Veitsi

Kaikki loppuu aikanaan. Olen lukenut Harry Holen edesottamuksista vuodesta 2015 ja nyt näyttää siltä että Jo Nesbø pitää taukoa sarjasta. Sinänsä sääli koska kirjasarja oslolaisesta ihmisrauniosta oli maineensa ja yli 40 miljoonan kirjan veroinen - helposti.

Veitsen tarina myös viittaa siihen että sarja kohtaa loppunsa kun Harry herää verisenä murhatun vaimonsa Raakelin vierestä muistinsa menettäneenä. Lukijan säpsäyttävä tarinan alku käynnistää pitkän ja koko sarjan yhden parhaimman tapahtumakulun jossa riittää jännitystä ja mielen nyrjäyttäviä juonenkäänteitä alusta loppuun. Tappoiko Harry Raakelin brutaalisti veitsellä pitkän ravintolaillan jälkeen vai lavastettiinko Harry pirullisen nerokkaasti? Tätä kysymystä pyöritellään tarinassa viime metreille asti ja loppuratkaisu yllättää yhtä paljon kuin tarinan lähtötilanne. Tarinassa pyörittää juonimyllyä tuttuja hahmoja edellisistä kirjoista kuten vankilasta vapautunut sarjaraiskaaja Svein Finne ja mukana ovat myös Harryn kollegat Oslon poliisista kuin keskusrikospoliisin katkerat etsivät jotka kantavat kaunaa Harrylle. Ja kuin ihmeen kaupalla Harry tuo polvilleen lyöty, alkoholisoitunut tarinassa työtön poliisi navigoi tarinan läpi hengissä. Hieno lopetus (?) sarjalle.

Lähes haikein mielin on todettava että en koskaan uskonut että luen pohjoismaalaista crime noir -tyylilajia kunnes sain ensimmäisen Harry Hole -kirjan joululahjaksi kaikki muuttui. Nyt kuitenkin edessä on muut rikoskirjallisuuden luottokirjailijani; Lee Child, James Lee Burke ja uusimpana James Ellroyn tuorein, joka odottaa kirjahyllyssä This Storm.

Jano

Toiseksi viimeinen Harry Hole -romaani, tässä tulee melkein haikeaksi kun tietää että tämä 12 romaania käsittävä matka on kohta päättymässä. Näillä näkymin se tapahtuu vielä tänä vuonna kun tuorein (ja viimeisin) HH-tarina vuonna 2019 julkaistu Veitsi tulee kuunneltua. Lukijana tietysti toivon että vaikka kirjailija on myös kunnostautunut muiden rikostrillerien kirjoittamisessa, toivottavasti hän vielä palaa Harry Hole -hahmonsa pariin. 

Jano jatkaa kolme vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Harry elää selvästi elämänsä parasta aikaa; viinademonit pysyvät kaukana Raakelin ollessa vierellä ja päivät soljuvat onnellisesti eteenpäin Oslon Poliisikorkeakoulun luennoitsijana. Raakelin poikakin Oleg on päässyt kasvu-uralle ja opiskelee poliisiksi. Kaikki tietenkin ei jatku onnellisesti kun Oslon poliisille alkaa tippumaan raakoja murhatapauksia joissa uhrina on nainen ja murhaaja on käyttänyt Tinder-sovellusta tavatakseen uhrinsa. Tasaiseen tahtiin tapahtuvien murhien toinen iso yhteinen tekijä on että uhreja on purtu. Ja kuten aina ennenkin, Oslon poliisi lähestyy Harrya hattu kourassa ja rukoilee Harrya palaamaan poliisin erikoisryhmän konsultiksi että tämä selvästi mielipuolinen sarjamurhaaja saadaan kiinni.

Vaikka tarina on hyvin perinteinen HH-tarina, se on jälleen kerran täynnä tiukkoja käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Juonenkäänteitä on loputtomasti aina loppuun saakka ja mukana on taas hyvä annos Oslon poliittista vehkeilyä. Jukka Pitkäsen tuttu ääni lukijana oli taas vakaa jota on miellyttävä kuunnella. Jäljellä on siis enää yksi HH-kirja jonka kuuntelen varmasti haikein mielin.

Toisaalla yöpöydälla on C.J. Sansomin Musta tuli ja kuulokkeissa Jens Lapiduksen VIP-huone, ruotsalainen kirjailija jota en ole lukenut piiitkään aikaan.

Poliisi

Poliisi oli elämäni ensimmäinen äänikirja. Bookbeatin palvelu tuli korkattua joulun alla kuin vahingossa, kun tyttären piti lukea Agatha Christien Kuolema Niilillä osana koulutehtävää. Palvelu käytettävyys on tehty sujuvaksi ja helpoksi, joten päätin myös itse kokeilla. 

Ja kyllä, äänikirjat ovat käteviä joita voi kuluttaa autossa, kuulokkeissa lenkillä ja tai vaikka julkisissa. Mietin kuitenkin miten kirjan lukija äänenä saa lukijansa mukaan tarinaan, ja Poliisin osalta konkarinäyttelijä Jukka Pitkänen onnistuu siinä loistavasti. Jukan miellyttävästä äänestä kuulee että hän on tehnyt tätä jo pitkään ja tarinan lukeminen ääneen on varmaa ja tasaista.

Ensimmäinen fiilis Poliisin jälkeen oli että kirja on ehdottomasti HH-sarjan parhaimmistoa. Aaveen tapahtumista on kulunut tovi ja Harry on päättänyt lopettaa poliisin uran ja onkin opettajana Oslon poliisikorkeakoulussa.Harry on myös onnistunut pitämään Raakelin ja Olegin rinnallaan, joiden ansiosta poliisin työ on vaihtunut turvallisempaan elantoon. Kaikki siis vaikuttaa olevan täydellisesti.

Harry Holen 10. kirja alkaa siis pääsankarin osalta positiivissa merkeissä, viinapirukin on pysynyt poissa maisemista ja elämä on seesteistä. Harryn uusi elämä alkaa kuitenkin rakoilemaan unen lailla kun Oslon poliisi saa käsiinsä hankalan ja nopeasti eskaloituvan murhaketjun missä poliisi löydetään murhattuna vanhalta rikospaikalta. Sama tapahtuu nopeasti uudestaan ja Oslon poliisivoimat on helisemässä selkeästi vaikean tapaussarjan kanssa. Ja kuten arvata saattaa, poliisilaitoksen ollessa umpikujassa opettaja Hole kutsutaan apuun. 

Poliisi on tosiaan sarjan parhaimmistoa ja tarinassa lukijaa viedään kuin litran mittaa juonenkäänteiden viidakossa. Henkilögalleria on myös laaja kun kirjailija rakentaa suhteellisen haastavan oloisen tarinan, joka lopulta toimii loistavasti. Mukana on myös kirjalijan klassisia aineksia kuten brutaaleja murhaajia, erikoisia sivuhahmoja sekä tietysti viime metreille asti hyvin peitelty syyllinen, jota ainakin itse yritin kirjan edetessä turhaan arvata. Varoituksena mainitakoon että Poliisi on käytännössä suora jatko-osa Aaveelle joten tämä toimii paremmin jos on lukenut edellisen osan. 

Minulla on vuoden 2021 kunniaksi lukutahti poikkeuksellisesti kiihtynyt ja jonossa on kolme luettua kirjaa joista myöhemmin lisää. Nyt yöpöydällä kauan hyllyssä odottanut kiinalais-nobelisti Mo Yanin Viinamaa.

Aave

Pienen tauon jälkeen pitää tarttua taas Bloggeriin. Matkani alkoholisoituneen oslolaisen poliisin kanssa on nähtävästi taittumassa loppusuoralle, kun Harry Hole -kirjojen yhdeksäs pokkari Aave tuli juuri luettua. Sarjassa on enää jäljellä kolme kirjaa joten vuonna 2015 alkanutta yhteistä matkaa pitää yrittää venyttää. Toisaalta, olen jo valinnut seuraavan dekkarisarjan James Lee Burken rinnalle, joka tulee olemaan Michael Connellyn Harry Bosch. Itse olen pitänyt dekkarin TV-versiosta joka tulee ainakin HBO:lla, joten alkuperäinen kirjallinen versio lähtee ainakin kokeiluun.

Aave on varsin miellyttävä poikkeus muihin Harry Hole -tarinoihin jotka yleensä polkevat sarjamurhaajien ja kostajien voimalla. Aave tarinana pyörii syvällä Harryn lähipiirissä kun hänen entisen naisystävän Rakelin poika Oleg istuu vankilassa, syytettynä paikallisen huumediilerin murhasta. Harry on ollut kolme vuotta Aasiassa ja Osloon palaaminen avaa luonnolliset vanhat haavat Rakelin kanssa, mutta Harryn velvollisuudentunto pistää hänet tutkimaan epävirallisesti Olegin vastoinkäymisiä oslolaisen huumejengin riveissä. Harryn tutkimuksissa vilisee jälleen kerran kovanluokan rikollisia, umpikieroja ja vallanhimoisia paikallispoliitikkoja, sekä luonnollisesti vaarallisia naisia. Ja kuten aina Harry Holen kohdalla, pokkari tuli luettua vauhdilla.

Yöpöydällä on ollut jo tovin toisaalta hyvin ajankohtainen kirja. Jos meillä olisi nyt aikakone ja pystyisimme hyppäämään 500 vuotta taaksepäin Tyynelle valtamerelle, pääsisimme seuraamaan portugalilaisen hurjapään kapteeni Ferdinand Magellanin uhkarohkeaa tutkimusmatkaa maapallon ympäri. Laurence Greenbergin Over the Edge of the World kertoo tämän historiallisen tolkuttoman pitkän meritarinan.

Panssarisydän

Yöpöydän kirjarotaatiossa käväisi myös kahdeksas Harry Hole -tarina joka ei tälläkään kerralla jättänyt kylmäksi. Edellinen ja erittäin intensiivinen tutkinta Lumiukko -tapauksen ympärillä on sysännyt Oslon ykköspoliisin lopulliseen päihdehelvettiin Hongkongin slummeihin. Lopullisen tönäisyn reunalta antoi Raakel ja hänen poikansa Oleg heidän muuttaessa ulkomaille pikapikaa Lumiukko -tapauksen jälkeen. Harryn seurana on nyt vain alkoholi ja oopium. Jotta Jo Nesbøn tarina ei keskittyisi pelkästään Harryn jatkuvaan painajaiseen, tarinaan ilmestyy luonnollisesti ketju murhia joista ensimmäinen avaa koko tarinan.

Tarinan alkumetreillä, Harry houkutellaan Hong Kongin slummeista nuoren (naispuolisen) rikostutkijan toimesta Norjan Keskusrikospolin toimesta auttamaan murhavyyhtiä jonka pidentyvään sarjaan on myös tullut pohjois-norjalainen poliitikon brutaali murha. Harrylle selviää paluun jälkeen Norjan poliisin sisäinen valtakamppailu missä Keskusrikospoliisi ja Harryn edustama rikospoliisilaitos ovat sulautumassa ja samalla aiheuttaen sisäisiä jännitteitä jotka tuntuvat sotkevan rikostutkintaa.
Edellisten kirjojen tapaan, Harry tasapainoilee omien demonien kanssa ja ympärillä pyörii himokkaita naisia jotka omalta osaltaan sotkevat Harryn tasapainoa. Unohtamatta sitä sarjamurhaajaa jonka toimintatapaa, motiivia ja henkilöllisyyttä Harryn tiimi yrittää selvittää lähes 800 sivun edestä.  Tarinan maisematkin vaihtuvat piristävästi aina Norjan vuoristoista Kongon viidakkoon. Mikään ei ole miltä se näyttää, ei edes lähipiirissä.

Jo Nesbø on onnistunut ei ehkä ylittämään edellistä menestyskirjaansa Lumiukkoa, mutta pirun lähelle hän pääsee Panssarisydämellä. Se jatkaa samoilla synkillä sävyillä ja se tuli nautittua edellisten Harry Hole -kirjojen tapaan hyvin nopeasti näin vuoden 2019 viimeisenä kirjana.

Lumiukko

Harry Hole # 7 eli Lumiukko. Oslolaisen dekkarin sarja menee vauhdilla eteenpäin. Sarja koostuu kahdestatoista kirjasta joten tässä on kohta pääty vastassa. Onneksi Jo Nesbø on julkaisemassa uutta Harry Hole-tarinaa "Knife" heinäkuussa joka kääntyy myös härmäksi omalla ajallaan joten perälauta ei tule aivan heti vastaan. 

Lumiukko tuntuu olevan myös yksi sarjan suosituimmista kirjoista. Se on täysverinen sarjamurhaajatarina sitten Lepakkomiehen ja unohtamatta että kirjasta on myös harvinainen Hollywood-filmatisointia vuodelta 2017, jonka ohjasi Tomas Alfredson ja Harrina kekkuloi Michael Fassbender.

Kirjailija on lyönyt tarinalle normaalia tummemmat sävyt jotka tuovat tuoreen fiiliksen koko kirjalle. Harryn viinapirut ovat tarinassa pienemmässä osassa ja ihmissuhdepuoli on myös ns. tauolla. Norja kärvistelee talvisessa otteessa kun Harry saa tehtäväkseen tutkia perhe-emännän mystistä katoamista joka alkumetreillä vaikuttaa olevan kaikkea muuta kuin sarjamurhaajan tekosia. Perheen kotitalon pihalle ilmestynyt lumiukko myös aiheuttaa ihmetystä.

Alkaa kirjasarjan kiihkein takaa-ajo jonka kirjan loppumetreille saakka sisältää tolkuttoman määrän juonenkäänteitä ("meillä on murhaaja! Hetkinen..ei kun.."). Sarjamurhaaja tuntuu olevan Harrya aina askeleen perässä ja jäätyneitä ruumiita alkaa kerääntymään kasaksi asti.

Trillerimäinen tarina ja Nesbølla ei ainakaan sarjan osalta kierrokset lopu vaikka Harry Hole-moottoriin on jo saatu hyvä määrä kilometrejä.

Meikäläisellä on kohta parin kirjan jono bloggausten osalta, joten pistän tulemaan seuraavaa.

Pelastaja

Harry Hole tarina # 6. Aika tuntuu juoksevan vauhdilla varsinkin kirjablogin yhteydessä. Jo Nesbøn elämän kolhiman dekkarin koettelemukset kulkee meikäläisen kirjahyllyssä rinta rinnan James Lee Burken samankaltaisen Dave Robicheauxin kanssa. Dave sähköisenä versiona ja Harry Hole on joutunut tyytymään pokkariversioon joka lähtee paperikierrätykseen lukukerran jälkeen. Kirjahyllyssä on siis aina Jo Nesbøn mentävä aukko ja tätä aukkoa jo asuttaa seuraava Harry Hole -tarina Lumiukko.

Pelastaja alkaa talvisessa Oslossa. Harry on tarinan alkupuolella jälleen kerran elämän syrjässä kiinni, ilman viinapirua ja tekee kovaa tulosta työssään. Oslon poliisitalolla käy myös muutoksen tuulet kun Harryn vanha esimies päättää siirtyä toisiin tehtäviin ja tilalle tulee nuori virkaintoinen ja luvassa on takuuvarmasti yhteenottoja Harryn ja esimiesportaan välillä. Ihmissuhdepuolella menee heikommin kun Rakel ja Oleg ovat poistuneet Harryn lähipiiristä.

Tarina alkaa kun talvisella Oslon joulutorilla ammutaan Pelastusarmeijan työntekijä kesken konsertin. Yksi siisti ja kuolettava pistoolin laukaus herättää Harryn mielenkiinnon - kuka haluaa tappaa Pelastusarmeijan työntekijän ja varsin ammattimaisin ottein? Harry sukeltaa tutkimuksissaan Norjan Pelastusarmeijan organisaatioon ja sen sisältämään korruptioon. Tämän lisäksi tarinan keskiössä on kiihkeä jahti ampujan kiinni saamiseksi, joka pitää tarinan vauhdissa kiitettävän hyvin.

Melkein 600 sivuinen Pelastaja (pokkariversio) on hyvä esimerkki miksi Jo Nesbø on suosittu kirjailija. Tarina tosiaan on poikkeuksellisen vauhdikas ja jälleen kerran kirjailija onnistuu valoittamaan ja syventämään tarinaa joka kulmista. Tarinassa ei ole myöskään pahemmin ns. pahvin paksuisia statisteja vaan täynnä mielenkiintoisia hahmoja.

Pelastaja jatkaa matkaansa kohti paperinkeräystä ja kiitosten kera, kun lukuvuorossa on jo Annie Proulxin Vaarallinen harmonikka.

Veritimantit

Jo Nesbøn Harry Hole-sarja on mennyt mukavan vauhdikkaasti ja nyt vuorossa olevan viidennen kirjan tapahtumat käynnistyvät herkullisista asetelmista. Oslo ja sen asukkaat kärvistelevät kesän lomakauden helteissä ja Harry Hole kärvistelee omassa henkilökohtaisessa helvetissään. Harry on lipsunut aikaisempien kirjojen tapahtumien saattelemana kohti odotettua lopputulemaa eli  alkoholi on saanut lopulta pysyvän otteen miehen elämästä, ja tarinan alkutahdit saattelevat apulaispoliisipäällikön pisteeseen missä ainoaksi vaihtoehdoksi Harrylle tarjotaan irtisanoutumista. Harryn edellisessä tarinassa hyvin liikkeelle lähtenyt suhde Rakeliin on myös enemmän ja vähemmän telakalla joten Veritimantit käynnistyy hyvin synkissä tunnelmissa.

Poliisityö on ainoa asia mikä pitää Harrya lipsumasta lopullisesti alkoholin kyllästämään vapaaherran elämään ja kuin taivaan lahjana, Oslon poliisi saa tapauksen missä nuori nainen on löydetty kuolleena suihkustaan. Harryn esimies ei löydä lomasesongin takia muuta vaihtoehtoa kuin vetää Harry pois "lomaltaan" ja yrittää saada hänet taas töihin.

Harryn hoiperrellessa työmaalleen tarina polkaiseen vauhtiin ja sivumäärän kasvaessa myös ruumismäärä jatkaa kasvuaan. Harrylla on käsissään harvinainen sarjamurhaaja joka viljelee rikospaikoille mystisiä johtolankoja. Tähden muotoisia veritimantteja uhrien silmäluomien alla sekä katkotut sormet herättävät lopulta Harryn mielenkiinnon ja samalla nousu kohti työkuntoa alkaa.

Viides Harry Hole-tarina on kaiken kaikkiaan sopivan sotkuinen juonikudelma, joka sai allekirjoittaneen puolessa välissä hiukan pettymään kun oletin arvanneen sarjamurhaajan henkilöllisyyden. Nesbø onnistuu kuitenkin yllättämään positiivisesti loppuvaiheen juonen käänteillä. Iso osa tarinaa on myös Harryn ja hänen kollegan Tom Waalerin yhteenotto joka huipentuu lopulta kirjan verisillä loppumetreillä. Kirjailija onnistuu myös edelleen tasapainoilemaan loistavasti tiivistyvän sarjamurhaajajahdin sekä Harryn syöksykierteessä olevan elämän välillä. Paljon tuli mieleen James Lee Burken oman dekkarietsivän samaiset henkiset demonit. Nesbøn ote aiheeseen pysyy paljolti kevyempänä.

Viimeinen fiktiivinen kirja ennen paluuta historian poluille on jo lähtenyt liikkeelle kun päätin ottaa kevyemmän tarinan käsittelyyn (jo pelkästään sivumäärän osalta). Yöpöydällä on Bernard Cornwellin
The Last Kingdom-sarjan # 3 Pohjoisen valtiaat. 

Suruton

Jo Nesbøn Harry Hole, James Lee Burken Dave Robicheaux, James Ellroyn lukuisat henkisesti särkyneet poliisietsivät, Boris Akunin pilkuntarkka Erast Fandor ja Don Winslown DEA-agentti Art Keller pitävät raudanlujasti meikäläisen dekkarigenreä kiinni otteessaan. Eikä siinä mitään, kaikki ed. mainitut lainvalvojat tuovat eteeni aina mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Harry Hole-sarja on edennyt neljänteen tarinaan ja Liken uunituoreen Harry Holen-kirjan Jano yhteydessä sopivasti tuli otettua kirjakaupasta mukaan #4 eli Suruton, missä Harry joutuu selvittämään Oslon pankkeja ravisuttavaa pankkiryöstöketjua joka alkaa epänormaalilla ryöstön yhteydessä tapahtuvalla surmalla.

Harryn henkistä kapasiteettia painaa edelleen edellisen tarinan ystävän murha sekä tuttu alkoholin kurimus. Tarinan sivumaisemassa häärii taas läpeensä korruptoitunut poliisikollega joka heittää pankkiryöstötutkimuksen rattaisiin kapuloita. Kuin bonuksena Nesbø heittää tarinaan sekaan rikollisneroromaneja ja lukijan käsissä on jälleen kerran nautittava kokonaisuus. Valoa Harryn tulevaisuuteen tuo kuitenkin kiinteä suhde Raakeliin ja hänen poikaansa.

Edellisiin kirjoihin verrattuna, kirjailijan teksti on selkeästi parantunut ja monien juonenkäänteiden jälkeen Nesbøn tarina saa taas perinteisen yllätyslopun. En enää yhtään ihmettele Nesbøn suosiota Suomessa joka näkyy jo pelkästään Liken markkinointikampanjassa uusien romaanien osalta.

Kirjan yhteydessä tuli myös googleteltua elokuvarintamaan, ja ensimmäinen Harry Hole-elokuva tekee kovaa vauhtia tuloaan. Ruotsin lahja Hollywooodille ja elokuvien Let The Right One In ja Tinker Taylor Soldier Spy ohjaajan Tomas Alfredsonin versio The Snowman-kirjasta on tulossa lokakuussa ensi-iltaan. Mukana on eturivin näyttelijöitä kuten Rebecca Ferguson, Val Kilmer, J.K. Simmons ja Harry Holen roolissa Michael Fassbender, joten luvassa on suurella todennäköisyydellä laadukas filmatisointi.

Seuraavana lukujono heilahtaa Science Fictionin puolelle kun vuorossa on Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogian keskimmäinen Hallinta.

Punarinta

Ehdoton suosikkini fiktiivisistä oslolaisista rikostutkijoista sai jälleen vuoron kun kolmas Harry Hole-kirja tuli luettua. Kirjan päälle 400 sivua meni taas kerran vauhdilla kun kahden edellisen ulkomaakomennuksen jälkeen Hole pääsee tutkimaan mahdollista attentaattiyritystä kotimaisemissaan Oslossa. 

Monitahoinen tarina alkaa Bill Clintonin vuoden 1999 Norjan valtiovierailusta jonka traagisesta välikohtauksesta vastaa päähenkilömme. Poliittisten päätösten ja suhmurointien ansioista Harry lopulta ylennetään apulaispoliisipäälliköksi ja sitä kautta siirretään väkivaltaosaston synkästä arjesta kirkkaampiin saleihin valvontaosastolle. Harryn uusi positio näyttää kuitenkin lopulta olevan suojatyöpaikka ja jotta vanhan katukytän mieli pysyy kirkkaana, Harry tarttuu matalan profiilin tapaukseen johon liittyy hämärä korkeatehoinen kivääri. 

Harryn penkoessa tapausta tarina aloittaa uuden vaihteen ja kivääritapauksen ympärillä velloo pian isommat voimat. Mukaan tulee historialliset tapahtumat norjalaisten SS-vapaaehtoisten vaiheista itärintamalla, oslolaiset uusnatsit sekä vanhan kadotetun rakkauden synnyttämä vaarallinen uhka joka on odottanut viisi vuosikymmentä vuoroaan ja tietenkin katkera kosto.

Jo Nesbø on kirjoittanut tehokkaan askel askeleelta nopeutta kasvavan tarinan jonka helmassa Harry Hole yrittää roikkua mukana. Tarina juoksee eteenpäin kahdella aikatasolla; Harryn kiihkeä selvitystyö vaihtuu välillä 1940-luvun itärintaman tapahtumiin ja lopulta molemmat tarinat kohtaavat onnistuneesti. Punarinta on jälleen kerran onnistunut kombinaatio Harry Holen kuilun reunalla keikkuvan rappiollisen arjen kuvausta ja samalla mielenkiintoinen katsaus Norjan toisen maailmansodan tapahtumiin. 

Nesbøøt on kohta hyllystä luettu (Suruton odottaa viimeisenä vuoroaan) ja pitänee käydä näiden osalta kirjakaupassa hakemassa täydennystä.

Seuraavana katse on jo fokusoitunut Koilllismaan kituville nälkämaille kun vihdoin ja viimeinen aloitin Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan. Olen vuosia sitten sarjan puoleen väliin lukenut mutta muistista on tipahtanut tieto mihin sitä silloin joskus jäin. Joten Suomen viimeisen kansankuvaajan se lyhyempi teossarja nytkähti käyntiin ja otteessaan se pitää ensi sivuilta alkaen.

Torakat

Uurastukseni Jo Nesbøn tuotannon osalta jatkuu kun vuorossa on julkaisujärjestyksessä toinen Harry Hole -romaani. Pirun hyvin kirjoitetun Lepakkomiehen jälkeen oslolaisen auktoriteetteja halveksivan ja viinaan menevän rikostutkijan lähtötilanne ei ole kehuttava. Norjan poliisijohto kaivaa sankarin paikallisesta juottolasta ja päättää pistää Holen lentokoneeseen. Vuorossa on ensimmäistä osaa vaikeampi ja julkisuusherkempi tapaus: Norjan Thaimaan suurlähettiläs on löydetty Bangkokista kuolleena veitsi selässä, keskeltä huorahotellia.

Nopeasti selviävä ja viinanpiruja vastaan taisteleva Harry Hole löytää itsensä Lepakkomiehen tapaan uudesta ympäristöstä jonka kulttuuri ja yhteiskunta heittävät rikostutkimuksen edetessä isoja kapuloita rattaisiin. Korkean profiilin tapausta jarruttavat niin paikalliset tahot, kotimaan politiikot ja julkisuuspaineet kun Norjan toivo puskee tutkimuksissaan eteenpäin. Rikostutkinnan lähtötilanne on valmiiksi kuin kytevä ruutitynnyri: kristillisen puolueen puoluekirjan omaava ex-suurlähettiläs löydetään tunnetusta paritushotellista, auton takakontissa on salkullinen lapsipornoa ja tapaukseen kytkeytyy vähintäänkin epäilyttäviä henkilöitä.

Jälleen kerran Harry Hole viinanpiruineen kuitenki tamppaa eteenpäin kuin mummo umpihangessa ja selvittää pala palalta tapahtuneen ja vähintäänkin perinteiseen dekkarihenkeen - kaikki ei ole siltä miltä aluksi näyttää. Tarinaan kietoutuu paikallista valtapolitiikkaa, vedonlyöntiä, kiinalaisia mafiosoja ja jopa katuporalla tehtävää hammastutkimusta. Jo Nesbø näyttää jälleen kerran (toisen kerran allekirjoittaneelle) kuinka hyvin tarinan saa luistamaan. Kirjan takakansi tuntui kuin varkain tulevan vastaan ja täytyy sanoa olevani jälleen kerran tyytyväinen valintaani. Varsinkin kirjan viimeinen oopiumhuuruinen kappale osoitti että kirjailijan seuraava teos Punarinta saattaa tulla aika nopeasti lukuvuoroon. Utmerket lesing!

Aasian painostavasta kuumuudesta siirrytäänkin seuraavaksi kohti Joe Abercrombien First Law-trilogian päättävään Last Argument of Kings -kirjaan joka on jo hyvää vauhtia lähes loppumetreillä.

Lepakkomies

Luen hyvin hyvin harvoin joululahjaksi saamiani kirjoja, poislukien tietysti niitä joita olen etukäteen toivonut. Mutta aina silloin tällöin paketista löytyy kirja jota en ole mielestäni toivonut. Näitä kirjoja on tullut vuosien mittaan useita mutta tilanne on pikku hiljaa korjaantunut kun huomasin että on parempi mainita kirjan sijaan että haluan lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan. No, viime jouluna paketista kuoriutui taas kirja jota en ollut maininnut joulupukille. Kyseessä oli Jo Nesbøn Lepakkomies.

Jo Nesbø on Norjan yksi tunnetuimpia rikoskirjailijoista jonka kirjoja on myyty miljoonittain ja jonka tunnetuimpin kirjojen päähenkilönä on oslolainen poliisi Harry Hole. Tämä norjalainen kirjailija on allekirjoittaneelle uusi tuttavuus ja tosiaan, kirja oli löytänyt tiensä lahjapakettiini. Kuitenkin nyt sitten päätin ottaa  ns. härkää sarvista ja antaa Harry Holen (lausutaan Holy) pilotille mahdollisuuden.

Nuori norjalaisnainen löydetään raiskattuna ja silvottuna Sydneyn rantakivikosta ja paikalle lähetetään paikallisen poliisin vahvistukseksi oslolainen kovia kokenut nuori rikostutkija Harry Hole. Näistä hyvin hyvin perinteisistä lähtökohdista käynnistyy nuoren Harry Holen seikkailu Australian kulttuuriin. Edessä on kiehtova matka nuorelle Harrylle ja  tämän aikamoisen tripin aikana hän pääsee kurkistamaan syvälle aboriginaalien unenomaiseen kulttuuriin kuin myös paikalliseen värikkääseen homoyhteisöön ja maailman jokaisen suurkaupungin surullisen synkkiin varjoihin. Kirjailija juoksuttaa tarinaan kiehtovia hahmoja, ei vähäisempinä aboriginaalit jotka opastavat Harrya pitkin rikostutkintaa joka ensin näyttää selviävän mutta loppumetreillä heittää volttia toiseen suuntaan. Syyllinen ja vastaus on lähempänä kuin Harry osasi odottaa.

Pohjoismaiset kirjailijat eivät ole kiinnostaneet mutta Jens Lapiduksen ja historioitsija Peter Englundin myötä ne ovat kuin varkain ilmestyneet kirjahyllyyni. Jo Nesbø tarina juoksee vaivattomasti ja kirjan parissa huomasin toteavani että "eihän tämä ole paha ollenkaan.." ja kun James Ellroy:kin ylistää kirjailijaa

"I like Jo Nesbø's The Snowman. I did an event with him here in L.A. about three years ago. [Nesbø's series of Harry Hole novels, including The Snowman] is the silliest shit on God's green earth—you know, eyeball-gouging, corpse-fucking, entrail-eating, poetry-spouting, rock-and-roll-playing serial killers. And there's one after another after another after another in his books, and they all directly engage his detective hero." 

niin joulupukki osui lahjallaan napakymppiin (tällä kertaa). Seuraava kirja dekkarien osalta on sitten kauan odotettu uutuus James Ellroylta Perfidia joka tuoreena hankintana odottaa vuoroaan kirjahyllyssä. Mutta yöpöydällä on menossa jo James Smythen The Machine.