Uskon asia

En koe olevani erityisen uskonnollinen ihminen. Niinpä korkeimpien voimien sijasta puhutaankin vähän uskosta itseen ja uskosta ohjeisiin. Olin tänään töissä messuilla, jotka liittyvät omiin kokemuksiini ainoastaan sillä tavalla miten kaikki naispuoliset tavalla tai toisella ovat sidoksissa ikinuoruutta tarjoaviin kauneudenhoitotuotteiden purkkeihin ja voiteisiin. Varsinaisen leipätyöni kanssa tämän päivän työkeikalla ei ollut mitään tekemistä. Joten voin sanoa olleeni siinä mielessä äysin vieraassa ympäristössä. Vakuuttamassa ihmisiä asioista, joita en itsekään kovin hyvin tiennyt tai joihin minulla ei ollut minkäänlaista koulutuksen tuomaa asiantuntemusta tai tietoa.

Olin messuilla hätäapuna, mutta olipa paikallaolon syy mikä tahansa, asiakas olettaa saavansa asiantuntevaa ja kaikinpuolin kohteliasta palvelua. Asiakaspalvelutehtäviä paljon hoitaneena asiakaspalvelu yleensä sujuu ja on helppo hypätä roolista toiseen, kun sen puolen peruskuviot ovat hanskassa. Loppu onkin sitten tuollaisessa vieraaseen ympäristöön heitetyssä tapauksessa aika tavalla uskon asia. Olen huomannut aiemminkin ja jälleen kerran se tuli todistettua, että kun on itse tarpeeksi vakuuttava siin mitä tekee, huomaa vaikuttavansa enemmän asiantuntevalta kuin oikeasti onkaan. Epävarmuudellahan saa helposti pilattua asiakastilanteen, vaikka tietäisikin puhumistaan asioista paljon. Jos niitä ei osaa tarpeeksi itsevarmasti ja vakuuttavasti kertoa eteenpäin, ei saa asiakasta vakuuttuneeksi.

Messuilta siis selvisin mainiosti. Samalla strategialla selvisin myös imetyspaitojen ompelusta, vaikka minulla ei itsellä ole lapsia eikä muutenkaan yhtään minkäänlaista käytänön kokemusta siitä, minkälainen imetyspaita käytännössä toimii, mitä pikkuniksejä siinä pitää olla tai mitä siinä missään tapauksessa ei saa olla. Näiden kuvissa näkyvien imetyspaitojen ompelussa ei auttanut muu kuin luottaa hyviin ja selkeisiin ohjeisiin. Siihen, että ohjeet on laatinut sellainen henkilö, joka oikeasti tietää mistä puhuu ja on osannut tärkeät asiat myös ottaa huomioon ohjetta laatiessaan.

Minulla on monesti tapana tehdä ohjeisiin omia sovelluksia, muuttaa vähän sitä tai tätä tai tehdä tuo ja tuo toisella tavalla kuin alunperin on neuvottu. Tässä tapauksessa ei kyllä tehnyt mielei paljon lähteä sooloilemaan, koska yhtäkkiä oltiin alueella, jossa se oma maalaisjärki ei toiminutkaan. Kun ei ollut mitään kokemusta tai tilannetta, johon omia ratkaisujaan olisi voinut peilata. Niinpä sitä mentiin sokeana ohjeen ehdoilla.

Paidat eivät taida ihan vielä olla käytössä, mutta kunhan masuasukki tulee maailmaan niin enköhän kuule näiden toimivuudesta lisää. Nämä kuuluivat samaan äitiysvaatetilaukseen kuin aiemmin esitellyt paidat ja housut.

Äitityyli jatkuu

Jokin aika sitten esittelin nämä paidat. Viime viikko kului tiiviisti töiden jälkeen ompelukoneen kanssa seurustellessa ja tulos tulee tässä. Tai osa projektista, lisää on edelleen luvassa. Nämä äitiyshousut matkasivat samaan osoitteeseen kuin nuo paidat jo aiemmin, eli odotusajan vaatteita oli tilauksessa.

Kaavat näihin äitiyshousuihin löytyivät Suuresta Käsityölehdestä 5-6/2010. Mallihousut oli ommeltu rennon oloisiksi pellavasta ja jotain samanlaista oli haussa myös näihin. Kankaaksi löytyi hennosti kalanruotokuvioista siniharmaata pellavaa. Jonka määrässä kuitenkin oli harmittavasti puolen metrin vajaus ja niinpä kangaskaupassa valinta mietitytti. Ohjeen mukaan kankaan menekkii oli 1,90 m, pakasta löytyi vain 1,40 m. Riskillä kangas kuitenkin napattiin matkaan ajatuksena, että taskujen ja käänteiden ym. suhteen sovelletaan sitten tarvittaessa, jos alkaa tehdä tiukkaa.

Tilaaja ei missään nimessä halunnut farkkuja, koska ne kuulemma eivät odotusaikana ole ne mukavimmat housut. Itselläni ei ole siitä kokemusta, mutta tämä malli vaikutti oikein hyvältä: mukavia farkkujen tyylisiä yksityiskohtia ja kokonaisvaikutelma rennon siisti.

Kaikki taskut ovat päälleommeltuja ja tikkaukset on tehty kahdella ompeleella. Ne eivät tosin juuri erotu kankaan kuviosta johtuen. Hiukan harmittikin, että lanka oli niin samanväristä kuin kangas. Hiukan tummemmalla langalla olisivat tikkaukset nousseet paremmin esiin ja kenties tummempi sävy olisi ryhdistänyt muutenkin kokonaisuutena hyvin vaaleita housuja. Toisaalta samanvärisen langan kanssa on turvallisempaa ommella, kun jokaikinen mahdollisesti hiukan vinoon mennyt tikki ei pistä silmään:)

Tällaisten vaatteiden kanssa täytyy kyllä toivoa, että ohjeet ovat hyvät, selkeät ja ennen kaikkea käyttötarkoituksen mukaan erittäin hyvin mietityt. Kun ei itsellä ole käytännön kokemusta siitä, minkälaiset jutut vaatteissa odotusaikana toimivat, niin ei osaa sen kuuluisan maalaisjärjen mukaan soveltaa ainakaan niin paljon, kuin näitä itse käyttänyt henkilö osaisi. Mutta eiköhän näissä aika mukavasti nappiin osuttu, tarpeeseen tulivat saman tien.

Äitien tyyliä

Jokin aika sitten vilautin tätä tilaustyötä. Nyt paidat ovat matkanneet uudelle omistajalleen lounaisrannikolle, joten uskaltavat esittäytyä myös näissä maisemissa.

 Ompelukone on näissä näpeissä tutuista tutuin työväline, mutta äitiysvaatteet kohteena uusi aluevaltaus. Kun hyvän ystävän työkaveri kyseli äitiysvaatteita, lähdimme yhdessä retkelle Suuren Käsityölehden äitiysvaatekaavojen ja kangaskaupan valikoimien maailmaan. Näihin paitoihin löytyi helppokaava lehdestä 2/2011 ja varsin näppärästi paidat valmistuivatkin.

En harmikseni (lue: se ei mahtuisi mihinkään) omista saumuria, joka tämmöisten ompelussa olisi aivan omiaan. Onneksi yhteistyö Berninan kanssa toimii ja koneessa on useita erilaisia overlock-ompeleita, joilla saumoista tuli siistit ja joustavat, ilman ylimääräistä kiemurtelua.

Hiukan päänvaivaa ja ylimääräisiä purkutikkejä aiheutti tuo ruskea kangas. Niin kaunista ja napakkaa, juhlavan kiiltäväpintaista kangasta kuin se onkin. Lienee jotain jumppatrikoon ja uimapukukankaan välimaastosta. Nätin näköinen, mutta minkäänlaista ompelukäyttäytymistä tällä kankaalla ei kyllä ollut. Saumat piti nuppineulata hyvin tiheään ja silti aina jompikumpi kankaan reuna lähti omille teilleen eikä meinannut millään pysyä paininjalan alla.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Masun kohdalla etukappaleen sivuille on laskostettu  runsaammin kangasta. Paidat on tässä kuvattu ilman vauvamahaa, joten toimivat varmaan sekä pienemmän että suuremman masun kanssa, kun kangas on hyvin laskeutuvaa.

Liilan paidan helman ja pääntien saumat tikkasin lopuksi kaksoisneulalla, joka tuo vaatteeseen kauniin viimestellyn leiman. Tuo ruskea kangas ei tässäkään kohtaa suostunut yhteistyöhön, mutta eipä tuo välttämättä mitään koristetikkauksia kaipaakaan.