Pientä ja kaunista juomatölkeistä

Innostuinpa minäkin näpertämään juomatölkkien avausrenkaista eli klipsuista. Syyllinen on elokuun Suuri Käsityö-lehti, joka tuli tänään. Siellä Trendi-osiossa esiteltiin tällä kertaa Metallista muotia ja kuvissa näkyi mm. tämä italialaisen Dalaleon laukku, joka on tehty noista klipsuista. Jokunen klipsu ja työtunti tuohon on kyllä uponnut brasilialaisilta naisilta jotka näitä tekevät!

Kuva: Suuri Käsityö 8/2011

 Ihan tuollaiseen eivät mun sormet ja vaatimattomat klipsuvarastot olisi taipuneet, mutta heti piti ryhtyä kokeilemaan lehden ohjeen perusteella rintakorua. Projektia vauhdittamaan piti jopa avata yksi tölkki, koska varastossani ei ollut riittävästi samanlaisia klipsuja! En ole ennen klipsuista askarrellutkaan, joten sekä materiaali että työtavat olivat outoja. Opinkin heti, että vaikka nämä tölkin päällä näyttävät ihan samanlaisilta, niin käytännössä niissä voi ainakin olla hyvin monenlaisia erikokoisia reikiä. Näistä realiteeteista johtuen siis ilmassa olikin pientä jännitystä, että miten tässä nyt käy.

Lehden ohje oli hiukan suurpiirteinen: "Kerää kahdeksan samansävyisä rengasta. Pujota nauha renkaan sisempiin reikiin ja taivuta se ympyräksi, renkaat asettuvat lomittain. Solmi nauhan päät yhteen. Pujota nauha ulompiin reikiin ja solmi päät rusetille. (Malli: Kirsi Sipilä)"

Ohjeessa ei puhuttu mitään siitä kuinka paljon nauhaa tarvitaan eikä myöskään selvitetty tarkempaa pujottelujärjestystä. Ensin näytti siltä ettei sellainen ole tarpeenkaan, mallivalokuva oli harhaanjohtavan yksinkertaisen oloinen. Niinpä minä ajattelin, että tämmöisenhän pujottelee viidessä minuutissa, mutta se viisiminuuttinen venyi puoleen tuntiin, kun ihmettelin ja kokeilin sitä pujotusjärjestystä, välillä purin ja välillä vaihdoin nauhaakin, koska ensimmäinen 35 sentin pätkä osoittautui liian lyhyeksi.

Mutta valmista tuli:) Kuvan koruun meni yhteensä noin 50 cm noin sentin levyistä satiininauhaa. Pujottelemista helpotti huomattavasti se, että nauhan pää oli viistoon leikattu. Lopulta kun muutaman hetken hikoilun jälkeen hoksasin miten klipsut pujotellaan niin että lopputulos pysyy kasassa ja on symmetrinen, sain korusta oikein kauniin ja tukevan. Joten tämä pääsee varmasti laukun koristeeksi ja kunhan klipsuvarastot karttuvat, tulee näitä tehtyä varmaan enemmänkin. Pieni ja kevyt koru on näppärä lahja vaikka kirjekuoressa ystävälle lähetettäväksi.

Tekevän mieli kyllä keksii hyödyntää klipsuja toinen toistaan kekseliäämmissä ja kauniimmissa töissä. Olen ihastellut eri blogeissa ainakin kännykkätelineitä, jakkuja ja verhoja, pussukoita ja avaimenperiä.

Korttiaskartelua

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ostavat kaupasta kortteja vain viimeisessä hädässä. Näin voi varmistaa ainakin sen, että vastaanottaja ei saa samanlaista korttia keneltäkään muulta. Yleensä kortin tekemisen kanssa tulee kuitenkin kiire, mutta kun olen päättänyt, että ei valmiskortteja, niin sitten teen kiireessä.. 

 Niinpä useammin kuin kerran olenkin huokaillut, kuinka kätevää olisi, jos kotona olisi iso varasto valmiiksi tehtyjä kortteja. Tai edes muutama kortti, jos iso varasto kuulostaa liian suurelta suunnitelmalta. Näin ei tarvitsisi kiireessä miettiä että minkälainen kortti tälä kertaa, kun se liimapuikko tai ne sopivanväriset koristehöyhenet ovat tietysti juuri silloin hukassa.. Valmiista korttivarastosta olisi helppo napata tarkoitukseen sopiva kortti ja kun varastoa pitäisi ajoittaisilla korttiaskarteluhetkillä jatkuvasti yllä, niin tämä suunnitelma saattaisi toimiakin.

Hyvä käytäntö vaati toimiakseen siis vain sen, että sellainen korttivarasto on olemassa. Joten eikun tuumasta toimeen ja askartelusaksien varteen. Tässä eräänä kesäyön valoisina tunteina leikkailin, liimailin ja yhdistelin kaikenlaisista askartelulaatikon kätköistä löytyneistä tarvikkeista ja tällaisia tuli. Eiköhän näillä nyt muutamat kekkerit selviä:)

Lennä, lennä Leppäkerttu

Ja tällä kertaa kohteena olivat ison kiven sijasta puutarhatuolit. Tosin, vaihtolämpöisenä lajina ovat nämä pirkot ehtineet asustaa jo sisällä sohvassakin. Ja varsin mainioita kavereita ovatkin.

Pisteet on taiteiltu mustasta pörrölangasta, raajat palmikoitu nivelikkäiksi trikookuteesta ja punainen väri löytyi kangasvarastojen jämätilkuista. Joten eikun jatkamaan kesää kotivohvalle!