Kaikenlaista mätää

Täällä sitä maataan sängyssä, joku pöpö tässä nyt kiusaa. Harmittaa, kun en pääse moikkaamaan paria kaveria, jotka joutuvat huomenna sairaalaan. Erikoisia leikkauksia on tulossa, toiselta leikataan yhdessä operaatiossa nivustyrä, eturauhanen ja last but not least munuainen, jossa epäillään olevan syöpäsoluja ja toisella on todella erikoinen juttu, silmän sarveiskalvo joudutaan korvaamaan jonkun toisen ihmisen sarveiskalvolla, on pitänyt pitempään odottaa, että löytyi sopiva ”luovuttaja” eli jonkun kuolleen ihmisen sarveiskalvon hän saa. Pieniä ovat minun röhäni ja oksennukseni noiden verralla, ei ole edes koronaa.

Tänään tulee täkäläiseltä ”Areenalta” suomalainen elokuva, vähän vaihtelua yksinäiseen iltaan, kun kämppäkaveri on kuoron harjoituksissa.

Olen lukenut viime vuosina paljon suomalaisia kirjoja, niitä sai helposti sähkökirjana Elisalta, mutta toiminta on nyt siirtynyt Bookbeatille ja sieltä ei voi  ”ostaa” suomalaisia kirjoja, jos  ei ole suomalaista luottokorttia. Höh??? Mistä ulkosuomalainen saa suomalaisen luottokortin, kun hänellä ei normaalisti ole tiliä Suomessa?? Yritin nyt ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta sekään ei onnistu

Mikä ihmeen syy tuossa nyt on? Luulin, että elämme EU:ssa ja nyt en saa suomalaisia kirjoja ostaa.

No, onneksi löytyy kiertoteitä ja saan nyt kuitenkin onneksi lukea Satu Rämön Rakelin.

Yksi positiivinenkin asia, eilen tuli vihdoin meidän uusi metallinen murtovarma ulko-ovi.

Empty nest syndrom

 Aamulehdessä oli artikkeli minkä ikäisenä miespuoliset tyypit lähtee eri maissa kotoa. Italiahan on mm. aina ollut tunnettu siitä, että Hotel Mama pitää pojat pitkään kotona.  Maailman onnellisin kansa eli Suomi on tässäkin asiassa ykkönen, lapset saa lähteä jo keskimäärin 21v, ehkä se onnellisuus johtuu siitä.😂 Meillä on naapurissa yksi 37v, joka asuu edelleen pienessä lastenhuoneessaan, liekö opettajapariskunta onnistunut erikoisen hyvin kasvatuksessa vai onko ajatus, että ei tarvitse mennä vanhainkotiin kun kotona on lapsi hoitamassa. Perhe on erikoinen muutenkin, tarvitsemme harvoin kelloa, kun tiedämme, että lauantaina kello 9:50 pariskunta lähtee kaupungille aamiaiselle, tietenkin aina samaan kahvilaan. Viikon kesäloma ja viikon syysloma on aina samassa paikassa samassa kämpässä. Nurmikko leikataan maanantaisin kello 9:15. Ehkä se on ihan kätevää, ei koskaan tarvitse miettiä mitä tekisi.

Saapa nähdä miten empty tästä meidän pesästä sunnuntaina tulee, olisi nimittäin tarkoitus lähteä tänne

Mutta mutta, tuo kämppäkaveri on vähän sairastellut, ei mitään vakavaa, mutta emme vielä tiedä onnistuuko matka hänen puolestaan. Minun on pakko lähteä, onneksi mukana on ystäväpariskunta enkä ole ihan yksin. Allumiehen luottokortissa on peruutusvakuutus ja lennon voi muutenkin perua tai siirtää. Aloin tässä itsekin tutkia vakuutuksiani, sairasvakuutus maksaa kaiken ulkomailla, myös siirron kotiin jos välttämätön. Maksavat myös 2500€ korttien väärinkäytöstä, tulkit, asianajajat ja vaikka mitä, hyvä kun tajusin lukea ehdot. Hätänumeroon voi soittaa 24h, hieno juttu.

Säätiedotuksen mukaan kannattaa ottaa lämmintä vaatetta mukaan, mutta siihenhän tässä on totuttu, kun Saksassa on ollut aivan onneton toukokesäkuu. En muista koskaan ennen ottaneeni kesäkuussa käsineitä sauvakävelylle mukaan.

Olen nyt ihan hermorauniona kaiken stressin jälkeen, mikään ei ole toiminut viime kuukausina kuin olisi pitänyt, aina on jouduttu jännittämään, että joku tulee ajoissa, viimeksi odotin KOLME viikkoa PINiä luottokorttiin, ilman sitä ja ilman Allumiestä olisin ollut rahaton Kanadassa. Koskaan ei ole ollut näin ei-kiva lähteä matkalle, mutta minkäs teet. Pidetään peukut pystyssä, että kaveri saa luvan lähteä matkaan. 🙏

No niin, eihän se PIN toiminut, tuli ekalla yrityksellä tieto, että väärää numeroa yritetty liian usein, mutta ihmeitä tapahtuu Saksan maallakin ja Postipankissa, joka on tunnettu kivikauden aikaisesta IT:stään, saivat kuin saivatkin virheen pois ja kortti toimii.

Miten ostetaan ulkomaalaisella EU-reseptillä lääkettä Suomesta?

 Luulisi olevan iisiä, eu-healthcare.fi sanoo että

Aika thriller siitä ostamisesta tuli. Lähetin kaverille Suomeen reseptini postissa ensinnäkin tajuamatta, että Suomessahan kannetaan kirjeposti vain tiettyinä päivinä jolloin pitää varmaan olla vielä täysikuu. Eihän sakemanni, joka on tottunut siihen, että Kusti polkee joka arkipäivä eli myös lauantaina ja tuo kotiin kirjeet (nykyään pääasiassa kyllä laskuja) ja paketit. Vähän jännitti ehtiikö posti ennenkuin kaverit tulee meille house sitteriksi, mutta ehti se onneksi. Sitten alkoi odysseia, kun apteekissa ei hyväksytty saksalaista paperireseptiä  ja jos olisi muuten hyväksytty, sitä ei suostuttu millään antamaan vieraalle ihmiselle. Ihmettelen vähän, että pitääkö Suomessa puolikuoliaankin hakea itse lääke apteekista, mutta siellä on kai suomi.fi-sivulla mahdollisuus antaa valtuuksia toiselle. Saksalaiset on näköjään iisejä, kun apteekissa annetaan lääke sille, joka tuo reseptin, esim. jos minä makaan puolikuoliaana sängyssä, Allumies saa ilman valtakirjaa hakea apteekista reseptilläni lääkärin määräämän lääkkeen.  Kyselin jo tutuilta farmaseuteiltakin apua  ja olisin saanut lääkkeen Joensuusta tai Turusta, mutta kun kaverini asuu Helsingissä ja siellä ollaan tarkkoja. Kun sitten monien keskustelujen jälkeen näytti siltä, että pääkaupungissakin oltaisi ehkä kuitenkin valmiita myymään lääke, syntyi ongelma kuinka isosta pakkauksesta on kyse. Saksalaisessa systeemissä lääkäri määrää aina pakkauksen koon,  N1 on pienin pakkaus, N3 suurin ja kun aina joudun lääkettä käyttämään, saan  N3 = 12 tablettia, mutta apteekissa tulkittiin, että määräys on kolme tablettia. Taas lähetin sähköpostia ja tarvittiin vielä  oikein proviisori myymään oikean lääkkeen ja koon. Ensi kerralla haen taas Belgiasta. Hyvin tarkkoja ovat näköjään, olen Italiassa ja Ranskassa saanut jopa ilman reseptiä kilpirauhashormoneja antibioottia virtsarakontulehdukseen ja olen siitä vieläkin kiitollinen, etten joutunut ajamaan kamalissa kivuissa kymmeniä kilometrejä jonnekin etsimään lääkäriä. Onneksi ystäväni saavat ongelmitta tuotua tilaamani kirjat ja Vaasan ohutta ruisleipää, nam nam.

Oli torstaina ihan pakko ottaa kuva erikoisesta taivaasta

Nyt on vihdoin ollut kunnon kesäiltoja ja on voinut istua terassilla kirjan kanssa. 

Luen parhaillaan tanskalaisen jazzmuusikko Benjamin Koppelin perhesaagaa juutalaisesta suvusta Tanskassa, saksaksi Annas Lied, englanniksi Anna’s dollhouse, ilmeisesti ei vielä suomennettu. Rupesin tässä miettimään, että aika vähän olen elämässäni lukenut tanskalaisia kirjoja, mieleen tulee nyt vain Tove Ditlevsen.

https://youtu.be/o2s36lDGteI?si=P5hg2Kazaf1tJ5zF

Sain ihailijaltani komeita valkoisia pioneja.

Banaanivaltiossako asun?

Kun joku vuosi sitten Saksasta loppui verenpainelääke, siis ihan tavallinen yleinen lääke, jota miljoona ihmistä varmaan joutuu käyttämään, tuli nyt uusi yllätys, osteoporoosilääkettäni ei ole saatavilla. Se on tärkeä lääke, joka pitää aina ottaa samana viikonpäivänä puoli tuntia ennen aamiaista ja sen jälkeen ei saa mennä enää pitkälleen. Hupsista, mitäs nyt? Katsoin netistä, että sitä saa Belgiasta ja eipä sitten muuta kuin lähdettiin Eupeniin Belgiaan.

Se täällä Keski-Euroopassa asumisessa on hyvä, että pääsee nopeasti muihinkin maihin. Eupeniin oli tunnin matka ja sieltä olisi löytynyt montakin pakkausta, jos olisi ollut useampi resepti.

Kesäkuussa saamme ystäväpariskunnan Suomesta talonvahdiksi ja päätin hommata sitäkin kautta vielä yhden reseptin, he voisivat tuoda yhden pakkauksen varmuuden vuoksi, kun ei ole harmaata aavistusta miten kauan täällä puute kestää. Siitäpä tulikin sitten ongelma, kun useammassa suomalaisessa apteekissa sanottiin, että saksalaisella reseptillä ei Suomessa saa lääkettä, vaikka

Onneksi nyt kuitenkin löytyy apteekki, joka tajuaa, että ollaan EU:ssa.

Seuraava retki tehdään Koblenziin, löysin restauraattorin edellisen postauksen ikonille. Sain suomalaiselta asiantuntijalta lausunnon, että ikoni on taidehistoriallisesti arvokas ja kannattaa korjauttaa.

Viulut maksaa miehen työnantajan vastuuvakuutus, jippii.

Joskus kauan sitten Ranskasta tuomani köynnösruusu kukkii🌷

Teeseremoniaa ja pyörryttävän kuumaa

Pyörämatkan yhteydessä kävimme moikkaamassa kiinalaisia ystäviämme Münchenin lähellä. Tässä on menossa teeseremonia tai meditaatio. Oikealla olevaan vekottimeen sytytetään ylös kynttilän näköinen suitsuke ja kun se on kunnolla syttynyt, reiästä alkaa tulla valkoista savua ja jos kaikki on hiljaa ja liikkumatta, savu laskee alas tuota ”putousta”. Macaronit eivät nyt ole oikein tyypillistä kiinalaista, mutta kaverimme ovat monessasuhteessa eurooppalaistuneet. Kiinassa ollessaan he syövät esim. täysin saksalaista aamiaista, sämpylää ja Kiinan Aldista ostettua makkaraa ja juustoa. En valitettavasti saa siirrettyä tänne videon pätkää, jossa näkyy se savuputous.

Allumiehen kännykästä löytyi laivasta otettu kuva Tonavan ”läpimurtopaikasta”, en tajua miten tuo tyyppi on päässyt sinne ylös vedestä kiipeämään.

Kotiin palattuamme meillä oli patikkaporukan retki , jotenkin kestin pyöräillessä hyvin sitä kuumuutta, mutta nyt kun piti kävellä hyvin kukkulaista maastoa 12 km ja oli taas reilusti yli +30C, sain 9km jälkeen jonkun kohtauksen, verenpaine oli täysin kellarissa, näin vain mustaa ja piti istua joka toisen kannon päälle, etten kaatunut. Lopulta soitimme yhdelle patikkakaverille, joka leikkauksen takia ei saanut rasittaa itseään ja odotti meitä ruokapaikassa ja hän tuli pelastamaan minut autolla. Vielä illalla verenpaine oli edelleen olematon. Tämä jäi ainoaksi kuvaksi siltä retkeltä.

Oliivitkaan ei jaksaneet näissä mielettömissä helteissä kehittyä, sato = yksi oliivi.

Blogiystävä Helena on ihastuttanut mahtavan hienoilla valokuvillaan Lapin taivaasta, uskomattoman hienoja, sain luvan lainata, tässä yksi, tahdon Lappiin, siellä ei ole niin kuumakaan kuin meillä

Taas Hollannissa

 Olimme tänään taas Hollannissa, syynä oli Saksan ihmeellinen lääkepolitiikka, joitakin lääkkeitä ei ole täällä saatavilla, esim. jotain verenpainelääkkeitä ei meinaa saada vaikka niitä saattaa saada Suomesta tai  Hollannista. Lähetin eilen reseptin Hollantiin Venlon apteekkiin sähköpostissa ja tänään sain hakea lääkkeen. Onneksi asumme lähellä Hollantia. Lääkkeet on Hollannissa muuten Saksaa halvempia, tässä meidän naapurikaupungissa valmistetaan Aspiriniä, mutta se kannattaa ostaa Hollannista.

Kävi muuten hassusti, kun lähdimme silloin vappuna Hollantiin, nimittäin naapureiden Murphy oli jossain vaiheessa livahtanut meille sisään, kun kuljetimme matkalaukkua ja pyöriä autolle ja lukitsimme sitten oven. Illansuussa oli kissan omistajat alkaneet ihmetellä, kun kissa ei tullut kotiin. Olivat sitten käyneet joka talossa kyselemässä ja huudelleet kissaa ja meidän talon kohdalla kissa oli vastannut huutoon. Onneksi tajusivat pyytää toisilta naapureilta meidän vara-avainta ja pääsivät pelastamaan kissan ja meidän kämpän. Murphy ei onneksi ollut tehnyt mitään pahaa.

Venlo on Saksan ja Hollannin rajakaupunki ja se oli nytkin taas täynnä saksalaisia, jotka käyvät ostamassa Hollannista mm. kahvia. Saksassa on kahvivero, joka nostaa hintaa eli kahvi on Hollannissa halvempaa. Samoin bensa on halvempaa, meillä oli harmi kyllä tankki täynnä. 

Katselimme vähän kauppoja ja taloja ja kävimme  lounaalla 

Lounaspaikka olikin tosi kiva, saimme istua rauhassa muilta turisteilta ulkona Maas-joen rannalla ja katsella laivoja

Ruoka oli todella hyvää, minä söin vain sashimia

Kaveri sai komean annoksen ja siinä oli vaikka mitä, mm. vasikan kieltä (yägh), jokirapua, tryffeliä jne.

Raflan nimi oli La Vie, laitan sen tänne muistiin ensi kertaa varten, niin hyvä ja kiva paikka, suosittelen.

Venlosta ajoimme Roermondiin kahville, se on kaupunkina paljon kivempi. Hollantilaiset osaa nauttia elämästä, koko kaupunki on yhtä ulkoilmaravintolaa. Vähän kulttuuriakin piti nähdä ja käväisimme kaupungin pienemmässä ja nätimmässä kirkossa. Kaupungin ulkopuolella on iso Outlet, mutta jätimme väliin.

Sattuu ja tapahtuu

 Aivan omituinen helmikuun sää, ulkona on +16C ja niin hirveä tuuli, että terassilla lentelee ja kaatuilee vaikka mitä esineitä.  Tänään kävi ihana turkkilainen siivoojamme pitkästä aikaa ja kertoi, että paljon sukulaisia kuoli maanjäristyksessä, mm. sisaren tytär miehineen plus neljä lasta, yksi vauva siitä perheestä jäi eloon. Koko suku on nyt kokoontunut sisaren luokse, jonka talo hajosi ”vain” puoliksi, syynä oli sen viereen laittomasti rakennettu korkea rakennus. Nyt kaikki henkiin jääneet asuvat siinä puolikkaassa talossa ja sen pihassa, yhteensä 60 henkeä, useimmat nukkuvat ulkona kylmässä ilman patjaa ja peittoa, monet autossa.

Tuohon verrattuna meidän räjähdys oli peanuts, pesin uunin ja myös oven kolme lasia ja kun laitoimme ovea paikalleen, joku jännite se kai poksautti yhden ovilaseista tuusan nuuskaksi, pieniä sirpaleita löytyy vielä viikon päästä. Uusi lasi tuli tänään, toivottavasti vaihto onnistuu.

Minulla on näköjään meneillään jonkinlainen terveyscheck, sillä olin ensin unilabrassa nukkumassa piuhojen kanssa ja heti perään endokrinologilla luuntiheysmittauksessa ja kilpparin ultrassa. Olen aika kiitollinen täkäläisestä terveydenhuollosta tai pitääkö nykyään puhua hyvinvoinnista kuten Suomessa näköjään sanotaan.

K

Sinfoniaorkesterin konsertissakin käytiin kuulemassa Tsaikovskia (en löydä mistään aksenttia tuon ässän päälle) ja Rachmaninovia, ohjelma päätetty ennen Ukrainan sotaa, vaikka ei kai noita vanhoja mestareita voi syyttää P:n sotatoimista. Konsertin jälkeen oli oluttupa ainoa auki oleva paikka ja menimme sinne kavereiden kanssa keskustelemaan ohjelmasta ja syömään tyypillisen kölniläisen ruissämpylän Gouda-juuston ja sinapin ja kölschin kanssa.

Eilen alkoi katukarnevaalit, jotka kestää tuhkakeskiviikkoon asti. Turhan täyttä on kaupungilla ja siksi me pakenemmikin nyt Eifel-vuoristoon. Tässä kuva eilisestä

Kuvakaappaus 34rhein.de/ © Thomas Banneyer/dpa

Joulua odotellessa

 Tein joku aika sitten jonkun suomalaisen lehden reseptin mukaan punajuurikeksejä, joissa on mm. parmesania, mutta nyt en enää löydä sitä reseptiä, harmi, sillä keksit on hyviä, tarjoan niitä alkudrinkin  kanssa.

Meillä tuoksuu hyasintti , sen tuoksu on minulle aivan pakollinen, muuten joulu ei tunnu joululta.Vilkutukset Kukkapillin Sadulle ja Helenalle, jotka inhoavat hyasintteja.

Puin oliiivipuun jouluvaatteisiin, oleanteri sai tyytyä valkoiseen albaan.

Enpä olisi uskonut, että suostun led-kynttilään. Se on kyllä niin luonnollisen näköinen, että Allumies yritti sammuttaa sen puhaltamalla.

Lääkkeistä on pulaa. Nauroin aamulla tälle pilapiirrokselle, jossa potilas pyytää lääkäriltä lääkettä kuumeeseen ja lääkäri vastaa, että ole kärsivällinen, odotamme päivittäin lääkelahjoitusta Burkina Fasosta.

Mutta eipä naurattanut enää illalla, kun juttelin yhden kaverini kanssa ja kuulin, että hänen lääkkeensä  eteisvärinään on loppunut.

EDIT

No löytyihän se resepti onneksi screenshoteista, haluan ehdottomasti tehdä ensi vuonnakin.

Etelätirolissa 2022

 Olen varmaan ensimmäisessä elämässäni asunut Etelätirolissa, koska se tuntuu aina niin kotoisalta. Ehkä olin silloin vielä muurahainen, joka kiipeili viinivuorilla. Tänäkin vuonna syksy alkoi huutelemaan, että eikö olisi aika piipahtaa Meraniin ja/tai Bozeniin ja loppujen lopuksi lähdimme viideksi päiväksi tuttuun hotelliin Meranin yläpuolelle Haflingiin. Hotelli on paratiisi, missä omistajaperhe paiskii töitä henkilökunnan kanssa eikä tunne itseään liian hienoksi kantamaan likaisia astioita keittiöön tai leikkaamaan ruohoa. 

Ajoimme tälläkin kertaa Brennerin asemasta Reschenin solan kautta ja ohitimme järvessä olevan kirkon tornin. Tekojärvi tehtiin 1950-luvulla ja sen alle jäi kokonainen kylä ja riippuen veden korkeudesta kirkon tornista näkyy isompi tai pienempi osa.

Poikkesimme cappuccinolle  Malsin kylään ja tilasimme  perinteistä tattarikakkua, jonka välissä on puolukkahilloa.

Hotellissa saimme huoneen ylemmästä kerroksesta ja näkymät oli pilvisenäkin aamuna komeat ja rakastan herätä  lehmänkellojen kilinään.

Luvassa oli iltapäiväksi sadetta, mutta lähdimme silti liikkeelle, ensin bussilla Bozeniin, jossa oli vielä kesäinen ilma, katukahvilat täynnä elämästään nauttivia paikallisia ja iso joukko turisteja. Jostain syystä en ottanut ainuttakaan valokuvaa, mutta tästä löytyy tietoja Bozenista/Bolzanosta. Jos joku on kiinnostunut Etelätirolin historiasta, kannattaa lukea Francesca Melandrin kirja Eva nukkuu, joka on käännetty italiasta saksaksi ja englanniksi, mutta ilmeisesti ei vielä suomeksi, mikä on tosi vahinko, sillä se on todella hyvä kirja.

Bozenista ajoimme bussilla Sigmundskroniin vuorikiipeilijä Reinhold Messnerin vuoristomuseoon, joka kannattaa ehdottomasti nähdä. 

Mietimme miten saisimme tämän hienon taulun mukaan, mutta ei onnistuttu.

Kuten noista kuvista voi aavistaa, taivas pimeni ja juuri kun olimme ehtineet kiertää museon, tuli kaatosade. Bussi oli juuri lähtenyt, seuraava tulisi vasta tunnin päästä eikä auttanut muuta kuin lähteä kaatosateessa patikkapolkua pitkin rinnettä alas ja juosta asemalle Meraniin lähtevään junaan. Kenkäni oli niin märät, että kesti kaksi päivää ennenkuin ne kuivuivat. Meranissa kaaos, bussit myöhässä ja sitten bussi jäi jonnekin puoliväliin ja piti odottaa kaatosateessa puoli tuntia seuraavaa. Uusi sadetakkini piti hyvin vettä, mutta vain polveen asti kumisaappaat olisivat olleet tarpeen.

Seuraavana päivänä oli sitten taas sininen taivas.

Lähdimme ylös vuorille

Päämääränä oli oli Kratzbergin järvi, mutta se oli niin hirveän kivisen ja pitkän tien päässä, että luovutin jossain vaiheessa ja istuin penkille nauttimaan auringosta ja lähetin miehen ottamaan valokuvan järvestä. Tuolla se mies on pienenä pisteenä palaamassa takaisin

ja toi mukanaan kuvan järvestä ja sanoi, että ei se nyt niin ihmeellinen ollut ja joissakin paikoissa piti oikein kiipeillä eli ei olisi ollut my cup of tea.

Paluumatka oli sekin aika hankala ja kiroilin taas, että en ollut muistanut ottaa mukaan sauvoja.

Seuraavana päivänä lähdimme patikoimaan Schennan kylän kautta alas laaksoon Meraniin.

Kaupunki on kaunis ja siellä paljon hyviä kauppoja.

Ajelimme myös Traminin viinikylään, josta Gewürztraminer- rypäle on lähtöisin. Kylän kirkko freskoineen on todella komea

Nämä söpöliinit oli tänä vuonna kastettu kirkossa

Nyt sitä ollaan taas jo Saksan puolella Baijerissa ja lähdetään kohta sairaalaan katsomaan ystävää, joka ehkä tunnistaa meidät, ehkä osaa sanoa nimeni kuten viime kerralla, mutta ei muuten pysty juuri (vielä) puhumaan selvää tekstiä ja on peg-letku-ruuissa, koska ei osaa vielä niellä. Tässä tulee välillä aina huono omatunto, kun itse pääsee matkustelemaan ja nauttimaan kaikesta kauniista kun toisen maatessa sängyssä. Tasan ei käy onnen lahjat sanoi jo Runeberg.