Fenkolisalaatti ja toritarinoita

Fenkoli on kasvis jota käytän  harvemmin,  vaikka fenkolia on täällä helposti aina saatavilla.  Usein olen käyttänyt fenkolia sitruspohjaisissa  salaateissa,  tai uunissa paahdettuna,  mutta tällä kertaa tein fenkolista tosi hyvää salaattia  johon tuli mm. sardiinia.  Ohjeen löysin täkäläisen entisen huippukokin kirjasta. Tätä salaattia teen varmaan toistekin, sillä tämä  oli paras ikinä tekemistäni fenkolisalaateista.

Fenkolia ja sardiinia

• rasiallinen öljyssä säilöttyjä sardiineita + rasian öljy
• 2 fenkolia
• reilu  määrä tilliä
• 2 valkosipulin kynttä, veitsellä hienonnettuna
• 2 rkl  sitruunamehua
• ½ vihreä chili,  josta siemenet poistettu, hienonnettuna
• ½ tl suolaa

Puhdista fenkolit,  ja leikkaa niistä suikaleita.  Lisää sardiinit ja sekoita. Lisää tämän jälkeen muut ainekset ja sekoita hyvin.  Lisäsin vielä jonkun verran  öljyä, jota ei mainittu ohjeessa, mutta mielestäni se oli tarpeen.

Todella hyvää. Sardiinit sopivat niin tähän salaattiin:)

Fenkolisalaatin ohje on entisen täkäläisen huippukokin Raphi Cohenin salaattikirjasta. Cohenin tarina on surullinen:  se alkoi hänen ollessaan  13-vuotias, kun hän pääsi oppipojaksi Jerusalemin kuuluisan King David-hotellin konditoriaan.  Sieltä hän jatkoi harjoittelua muutamassa  täkäläisessä huippuravintolassa,  ja  armeijan jälkeen hän lähti hakemaan lisäoppia Eurooppaan.  Raphi Cohen työskenteli  Michelin-ravintoloissa Ranskassa ,  Italiassa ja Englannissa, ja pitää Alain Passardia tärkeänä oppi-isänään. Kotiinpalunsa jälkeen hän perusti oman ravintolan, Raphaelin, vain 25-vuotiaana. 

Ravintola sai mainetta ja siellä kävivät kaikki silmäätekevät, Ravintolan suurista ikkunoista näkyi Tel Avivin rantaa ja rantabulevardia. . Hän alkoi saada mainetta, häntä pidettiin täällä kulinarismin ihmelapsena,  hän kirjoitti 2 keittokirjaa,  kirjoitti ruuasta lehdissa ym. Hän  suunnitteli ja antoi nimensä  salaattifirman valmissalaateille, joista tuli hitti.  

Ravintola toimi 15 vuotta,  ja vähitellen  Cohenin käytös alkoi olla vainoharhaista,  ja hän syytti  työntekijöitään varkaudesta.   Raphi Cohenilla ei ollut perhettä , ja ravintola oli hänen perheensä.,  eikä hän halunnut  jakaa vastuuta kenellekään muulle, vaan halusi pitää kaikki ohjat omissa käsissään Myös huumeet tulivat mukaan kuvaan.  Hän sulki ravintolan, avasi  sen uudestaan,  sai hermoromahduksen , uhkasi pankkivirkailijaa,  sai syytteen , pakeni muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, ja palattuaan hänet pidätettiin. Hän menetti kaiken:  ravintolansa, 2 asuntoaan Tel Avivin parhaimmallla alueella ja kaiken muun.  Hänet julistettiin konkurssiin pari vuotta sitten.  Alkoi tulla uutisia siitä miten  hänen kokkikollegansa ovat yrittäneet auttaa häntä  ,  mutta huumeet.,,, Silloin tällöin näin hänet torilla tai muualla  Tel Avivin eteläosassa, laihtuneena ja   välillä sekavana.

Muutama viikko sitten Chimi, jolla  oli matkamuistokoju  torilla,  avasi falafel-kojun samaan paikkaan, sillä kun ei ole turisteja  niin matkamuistokoju on ihan turha.  Chimi ja Raphi Cohen olivat samaan aikaan mielisairaalassa  vuonna 2015,  ja heistä tuli ystäviä. Chimi  kutsui Raphin kokkaamaan  kojuunsa, ja viime viikolla huomasin hänet siellä.   Chimin pienessä kojussa Raphi kokkaa nyt,  ja kun huumeenkäyttäjiin ei voi oikein luottaa,  ei tiedä miten kauan hän on tuolla,  mutta toivottavasti työ tuolla auttaa häntä  auttamaan itseään, sillä hän on niin lahjakas omalla alallaan.

Torstaina  Raphi oli kokannut kojussa hieman keiton ja soseen välimailla olevaa aivan ihanan makuista ruokaa härkapavuista. Ostin annoksen,  joka oli itkettävän hyvää.  Kun tulin kotiin,  muistin hyllyssäni olevan Raphin kirjoittaman keittokirjan,  ja fenkolisalaatin ohjeen,  jonka olin halunnut tehdä jo aikoja sitten....

Tarina appelsiineista,sitruunoista ja muffineistakin

Pitkästä aikaan leivoin muffineja,jotka olivat myös gluteenittomia. Muffineihin tuli hillososetta,mikä teki niistä erittäin meheviä.

Kimmoke leivontaan tuli viikonloppuna,kun kävimme saman kadun  naapurin kanssa poimimassa tästä runsashedelmäisestä puusta pomeransseja.  Näyttävät ihan appelsiineilta kuvassa,mutta ovat tosiaankin  pomeransseja. Puu kuuluu pienen kaupunginosani pienen marketin kauppiaalle,joka on vuokrannut pomeranssipuun takana olevan pienen talon. Kukaan ei näitä hedelmiä kuitenkaan käytä.Saimme häneltä luvan mennä poimimaan hedelmiä eikä taloa vuokrannut nainen ollut silloin kotona,joten emme häirinneet ketään kerätessämme hedelmiä.   Monilla on täällä tällainen puu takapihallaan,mutta harvat käyttävät puun hedelmiä,sillä ne eivät ole sellaisenaan syötäviä. Kun tulin kotiin harmittelin etten poiminut enemmän hedelmiä,mutta ehkä pääsen keräämään  näitä lisää. Pomeranssi on todella aromaattinen sitrushedelmä, ja  Suomessa tunnetaan parhaiten pomeranssin kuivatusta kuoresta jauhettu mauste.  

Pomeranssissa on paksuhko kuori,ei erityisen paljon hedelmälihaa,ja suuri määrä siemeniä. Keitin jonkinlaisen hillososeen muutamasta pomeranssista,johon lisäsin myös vihreää omenaa. Hillososeeseen tuli mukaan myös pomeranssin valkoinen osa. Pomeranssin kuoressa on pektiiniä enemmän kuin tavallisessa appelsiinissa.

Hillososeeseen tuli 3 pomeranssia, 1 vihreä omena sekä ruokosokeria,mikä antoi soseelle tummemman värin. Leikkasin pomeranssin kuoriosaa palasiksi,puristin mehua mukaan ja soseutin kuoripalat ,omenan sekä mehun  monitoimikoneessa mahdollisimman hienoksi soseeksi. Soseeseen lisäsin 2 dl ruokosokeria sekä muutaman ruokalusikallisen sitruunamehua,ja keitin  sosetta noin 20 minuuttia miedolla lämmöllä aina välillä sekoittaen. Sose antoi todella paljon makua muffineille,ja tuli mieleen että saman voisi tehdä tavallisista appelsiineista,Valkoisessa kuoriosassa on  myös runsaasti C-vitamiinia,ja siitä tulee mukaan hieman kirpeyttä,joka tekee näistä muffineista tosi herkulliset.Appelsiineista tehdyn hillososeen tekisin  näin:3 luomu-tai hyvin pestyä appelsiinia halkaistaan,niistä puristetaan mehu ja poistetaan siemenet.  Kuoriosa (myös valkoinen kuoriosa) leikataan palasiksi,ja jauhetaan soseeksi monitoimikoneessa yhdessä appelsiineista puristetun mehun ,vihreän kuoritun omenan sekä sitruunamehun (3 rkl)kanssa. Sose laitetaan kattilaan,lisätään 2 desiä sokeria ,ja seosta keitellään noin puoli tuntia miedolla lämmöllä,aina välillä sekoittaen. Valmiin soseen annetaan jäähtyä.

******************************************************************************

Gluteenittomat appelsiinimuffinit

• 180 gr pehmeää voita 
• 2 d sokeria (käytin ruokosokeria)
• 2 kananmunaa
• 1½ dl kookoshiutaleita (jauhoin niitä hieman pienemmiksi)
• 1½ dl jauhettua mantelia
• 1 dl + 2 rkl  dl maissijauhoa 
• 3/4 dl Maizenaa
• 1 tl ksantaania
• 10 gr leivinjauhetta
• 2 ½ dl edellä mainittua appelsiinihillososetta
• 1 dl appelsiinimehua

******************************************************************************

Voi ja sokeri vatkataan kuohkeaksi, minkä jälkeen siihen vatkataan kananmunat ja lopuksi appelsiinihillosose sekä appelsiinimehu. Toisessa kulhossa sekoitetaan keskenään jauhot,ksantaani ja leivinjauhe.  Kuivat ja kosteat ainekset sekoitellaan keskenään. Tämän voi tehdä kakkuvuoassa mutta paistoin nämä muffinivuuissa.Muffineita paistetaan 200 C-asteessa noin 20 minuuttia,tai kunnes muffinin sisään laitettu tikku tulee kuivana ulos.Muffinien annetaan jäähtyä täysin ennen tarjoilua.

Vein muffinit ystävälleni,mutta sitä ennen kävin espressolla torin pienessä kahvikaupassa, ja kysyin tutulta myyjältä haluaisiko hän kenties yhden pomeranssimuffinin...

Ensin Itai irvisti, sillä hän muisti että lapsena hänelle kerrottiin  pomeranssien olevan vain katselua varten sillä hedelmä on niin kirpeä ettei sitä voi syödä. Lopulta hän uskaltautui maistamaankin muffinia ja piti siitä tosi paljon;siinä oli kuulemma täydellinen tasapaino kirpeyden ja makeuden välillä.  Pienehkö happamuus tai kirpeys näissä on juuri se mistä minäkin pidän,ja muffinit ovatkin vain lievästi makeita,joten jos näistä haluaa vähän makeampia voi sokerin määrää lisätä.

Viikko sitten tutustuin myös minulle ennestä tuntemattomaan sitruunalajikkeeseen :kuvassa näkyviin Citrus limetta-sitruunoihin. Täällä niitä kutsutaan makeiksi sitruunoiksi tai persialaisiksi sitruunoiksi. Nämä sitruunat ovat pyöreähköjä ja ohutkuorisia. Ostin 2; olivat muita sitruunoita paljon kalliimpia. Kotona puristin mehuksi ja niistä tulikin aika reilusti mehua.Yllätyin,sillä mehussa ei ollut lainkaan happamuutta;sen sijaan se maistui hieman ruusuiselle. Näistä tehdäänkin enimmäkseen mehua.

Raikas punajuurisalaatti ja voi mitkä tomaatit !

Punajuurisiirapin keittelystä  jäi jäljelle keitettyä punajuurta,joka päätyi raikkaan ja herkullisen makuiseen punajuurisalaattiin. Tätä on tullut tehtyä jo muutaman kerran, sillä punajuurisiirappia keittelin  myös Bountyja varten aeimmin,ja pidin tästä niin että tämä varmaankin jää vakituiseksi punajuurisalaatiksi keittiööni.

Punajuurisalaatti

• 1 iso tai kaksi keskikokoista keitettyä punajuurta
• 1 rkl granaattiomenasiirappia
• 1½ rkl sitruunamehua
• noin 1 tl chilihiutaleita
• suolaa maun mukaan
• 3 rkl hyvää  oliiviöljyä
• kourallinen tuoreen korianterin lehtiä

Keitä punajuuri/juuret ,kuori ja leikkaa ne jäähdyttyä kuutioiksi. Sekoita joukkoon granaattimenasiirappi,sitruunamehu,chilihiutaleet ja suola. Anna salaatin vetäytyä jonkun aikaa ja lisää sen jälkeen korianterin lehdet sekä oliiviöljy.

Hyvää on:)

Viikonlopun kynnyksellä kävin ihailemassa tomaatteja maatilatorilla

Nämä olivat tosi upeita!

Samoin artisokat....

Rommia (+yksi kielletty sana...)....ja omenaa karamellikastikkeessa

Ihan tahalleni laitoin alkoholin nimen tämän postauksen otsikon ensimmäiseksi sanaksi;sillä tuo kohuttu uusi alkoholilaki on minutkin  saanut täysin ymmälleni,että miten noin voi olla....Ulkomailla asuvana voin kai ihan vapaasti kirjoittaa siitä viskistäkin,vai voinko,kun kerran blogini on suomenkielinen .....VISKIÄ tänne ei kuitenkaan tule, sillä teininä pihistin isäni Ballantine-pullon(sellaisen taskumatin kokoisen) ,join sen ihan yksin ja tulin siitä niin pahoinvointiseksi,että kartan VISKIÄ edelleenkin,vaikka  olen kyllä kerran juonut sitä irlantilaisen kahvin muodossa, ja se oli ihan hyvääkin,VISKIstä huolimatta.Mutta rommi:siitä pidän ja muutamat  Venezuelan vuodet saivat minut ihastumaan rommiin, Tämä jälkiruoka on saanut innoituksensa jälkiruoasta nimeltä Bananas Foster,joka syntyi New Orleansissa vuonna 1951 Brennanin ravintolassa. Aitoon Bananas Fosteriin tulee rommin lisäksi banaanilikööriä,ja banaaneja tietenkin omenien sijaan,ja seos liekitetään,ja jälkiruoka tarjotaan vaniljajäätelön päällä..Omenaista versiotani ei liekitetä,siihen ei tule likööriä ja vaniljajäätelön tilalla oli kookoskermaa,jota laitoin päälle enkä alle,mutta tulos oli superherkullinen! Helppotekoinen ja hyvä jälkiruoka:) Karamellista makua kastikkeelle antaa myös muscovado-sokeri,joten sitä kannattaa tässä käyttää tavallisen sokerin sijaan.

Omenaa rommi-karamellikastikkeessa(3-4 annosta)

• 2 suurta kuorittua omenaa,joista keskiosa poistettu omenaporalla
• 40 gr voita
• 4 rkl tummaa Muscovado-sokeria
• 3 rkl rommia
• 1 tl vaniljauutetta
• 3/4 tl kanelia
• kookoskermaa tai vaniljajäätelöä

Kookoskerman makeutin vaniljalla ja kookossokerilla

Omenat paloitellaan noin puolen sentin paksuisiksi renkaiksi. Voi ja sokeri sulatetaan pannulla; lisätään kaneli ja vanilja ja kun voi sekä sokeri ovat sulaneet,lisätään omenarenkaat. Jouduin tekemään jälkiruuan kahdessa vaiheessa,sillä kaikki omenarenkaat eivät mahtuneet pannulle yhdellä kertaa.  Omenarenkaita pehmitetään kastikkeessa,miedolla lämmöllä;ja niitä käännellään aina välillä ja päälle lusikoidaan  välillä kastiketta. Annetaan kiehua hiljalleen kunnes kastike paksunee ,jolloin 

lisätään rommi kastikkeeseen. Bananas Fosterissa lisätään rommi aika alkuvaiheessa,mutta en halunnut rommin kokonaan haihtuvan pois,joten lisäsin sitä vasta loppuvaiheessa. 

Rommina  minulla oli tässä jamaikalainen Myer's rommi,tosi hyvä sellainen,jota voisin kehuakin(mutta onko se nyt enään sopivaa;D) ,mutta tähän jälkiruokaan sopii parhaiten mikä tahansa hyvä tumma rommi,tai miksei vaaleakin rommi.

Tässä jälkiruoassani korvasin vaniljajäätelön  kookoskermalla,eli käytin jääkaapissa jähmettyneen osan ,johon sekoitin 

kookossokeria ja vaniljaa. Hyvä vaihtoehto vaniljajäätelölle.

Tarjoillaan hieman jäähtyneenä.

Hurrrjan hyvää!

Sitruunalla maustettuja kikherneitä curryjugurttikastikkeessa ja pieni tarina sitruunapuusta ja sen omistajasta

Tein aivan koukuttavan hyvää kikhernesalaattia,jossa maut olivat niin kohdallaan ja yhteisymmärryksessä että huh! Ohjeen löysin Gould Farmin  "Gold Farm a hundred years of good food"-kirjasta,jonka ystäväni ystävä oli hänelle lähettänyt. Gould Farm on Massachussetsissa sijaitseva terapeuttinen maatila,(josta voi lukea enemmän täällä ).Kirjan lähetti tilalla useita vuosia asunut eksentrinen taiteilija,jonka tapasin viime keväänä.  Myös ystäväni on käynyt Gold Farmilla,ja kuvailee sitä sen verran kauniiksi paikaksi,että jos joku lukijoista joskus sattuisi käymään Massachussetsin puolella,niin käyntiä tilalla  voi suositella,etenkin kun siellä on kehuja saanut leipomokahvilakin.Itse kirja oli enemmänkin kertomus Gold Farmin historiasta  sekä ihmisistä ,eikä ohjeiden yhteydessä ollut kuviakaan kuin ihan muutama,mutta tämä vaikutti mielenkiintoiselta,samoin kuin eräs toinenkin ohje,jonka varmaan teen jossain vaiheessa.

Sitruunalla maustettuja kikherneitä curryjugurttikastikkeella

• 1,5 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä (oliiviöljykin kävisi tähän..)
• 5 dl keitettyjä kikherneitä
• 2,5 dl hienoksi silputtua purjosipulia
• 1 valkosipulin kynsi,hienonnettuna
• 1 sitruunan kuoriraaste
• 1,2 dl kreikkalaista tai muuta jugurttia (käytin vuohenmaitojugurttia)
• 1½ rkl curryjauhetta
• 1/4 tl suolaa
• 1,5 dl silputtua korianteria
• 1,5 dl hienoksi pilkottua punasipulia

Keitin kikherneet kuivatuista kikherneistä mutta tässä voi tietenkin käyttää myös kaupan valmiiksi kypsennettyjä kikherneitä.

Kikherneet kuivataan niin että niiden pinta on kuiva.Kookos(tai muu )öljy lämmitetään pannussa ja kikherneitä paistetaan aina välillä käännellen,kunnes ne alkavat saada väriä. Purjosilppu lisätään ja purjoa ja kikherneitä ruskistetaan noin 7-10 minuuttia.

Kun purjo sekä kikherneet ovat saaneet kunnolla väriä,sekaan lisätään sitruunan kuoriraaste sekä hienonnettu valkosipuli.Sekoitetaan muutaman kerran ja pannu otetaan pois liedeltä.Sillä välin kun kikherneet jäähtyvät,valmistetaan kastike ja pilkotaan korianteri sekä punasipuli.Curryjauhe sekä suola lisätään jugurtin sekaan.Maistetaan ja lisätään suolaa ,jos tuntuu siltä. Jos jugurtti on liian paksua voi sekaan lisätä vähän vettä.  Suurin osa korianterista ja punasipulista sekoitetaan kikherneisiin. Kastiketta laitetaan ruokalusikallinen kerrallaan ja sekoitetaan . Loppu korianteri sekä punasipuli tulee kikherneiden päälle.Ei ihme että tämä on niin suosittu ohje Gold Farmilla,sillä tämä on hurjan hyvää! 

Nami!

Sitruunaraaste tuli sitruunasta ,joka oli poimittu samana päivänä kun valmistin kikherneet....Melkein joka päivä olen ihaillut bussin ikkunasta erään leveän kadun varrella olevaa sitruunapuuta,joka on ollut niin täynnä hedelmiä etten ole ikinä tainnut nähdä niin paljon sitruunoita yhdessä puussa!  Tarkoitus oli mennä kuvaamaan puuta mutta vasta tällä viikolla sain sen aikaiseksi;juuri kun puusta oli poimittu kaikki alempana olevat sitruunat.

Siinä puuta kuvatessani (aurinko ei ollut lainkaan suotuisessa asennossa), puun eteen kadulle pysähtyi mies moponsa kanssa ,ja kysyi mitä teen.Mies kertoi että puu on hänen ja minä kerroin hänelle olevani puun suuri ihailija.David,puun omistaja, taisi olla niin otettu kun kehuin hänen komeita sitruunapuitaan,koska  kysyi haluanko sitruunoita ,ja tietenkin halusin! Tosin kaikki hedelmät oksista,joihin ulottui  käsin,olivat jo tyhjäksi poimitut ja ajattelin että on aika riskaabelia kiivetä sinne ylös,etenkin kun puut ovat aika korkeita. Puita oli kaksi ,molemmat eri lajiketta. Minä en edes pyytänyt saada sitruunoita ja hän tarjosi niitä minulle,tuntemattomalle;mikä hyvä ihminen ,päivän pelastaja ehdottomasti,etenkin kun kotiin tullessa edessä oli vesivahinko.....Hän kertoi istuttaneensa puut ihan siemenestä ja että toinen puista tuottaa hedelmää  4 kertaa vuodessa! En edes tiennyt että sitruunapuu pystyy tuottamaan hedelmiä niin ahkerasti.,mutta ehkä siinä oli yhdistetty muutama eri lajike,joista molemmat tuottavat hedelmiä omalla ajallaan..Pihalla oli muutama nuori appelsiinipuun alku;nekin ihan siemenestä kuulemma istutettu. 

Koska kaikki sitruunat alemmista oksista oli jo poimittu;kiipesi David puihin ja poimi sitruunat yläilmoista.Sydämeni kyllä pomppi pelosta tuossa vaiheessa sillä David näkyi horjahtavan muutaman kerran ja ajattelin että jos hän putoaa on se minun vikani kun niin halusin sitruunoita,vaikka en niitä pyytänytkään.....No onneksi hän pääsi tuolta ehjänä alas ja kädet täynnä sitruunoita.

Suoraan puusta poimitut sitruunat tuoksuvat taivaalliselta,mutta tuoksu häviää vähitellen.Kuorta raapaisemalla sen saa taas esille. 

Toisessa puussa oli jännästi kuhmuraisia sitruunoita,takuulla luomua nämä!