Puhtaalta pöydältä

Naisella on oikeus vaihtaa mielipidettään ja tehdä 180 asteen käännös, eikö niin? Meillä on sairastettu joulusta asti, koko perhe vuoronperään ja yhdessä ja jotenkin se kruunasi vuoden 2017 niin, että sain tarpeekseni koko vuodesta. Ikinä meillä ei ole ennen uuttavuotta siivottu joulua pois, mutta nyt tehtiin niin. Aarrearkkuihin pakattiin jopa ikkunoiden valotähdet, jotka meillä normaalisti ovat pääsiäiseen asti. Vain joulukukat jäivät vielä: nuppuasteelle jumittanut jouluruusu, muutama hyasintti ja jo muutaman lehden pudottanut joulutähti. Punainen keittiökin tökkii nyt, vaikka olenkin sitä rakstanut pian kymmenen vuotta. Jos pääsen ihmisten töihin tänä vuonna, niin keittiössä vaihtuu väri!

Olohuone on aika entisellään sitten vuoden takaisten bloggailujen. Ison amerikanarkun kaveriksi lyhensimme jalat tuosta vihreästä pikkupöydästä, jonka monta vuotta sitten löysin rompetorilta. Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa ja en ole jalkojen pätkäisyyn aikaisemmin raaskinut ryhtyä, mutta se on nyt tuossa paikallaan tosi mieluinen. Ja nyt mahtuu koko perhe olohuoneeseen pelaamaan lauta- ja korttipelejä.

Kuusen paikka oli tuolla keittiönpään nurkassa. Siihen tuli nyt tallinvintillä varastossa uinaillut pieni kulmakaappi. Sen päälle pitää metsästää kirppisreissuilta sopiva lamppu. Vihreää kautta mulle selvästi pukkaa: veden- ja koivunvihreät sävyt näyttävät nyt tosi kauniilta.

Tervetuloa vuosi 2018!

Sisustuslehtijoulu - se todellisuusversio

Tänä vuonna tuntui olevan loputtomasti aikaa ennen joulua. Ja kyllähän sitä olikin yrittäjäaikoihin verrattuna ruhtinaallisesti!

Leivoin hirmuisen määrän kuivakakkuja ja monen monta piparitaikinaa. Iso osa piparkakuista syötiin taikinana, mutta paistoon astikin päätyi muutama.

Löysin kirppiksiltä ja kaupoista kaksi uutta joulukylää, jouluveturin, maanisen musisoivan pukin ja muutaman uuden joulutalon. Ja tietysti jokusen hullun kuusenkoristeen.

Lahjojen paketointikaan ei jäänyt viimeisen yön valvojaisiin ja tästä hommasta nautin pitkästä aikaa. Pieni, karvainen avustaja on tuore tulokas, kesällä syntynyt kissanpentu Miiru.

Teinikissan ollessa talossa kuusenkoristeluteemana on särkymättömyys. Lasikoristeet ja lametta jäivät aarrearkkujen uumeniin tänä vuonna.

Lunta saatiin maa valkoiseksi asti vähän ennen joulua. Tallissa on nyt Pojun ja Humun lisäksi loppukesästä meille muuttanut pikkuheppa Mauri.

Jouluaattona hepat saivat taas ikiomat joulukuuset. Hevosen hengitys tuoksuu ihanalle pitkään kuusijuhlien jälkeen.

Jouluna ei päästy ratsastamaan, sillä Pojulta lähti kenkä. Mutta heti joulun jälkeen kelpasi käydä taas lenkillä. Sain joululahjaksi pienen kameran ja kokeilin sitä ratsastuslenkillä. Onnistuin tallentamaan muistikortille vakuuttelua Miehelle, että tätä on ihan simppeli käyttää, ähisevän satulaannousun ja tunnustukset bataattilaatikon ja konvehtien syönnistä ja Pojunkaan satulavyö ei ihan normireikiin yltänyt. Muistikortilta sen sijaan loistavat poissaolollaan Kolkuntien kiitoravit ja luminen laukkamäki.

Ja voi itkujen itku, ehdittiin vielä yhdet hautajaisetkin tälle joululle: Taisto kuoli jouluaattona. Pieni, rakas, urhea taistelukala. Miten näihinkin sintteihin kiintyy... Taisto tunnisti ihmiset ja sillä oli selvästi ihan oma luonne. Ihmeellinen on tämä pallo kaikkine elämineen.

Possu Orf sai aattoherkuksi hunajamelonia. Orf on ollut meillä jo viisi vuotta.

Aattona pöytä oli täynnä perhettä ja läheisiä, joulupäivänä puolestaan meille rantautui flunssa. Humu alkoi ontua toista etustaan ja yksi kanoista joutui nokituksi. Kanamity Jane saikin yksityishuoneen kanalassa ja näyttää onneksi toipuvan siellä hyvin. Joulumusiikkia, hyvää ruokaa, herkkuja, yhdessäoloa. Tämän lauman kanssa pakettiin kuuluu myös lähes jatkuva sairasosasto ja huoli. Mutta elämäähän tämä, kaikkineen.

Aaton paras hetki on aina, kun ipanat ovat nukahtaneet ja elukat on hoidettu yöpuilleen. Minä pääsen Miehen kainaloon sohvalle leffan ja konvehtirasian kanssa. Miiru-kissa on ilahduttavan sosiaalinen ja hellyydenkipeä, joten samalta sohvalta kuuluu nyt ihanan kodikasta kehräystä.

Meillä joulunaika jatkuu vielä loppiaiseen. Silloin itämaan tietäjät lopulta löysivät perille lahjoineen. Minusta vain tuntuu tylyltä julistaa joulu päättyneeksi heti joulunpyhien jälkeen ja jättää tietäjä-parat yksin vaellukselleen. Tästä ei ole kiire pois.

Ahdin tila Unelmien Talo&Koti -lehden joulunumerossa

Tätä jännitystä kesti vuoden: viime joulun alla meiltä tehtiin jouluinen kotijuttu Unelmien Talo&Koti -lehteen. Tämä tehtiin aika pian äitini kuoleman jälkeen, ja se näkyy ainakin omiin silmiini kuvistani. Meikkiä olisi ainakin voinut tupsutella urakalla. Olimme sopineet jutusta jo aikaisemmin ja se tehtiin sovitussa aikataulussa, koska tiesin miten positiivisia ja mukavia kokemuksia nämä ovat - koko perheelle. Miten hienoa on päästä kurkistamaan omaa kotia sanan ja kuvan ammattilaisten silmin!

Kuvauspäivä oli tälläkin kertaa todella mukava ja vauhdikas. Jutun tekivät toimittaja Atso Mikkola ja kuvaaja Johanna Myllymäki. Kiitos heille ♥

Lehti on kaupoissa nyt ja jutusta tehtiin nettiversiokin meilläkotona.fi -sivustolle. Sen voit lukea täältä.

Tulkoon Joulu

Niin tuli joulu tänäkin vuonna. Tänä vuonna joulu oli vähän erilainen, sillä äidin hautajaisista on vasta kolme viikkoa. Tänä vuonna joulu on erilainen myös siksi, että siitä huolimatta nautin joulun laittamisesta rauhalliseen tahtiin ja etukäteen. Kuusikin koristeltiin jo Tuomaanpäiväksi.

Leivoin perinteisen taatelikakun kaveriksi äidin reseptillä kirsikka-kookos-kuivakakkua. Piparit olen aina tehnytkin äidin reseptillä. Tänä vuonna niiden leipominen oli erityisen tunteikasta.

Joulu on musta, mutta viikkoa aikaisemmin oli vielä näin idyllistä. Lapset ehtivät muutaman kerran luistellakin talon eteen jäädytetyllä jäällä. Ei musta joulu meidän joulunviettoamme haitannut, mutta kyllä tämä valkoinen versio on kuvissa kauniimpi :)

Tänä vuonna kaikilla lapsilla oli yhteinen joulujuhla - ainoan kerran. Olen joutunut jättämään monta joulujuhlaa töiden takia väliin, mutta tänä vuonna pääsin. Tänä vuonna onnistuin myös tekemään nekkuja. En tiedä, oliko epäonnistuneiden yritysten jälkeen salaisuus siinä, että käytin luomukermaa vai siinä, etten tällä kertaa katsonut kelloa tai muitakaan mittareita.

Nekut:

2 dl sokeria

2 dl vaaleaa siirappia

2 dl (luomu)kuohukermaa

Keitä kattilassa aluksi ahkerasti sekoittaen, sen jälkeen vain välillä sekoittaen niin että seos koko ajan kuohuu. Aikaa menee tunti jos toinenkin. Testaa massa välillä tipauttamalla siitä pisara lasilliseen kylmää vettä: kun pisara jähmettyy muovailtavaksi, massa on valmista.

Lisää vielä:

1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Sekoita ja annostele nekkuvuokiin ja anna jäähtyä viileässä.

Koristevarasto on taas karttunut tänäkin vuonna kirppiskierroksilla. Olen kiikuttanut toinen toistaan huisimpaa valokoristetta tiskille testattavaksi. Nämä ovat heikkouteni! Mitä hullumpia, sen ihanampia :)

Olohuoneen seinälle on ollut tarkoitus laittaa valokuvia jo pidemmän aikaa. Aie on aina vain siirretty kiireisempien puuhien alta hamaan tulevaisuuteen. Nyt löysin kirppikseltä pienen, sinapinvärisen ruusuryijyn, joka suorastaan vaati päästä seinälle. Yksinään se on liian pieni meille, mutta nyt se sai kaverikseen kuvia. TV:n iso ruutukin tuohon sekaan nyt vähän maastoutuu.

Ompelin joka puolelle taloa pieniä tyynyjä retrokangasaarteista. Varsikin sohvat ovat niitä kaivanneet.

Tänä vuonna lahjavalvojaisistakin ehdittiin nauttia. Pukki ei käy meillä enää, mutta portaiden juuren postilaatikkoon hän oli jättänyt lapsille kirjeen.

Lastenhuoneissa on täysi joulu myös. Ikkunoihin leikkasimme lumihiutaleita ja jokainen lapsi sai valita mieluisensa värisen muovikuusen.

Aattona meillä oli muutaman vuoden tauon jälkeen taas joulupöydässä väkeä. Siitä nautimme ja miten ihanaa oli, kun alla ei itselläni ollut kahden kuukauden uuvuttavaa työputkea 110-tuntisine työviikkoineen. Kiitos aattovieraille ja suurkiitos lastenkin puolesta huikeista lahjoista!

Joulun menun suhteen sekoitettiin perinteistä ja uutta. Jälkiruoaksi avattiin suklaa- ja marmeladirasiat ja kahvipöytään istuttiin myöhemmin.

Joulumenu:

Hirvipaisti

Uunilohi

Juustoiset härkispyörykät

Nyhtökaurakäristys

Bataattilaatikko

Porkkanalaatikko

Uuniperunat

Pippurinen kastike

Karpalohyydyke

Hunajainen sinappi

Rosolli

Hunajaiset cocktail-kurkut

Hunajamarinoitu punasipuli

Juustolautanen

Joululimppuja

Hirvipaistista kaunis suurkiitos metsästysseuralle! Se oli meillä ensimmäinen laatuaan ja vähän jännitti, kuinka sen saan onnistumaan. Meillä syödään lihaa tosi harvoin, joten rutiinia liharuokiin ei oikein ole.  Otin varman päälle ja laitoin paistopussiin voin, suolan, mustapippurin ja rosmariinin kera. Oli mureaa ja herkullista ja maistui kaikille.

Ihan parasta on, kun aattoiltana lopulta rauha laskeutuu taloon. On kynttilänvaloa ja konvehteja käden ulottuvilla. Nyt ei ole ihan pieniä talossa, joten nautin illan hämyssä rommikolankin.

Tämän joulun soitetuimmat joululaulut ovat (vakiosuosikkieni Sinatran ja Elviksen joululevyjen lisäksi):

Kurt Nilsenin versio Walking In the Airista

Pentatonixin versio Mary, Did You Know?:sta (minulle uusi)

Raskasta Joulua ja Tulkoon Joulu

Oikein ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!

Joulun ihme: porraskaide

Kuusi vuotta sitten kaksi isointa ipanaa muutti omiin huoneisiin talomme laajennusosaan. Silloin portaissa oli väliaikaisesti raakalaudasta tehty kaide. Tuo väliaikaisuus venähti kuudeksi vuodeksi ja kaiteesta on tullut meille oma vitsi: se on valmis aina ensi jouluksi.

Arvatkaapas mitä! Kaide on valmis nyt, täksi jouluksi! Siinä on jopa jouluköynnös, jonka olen nauraen luvannut siihen viritellä Suurena Avajaisjouluna.

Tästä kaiteenrakennus syksyllä lähti. Kaidetarpeet hankittiin Bauhausista.

Teimme kaiteen kertaalleen ja jotenkin se ei vain näyttänyt hyvältä. Jätimme kaiteen maalaamattomana odottamaan, että keksisimme korjauksen. Lopulta sen keksimme ja keksittyämme tuli heti uutta puhtia maalaushommiin.

Ala-aulan läpi kulkiessa on ihan juhlallinen olo. Täällä on valmista! Kaiteen juurelle kotiutui hauska Amerikan postilaatikko tänä syksynä. Sen kautta kulkee perheen sisäinen posti ja nyt joulun alla postia kuljettavat myös tontut Korvatunturin suuntaan ja takaisin.

Kirppikseltä löysin myös aulaan sopivan peilin. Tämä löytö oli vielä avaamattomissa kääreissään. Juuri sopiva haarniskan viereen.

Seinä portaiden vieressä on yli viisimetrinen ja se on tähän asti näyttänyt todella tyhjältä. Olen suunnitellut seinälle valokuvia kehyksiin, mutta mittasuhteet kaipaavat myös jotain suurempaa. Se suurempi odotteli minua missäpä muuallakaan kuin kirppiksellä: kaunein näkemäni ryijy. Tähän aikaan vuodesta valokuviin on melkein mahdotonta vangita värejä täydessä loistossaan - ainakaan kännykän kameralla. Tämäkin ryijy on livenä vielä kauniimpi, upea sävykkään oliivinvihreä josta ruusut nousevat kirkkaina esiin. Kaunis, kaunis! Taitava on ollut tekijä ja suunnittelija.

Nyt päästiin aloittamaan yläaulan sisustaminenkin. Ompelin sinnekin laskosverhot vanhoista pitsilakanoista. Kesällä löysimme rompetorilta satumaisen kukkalampun, se sai kaverikseen vanhan, siron, kirppikseltä löytyneen sohvan.

Olohuoneen puolellakin on taas jotain pientä tapahtunut, teen siitä myöhemmin oman postauksensa. Keskitytään nyt vain ihailemaan tuota olohuoneeseenkin näkyvää kaidetta (ja ryijyä) :)

Tänä jouluna ei kukaan saa kaiteesta tikkuja käsiinsä. Voi joulun ihmettä!