille. Suureen osaan nousee myös Anonyymit Alkoholistit -yhteisö jonka tapaamisia seurataan useaan otteeseen, ja jonka kautta osa tapahtumista vyöryy eteenpäin. King itse kertoo epilogissa kuinka vuonna 1977 Hohdon julkaisun yhteydessä hän oli erilainen ihminen (viitaten alkoholismiinsa) ja kuinka nyt vuonna 2013 elämä on toisenlainen. Kirjan AA-kuvaukset ovat syvällisiä ja sopivatkin hyvin tarinaan. Kirjan puolen välin kohdilla tapahtumat eskaloituvat ja lopun infernaalinen tapahtumasarja finalisoituu Dannylle tutuissa maisemissa. Ympyrä sulkeutuu.

King on kirjoittanut kain puolin menevän kirjan ja oli suorastaan piristävää palata nuoruudesta tuttuihin kirjallisiin kokemuksiin. 

Yliluonnollista tapahtumista siirrytään sulavasti science fictioniin ja seuraavana vuorossa onkin Joe Scalzin debyyttijulkaisu Old Man's War Kindle-versiona.

Stephen King: Revolverimies (Musta torni I)

Englanninkielinen alkuteos: The Gunslinger, Dark Tower I

Stephen King on ollut minulle niitä alkuajan kirjailijoita joiden parissa on joskus aloitettu aikuisten kirjallisuuden pitkä taival. Nuorena (kun jaksoi vielä käydä kirjastossa) meni lähes kaikki jännittävä kirjallisuus, esimerkiksi James Clavell Shoguninsa kanssa oli järisyttävä kokemus (eikä pelkästään kirjan koon takia), Robert Ludlumin agenttijärkäleet meni kuin vettä vaan ja sitten tuli tämä kiehtova herra King outoine ja pelottavine tarinoineen. Hohto, Uinu uinu lemmikkini, Se, Piina ja Tukikohta olivat niitä kirjoja jotka ainakin jäi mieleen. King oli ehdottomasti tärkeä askelma aikuisten kirjallisuuteen ja vaikka innokas mielenkiintoni Kingiin lopahti joskus 1990-luvulla, niin nyt keski-ikäisenä olen huomanut eläväni jotain King-renesanssia kun Hohtokin tuli hankittua takaisin kirjahyllyyn WSOY:n vuoden 1985 painoksena. King oli myös nuorempana sysäys kohti vielä synkempiä vesiä joita hallitsi loistava H.P Lovecraft, joka oli aivan omalla tasollaan.

Ja nyt tämä Musta Torni-sarjan ensimmäinen osa tarttui (pokkariversio) eräällä kauppareissulla mukaan, kun oli sopivastikin hinnoiteltu (4€).

Revolverimies on seitsenosaisen Musta Torni-sarjan pilotti ja yllätyksekseni huomasin että pokkarin alussa oli Kingin kirjoittama kaksikymmentäsivuinen johdanto ja esipuhe, missä hän kertoo kirjasarjan syntyvaiheita ja miten sarja kasvoi vuosikymmenten (1970-2003) saatossa kirjailijan ehkä tärkeimmäksi saavutukseksi. King kuitenkin sortuu turhaan selittelyyn esimerkiksi kohdassa missä hän kertaa Tukikohdan syntyvaihetta ja kuinka hän editoi sitä editoinin perään. Näissä kohdissa kaikki muut kuin King-puristit huokaisevat ja purevat hammasta ja laskevat jo sivuja oikean kirjan alkuun. 

Kirjan päähenkilö on Revolverimies eli Roland joka jahtaa mustiin pukeutunutta miestä halki aavikkoisen maiseman. Kirjan alussa sankari poikkeaa pieneen Tullin kaupunkiin, ja ainakin allekirjoittaneelta pääsi melkein itku kun King kuvaa lukijalle uskomattoman stereotyyppisen lännen kaupungin mitä ameriikan elokuvakuvastosta vain löytyy. Maisemasta puuttui vain se luiseva hauturi joka juoksee muukalaisen rinnalla mittanauha kädessä, ottaen mittoja vauhdissa arkkua varten. Kaupungissa tapahtuu kaikenlaista ja sen enempää spoilaamatta alkuosan tapahtumat ovat mielestäni tämän pilotin parasta antia. Kaupungin jälkeen Revolverimiehen matkaan tarttuu mukaan nuori poika Jake, jonka historia avaa hiukan tätä Mustan Tornin universumia. Kaksikko jatkaa pitkää ajojahtiaan ja lopulta saavuttavat tämän pelottavan mustiin pukeutuneen miehen.

Täytyy sanoa että noin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen oli piristävää lukea Stephen Kingiä. Vaikka Kingin tuotanto on hiukan kevyempää luettavaa niin hän kirjoittaa mielestäni äärimmäisen hyvin. Samalla tämä kirja muistutti minua myös siitä miksi lopetin Kingin lukemisen: uusien kirjojen laatu alkoi olemaan aika epätasaista. Nyt siis tarkoitan aiheita mistä King kirjoittaa. Jotenkin en jaksa innostua tällaisesta genresillisalaatissa missä on yliluonnollisia asioita sekä lehmipaimenia tuplapistooleineen. Vaikka tämä onkin ensimmäinen osa niin tuskin jaksan innostua jatkosta, varsinkin kun odotettavissa on Kingin tyyliin tuhansia ja taas tuhansia sivuja luettavaa. 

Kirjan ensitahteja

Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.

Autiomaa oli kaikkien autiomaiden äiti, valtavan suuri, ja se piti kiinni taivaasta ikuisuudelta näyttävän matkan joka suunnassa. Se oli valkoinen, sokaiseva, rutikuiva, vailla muita erityispiirteitä kuin horisonttiin epäselvinä ja utuisina piirtyvät vuoret ja paholaisenruohon joka toi suloisia unia, painajaisia, kuolemaa. 

Dark Tower taidetta lisää Stephen Kingin omilla sivuilla