Kodinhoitohuone

Tämäkin pitkään vuoroaan odottanut huone saatiin viime kesän aikana (lähes) valmiiksi: kodinhoitohuone. Ensimmäiset vuodet meillä oli pyykkikone vanhalla karjakeittiöllä tallin päädyssä. Sinne juoksin likapyykin ikeakassissa ja märät, puhtaat paluukyydissä. Tuntui ihan uskomattomalta luksukselta, kun saimme tehtyä jokunen vuosi sitten kodinhoitohuoneeseen lattian ja sinne pesukoneen ja kuivausrummun. Nyt on myös kaapit, kattoon nostettava kuivausteline, korkea siivouskaappi ja sen vieressä kakkosjääkaappi. Voi, mitä luksusta!

Lavuaarista puuttuu vielä hana ja viemäriputki. En ole löytänyt mieleistäni korkeaa hanaa, Ikea on näiden vuosien kuluessa lakannut valmistamasta juuri sitä, jonka haluaisin. Etsintä jatkuu.

Kodinhoitohuone sai värinsä tästä voimakkaasta kaunottaresta. Meillä on nykyään mankeloidut lakanat ja ainakaan vielä mankeloinnin uutuudenviehätys ei ole hävinnyt.

Hyllyjen kannattimet teimme vanhoista kangaspuiden osista. Ne löytyivät meidän muuttaessamme piharakennuksesta osin lahonneina. Näissä on niin kauniita, krouveja yksityiskohtia, että onneksi saimme pelastettua käyttöön. Hylly tehtiin vintiltä löytyneestä vanhasta leipälaudasta. Kaikki saivat pintaansa vahan.

Kaapit ovat Ikeasta ja työtasot Bauhausista. Paljon löysimme kierrätettyinä: ison lavuaarin, pesukoneen, kuivausrummun ja mankelin. Pyykkikorit ja kuvien ulkopuolelle jäävän metallisen kenkätelineen bongasin paikallisesta Villihinnasta, josta olen tehnyt ilahduttavia sisustuslöytöjä ennenkin.

Aulan puolelta näkee kaukaa kurkkaamalla, onko koneiden ohjelma pysähtynyt. Muutenkin tykkään, kun lasioven kautta pääsee aulaan lisää valoa.

Nysse tuli!

Melkein sukua julkkikselle! (Tai jotain.) Tänään ilmestyi Meidän Talo -lehti, jossa on juttu meidän talosta. Freelance-toimittaja Tanja Hakala ja valokuvaaja Petri Kivinen kävivät heinäkuun puolivälissä tekemässä jutun. Oli oikein mukava päivä, kiitos heille!

Sain nähtäväksi tekstin ja valokuvia etukäteen. Kovasti tykkään!

Vähän ihmetyttää lehteen valitut kuvat, moni minun mielestäni paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuva jäi pois. Ehkä nämä sopivat paremmin lehden linjaan - tai ehkä olen puolueellinen. En lue sisustuslehtiä juurikaan ja tämä lehti on minulle ihan uusi tuttavuus.

Lehti on Meidän Talo 9/2012, syyskuun numero siis. Kotimme on noiden vanhojen unelmatalojen joukossa. Sitä se toki onkin!

Voi apua ja nolous vain noita omia kuvia! Tyypilliseen tapaan meillä oli kuvauspäivänä kiire aamu ja toimittajan tullessa olin vielä tukka kampaamatta ja meikittä. Vaatteitakin taisi olla melko minimaalinen määrä. Ei sillä, että muutenkaan kamalasti tälläisin, mutta olisihan vallan Virallista Juttua varten voinut vähän panostaa. Ja olla nauramatta kuvissa kaikki epäkohdat valloillaan. Lapset ovat ihania ja Mies on komia, niin kuin aina. (Hassua muuten, miten näen jotkut ihmiset aina ja ikuisesti nuorina live-elämässä. Valokuvista saa oikein katsoa, että kukas tuo onkaan. Täytyy vain toivoa, että mies elää samanlaisen optisen harhan vallassa. Ihanaa on kyllä vanheta yhdessä. Rupsahtakoon roppa, kunhan huumori säilyy!)

Positiivinen kokemus kaikkineen. Kivalta tuntuu, että nyt on kätten jälki dokumentoituna lehteen. Remppaa on nyt takana viisi vuotta - ja edessä ainakin saman verran. Tosin tahti onneksi alkuhässäkästä hiljenee ja saa jo asua mukavuuksien keskellä. Ipanatkin kasvavat, enää ei tarvitse kiipeillä telineillä vauva masussa tai repussa.

Jos joku tänne blogiin tuon jutun jäljiltä löytää, niin lämpöisesti tervetuloa! Mikään sisustaja en ole, mutta remppa- ja kotijuttuja tänne kyllä päivittelen.

Tervetuloa myös muille uusille lukijoille!

---

EDIT 11.9.-12: Lisään muutamia tähän liittyviä linkkejä:

Täällä ja täällä on lehtijutun tekoa ja kotia esittelevät postaukset.

Tästä pääset kaikkiin remonttiaiheisiin postauksiin ja tästä puolestaan sisustusaiheisiin.

Remonttikuulumisia: keskeneräistä

Kesän aikana olen kuvannut lähinnä valmistuneita huoneita. Totuus Ahdin tilalla on kuitenkin toinen: kuvien ulkopuolelle jää paljon, paljon tekemättömiä töitä. Voiton puolella kuitenkin ollaan, vaikka hartiapankkilaisten remontti eteneekin nyt etanavauhdilla. Tässä katsaus talon sisäpuolen To Do -listaan.

Kodinhoitohuoneessa on vielä vähän sähkötöitä. Tänne tulee talon hermokeskus, josta ohjataan mm. tulevan autokatoksen sähköjä ja tulevaa pihavalaistusta.


Kodinhoitohuone ei vielä ole käytössä, mm. lattia ja katto ovat vielä kesken. Vanhassa karjakeittiössä tallin päädyssä on nyt tilapäinen pesutupa, näitä pesukoneita ei ihan heti päästä pyörittelemään.


Alakerran aulasta puuttuvat vielä sähköt ja kattopalkit odottelevat vahausta. Portaista puuttuu kaide ja yläkerran aula on vielä pahasti vaiheessa.


Näkymä yläkerrasta parvekkeen kohdalta. Se parveke vielä puuttuu. Pihasta puuttuu autokatos ja ratsastuskentän aita odottelee edelleen valkoista maalia. Kummitytön kuplavolkkari odottelee pukeilla miehen hellää huolenpitoa.


Yläkerran aula.


Yläkerran kylppäri. Tämä jätetään sisäremontin viimeiseksi. Nyt siihen pitäisi vain löytää sopiva vanha ovi. Haluaisin pelioven, jonka yläosassa on pieni lasi.


Yläkerrassa on kaksi huonetta. Joskus tästä tulee tyttöjen oma valtakunta, mutta nyt alkuun toinen huoneista on vierashuone. Sieltä puuttuvat enää sähköt ja osa listoista. Taulut odottelevat kiinnitystään vuodesohvilla.



Toinen yläkerran huoneista on työhuoneeni. Sekin on enää sähköjä ja listoja vaille valmis. Ihanaa, kun sinne saa kuitenkin jo tavarat järjestykseen ja pienten käpälien ulottumattomiin!


Pöytä on vanha keittiönpöytämme, joka on liian iso nykyiseen keittiöömme. Tuolit ostimme joskus seurustelumme alkuaikana.


Hyllyt ovat Ikean huokeat Billyt. Lähdin ostamaan punaisia, mutta taisi olla ihan hyvä ettei niitä enää punaisina saa.


Tämä pieni hylly on löytö opiskeluajoilta Forssasta. Se oli alunperin lakattu, nyt maalasin sen jäkälänvihreällä.


Kirppikseltä löytyi Ahkeruuslaatikko. Tulee tarpeeseen.

---

There is still a lot of to do in our house.