Vuosi 2021 kahlasi eteenpäin COVID-viruksen hidastama, joka kuitenkin sisälsi ennätysmäärän luettuja kirjoja, kiitos siitä äänikirjojen.
Kirjavuoteni alkoi perinteisesti Bernard Cornwellin The Last Kingdom -sarjalla, kun kohdalla oli sarjan kahdeksas osa. Uhtred on tarinassa jo vanhempi mies, ja hänen rinnallaan jo taistelee Uhtredin pojat ja yhdessä he kohtaavat jälleen kerran niin sisäpoliittista viäntöä kuin viikinkien invaasiota.
Kirjavuoteeni mahtui myös uusi kirjasarja, kun aloitin Lee Childin yli 20 kirjaa sisältävän Jack Reacher-sarjan. Josta itse asiassa on nyt tuore TV-sarja Amazonin streaming-palvelussa. Entisen sotilaspoliisin kulkurielämää kuvaavan kirjasarjan pilotti oli vahva aloitus, pirun hyvin rakennetun juonen ansiosta. Luin myöhemmin kirjasarjan toisen osan, joka ei ihan yltänyt pilotin tasolle.
Jatkoin myös henkilöhistoriikkisarjaani, kun vuorossa oli tuore Oliver Stonen, toivottavasti jatkoa saava Chasing the Light. Oliver Stone on henk. koht. suosikki elokuvaohjaajista ja käsikirjoittajista ja kirja onkin täynnä Stonen mielenkiintoisia muistoja pitkin poikin uransa alkuvaihetta.
Vuonna 2021 sain päätökseen 6 vuotta kestäneen luku-urakan Harry Holen tarinoiden parissa. Näillä näkymin kirjailija ei palaa Harry Holen pariin, joten kirjat jättivät loppuunpalaneesta oslolaisesta rikostutkijasta hienon muistijäljen,
Pitkän tauon jälkeen tartuin myös Jens Lapiduksen kirjoihin, VIP-huone ei pettänyt ja ylsi Snabba Cashin tasolle.
Historian puolelle valitsin kirjan Aleksanteri Ielämästä, jolla oli suuri vaikutus Suomen historiaan, jatkoin myös Yhdysvaltojen historian kahlaamista S.C.Gwynnen Empire of the Summer Moon, joka kertoi Komanssi-intiaanien surullisen mutta hyvin tutun tarinan.
Vuosi sisälsi myös sekalainen määrä vanhoja tuttuja ja uusiakin. Kokonaisuudessaan hyvin onnistunut kirjavuosi.
Toisaalla painoin menemään perinteisillä kirjasarjoilla; molemmat Harry Hole ja The Last Kingdom -sarjat etenivät parilla osalla vuoden aikana. Kirjapinoon eksyi jopa yksi Keltainen Kirjastolainen kun sain päätökseen Haruki Murakamin 1Q84 -tarinan. Unohtamatta ensi askeltani Star Warsin massiiviseen kirjallisuuteen.
Kirjavuosi toi myös uuden kategorian jonka osalta on tullut mukavasti kirjoja hyllyyn ns. muistelmat / henkilöhistoriikit joita viime vuonna edusti Edward Snowdenin oma Pysyvästi merkitty(eng. Permanent Record) jota suosittelen kaikille. Hyllyssä odottaa esim. niin B. Obaman, R. Oppenheimerin, J.Edgar Hooverin kuin Norman Borlaugin muistelmat / henkilöhistoriikit jotka kaikki ovat varmasti kiinnostavia.
Vuoden 2021 osalta positiivista on että luettujen kirjojen määrä tulee kasvamaan äänikirjojen myötä.
Tällä hetkellä yöpöydällä on elokuvaohjaaja Oliver Stonen Chasing Light joka on ensimmäinen osa muistelmista ja äänikirjaosastolla ranskalaisen Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa.
Jälleen on yksi lukuvuosi vierähtänyt erilaisten lukunautintojen parissa. Vaikka aika urautunuttahan tämä taivallus on ollut mutta pahemminkin aikansa voisi kuluttaa. Edellisten vuosien tapaan, hypin eri tyylilajien välillä: historiaa laidasta laitaan, dekkareita, scifiä, fantasiaa ja joskus perinteisempää käännöskirjallisuutta.
Vuonna 2019 tuli luettua 16 kirjaa joista mieleen jäivät parhaiten ne kaikkein odotetuimmat. Kuten kuvassa vasemmalla oleva Don Winslow:n The Border, joka päätti hänen maineikkaan Cartel-trilogian joka nitoi yhteen yli 30 vuotta loputonta huumesotaa Yhdysvaltojen ja sen eteläisten naapurien välillä.
Toinen odotettu ja ehkä hiukan puoliväkisin aloitettu, oli Haruki Murakamin 1Q84jonka semihyvä tarinaoli lopulta pirun hyvä kokonaisuus. Murakamin tyyni mutta rikas kerronta imi mukaansa. Unohtamatta kahta ruotsalaista: Jan Guilloun Suuren Vuosisadan aloitusta sekä Niklas Natt och Dagin pessimistisiä Tukholman katuja kirjassa 1793. Muuten vuoden peruslukemistoon kuului niitä perinteisiä, jatkuvien sarjojen läpikäyntiä; James Lee Burke, Bernard Cornwell, Jo Nesbø ja vähän tuttua scifiä Expanse -sarjan muodossa.
Lukupolkuni historian puolella oli vuonna 2019 lyhyt mutta sitäkin laadukkaampi. Jo edesmenneen historioitsijan Stephen E. Ambrosen Undaunted Courageonkuvaus Merriwether Lewisin ja William Clarkin tutkimusmatkasta vuonna 1804-1806 läpi Pohjois-Amerikan suurimmaksi osaksi tutkimattoman mantereen joka omalta osaltaan avasi oven länteen. Toisena Walter Isaacsonin henkilökuvaus lähes myyttisestä visionääristä Leonardo Da Vincista jonka elämä ja loputon mielenkiinto tieteen ja taiteen saralla on ainutlaatuista.
Summa summarum, 2019 sisälsi niukasti kirjoja mutta balanssi genrein välillä oli sopiva.
Kirjoja tuli taas luettua 2018 tuttuun epäsäännölliseen tahtiin mutta määrällisesti kirjojen määrä (20 kirjaa) hipoo henkilökohtaista ennätystä. Lukunautinnoista vastasi pääosin edellisten vuosien tapaan tutut dekkarit, jokunen historiaopus, värikäs kokoelma scifiä, Cornwellin fiktiivistä historiankirjoitusta sekä viimeiset askeleet Päätalon Koillismaassa.
Viime vuonna sain lopulta päätökseen Päätalon Koillismaa-sarjan. Viisiosaisen sarjan viimeiset osat Myrskyn jälkeen ja Mustan lumen talvi päättivät Järvikylän asukkaiden tarinan sotien jälkeisiin tunnelmiin, joissa sodat läpikäyneet sukupolvet sekä kylmän sodan nuorten arvomaailmat törmäsivät yhteen.
Sain jopa Cormac MacCarthyn tuotantoa liikutettua eteenpäin kun tartuin Rajatrilogian ehkä kuuluisampaan teokseen Kaikki kauniit hevoset, joka on romanttinen kuvaus vanhasta katoavasta kesyttämättömästä maailmasta lähes täydellisine luontokuvauksineen. Tänä vuonna toivottavasti trilogian toinen osa Matka toiseen maailmaan mahtuu lukujonoon.
Science Fiction -osastoni sisälsi tällä kertaa enemmän uusia tuttavuuksia kuin aikaisemmin. Vuonna 2012 aloittamani Dmitri Gluhovskin Metro-trilogia sai arvoisen päätöksensä josta luonnollisesti olen iloinen. Uusina tuttavuuksina oli Stephen Baxterin elämää suurempaa scifiä edustava Proxima jonka jatko-osa Ultima on onneksi jo hyllyssä odottamassa vuoroaan. Toisena pirteänä tuttavuutena oli dystooppinen David Hutchinsonin Europe in Autumn, joka maalaili pelottavan realistisen kuvan tulevaisuuden Euroopasta, joka on sirpaloitunut ilmastomuutoksen, sotien, tautiepidemioiden ja tietysti erimielisyyksien takia. Kirjassa piipahdettiin jopa Helsingissä joka on aina toriainesta. Scifi-vuoteni päättyi sitten sotaisissa tunnelmissa Marko Kloosin militanttiscifin parissa.
Dekkaripuolella hiihdin tuttuja latuja James Lee Burken loputtoman saagan sekä Jo Nesbøn Harry Hole-sarjan parissa. Mielenkiintoinen sivulatu tuli kuitenkin käytyä kun sain päätökseen Malcolm MacKayn synkän Glascow-trilogian. The Sudden Arrival of Violence päätti komiasti nuoren skotlantilaisen palkkamurhaajan tarinan.
Ja lopuksi ikigenreni historia. Kylkeen on nyt myös historialliset romaanit joita vetää Bernard Cornwellin Uhtred-sarja(samaan hengenvetoon täytyy suositella myös Netflixissä olevaa samaista TV-sarjaa joka ei ole sieltä huonoimmasta päästä). Cornwellin vanaveteen tulee myös tänä vuonna C.J. Sansomin The Shardlake-sarja, jonka vanhoja käännöksiä löysin Helsingin parhaimmasta kirjakaupasta eli Rosebudista. Oikeiden historiakirjojen osalta pysyin tutussa ja turvallisessa eli Yhdysvaltojen historiassa. The Last Stand kertoi Little Big Hornin taistelusta, David Grannin Killers of the Flower Moon maalasi ajankohtaisen kuvan Yhdysvaltojen alkuperäisasukkaiden kohtelusta. Vuoden paras historiaopus oli Mike Duncanin The Storm Before The Stormjoka vie lukijansa muinaiseen Rooman tasavaltaan ja sen hyvin värikkääseen politiikkaan.
Mitä sitten tänä vuonna? Herra sen vain tietää. Amazon juuri toimitti Doris Kearns Goodwinin tuoreimman Leadership: In Turbulent Times joka näillä näkymin aloittaa lukuvuoden heti kun aikaa vapautuu. Perään edellisvuosien tapaan tasainen annostus scifiä, dekkareita ja fiktiivistä ja vakavampaa historian kirjoitusta.
Vuosi 2017 meni lukupuolen osalta normaaliin tapaansa. 14 kirjaa joista neljä kirjaa osui historia-osastoon ja loput tipahteli laajalle kentälle aina scifistä suomalaiseen kansallismaisemaan. Vuoden yllättäjäksi voisi historiaopuksista mainita luonnollisesti Team of Rivals. Järkäle kirjaksi mutta alusta katkeraan loppuun saakka äärimmäisen mielenkiintoista yhdysvaltain poliittista historiaa.
Samaan hengenvetoon pitää tietysti mainita tietenkin Erik Larsonin kirja valtameriristeilijä Lusitanian viimeisestä purjehduksesta Dead Wake, jonka tarina on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin Titanicin. Unohtamatta Timothy Eganin Big Burn-kirjaa joka tuntuu olevan nykypäivänäkin ajankohtainen. 108 vuotta sitten tapahtunut luoteis-yhdysvaltojen massiivinen metsäpalon torjunta kaikuu kuin varoituksena nykypäivän Kalifornian jokavuotisille metsäpaloille.
Tämän vuoden osalta elämän pituinen lukumaratoni jatkuu samoilla askeleilla. Uusia kirjailijoita piipahtelee lukujonossa ja taistelu kesken olevien kirjasarjojen kanssa jatkuu.
Vuodet menee vääjäämättömästi eteenpäin. Aika oli viime vuosien tapaan kortilla mutta jotain tuli onneksi luettua. Lukumakuni on yhä enemmän keskittynyt tiettyihin genreihin mutta välillä loputtomasti vaihtuvaan lukujonoon eksyy yllätyksiä.
Vuosi 2015 oli kohdallani lukumaun osalta hyvin perinteinen. Tasainen genrevaihtelu dekkarien, scifin ja historian välillä. Vuoden 2014 tapaan Kindle oli myös ahkerasti käytössä joka on osoittaunut yhdeksi parhaimmaksi sähkövimpaimeksi pitkään aikaan. Kindleen tuli ostettua jopa ammattikirjallisuutta kun Amazonista siirtyi ystäväni paljon suitsutettu ammattiteos joka on jo kahlattu kannesta kanteen.
Mitä tulee viime vuoden luettuihin kirjoihin niin yllättäjiksi nousi The First Fifteen Lives Of Harry August ja unohtamatta norjalaista Jo Nesbø:ta jonka pariin päädyin sattumalta. Nyt hyllyssä jököttää neljä synkkää Nesbø:ta joista pari on vielä lukematta. Viime vuoden odotetuimpia oli myös tuore Don Winslow:nCartel joka jatkoi infernaalista matkaa Meksikon huumesodassa. Vuoden kohokohtia oli tietysti myös rautainen James Ellroyn Perifidian jonka kirjat eivät koskaan petä.
Vuosi 2016 jatkaa tutuissa merkeissä. Yhtenä tavoitteena on pyrkimys saattaa päätökseen eri kirjasarjoja ja samoin kirjahyllyssä kasvava määrä kotimaan historiaa pitäisi saada työn alle.
Niin se vuosi on jälleen vierähtänyt kirjojen parissa. Kun tarkastelee vuotta näin luettujen kirjojen näkökulmasta, niin tämän vuoden lukumatka halkoi päättäväisesti läpi genrekenttien.
Vuosi alkoi Ian Tregillisin Coldest War Milkweed Triptych-trilogian keskimmäisellä osalla missä ensimmäisen osan tutut Reichsbehörde für die Erweiterung Germanischen Potenzials -ryhmän jäsenet(eli ihan vaan supernatsit) ja englannin tiedustelupalvelu jatkoivat kähinöintiään. Helmikuu toi mukanaan mielenkiintoisen kuvauksen Suomen armeijan tiedustelujaoksesta ja maaliskuussa breikattiin uudelle alueelle kun vuoroon pääsi yksi lempiartisteistani Gil-Scot Heronin postuumi elämänkerta The Last Holiday.
Kevät innosti jatkamaan George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire -saagaa, ja A Feast for Crows selätyksen jälkeen jäljellä onkin enää A Dance with Dragons joka kampitetaan 2014. Kesän kynnyksellä astuin sitten e-kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Päätös e-kirjoista tuli lopulta aika helposti vaikka olen tähän vuoteen saakka ollut formaatin vastustaja. Niin sitten Kindle Paperwhite kolahti postilaatikkoon ja ensimmäisen e-kirjani oli Don Winslow:n Yhdysvaltojen ja Meksikon huumesotaa peilaava Power Of The Dog. Kirja on saatavilla nyt suomeksikin Like kustantamon ansiosta nimellä Kuolleiden päivät.
Kesän sadosta voisi mainita historiallisen ja mielestäni onnistuneen Robert Harrisin Cicero-trilogian avausosan Imperiumja tietenkin Joe Abercrombien fantasian Blade Itself.
Loppuvuoden Cormac McCarthyn anti-western Veren Ääriin ei jättänyt kylmäksi ja vihdoin tuli aloitettua (pitkästä aikaa) myös scifi-osaston purkaminen Joe Scalzin militaristisella Old Man's War -kirjalla.
Tänäkään vuonna ei tullut kirjoja valtavasti luettua vaan keskimäärin kirjoja meni yksi per kuukausi eli aika taapertaen. Mitä sitten ensi vuonna? Jos kirjahyllyä vilkaisee niin paljon on kirjoja lähtenyt kierrätykseen ja uusia on tullut tilalle. Löytyy jo aloitettujen sarjojen tahi trilogien jatko-osia ja jo nuoruudesta muistuvien kirjailijoiden tuotantoa kuten Frank Herbertin Dyyni tai Orcon Scott Cardin Ender jonka koko kvintetti pitänee lukea, historian opuksia unohtamatta! E-kirjat rynnii myös rinnalla ja selaimen bookmarkeissa odottaakin jo käsivarren mittainen lukujono. Ja sitten on myös sarjakuvat joilla yritän täydentää välillä äärimmäisten pitkien lukuvälien eetteriä. Sarjakuvien puolella tulee 2014 pelkkää klassikkomateriaalia mm. Judge Dreddiä, Sandmania, Akiraa ryyditettynä Robert Crumbilla ja tietenkin Will Eisnerin Spirit!
Jälleen kerran on yksi kirjallinen vuosi mennyt vauhdilla ohitse. Itselleni vuosi ollut muutosten aikaa, niin blogissa kuin yksityiselämässäkin. Uudenvuoden kunniaksi ajattelin käydä läpi vuoden kirjasadon, siihen liittyviä huippuja ja huomioita.
Eihän näitä tullut tänä(kään) vuonna paljoa luettua, omasta mielestäni hiukan paremmin kuin viime vuosina. Jos määrä ei noussut niin ainakin laatu kohosi. Sisäinen pikkupoika otti vallan ja tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja mukaan tuli myös sarjakuvat. Mukavina löytöinä/esimerkkeinä voisi esiin nostaa heti alkuvuoden James Ellroyn Levoton Veri (Bloods A Rover). Oli äärimmäisen mukavaa palata pitkästä aikaa Ellroyn makaaberiin ja synkkään americanan sielunmaisemaan. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt pitkä tovi.
George R.R. Martinin saaga nytkähti hyvin eteenpäin (kaksi osaa kampitettu). Samoin tuli visiteerattua nuoruudesta tutuissa kirjallisissa maisemissa Robert Howardin Savage Tales Of Solomon Kane ja Asimovin Säätiö kirjojen myötä. Kaunokirjallisella puolella suomalainen osuus jäi vähiin - kuten aina. Valona listalla on kuitenkin liian vähälle huomiolle jäänyt loistava kynäniekka Kaiho Nieminen, jonka Perilliset iski allekirjoittaneeseen yhtä hyvin kuin edellinen Pakolaisten Kuski. Wanhaa Waltaria ja Päätaloa odottaisi hyllyssä joiden pariin pitää yrittää (huom. yrittää) tulevana vuonna.
Historia on lähellä sydäntä ja tänä vuonna tuli tehtyä sen saralla mielenkiintoisia löytöjä. Esimerkkeinä Markku Kuisman mielenkiintoinen Sodasta Syntynyt jossa käydään Suomen alkutaipaleen historiaa talouspoliittiselta kantilta. Teemu Keskisarjan seksuaalirikollisuuden vuosisataisen katsauksen parissa olisi jaksanut pidempäänkin viipyä, Kyynelten Kallio traagisesta aiheestaan huolimatta oli täynnä äärimmäisen mielenkiintoista paikallishistoriaa ja terävää ajankuvausta. Fidel & Che oli itselleni hyvä läpileikkaus Fidel Castron ja hänen hyvän ystävänsä Ernesto "Che" Guevaran yhteisestä mutta samalla hyvin traagisesta historiasta. Unohtamatta teosta Väinö Tannerin jännittävistä päiväkirjoista joissa kuvattiin Suomen kohtalon vuosia päättäjien näkökulmasta. Vuoden loppupuolella luettu Herbert Asburyn klassikko Gangs Of New York: An Informal History of the Underworld oli myös oma pysäyttävä kokemuksensa jota suosittelen.
Mitä sitten vuonna 2013? Hyllyyn on jo jonoutunut jokunen uusi hankinta, ja vaikka vanhojakin pitäisi ehtiä lukemaan niin ainakin GRRM:n Feast Of Crows pitäsi rykästä liikkeelle asap. Kirja vain tekee vielä tuloaan Barnes & Noblesin suunnasta. Uusina odottaa myös Connie Willisin kirjat Blackout ja All Clear (Kiitos vinkistä Taikakirjaimille) sekä Joe Abercrombien The First Law-sarjan ensimmäinen eli The Blade Itself. Niin ja unohtamatta Alastair Reynoldsin kirjoja joista kolme odottaa lukuvuoroaan...ja..ja..ja. Ja tietysti Keltainen Kirjasto, siellä on aina odottamassa laadukasta lukemista.
Historia-osastoa en edes viitsi alkaa purkaa, siellä on samanlainen lauma odotamassa vuoroaan.
Tässä vielä linkkeineen vuoden 2012 kirjoihin. Toivottavasti löydät sieltä jotain mukaan omalle lukulistalle.
Vuosi 2010 tuli ja meni vauhdilla. Näin vuoden 2011 aluksi voisi listata taas menneen vuoden löydöt niin musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien saralla. Olen huono laittamaan yleensä mitään paremmuusjärjestykseen joten listaan omat löytöni ilman mitään järjestystä.
Musiikki
Olen musiikin suurkuluttaja ja tänä vuonna Spotifyi tuli ja vei myös allekirjoittaneen mukanaan. Päätin jopa maksaa palvelusta. Palvelun yli 10 miljoonan musiikkikappaleen sisuksiin eksyy turhankin usein kesken työpäivän ja seuraavat levyt iskivät tänä vuonna:
Jaga Jazzist: One-armed Bandit
Tämä norjalainen yhdeksän henkilön bändi räjäytti itsensä allekirjoittaneen tietoisuuteen kesällä ja bändin levyt ovat sen jälkeen pysyneet kuuntelulistoillani yhä uudestaan ja uudestaan. Jaga Jazzist tekee ns. nu jazz/experimental jaskaa (tai mihin lokeroon tämän laittaakaan..). Alla kuitenkin hieno ja energinen Oslo Skyline -kappale. Jos levy kiinnostaa niin tässä on Spotifyi-linkki.
Quantic Presents...The World's Rarest Funk 45's Vol 1 and 2
Jos vanha Groove/Funk kiinnostaa niin tässä sitä riittää. Brittiläinen DJ/tuottaja Will Holland aka Quantic on kasannut todella vahvan kokoelmaparin vanhoja Groove/Rare Groove/Funk -hittejä menneiltä vuosikymmeniltä kahdelle levylle. Levyjen biisit pistävät takuuvarmasti vanhankin lanteet liikkeelle. Linkit levyihin Vol 1 ja Vol 2.
Magenta Skycode: Relief
Magenta Skycode on Jori Sjöroosin projekti. Jori tunnetaan paremmin säveltäjänä ja tuottajana PMMP:n takana. Kun kuulin tätä tuoreinta Relief-levyä, en ollut uskoa että kyseessä on suomalainen yhtye. Jumalan kiitos että Suomessa tehdään yhä enemmän laadukasta ja kansainvälisen kuuloista musiikkia. En osannut kuitenkaan valita kumman Skycoden levyn tähän laittaisi, IMO bändin debyytilevy III on myös todella laadukas.
Manic Street Preachers: Postcards From A Young Man
Tätäkin levyäkin odotettiin kuin kuuta nousevaa.MSP takoo vuodesta toiseen suht tasokkaita levyjä ja tämäkin soi ja kuullostaa hyvältä. Suosittelen.
Valitettavasti on vai niin että ison veden takana oleva Hollywoodville suoltaa vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän laaduttomampaa elokuvaa. Jos esimerkiksi katsotaan viime vuoden TOP 25 eniten katsotuimpien elokuvien listaa niin itkuhan siinä meinaa päästä. Itse olen viime vuonna innostunut katsomaan vanhempia elokuvia joista osa onkin alla olevalla listalla.
Inception
Christopher Nolanin voisiko sanoa "välityö" ennen Batman kolmosta. Joka myös osoittautui aikamoiseksi globaaliksi kassamagneetiksi ja erittäin hyväksi elokuvaksi. Tuore idea höystettynä hyvällä kässärillä ja näyttelijöillä. Pidin elokuvasta.
Kick-Ass
Hassu ultraväkivaltainen komedia wannabe supersankareista. Juuri sopivaa katseltavaa tällaiselle kieroutuneen mustan huumorin ystävälle. Hihittelyä alusta loppuun..
Seitsemän Samuraita
Akira Kurosawan mestariteos, kirjaimellisesti. Sain katsottua elokuvan elämäni ensimmäisen kerran Yle Teemalta joulunpyhinä alusta loppuun kaikki 207 minuuttia. Yksinkertainen juoni mutta niin täynnä kaikkea muuta monella eri tasolla. Hieno hieno elokuva.
Cool Hand Luke
Tämä vanha Paul Newmanin klassikko tuli hankittua Blu-Ray -julkaisuna. Elokuva on todella kauniisti remasteroitu HD-formaattiin. Stuart Rosenbergin ohjaama klassikko vuodelta 1967 on mielestäni yksi Paul Newmanin parhaimpia elokuvia ja joka on muutenkin täynnä hienoja näyttelijöitä.
The Ghost Writer
Roman Polanskin elokuvat kiinnostavat aina ja tämä uusin ei myöskään petä. Ewan MacGregor ja Pierce Brosnan olivat rooleihinsa nappivalintoja. Tästä taitaa olla kirjakin olemassa..
Kirjat
Kuten ehkä blogista huomaatte, en lue satamäärin kirjoja per vuosi, ehkä juuri ja juuri kymmeniä. Aikaa kuluu perheen kanssa, sitä kuluu myös liian paljon televiission parissa ja sitä myös lohkeaa liikaa elokuviin. Näin loppuvuodesta sitä upposi myös ammattikirjallisuuteen. Viime vuonna ne kiinnostavimmat kirjat olivat..
Kaiho Nieminen: Pakolaisten Kuski
Kaiho Nieminen taitaa olla niitä harvinaisia suomalaisia kirjailijoita johon olen tarttunut, poislukien Päätalon, Linnan ja Waltarin. Nykyinen suomalaiskirjallisuus ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Arvioni kirjasta löytyy täältä. Kaiho Nieminen yllätti ennen kaikkea taitava kirjoittajana sekä kirjan 1860-luvun kesäinen Suomi-Filmi maisema värikkäine hahmoineen oli mainiota luettavaa. Suosittelen tutustumaan.
Cormac McCarthy: Tie
Yksinkertaisesti pelottava kirja. Pelottava siksi että sitä luettuasi alkaa tajuamaan kuinka lähellä Me olemme samaa tilannetta. Arvioni täällä.
Isaac Asimov: Säätiö
Tämä oli kutkuttava trippi nuoruuteni vuosiin, sinne kasarille joilloin scifiä tuli luettua enemmänkin. Asimov on itselleni edelleen yksi niistä suurista kirjailijoista ja Säätiö genrensä suuria kivijalkoja. Arvioni täällä.
Yann Martel: Piin elämä
Kirjan absurdi tarina ei voi olla kiinnostamatta. Jos pitää seikkailutarinoista niin tämä on luettava. Arvioni täällä.
Martin Hårdstedt: Suomen Sota 1808-1809
Ruotsalainen historioitsija on kirjoittanut valaisevan perusteoksen ruotsalaisten kannalta lähes amatöörimäisesti hoidetusta sodasta. Kirjassa kuvataan myös mielenkiintoisesti 1800-luvun Suomea sodan kurimuksessa. Arvioni täällä.
Lopuksi: Luin viime vuonna selvästi aivan liian vähän historiaa (ja aivan liian vähän yleensä!). Tänä vuonna asia on korjattava. Lupaan siis parantaa lukutahtiani, eli televiission katselu pitää vähentyä. Vaikka työ alla oleva Hal Duncanin 600 sivuinen teos etenee mannerjäätikön sulamisnopeudella niin uskon että tästä vuodesta tulee paljon parempi lukuvuosi.
Tämä näyttää olevan suosittua, joten pistetään oma lista pystyyn. Mukana siis kirjat ja elokuvat.
1. Mikä itketti?
Mikään ei niinkään itkettänyt (raavas mies kun olen;) mutta kirjoista ehkä John Steinbeckin Vihan hedelmät. Kirjan traagiset ihmiskohtalot ja varsinkin kirjan loppu on aika sävähdyttävä. Tarinan kun on universaali.
Elokuvista ehdottomasti The Divingbell and the Butterfly (Le scaphandre et le papillon). Julian Schnabelin mestariteos, hieno hieno elokuva.
Luen välillä aika vakavaakin kirjallisuutta, joten tämä on vaikea. Ensimmäinen Calvino tuli hankittua vuonna 2009, joten Paroni puussa kyllä pisti hymyn kasvoille. Kirjan Cosimo Piovasco di Rondó, paroni di Rondón esikoinen ja perijä, pistää hienosti 1700-luvun italialaisen luokkayhteiskunnan pönötyksen sekaisin kieltäytymällä syömästä ruokapöydässä etanoita ja seuraavaksi kiipeää puuhun ja jää sinne. Hienoa tekstiä.
Elokuvista nauratti makeimmin varmaan pirteä komedia Hangover.
3. Mikä oksetti?
Kirjan osalta tämä menee historia-osastolle. Eli Elaine Pagels Gnostilaiset evankeliumit. Yhdysvaltalainen uskonnonhistorian professori levittää nykyisen kristillisen kirkon raadollisen historian lukijan eteen ja käy läpi sitä hienolla tavalla. Kirjan pääaiheena ovat tietenkin varhaiskristilliset vuonna 1945 löydetyt kirjoitukset. Kirja ei sinänsä oksettanut, mutta aiheutti meikäläiselle tyypillisiä "No yllätys.." -tuhauksia.
Elokuvista....hmmm.....Mikään ei suoranaisesti oksettanut, mutta sanotaan Tom Cruisen roolisuoritus Operaatio Valkyriessä oli aika kammottava amerikan aksentteineen.
4. Minkä kirjan/elokuvan jätit kesken?
Jätän kirjoja kesken jonniin verran joka vuosi, jos kyseessä on jokin mammuttimainen teos. Syynä on yleensä perinteinen tauko ja palaan kirjan pariin luettuani jotain muuta. Nyt on tuoreimpana kesken Shelby Footen sisällissota-trilogia, josta on luennan alla ensimmäinen kirja.
Elokuvista ei tule heti mieleen mitään.
5. Minkä kirjan/elokuvan luit/katsoit uudestaan?
Viime vuonna en ole mitään kirjaa uudelleen lukenut. Ajattelin kyllä tänä vuonna lukea uudestaan Karsten Alnaesin Herääminen.
Hyviä elokuvia tulee uudestaa ja uudestaan katsottua. Omasta BD-elokuvakokoelmasta katsoin viimeksi uudestaan Ridley Scottin American Gangster.
6. Minkä kirjan luit, muttet kehtaa paljastaa sitä?
Ei ole olemassa.
7. Mitä kirjaa suosittelet?
Sanotaan Suomalaisista vaikka Kalle Päätalon Koillismaa-sarja: Kaunista ja elävää tekstiä Kainuun syränmailta.
8. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Vuonna 2009 ehdottomasti Shelby Footen teos-sarja. Ajattelin säästää sen eläkeprojektiksi mutta piti ottaa käteen heti kesän ameerikan lomamatkan jälkeen.