Sosiaalinen kanssakäyminen

tarkoittaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, kuten keskustelua, hymyilyä ja yhteistä tekemistä, joka on elintärkeää aivojen terveydelle, mielenterveydelle ja yhteenkuuluvuuden tunteelle.

Näin sanoo tekoäly. Eipä ole ollut puutetta viime aikoina. Hampurissa vietimme neljä päivää entisen englannin opettajani ja hänen ex-amerikkalaisen miehensä luona (mies luopui Trumpin takia kansalaisuudesta) ja juttua olisi riittänyt pitempäänkin.

Sitten saimme neljäksi päiväksi vieraita Freiburgista, Allumiehen kiva entinen työkaveri, jonka vaimon kanssa olen ystävystynyt kun olemme vuosien mittaan olleet monissa firman tilaisuuksissa. C on tunnettu siitä, että hänellä on joka vuodenaikaan toppatakki päällä.

Teimme pitkän kävelyretken tuoksuville rypsipelloille ja kävimme Arp-museossa ja konsertissa Kölnin Philharmoniassa ja totesimme, että se on paljon parempi kuin Hampurin Elbphi

ja harmittelimme, että asumme niin kaukana toisistamme (mutta onneksi tapaamme koko työporukan kanssa kesäkuussa. 

Seuraava sosiaalinen kanssakäyminen ei sitten ollutkaan makuuni. Puhelimeeni tuli viesti pian 85v naapurilta, hän kysyi olenko kotona ja voisinko viedät hänet lääkärille, kun jalat ei kunnolla toimineet. Hain nopeasti auton tallista ja ajoin hänen ovelleen ja autoin hänet autoon ja vein hänen entisen kotilääkäri nsä vastaanotolle, hän oli vaihtanut lääkäriä vuosia sitten kun entinen lääkäri tyrkytti statiineja. Hän vaihtoi lääkärille, joka määrää luontaislääkkeitä, tässä tapauksessa jotain japanilaisia fermentoituja soijapapuja. Pavut eivät nyt sitten oikein auttaneet ja rouvalle tuli useampia pienempiä strokeja. Entinen lääkäri reagoi nopeasti, antoi lapun käteeni ja kysyi voisinko viedä rouvan kiireesti sairaalaan ja siellähän rouva on nyt puoliksihalvaantuneena odottamassa kuntoutukseen pääsyä. Pidän pavuista, mutta ehkä statiinit olisi paremmin estäneet stroken. Meillä on rouvan lasten kanssa nyt tarkka ohjelma kuka kulloinkin käy katsomassa, tänään on meidän vuoro ja vien tuliaisina herkullista hedelmäsalaattia ja leipomaani kanelipullaa ja Amazonista tilaamani geelipallon, jolla voi harjoituttaa kättä. 

Seuraavaksi olin tehnyt treffit ekaluokan luokkakaverin Kikan (1) kanssa Frankfurtiin, sinne siksi, että olimme varanneet liput ihanan Jonas Kaufmannin konserttiin. Löysin viime kesänä remontin yhteydessä kortin, jonka olin saanut joskus ehkä 24 vuotiaana opiskelijakaveriltani Kikalta (2)yhteys oli sitten katkennut muutamaksi vuosikymmeneksi ja netin avulla jäljitin hänet Oslosta ja otin yhteyttä ja nyt meillä oli treffit entisessä opiskelukaupungissa Heidelbergissä, jossa Kikka käy joka vuosi syömässä valkoista (!) parsaa. Siellä vanhassa kauniissa kotikaupungissa vietimme sitten kahden Kikan kanssa kivan päivän. Oli kyllä mahtavaa tavata niin pitkän ajan päästä ja kaikki oli kuin olisimme vielä eilen toisemme.

No nyt on ollut riittävästi keskustelua ja hymyilyä ja kaikenlaista kivaa tekemistä jalast but not least olen nukkunut todella hyvin. 

Ei ollut seurasta puutetta

 

Eipä ole ollut seurasta puutetta, sillä viikon aikana meitä oli kolmena iltana kutsuttu syömään ja kahtena iltana meillä oli kotona vieraita. Vinoilimme jo tässä, että onpa erikoinen paastoaika.

Eilen Allumies kokeili paistaa briossia ja siitäpä tulikin hyvä🤤

Luonto on nyt taas niin kaunis

Eilisellä päiväkävelyllä huomasin, että magnoliatkin avaavat kukkiansa.

Tämä maailman tilanne on nyt kyllä kaikkea muuta kuin kaunista. Thaimaassa työasioissa käyvä ystävämme jätti menemättä, kun halvin lentolippu maksaisi yli 5000€ ja yksi tuttavien tuttavaperhe on jumissa Sri Lankassa, paluulento maksaisi 17000€.  Tulee mieleen vuosi 2008, jolloin olimme Bangkokissa ja lentokenttä oli suljettu levottomuuksien takia. Kyllä siinä vähän alkoi miettiä miten sieltä voisi päästä kotiin, Italiasta voisi vaikka lähteä kävellen, mutta kaukomailta se ei onnistu. 

Viikon varrella

 Yritin matkia ravintolan ruoka-annosta. Ei ollut niin kaunis kuin alkuperäinen kun piti nopeasti laittaa useampi lautanen, mutta sanoisin, että maistui yhtä hyvälle. Siinä on pohjalla perunamuusia ja päällä Pohjanmeren katkarapuja, kandeerattua sitruunaa, kurkkua, pikkelöityä punasipulia, avokadoa, kaalirapia, ruohosipulimajoneesia, krutonkeja. Teen toisenkin kerran.

Sauvakävelymaiseman lammikon väri muistutti vähän Kalliovuorten järviä.

Tämä sieni oli kuin kukka.

 

Katselin tuossa kadun varrella tätä kaunista kukkaa, Google lens ilmoittaa, että se on jättiverbena. Taidan ensi keväänä istuttaa meidän etupihalle.

Torstain kulttuuri

 Kuumana päivänä on kiva mennä ilmastoituun museoon ja me lähdimmekin Museum Ludwigiin, jossa oli kuuluisan kölniläisen valokuvaajan Chargesheimerin valokuvanäyttely, pääasiassa mustavalkoisia kuvia 1950-luvulta, loistavia kuvia Kölnistä.

Museon kattoterassilta on hienot näkymät

Sattumalta löytyi Reinin rannalta kiva ruokapaikkakin, alkupala oli blinejä vuohenjuuston ja mm. karviaisten kanssa, nam nam ja pääruokana Tafelspitz, nam nam.

La vita e bella🎶

Viime päivien highlights

 Philharmoniassa kuulemassa Tristanin ja Isolden harjoituksia, kapellimestarini viehättävä, pieni ja pippurinen Elim Chan

Konsertin jälkeen piipahdus taidemuseoon katsomaan impressionisteja

Tämä hammaslääkärin odotushuoneen kuva oli hauska

Tänään sauvakävelyllä, kotimatkalla kukkakimppu maljakkoon ja nyt sunnitellaan mitä ruokaa tarjoillaan naapureille/ystäville. Huvittaa aina nuo kirjoitukseni kun ne on siansaksaa.  Vähän jännittää tuo vierailu, heidän tyttärensähän kuoli muutama viikko sitten kun kuorma-auto ajoi kääntyessään päälle ja pitää jotenkin miettiä tarkemmin mitä sanoo. Toissapäivänä oli täällä toinen samanlainen onnettomuus, vasta vuonna 2025 kuorma-autoihin laitetaan pakollinen varoitusääni ja sekin vasta uusiin autoihin eli moni pyöräilijä tulee vielä kuolemaan.

Huomenna odotettavissa +26C, ei hassumpaa

Pikaloma Philipin suvun jäljillä

 Lähdimme pariksi päiväksi muihin maisemiin tuttuun kivaan hotelliin pohjois-Hesseniin. Näitä vanhoja taloja ei koskaan kyllästy katsomaan.

Tämä Saksan vanhin ristikkotalo raatihuone näkyi meidän ikkunastakin.

Illalla saimme ei vain maukasta vaan kaunistakin ruokaa.

Sunnuntaina sää ei ollut erikoinen, mutta pääsimme sentään tekemään reilun kuuden kilsan lenkin Battenbergin pikkukylässä. Prinssi Philipin suku äidin puolelta on ollut aikanaan köyhää aatelistoa Battenbergistä ja Battenberg on käännetty Mountbatteniksi.

Keltainen rakennus on ollut 1700-luvulla metsästyslinna

Kylästä lähti noin 5km kävelylenkki ihan kivoissa maisemissa.

Rakastan sammalta

Kotimatkalla poikkesimme vielä Berg-Neustadtiin ja siellä vanhaan söpöön kirkkoon ja ihailimme urkujen alla olevia hedelmiä 

ja kirkon lähellä vielä käytössä olevaa postilaatikkoa

Unohtumaton joulukuu + EDIT

 Meillä oli aivan mahtavan hieno joulukuu. Synttäriäni ”vietin” Frankfurtissa, ensin ohjelmassa oli Schirnin taidemuseo ja  Lyonel Feiningerin näyttely, joka oli muutenkin to do-listallamme ja illallista söimme kivassa ravintolassa Mainin rannalla.

Lensimme Lufthansalla Helsinkiin, sillä hinta oli paljon edullisempi kuin Finnairin lento Düsseldorfista. Helsingissä tapasimme lapsuudenystäväni Espan Kappelissa ja käväisimme joulutorilla ja tuomiokirkossa Cantoren minoresin joulukonsertissa.

Sitten lensimme Ivaloon, jossa kummipoika odotti ja ajoimme Inarijärven (opin, että se ei ole Inarinjärvi kuten olin luullut) rannalle mökille, joka olikin seitsemän makuuhuoneen luksuskämppä, ennen näkemätön hieno talo, jollaista tuskin tulemme koskaan enää saamaan.

Talossa asuu normaalisti vähän varakkaampia ja kuuluisampia ihmisiä ja meitä huvitti, kun järven jäätä pitkin tuli moottorikelkkaporukka ja pysähtyi uteliaana katsomaan ketä kuuluisuuksia mahtaa nyt viettää joulua. Siellä ne tuijottavat ja me heilutimme.

Me saimme nukkua isoimmassa makuuhuoneessa, olimme sen ensimmäiset asukkaat ja toinen tulee olemaan on erittäin tunnettu mies, joka varmaan tulee viihtymään yhtä hyvin kuin me.

Mikäs tuossa olisi maatessa katsella revontulia, mutta ne valitettavast boikottoi meitä taas ja tulivat heti kun ehdimme lähteä.

Kummipojan perhe/suku oli laittanut kystä kyllä ja joulukuusikin koristeltiin.

Nuorimmainen porukastamme nukkui päikkärit ulkona.

Lapissa kun oltiin, niin meillä kävi tietenkin oikea joulupukki.

Lapset lauloivat nätisti ja pukki toi kivoja lahjoja.

Yhtenä yönä heräsin ja ihmettelin onko jo keskipäivä, mutta olikin täysikuu. Onneksi huomasin ottaa kuvan, olisin muuten voinut luulla, että näin vain unta.

Joulupäivänä kävimme jopa joulukirkossa Ivalon saamelaisten kirkossa. EDIT: se oli tietenkin Inarin kirkko, menimme sinne tietoisesti saamelaisten takia. Kiitos Helenalle, kun huomasit virheen.

Pari kertaa kävimme Ivalon Kultahipussa syömässä, poroburger ja revontulijälkkäri maistuivat todella hyvältä.

Tämä kuva on hauska muisto. Allumies lähti iltakävelylle ja palatessaan ei tunnistanut tietä, joka vei meidän mökille ja käveli ja käveli vaan eteenpäin kunnes tajusi, että on hakoteillä. Seurasi sitten sähköjohtoja ja pääsi lähelle toista taloa ja pyysi asukkailta neuvoa ja ystävällinen mies toi hänet meidän lukaaliimme. Paikka oli vain vajaa 50 km Raja-Joosepista ja naureskelimme, että onneksi Allumies ei ollut pyörällä liikkeellä, olisivat vielä luulleet Putinin pakolaiseksi. Kyllä meitä nauratti tuo tapaus.

Meillä oli kyllä täydellinen joulu ihanan porukan kanssa. Helsingissä kävimme paluumatkalla vielä kauppahallissa ostamassa poroa ja sienisalaattia hampurilaisia uudenvuodenvieraita varten ja tapasimme saksalaisystävän, joka oli juuri ystäviensä kanssa lähdössä viettämään 50v syntymäpäiväänsä Lappiin ja kävimme ihailemassa Kallion kirjastoa kunnes lensimme taas koti-Saksaan.

Hyvää uutta vuotta, täällä laulaa tiskikone ja pyykkikone ja Allumies makaa kuumeisena sängyssä, kaksi koronatestiä onneksi negatiivisia.