Kesän ohjelmaa

Nyt on kesä ja pihassa kukkii

Kimalaisille on tarjolla laventelia

Tomaatit alkaa saada väriä (kuvassa tosin vielä vihreitä)

Ja yrtitkin selvisi hengissä niistä mielettömän kuumista päivistä, nyt on enää +25C.

Kävimme Chagall-näyttelyssä Düsseldorfissa

ja saimme pitkäaikaisen remontin jälkeet ripustettua taulut seinille, mm. oman „chagallimme“ eli Olavi Vaarulan taulun

Ihana kummiminiämme piti konsertin söpössä pienessä romaanisessa kirkossa ja soitti mm. oman hienon sävellyksensä

Kävin tänään pitkällä sauvakävelyllä ja sitten istuskelin pihassa ja nautin Eeva Kilvestä ja last but not least Suomesta ostamistani VIBAe-kengistä, jotka on maailman parhaat. 

Joulukukkia ja joulupostia ja diskriminointia

 Sopivasti joulua odotellessa kukkii jouluruusu ja lumikellot

Nj

ja onko tuo nyt sitten joulusitruuna

Joulukortteja ei näin digiaikaan enää juuri tule, muutama on tullut, mm. suomalaisen kummitytön kaunis omatekoinen joulukuusi (kiitos Valkeakoskelle)

Tänään tuli myös lohjalaisilta joulukirje, sieltä löytyy lahjoja tekstiin ja piirroksiin, osaisinpa minäkin!

Lahjoja emme ole ostaneet aikoihin, mutta olemme olleet ilmeisesti kilttejä kun varalapsemme ympäri maailmaa muistavat meitä. Nytkin tuli paketti kiinalaisilta ystäviltä, punaviiniä ja suklaata. Miten me olemme tuonkin ansainneet? Ovat olleet useamman kerran meillä jouluaattona, nyt valitettavasti Shanghaissa.

Joulupaketteja lähtee meiltä yhteensä kaksi ja molemmat sisältävät ruokatavaraa ja lähtevät kahdelle Kölnin Tafelin kanta-asiakkaalle. Tafel on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa jatkuvasti ruokatavaraa varattomille ja kanta-asiakkaat saavat joulupaketin.

Tuossa mainitsin digitaalisuuden. Presidentin joulutoivotus tuli digitaalisesti perille, mutta ekirjoja me ulkosuomalaiset eivät enää saa ostaa. Saan tilata kalliilla postimaksulla painavia paperikirjoja, mutta ei enää sähkökirjoja. Kenen suomalaisen poliitikon keksintöä tuo nyt on? Eikö tämä ole diskriminointia???

Viikon aikana

 käytiin mm. taidemessuilla, siellä on aina kiva katsella myös yleisöä, en vaan valitettavasti kehtaa valokuvata

Olivat näköjään tehneet meistäkin taulun ihan kysymättä lupaa.

Oli ihan pakko ottaa tänä aamuna (vielä aamutakissa) kuva sadepisaroista 

ja vahingossa olin laukaissut kameran eteisessä ja ottanut kuvan lämpöpatterista, aika hieno otos, olis voinut mennä kaupaksi taidemessuilla

.

Juoksin tänään keskustan kirjakaupoissa etsimässä ystävälle synttärilahjaa. Kirja on saanut Booker prizen ja oli nyt jo loppuunmyyty, mutta yhdestä kaupasta löytyi vielä yksi.

Kaupungilla oli jo joulutunnelmaa, joulutoreja pantiin pystyyn ja joulukoristeita oli jo kaupat täynnä. Tiesittekö, että joulukuusi on saksalainen perinne? Ensimmäiset joulukuuset ilmestyivät koteihin 1400-luvulla ja Luther julisti joulukuusen joulun symboliksi kun taas katolisilla seuduilla seimi oli symboli. Joulukuusi koristeltiin usein pähkinöillä ja omenilla ja myöhemmin itäsaksalainen lasinpuhaltimo alkoi valmistaa koristeeksi lasisia lintuja ja palloja, joita ilman ei nykyään voi joulukuusta kuvitella.

Kotonakin alkaa jo jouluruusu kukkia.

Kaikenlaista mätää

Täällä sitä maataan sängyssä, joku pöpö tässä nyt kiusaa. Harmittaa, kun en pääse moikkaamaan paria kaveria, jotka joutuvat huomenna sairaalaan. Erikoisia leikkauksia on tulossa, toiselta leikataan yhdessä operaatiossa nivustyrä, eturauhanen ja last but not least munuainen, jossa epäillään olevan syöpäsoluja ja toisella on todella erikoinen juttu, silmän sarveiskalvo joudutaan korvaamaan jonkun toisen ihmisen sarveiskalvolla, on pitänyt pitempään odottaa, että löytyi sopiva ”luovuttaja” eli jonkun kuolleen ihmisen sarveiskalvon hän saa. Pieniä ovat minun röhäni ja oksennukseni noiden verralla, ei ole edes koronaa.

Tänään tulee täkäläiseltä ”Areenalta” suomalainen elokuva, vähän vaihtelua yksinäiseen iltaan, kun kämppäkaveri on kuoron harjoituksissa.

Olen lukenut viime vuosina paljon suomalaisia kirjoja, niitä sai helposti sähkökirjana Elisalta, mutta toiminta on nyt siirtynyt Bookbeatille ja sieltä ei voi  ”ostaa” suomalaisia kirjoja, jos  ei ole suomalaista luottokorttia. Höh??? Mistä ulkosuomalainen saa suomalaisen luottokortin, kun hänellä ei normaalisti ole tiliä Suomessa?? Yritin nyt ostaa Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta sekään ei onnistu

Mikä ihmeen syy tuossa nyt on? Luulin, että elämme EU:ssa ja nyt en saa suomalaisia kirjoja ostaa.

No, onneksi löytyy kiertoteitä ja saan nyt kuitenkin onneksi lukea Satu Rämön Rakelin.

Yksi positiivinenkin asia, eilen tuli vihdoin meidän uusi metallinen murtovarma ulko-ovi.

Suomi lokakuussa 2024

 Aika spontaanisti päätin lähteä käymään kirjamessuilla ja yhtäkkiä mieskin halusi Suomeen ja matkasta tulikin ihan kympin arvoinen, paljon ystäviä, kulttuuria ja hyvää ruokaa eikä edes satanut. Kun aamulla matkalla kirjamessuille kävelin Kampin ja metroaseman kautta rautatieasemalle, ihmettelin miten puhdasta Suomessa on, ei missään roskia niinkuin täällä meillä ja lentokenttäjunassa ihmettelin ja ihailin  fiksuja koulupoikia, ehkä 10v, jotka kertoivat menevänsä kirjamessuille ja olin täysin pöllämystynyt, en voisi kuvitella saksalaiskoulupoikien menevän innoissaan kirjamessuille, hyvä Suomi! 

Alakoulun aikainen luokkakaverini oli kutsunut meidät lounaalle ja vei meidät ensin Didrichsenin museoon, jossa tanskalaisen Carl-Henning Pedersenin näyttely, aivan uusi nimi meille, monet työt muistutti Picassoa, vähän satumaisia kuvia.

Didrichsenin museossahan kannattaa käydä jo pelkästään ikkunamaiseman takia.

Musiikkitaloonkin pääsimme toisen lapsuudenystäväni kanssa RSO:n konserttiin, hieno talo kerta kaikkiaan, mutta vähän ihmettelimme miten niin uuteen rakennukseen on voitu laittaa niin matalat istuimet ja miten vähän siinä oli tilaa jaloille. Jos Allumies ei olisi sattumalta istunut reunassa ja voinut ojentaa pitkän koipensa käytävän puolelle, hän olisi tuskin pystynyt istumaan kahta tuntia. Muuten sali on hieno ja uudet urut kuin taideteos ja konsertti oli todella hieno, kapellimestarina meille ennestään tuttu Elim Cham, istuimme orkesterin takana ja oli kiva nähdä Elimin mimiikka.

Lauantaina kävimme ensin Ateneumin Gothic Modern-näyttelyssä, aivan mahtava näyttely ja myöhemmin vietimme laatuaikaa kummipojan ja hänen vaimonsa kanssa, olivat Tampereelta asti tulleet moikkaamaan kummituksia ja sunnuntaina lähdimme ystäväpariskunnan kanssa (alunperin blogin kautta tutustuttu, blokkaus kannattaa ) ajelulle Gumbostrandiin ja siellä ykskaks kekkasin, että Allumiehen serkun perheen loma-asunto on aika lähellä ja sinne sitten lähdimme kurkistamaan paikkoja ja kyllä kannatti, jo pelkkä leikkimökkikin oli jo näkemisen arvoinen.

Matkalla Helsinkiin poikkesimme Porvooseen kahville, kaupunki oli täynnä aasialaisia turisteja ja siitä tulee mieleen, että Singaporessa asuvan saksalaisen tuttavamme (singaporelaisen) vaimon perhe, neljä aikuista ja neljä lasta lähtevät talvella Suomen Lappiin kolmeksi viikoksi katsomaan lunta ja joulupukkia. Kun kysyin missä he asuvat, kuulin, että heillä on KAHDEKSAN sisämaan lentoa, kaikki aina Helsingin kautta, ilmeisesti esim. ensin Leville, sitten Helsingin kautta Rovaniemelle ja sieltä Helsingin kautta Ivaloon jne. Tuollaista voi tehdä vain aasialaiset.

Kerrankin Porvoon tuomiokirkko oli auki ja pääsimme sisällekin katsomaan.

Helsingissä kävimme katsomassa uuden Sokos-hotellin kattoterassia. Hotelli on rakennettu puusta! Kesällä on varmaan hienoa istuskella siellä ja ihailla maisemia, nyt oli vähän liian kylmä, mutta kannatti katsoa.

Ei voi taas muuta sanoa kuin että Suomi on hieno maa❤️ Kiitos teille kaikille, jotka jaksoitte kestitä ja kuljettaa meitä. Ja oli kiva tavata mm. Lumiomenan Katja kirjamessuilla,  vaikkakin vaan muutaman minuutin ajan.

Välillä vähän lukemista

Vaihteluksi Kanada-postauksien väliin vähän lukemista. Housesitterit raahasivat Suomesta muutaman kirjan, paperikirjoja en raaski Suomesta tilata hurjien postimaksujen takia eli ostan normaalisti vain e-kirjoja tai käytän ystäviä kuriirina. 

Luin joistakin blogeista kehuja ruotsalaisesta (nuoremmille tarkoitetusta) kirjasarjasta ja luin sen ensimmäisen osan Viaton sydän lyö ja se kelpasi hyvin vanhemmallekin ihmiselle. Toista osaa ei ollut vielä suomeksi ja uskalsin ostaa sen ruotsinkielisenä e-kirjana ja kappas vaan, lukeminen sujuu hienosti, en yhtään huomaa, että luen ruotsiksi, jos jotain sanaa en tunne, osaan saksan avulla sen kääntää, aivan uskomatonta, kun aktiivinen sanavarastoni on todella kehno. Tuota sanaa ”bergtagen” en kyllä tuntenut, mutta sen on pakko olla Zauberberg.

Saksankielistäkin luettavaa on pöydällä, lähdemme nimittäin loppukuussa synttäreille Krakovaan, edellisestä käynnistä on  jo 14 vuotta ja oli aika ostaa uusi matkaopas.

Miten ostetaan ulkomaalaisella EU-reseptillä lääkettä Suomesta?

 Luulisi olevan iisiä, eu-healthcare.fi sanoo että

Aika thriller siitä ostamisesta tuli. Lähetin kaverille Suomeen reseptini postissa ensinnäkin tajuamatta, että Suomessahan kannetaan kirjeposti vain tiettyinä päivinä jolloin pitää varmaan olla vielä täysikuu. Eihän sakemanni, joka on tottunut siihen, että Kusti polkee joka arkipäivä eli myös lauantaina ja tuo kotiin kirjeet (nykyään pääasiassa kyllä laskuja) ja paketit. Vähän jännitti ehtiikö posti ennenkuin kaverit tulee meille house sitteriksi, mutta ehti se onneksi. Sitten alkoi odysseia, kun apteekissa ei hyväksytty saksalaista paperireseptiä  ja jos olisi muuten hyväksytty, sitä ei suostuttu millään antamaan vieraalle ihmiselle. Ihmettelen vähän, että pitääkö Suomessa puolikuoliaankin hakea itse lääke apteekista, mutta siellä on kai suomi.fi-sivulla mahdollisuus antaa valtuuksia toiselle. Saksalaiset on näköjään iisejä, kun apteekissa annetaan lääke sille, joka tuo reseptin, esim. jos minä makaan puolikuoliaana sängyssä, Allumies saa ilman valtakirjaa hakea apteekista reseptilläni lääkärin määräämän lääkkeen.  Kyselin jo tutuilta farmaseuteiltakin apua  ja olisin saanut lääkkeen Joensuusta tai Turusta, mutta kun kaverini asuu Helsingissä ja siellä ollaan tarkkoja. Kun sitten monien keskustelujen jälkeen näytti siltä, että pääkaupungissakin oltaisi ehkä kuitenkin valmiita myymään lääke, syntyi ongelma kuinka isosta pakkauksesta on kyse. Saksalaisessa systeemissä lääkäri määrää aina pakkauksen koon,  N1 on pienin pakkaus, N3 suurin ja kun aina joudun lääkettä käyttämään, saan  N3 = 12 tablettia, mutta apteekissa tulkittiin, että määräys on kolme tablettia. Taas lähetin sähköpostia ja tarvittiin vielä  oikein proviisori myymään oikean lääkkeen ja koon. Ensi kerralla haen taas Belgiasta. Hyvin tarkkoja ovat näköjään, olen Italiassa ja Ranskassa saanut jopa ilman reseptiä kilpirauhashormoneja antibioottia virtsarakontulehdukseen ja olen siitä vieläkin kiitollinen, etten joutunut ajamaan kamalissa kivuissa kymmeniä kilometrejä jonnekin etsimään lääkäriä. Onneksi ystäväni saavat ongelmitta tuotua tilaamani kirjat ja Vaasan ohutta ruisleipää, nam nam.

Oli torstaina ihan pakko ottaa kuva erikoisesta taivaasta

Nyt on vihdoin ollut kunnon kesäiltoja ja on voinut istua terassilla kirjan kanssa. 

Luen parhaillaan tanskalaisen jazzmuusikko Benjamin Koppelin perhesaagaa juutalaisesta suvusta Tanskassa, saksaksi Annas Lied, englanniksi Anna’s dollhouse, ilmeisesti ei vielä suomennettu. Rupesin tässä miettimään, että aika vähän olen elämässäni lukenut tanskalaisia kirjoja, mieleen tulee nyt vain Tove Ditlevsen.

https://youtu.be/o2s36lDGteI?si=P5hg2Kazaf1tJ5zF

Sain ihailijaltani komeita valkoisia pioneja.